tiistai 1. helmikuuta 2011

Toppilan sinisessä hetkessä - erään oululaissataman epilogi


Pohjoisten alueiden tutkimusosastomme nautti talvi-illan laskeutumisesta tekemällä Oulun Toppilan satamaan pienen kävelyretken. Sininen hetki oli lumoava hyytävästä pakkasesta huolimatta. Toppila on kaikkiaan sovelias paikka rauhaisaan tunnelmointiin, sillä hyörinnän vuosikymmenet ovat enää etäinen taustakaiku sen autioilla kentillä, joissa isot rakennukset tuntuvat yksinäisiltä ja kummastelevilta. Toppilan sataman kauppamerenkulku hiipui nykyaikaiselle laivakalustolle liian vähäisen (kuuden metrin) syvyyden vuoksi. Vain sementinkuljetusalus m/s Ballerinan tiedetään vierailleen laiturissa vielä satunnaisesti. Sementti ja vilja ovatkin olleet viimeisiä Toppilan satamassa liikkuneita tuotteita.

Toppilan hiljaiselo ei jatku silti ikuisesti. Alueen omistava Oulun kaupunki aikoo yhteistyötahoineen rakentaa sinne asuntoja parilletuhannelle ihmiselle. Asemakaava on jo olemassa, kohta tulevat maanperkauskoneet ja monet rakennukset maistavat purkukuulaa. Nyt on oikea hetki Toppilan kokemiseen. Se elää vielä suvantovaihetta, jossa sen aiempi käyttö on päättynyt mutta uusi vielä alkamatta. Sellainen vaihe on, kuten olemme huomanneet, usein kiintoisa sekä kulkijan mielikuvitusta kiihottava.

Saapumistie Toppilan satamaan on avartava.

Lähettämö ei enää lähetä, mutta lähtee pian itse.

Tyhjillään torkkuva puinen konttorirakennus ja käyttämätön rautatie.

Ihminen tuntee pienuutta siilojen äärellä.

Näillekin lastauslaitureille on tullut aikoinaan junakiskot. Kuka ties ne ovat vielä lumen alla.

Mökkerön väritys natsaa siniseen hetkeen.

"Haluakko nää asua möljän kuppeessa?", kysyy grynderi mainoksessaan, joka markkinoi Vaasan Höyrymyllyn rakennukseen lähivuosina valmistuvia uudisasuntoja.

Raision funktionaalinen siilotorni. Rajallisen aikamme vuoksi emme pyrkineet sisään tähän komeaan rakennukseen, kuten emme muihinkaan. Pelkät fasaditkin tekivät silti vaikutuksen.


Höyrymylly takapuolelta. Punatiilikomistus rakennettiin 1920-luvulla.

Hauska valopilkku laiturissa: Alpo.

Toppilan sataman syrjänurkissa on myös vanhoja hirsi- ja lautarakenteisia makasiineja. Vanhimmat lienevät tervakaupan ajoilta.

Toppilan satama syntyi harvinaisesta luonnonmullistuksesta. Marraskuussa 1724 Oulujoen suu oli jäätynyt tukkoon, mutta Pohjanmaalta valui vielä vuolas syyssateiden vesimassa. Joki syöksyi paineitaan helpottaakseen vähäisen Toppilanpuron uomaan, josta kuoriutui päiväkausia jatkuneessa ryöpytyksessä ihkaoikea merensalmi. Tarkkavainuiset kauppiaat eivät pitkään kummastelleet uutta maisemaa, vaan kiirehtivät varaamaan salmen rannoilta laituripaikkoja Jacob Toppila nimiseltä talonpojalta. Paikasta muodostui pian merkittävä tervan varastointi- ja lastauskeskus, "Tervahovi", josta tuota purjelaivastojen haluamaa mönjää vietiin ympäri maailmaa. Häpeämättömät englesmannit polttivat tervasataman Krimin sodassa 1854 ja uudemman kerran punakukko riehui Toppilassa 1901. Tervan kultakausi oli muutenkin lopuillaan ja Toppilaan alkoi nousta teollisuuslaitoksia, kuten höyrysaha, sulfiittiselluloosatehdas ja olutpanimo. Pian perässä seurasivat viljasiilot ja myllyt.

Toisen maailmansodan aikana Toppila oli saksalaisten joukkojen huoltosatama, joka eristettiin aidoin ja varustettiin asuinparakein. Samasta satamasta suomalaiset joukot nousivat laivoihinsa lokakuun 1. 1944 toteutettua, Lapin sodan käytännössä aloittanutta Tornion maihinnousua varten (kuva kirjasta Lapin sota 1944-1945, Teospiste 1989). Uhkarohkeassa operaatiossa palvelivat aseistamattomat kauppalaivat s/s Fritz, s/s Hesperus ja s/s Norman. Taustalla näkyy Vaasan höyrymyllyn rakennus ja siitä erkaneva viljankuljetusputki.

