Esoteerisen maantieteen koulussa digataan perinteisistä puisista lumikengistä, joita niitäkin yhä valmistetaan.Se ahdistaa kummasti, kun oma mökki, työmaa tai mielipaikka on jäänyt reisisyvän hangen taa. Eräsukset ovat työläät kuskattavat eivätkä kätevät käyttää kalliomaastoissa tai tiheiköissä. Varteen otettava apuväline kulkemiseen on lumikengät. Sellaisilla pohjoiset kansat ovat pärjänneet tuhansia vuosia, ja nykyisin malleja ja kokoja riittää joka lähtöön – jopa juoksemiseen.
Pyysimme neuvoja lumikenkien valintaan ja käyttöön Suomen Ladun lumikenkäasiantuntijalta, liikuntakoordinaattori Sami Halénilta.
”Lumikenkiä valitessa kannattaa miettiä käytön tarkoitusta ja määrää”, Halén teroittaa. Satunnaisiin lumileikkeihin riittävät heppoisetkin räpylät, mutta savotassa tai tunturissa ei halua yllätykseksi kenkien hajoamista.
Moni kakku on päältä kaunis. Lumikenkien lopullista laatua on vaikea todeta muutoin kuin käytön kautta. Hinnat silti korreloivat tasokkuuden kanssa. Skaala vaihtelee alle 40 eurosta yli 500 euroon. Parempilaatuiset ovat satasesta alkaen. ”Suurin ero on ehkä pohjapiikkien ja siteiden kestävyydessä. Halvat siteet voivat myös tupata löystymään kesken käytön tai hangata vaelluskengät rikki.”
Aikuisten lumikenkien pituudet vaihtelevat 21 - 36 tuuman välillä. Sopivaan mittaan vaikuttaa käyttäjän paino ja raajojen pituus sekä lumiolot. ”Etelä-Suomen oloihin normaalipainoiselle naiselle 25-tuumanen on hyvä peruskenkä ja miehelle 30-tuumanen.” Kokoerot eivät näy hinnassa, mutta tarpeettoman suurilla kengillä meno on ankkamaisen kömpelöä.
Yleisimpiä Suomessa myytyjä merkkejä ovat Tubbs, Atlas ja TSL. Johtavat firmat ovat pohjois-amerikkalaisia, mutta ajan henkeä on Made in China kenkien pohjassa. Lumikenkämallit periytyvät kahdesta ikivanhasta mallista: pyöreähköstä ”karhuntassusta” ja suipohkosta ”majavanhännästä”. Nykykengät ovat joko kauttaaltaan muovisia tai ne koostuvat alumiiniputkikehikosta ja siihen viritetystä keinokuituisesta matosta eli ”kansinahasta”. Perinteisempiä ja arvokkaampia puisia malleja myydään niitäkin yhä, joskin marginaalisesti. ”Metsästäjät arvostavat niiden äänettömyyttä.”
Liki kaikissa lumikengissä side on päkiän alta keinuva eli kantapää pääsee nousemaan. Se on suureksi avuksi rinteitä kavutessa, kuten myös ”kynnet” eli varvaspiikit. Keinuakseli on metallista, heppoisimmillaan vain keinokuitusuikale. Kansinahan sidokset kuluvat etenkin lumikengän takanurkasta. Halpaversioissa kiinnitysniittaukset voivat olla epäilyttäviä. Laadukkaissa malleissa osia pystyy uusimaan, realistisinta korjaus on alumiiniputkikengissä.
Kansinahka tai side voi vaurioitua lumen alla törröttävästä terävästä oksasta tai oman kengän päälle astumisesta. ”Retkikorjauksissa pärjää aika pitkälti rautalangalla, nippusiteillä ja jeesusteipillä”, Halén vinkkaa.
Lähdemme kokeilemaan kenkiä Espoon Oittaan syvälumiseen metsään.
Halén mainitsee, että moni ensikertalainen pettyy aluksi, koska lumikengät eivät olekaan ”jokin lumen pinnalla levitoiva ilmatyynyalus”. Ne uppoavat noin 20 senttiä hötölumeen, mutta kävely on silti helppoa, pehmeää tassuttelua. Kenkien kohoavat kärjet ikään kuin uivat takaisin lumen pintaan. ”Lumikengillä on hyvä kävellä kuin aamulla tohveleissa keittiöön, rennon keinuvasti”, Halén ohjeistaa.
