torstai 8. lokakuuta 2015

Maanalaisen Helsingin unohdetut salit

Pommisuojan kulkutie on katukivetty.

Fennoskandian kilpeen kuuluva peruskalliomme on solidia tavaraa. Tuskin missään maapallolla on yhtä kovaa kalliota. Onkaloita on siihen työlästä kaivertaa, mutta niistä tulee kestäviä. Tämä tiedetään hyvin Helsingissä, ontossa kaupungissa.

Tunneliverkostoa on Helsingissä kaksi sataa kilometriä. Melkein sen verran kuin samaisesta kaupungista on matkaa Mikkeliin ja enemmän kuin Tampereelle. Luolaston koko kasvaa 200 000 kuutiometrillä joka vuosi. Luvut kielivät siitä intensiteetistä, jolla tätä suureen tehtävään valittua Suomenmaan niemeä käytetään.

Erilaiset huoltotunnelit risteilevät 15-25 metrissä, jätevedet kulkevat 30 metrissä ja puhdistetut jätevedet 80-100 metrissä. Kaukolämmityksellä on oma energiatunneliverkostonsa ja (napapiirin tuntumassa käsittämättömältä tuntuvalla) kaukojäähdytyksellä Esplanadin puiston alla 60-100 metrin syvyydessä 38 miljoonan litran tekojärvi.

Aktiivitunnelit ovat oikeita valtaväyliä kirkkaine valoineen ja liikenneympyröineen. Maanalainen kaupunki kuhisee elämää ja lukemattomat laitteet humisevat. Siellä täällä kuitenkin luimii umpiperiä, joita kukaan ei muista tai tarvitse. Sekä maanalaisina että unohdettuina ne muodostavat arvaamattoman perifeerisen syvyyden valkealle kaupungille. Todellinen uugee Helsinki on niissä.

Monet hylätyistä maanalaisista tiloista liittyvät sota-aikaan. Kansallisen hätätilan luomuksina ne ovat puhdas ilmaus elämäntahdosta, halusta pysyä hengissä. Empimättä on niihin uhrattu vähiä ja kallisarvoisia resursseja. Totaalinen sota ei ole leikin asia. Viimeisen maailmanpalon aikaan Helsinki muuttui useaan otteeseen rintamaksi.

Joskus ajassa ja paikassa aukeaa ikkuna, jolloin salaisuus on hetkellisesti nähtävillä. Sitten ikkuna jo sulkeutuukin. Näin on käynyt seuraavassa kuvamatkassa nähtyjen kohteiden suhteen.

Astumme nyt kahteen toisen maailmansodan aikaiseen väestönsuojaluolastoon. Niistä ensimmäisen sijainti on keskeisin mahdollinen, ei vain Helsingin vaan myös valtakunnan tasolla. Jälkimmäisen erityisenä tehtävänä oli palvella sairaalaa, sen henkilökuntaa ja potilaita.

Matka ensimmäiseen luolastoon alkaa.


Maanalainen Helsinki on monin paikoin sivistynyt...

... jopa hyvin sivistynyt.

Kaupungin juurissa on kuitenkin rihmoja, joissa uusi kohtaa vanhan...

... ja joissa uusi haipuu kokonaan pois.

Astumme pommisuojaan, joka valmistui toukokuussa 1943. Suojassa oli tilaa muutamalle tuhannelle hengelle. Korkea kirkko-, hallinto-, poliiisi, raha- ja sivistysvalta turvautui tähän tärkeään suojaan.

"Yläpää". Pommisuoja oli kuin ketun luolasto, mutta monet haaroista on aikoja sitten muurattu umpeen.

Käymälärivistöä.

Tarpeen sanelemaa.

Ryhmän tutkiessa labyrinttiä alkaa jostain kaukaa ylhäältä kumajata. Kirkonkellot kutsuvat sunnuntaiaamun palvelukseen.

 Jopas. Alisessa on sijainnut kielletty taimitarha, hylätty nyt sekin.

Maanpinnalle johtava portaikko. Puolet on valloitettu muhkeille putkille. On vaikea ymmärtää, miksi luolasto ei ole enää kelvannut väestönsuojaksi.

Yhä uusia ovia.

Arvoitusten käytävä.

Vesiputken tienoo juhlistaa rauta-atomien hapettumista.

Arjen estetiikkaa parhaimmillaan.

Tippukivissä on aina tunnelmaa.

Lattia on huomion arvoinen: se on nupukivetty samalla tavalla kuin monet kantakaupungin kaduista. Myös luolan perällä on jotain, joka vetää tutkimusretkeilijäin huomiota.

Väestönsuojan pääsisäänkäynti on muurattu umpeen. Jäljellä on pieni mystinen luukku, jolle johtavat lahot tikkaat. Mitä luukun takana on, sitä tarina ei kerro.

Palataan takaisinpäin.

Helsingissä täytyy vielä olla vanhoja asukkaita, jotka muistavat kulkeneensa tästä 1943-44 ilmahälytyssireenien soidessa. Myöhemmin luolaa tiedetään käytetyn poliisiautojen ja muidenkin ajoneuvojen pysäköinti- ja huoltotilana. Joskus 1960-luvulla se suljettiin ja sen maanpäällinen sisäänkäynti ajoramppeineen pyyhittiin pois maisemasta.

Blue suede shoe - tämä on aito rock and roll -luola.

Satunnaisia esinelöytöjä.