Toppilan myötä Oulun satamatoiminta siirtyy lopullisesti pois kaupunkilaisten näköpiiristä, Vihreäsaaren ja Oritkarin satamiin. Sama etääntymiskehitys on tuttu muistakin kaupungeista, kuten Helsingistä. Nykyaikaiset satamat ovat joka tapauksessa tiukasti eristettyjä ja umpitylsiä konttikenttiä, joihin ei ole mitään asiaa kaukokaipuisille haaveilijoille. Ties vaikka terroristiksi luultaisiin.

Kovin montaa vuosikymmentä ei silti ole siitä kun satamat olivat kaupunkilaisten suosimia kävelyretkien kohteita. Niissä kiteytyi oikean kaupungin tuntu ja niissä saattoi konkreettisesti haistella kaukomaiden tuulahduksia. Lastaus- ja purkamistoimintaa oli jännittävää seurata, ja laivoissa saattoi päästä jopa käymään. Satamien varjoisampi ja villimpi aspekti ei vähentänyt niiden suosiota - päinvastoin. Laiton ja laillinen tavara vaihtoivat omistajaa, ja merimiehet saivat viikkojen purjehduksen jälkeen kaipaamansa daamiseuran. Laivan torven törähdys vei näyttämöltä yhdet näyttelijät ja toi toiset tilalle.

Päivitys 30.9.2013:

Toppilassa tapahtui lopulta aivan kuten Järvenpäässä. Niin sanottuina loft-asuntoina uusiokäyttöön ajatellut siilot todettiin - yllättäen - liian huonokuntoisiksi ja päätettiin räjäyttää:

http://yle.fi/uutiset/oulun_toppilan_siilot_rajaytettiin_uusien_tielta_-_katso_video/6316709

6 kommenttia:

Jupe Nurmela kirjoitti...

"SOK:n funktionaalinen siilotorni on vuodelta 1937. Rajallisen aikamme vuoksi emme pyrkineet sisään tähän komeaan rakennukseen, kuten emme muihinkaan. Pelkät fasaditkin tekivät silti vaikutuksen."

Tällä kuvatekstillä varustettu kuva ei ole SOK:n mylly, se sijaitsee lähempänä merta. Kuvassa on edesmennyt Raision rehutehdas, viimeinen isku tuli tänä keväänä.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Kiitos oikaisusta!

Siinä muuttui soraläjäksi erittäin komea osa maisemaa ja arjen historiaa. Mykistää, sillä oletin siilojen olevan suojellut.

Aleksi Simola kirjoitti...

Palaan aina uudelleen ja uudelleen selaamaan tätä varmasti parhainta blogia mitä tiedän. Erittäin mielenkiintoisia juttuja ja hyviä kuvia! Kiitos siitä. Kapitalisti kun olen, kävi mielessä, että miksi et tarjoaisi kierroksia yleisölle, kun kerran tietoakin on riittävästi. Kysyntää varsinkin urbaaneille spoteille tuntuisi olevan...

Siilojen asukkina suosittelen googlettelemaan kuinka hyvin nämä uudet Siilot noudattavat vanhaa - vaikka ovatkin lähes nollasta rakennettu. Ainakin suojeltu "Vanha Siilo" mukailee melkein täysin vanhaa rakennusta.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Aleksi, kiitos inspiroivasta palautteesta.

Yleisökierrosten suhteen täytyy todeta: "Never say never"...

Aika päheen näköisiähän nuo uudet siilot ovat. Täytyypä Oulussa käydessä tulla tiiraamaan paikan päälle.

mbkarhu1 kirjoitti...

Toppilan sataman syntymyllerryksestä en ollut kuullutkaan. Viimeksi kun enemmän kuljin alueella 80-90 -lukujen vaihteessa, apteekista ja koulusta Toppilansalmelle päin oli suuria läjiä jotain haisevaa yhdyskuntakompostia, mitä lie. Rivissä. Tunnelma oli teollisapokalyptinen, jos se on ymmärrettävä sana... oisko siellä ollut mnuutakin roinaa. Tykkäsin. Taas kerran olisi pitänyt ottaa valokuva. Juu, ja oli huhuja, että sinne tehdään hienoja asuntoja jonnekin.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Kiitos kommentista, paikallista muistitietoa on aina kiintoisaa kuulla.

Tuo että "olisi pitänyt ottaa valokuvia" on tuttu tunne; paljon on siirtynyt ajasta ikuisuuteen kiintoisia paikkoja, joita aikoinaan ei tullut mieleen kuvata, koska niiden arvoa ei tullut miettineeksi. Toisaalta filmikameran kanssa toki vallitsi ainainen nuukuus, ei koululaisella / opiskelijalla ollut varaa alkaa dokumentoida ympäristöään kuin satunnaisesti.