Keli on kuiva eivätkä kengät kerää nuoskapaakkuja pohjiinsa. Jotkut muoviset mallit tekevät sitä rankemmankin puoleisesti. Kuljemme sauvojen kanssa, mikä jelppaa tasapainossa. Välttämättömät ne eivät kuitenkaan ole. Kengiksi ovat soveliaimmat nilkkaa tukevat vaelluskengät.
Lumikenkiä ei tarvitse ostaa omaksi. Niitä vuokrataan monista loma- ja liikuntakeskuksista sekä ohjelmapalveluyrityksistä, tyypillisesti noin kympillä vuorokaudeksi. Suomen Ladulla on vuokraustoimintaa Espoon Oittaalla ja Helsingin Paloheinässä. Lisäksi Helsingissä ainakin Herttoniemen ja Roihuvuoren kirjastot lainaavat lumikenkiä viikoksi kerrallaan.
Upottava umpihanki on käytännössä suljettu sektori kävelijältä, vaan ei lumikenkäilijältä.
Lopuksi tiivistetty lumikengän ostajan ABC:
- Valitse kengät käyttötarkoituksen mukaan. Satunnaisessa virkistyskäytössä pärjää vähemmällä kuin vaativilla vaelluksilla tai ammattikäytössä.
- Hyvälaatuisten lumikenkien hinta on noin satasesta ylöspäin.
- Nykyisin suurin osa lumikengistä on materiaaliltaan joko kauttaaltaan muovia tai alumiiniputkikehikko- ja muovimattoyhdistelmiä. Molemmat ovat toimivia ratkaisuja.
- Mitä enemmän pinta-alaa kengillä on, sitä paremmin ne kantavat myös pehmeässä lumessa.
- Kenkien pituudet ilmoitetaan tuumissa. Keskimäärin miehille voi suositella 30-tuumasia ja naisille 25. Myös lapsille alkaen noin kolmevuotiaat on omat kenkänsä.
- Testaa, että kenkäsi sopivat hyvin lumikengän siteisiin. Jos samoja lumikenkiä käyttävät muutkin, tarkista säätövara. Kokeile siteiden käyttönäppäryys. Arvioi hihnoja ja solkia; ne tulevat kovaan rasitukseen.
- Mitä jyrkemmissä maastoissa liikut, sitä isommat ja terävämmät pohjapiikit kengissä tulee olla.
- Jos lumikengät hajoavat nopeasti normaalikäytössä, on aihetta olettaa valmistusvirhettä ja kääntyä myyjän puoleen.
4 kommenttia:
Tämä ohjeistus oli kyllä itselle niin tarpeeseen kuin vain voi olla. Viime talven vielä sitkistelin kun ei päässyt metsiin kävelemään, mutta toinen puolen metrin lumen talvi on liikaa. Parille lempimäelle kyllä sisulla puskin jo polut, mutta lumikengäthän tuo maastoliikkuminen tarvitsisi.
Terveiset Lissabonin kattojen yläpuolelta. Täällä ei hanki ole esteenä, mutta eivätpä toisaalta ole luomassa talven tunnelmaakaan. Kyllä suomalainen tarvitsee vuodenaikoja.
Lissabonin atlanttiset tuulahdukset otetaan kiitollisuudella vastaan sakean lumipyryisessä Stadissa.
Muutamana 2000-luvun talvena tosiaan jo näytti siltä, että lumitalvet ovat mennyttä ja suksensauvoja voi alkaa viritellä viiniköynnösten tueksi. Mutta ei näytä enää. Jos lumitalvet tästä kehkeytyvät vielä äärimmäisempään suuntaan, niin lumikengistä voi povata hittituotetta, jokakodin hätävaraa. Ne sopivat suksia kätevämmin kulkemiseen kinoksiin peittyneissä kaupungeissa, joissa hautautuneet autot erottuvat vain pyöreälinjaisina kumpuina äänettömässä valkeudessa.
Kovasti ovat vuokrahinnat nousseet, jos 2011 kengät sai vuokralle kympillä päiväksi. Nyt näyttävät päivähinnat olevan pääkaupunkiseudulla 20-25 euroa - turhan tyyris unelma siis lähteä 5-henkisellä perheellä lumikenkäilemään, valitettavasti.
Järkyttäviä hintoja.
Jos lumikenkien käyttö on vähäistä, voi jollain neljän kympin halpismalleilla pärjätä ihan hyvin. Lähellä asuvien tuttujen / naapurien kanssa voi myös yrittää virittää ajatusta yhteisten lumikenkien ostamisesta, jolloin rahaa säästyy ja turha ostelu vähenee.
Lähetä kommentti