Kulkuramppi saapuu varsinaisen pommisuojan oville.

Virtahuone on ollut tärkeä osa modernia väestönsuojaa.


Katkaisijoita...

... ja sulakkeita....

... ja johtoja.

Hylättyä ilmanpuhdistuslaitteistoa pumppuhuoneessa.

Suojan pääsali on yhtä romurääseikköä.

Uuden putken asentajien ei ollut tarpeen siistiä jälkiään. Jonain päivänä ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa tämä on arkeologinen kohde.

Jatkamme kaksi kilometriä pohjoiseen, toiseen luolastoon.

Raitiovaunupysäkiltä ei ole kovin montaa askelta kuiluun.

Ei lainkaan kutsuvaa ja ehkä siksi pakottavan kutsuvaa.

Eteisessä on arvokkaasti vaatenaulakko.

Lätäköitä on pikkukenkäisen tarpeen väistellä...

... mutta ajatukset veneen tarvitsemisesta ovat vahvasti ennenaikaisia. Luolaa on vuosikymmeniä pidetty pumppaamalla tyhjänä pohjavedestä.

Siisti ja tilava pommisuojasali. Helmikuussa 1945 tämä suoja avattiin eräiden muiden ohella hätämajoitustilaksi Helsingin kärsiessä kovasta asuntopulasta. Koska sisäänpääsyyn vaadittiin poliisin kirjoittama lupa, kutsuttiin majoitusta "poliisihotelliksi".

Syvemmällä roinan määrä alkaa lisääntyä.

Käytävänperä ja outo potretti.

Pumppuhuone ja lämmityskeskus.

Aika ennen Oras-termostaattihanoja.

Vakuuttavaa ajan patinaa.

Välirauhan vuonna valmistettu.

Näin tyylikästä pumppua näkee harvoin.

Virtaa on säädelty.

Lukkomalli on allekirjoittaneelle hyvin tuttu.

Epäilyttävä tämä salaisuuksien tyyssija.

Panssariovi.

On pitänyt nähdä, kuka pyrkii suojaan.

Välillä siirrytään eri tasolle, mutta paikan piilotajuisuus pysyy.

Mukavuuskäytävä.

Tälle sektorille on johtanut oma maanalainen sisäänkäyntinsä suoraan sairaalasta. Vuosikymmenien mittaan sairaala on dumpannut luolastoon vanhoja sänkyjään.

Muutakin kalustoa piisaa.

Jollain tapaa lääkkeisiin tai näytteisiin liittyvä erikoiskaappi hunningolla.

Vanhoja ikkunoita ei enää tarvittu, vaikka joku ajattelevainen ne laittoi varovaisesti varastoon.

Vielä pitää päästä sänkyviidakon läpi.

Paluu tuloaulan kautta. Jo seuraavana viikkona maanalainen tila oli jälleen sinetöity, ikkuna ajassa ja paikassa oli sulkeutunut.

Vuonna 2012 esittelimme kaksi pienempää urbaanionkaloa:

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Näin tyylikästä sulkua näkee harvoin."
Kuvassa on pumppu, putken haarassa oleva sulkuventtiili ja suppilo ovat sitä varten että pumppuun voi lisätä ns. siemenveden.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Selvä, kiitos hyvästä täsmennyksestä.

Anonyymi kirjoitti...

Mahtava kuvakollaasi, joka saa UG-puolen harrastajan sydämen oikein sykkimään! Nyt ollaan mielestäni kunnolla UE:n kovassa ytimessä. Kiitos tästä postista!

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Kiitokset palautteesta! Ilmaisu "kova ydin" on kieltämättä näiden kohteiden yhteydessä osuva...

Anonyymi kirjoitti...

Minkähän takia tuo Diakonissalaitoksen kalliosuoja on aikoinaan hylätty? Nopean googlauksen mukaan vielä 60-luvulla on laitettu yli 4 miljoonaa silloista rahayksikköä perusparannukseen.

Tietysti metron myötä väestönsuojia saatiin asemista, se voi olla syy.

Maanalaiset tilat ovat kaikkinensa kiehtovia ja tietysti Suomen geopoliittisen sijainnin johdosta myös esoteerisia. Huhujen mukaanhan Helsingissäkin on siellä sun täällä puolustusvoimien maanalaisia tiloja. Kertovat, että ainakin pari parkkihallia on jäänyt suunnittelupöydälle pääesikunnan veton vuoksi.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Samaa ihmettelee itsekin. Ei aseellinen isku asutuskeskukseen ole perusluonteeltaan mihinkään muuttunut viime vuosikymmeninä, eli suojan luulisi tarjoavan hyvin suojaa nykypäivänäkin. Metroasema on liki kilometrin päässä laitokselta, eikä sitä täten voi realistisesti ajatella potilaiden suojaksi.

Selvää on, että Helsingin alla on salaisia tiloja. Kuinka paljon sitten - ainakin huhujen mukaan riittämiin.

Leo Varrankivi kirjoitti...

Saisko osoitteen tai jonkun laisen tunto merkin noista paikoista kiinnoistaisi käydä kuvaamassa. Leovarrankivi@gmail.com

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Molemmat kohteet ovat nykyisin visusti suljettuja. Sairaalapommisuojalla on kuitenkin tunnelmallinen sisäänkäyntikanjoni Helsinginkadun laidalla Lintsiä vastapäätä.