lauantai 8. maaliskuuta 2014

Teräsmajesteetti, joka syrjäytettiin: Koverhar

Sulasta kuonasta ei ole enää vaaraa. Masuuni on jäähtynyt.

Hangon itänurkalla Suomenlahden talviviimassa seisoo jättiläinen. Pronssisessa sotisovassaan se on mahtava, suorastaan ylevä ilmestys. Kuitenkin se on ruumis, luuranko, jonka sisältä henki on lentänyt pois. Vain tuuli elää siinä, soittaa sitä urkuinaan.

Paljon inhimillistä kärsimystä koitui, kun hollantilaiskonserni FNSteel julisti Koverharin terästehtaan konkurssiin lyhyen omistuksen jälkeen kesällä 2012. Oli heinäkuu ja kuuma ilmanala väreili rannikolla, mutta työntekijöistä sulkemispäätös tuntui epäilemättä niskaan kaadetulta saavilliselta jäämurskaa. Tehtaan laitteistoa oltiin parhaillaan uudistamassa miljoonien investoinnein. Uutinen tehtaan pikaisesta alasajosta tuli juuri viikonlopuksi; Tammisaaren sairaalan psykiatrinen osasto ei ollut varautunut akuuttipäivystyksen ruuhkaan. Alitoimijat mukaan luettuna puolen tuhatta ihmistä putosi samaan tyhjyyteen kuin kohtalontoverinsa monella muulla tehdaspaikkakunnalla, joita maailmantalouden ailahteluiden häntä oli pyyhkäissyt.

Sittemmin ilmeni, että poliisi epäili kymmentä konsernin johtajaa talousrikoksista. Hollantilaisiin emoyhtiöihin arveltiin siirretyn miljoonien eurojen edestä omaisuutta; piiloon konkurssipesän velkojilta. Mutta se on vain pieni sivujuonne saagassa, jonka hahmottaa suurta kuvaa ajastamme. Lojaalisuus on poistunut työtä antavan ja sitä tekevän väliltä, ja aloite tähän on tullut osakkeiden ja osinkojen sfääristä. Kunnia-asioita ei ole, ne on luokiteltu hyödyttömiksi ja vanhanaikaisiksi. Enää ei ole Sixtus Syrjäsen kaltaisia vastuun motivoimia patruunoita, jotka pestaavat tehdastyöläiset huonon taloudellisen ajan koittaessa rakentamaan muotopuutarhaa, jotta heitä ei tarvitsisi lähettää kilometritehtaalle. Voittoja nähdään vain yhdenlaisia: taloudellisia. Irtisanomisia hoitavia eksperttejä neuvotaan varaamaan itselleen lähellä ovea oleva istumapaikka, jotta irtisanottavan mahdollinen primitiivireaktio ei käy vaaraksi. Jollain tilillä lisääntyvät numerot, vaikka varsinaisia rahoja ei näe kukaan: niitä ei ole ehkä painettukaan.

Kun typertynyt väki - kuin valoon äkisti paiskatut yökköset - vetäytyy velaksi rakennettuihin koteihinsa, tulee pyyhkäistyksi näkyvistä, jäävät jäljelle kulissit, joissa he kerran tekivät mahdollisuuksista konkretiaa ja uskoivat huomiseen. Fasadit ovat isot. Puhukoon ne puolestaan. Käännymme seuraavassa Koverharin terästehtaan puoleen sellaisena kuin se eräänä talven 2014 harvoista kylmistä päivistä näyttäytyi.

Portilla on hiljaista. Omistajan nimi portilla on vanha. Uusi omistaja Hollannista tuli ja meni niin nopeasti, ettei ehtinyt tai viitsinyt merkitä reviiriään.

Yksi ja puoli kesää käyttämättömänä ollut pysäköintialue on muuttumassa niityksi.

Vaiennut jättiläinen, jonka suuruuden haastajaa ei ole peninkulmien säteellä. Syntynsä tehdas sai 1960-luvun alussa ja sillä oli vuosien saatossa monta omistajaa.

Sisällä silmä sopeutuu hiljalleen hämärään ja kohtaa valtavia halleja ja laitteita.

Terästehtaalla osastojen väliä oli käytännöllisempää pyöräillä kuin kävellä.

Tasaista nollaa on tuotantolinjan lämpötila. Sisätiloissa on hyytyvä pakkanen, mutta tehtaan toimiessa saleissa oli kuuma kuin tulivuoren rinteellä laavavirran vieressä. Seinät ovat vain kuoria, joissa on aukkoja ulkoilmaan.

Järeitä sammioita. 

Lapio ja kärry jäivät juuri sille neliömetrille, missä tieto tehtaan lakkauttamisesta saavutti työntekijän.

Tuoli alhaalla on kanavassa, jota pitkin masuunista tullut sula rauta ja kuona virtasi.

"Laavan" virtausta saattoi ohjailla pitkävartisilla kauhoilla.

Itse masuunin toimintaperiaate on rautakautinen, mutta laitoksesta on kehittynyt todellinen Medusa. Kaikkialla riittää putkia ja venttiileitä. Niillä muun muassa syötetään happikaasua niin sanottuihin konvertteihin, jossa rauta muuttuu teräkseksi.

Aina 1980-luvulle asti tehdas oli hirvittävän rankka työympäristö, jossa tapahtui kauheita turmia. Mikään päiväkoti se ei toki ollut myöhemminkään.

Tällainen merkki säväyttää aina.

Prosessin ohjauskoppi on ennen kaikkea suoja roiskuvalle teräkselle.

Suunnaton kuumuus on kupristanut porttien teräslevyt.

Eräs valvomo.

Onnenkalulta pyydettiin, että punainen vaaran lamppu ei koskaan syttyisi.

Tehtaaseen satsattiin uutta kamaa aina kesään 2012, jolloin lappu pantiin yllättäen luukulle.

Siellä täällä palavat vielä valot. Viimeinen ei sammuttanut niitä.

"Paljonko tarjotaan?", kysyy anonyymi työntekijä.

Tuotannon pyöriminen ei ollut ainakaan kiinni siitä, etteikö varasulakkeissa olisi riittänyt.

Kaikkia arkistoja ei evakuoitu.

Suojavarusteet jäivät, totta kai.

Henkilökohtaisen lokeron ovi kutsui koristelemaan.

Hallien kautta vie kulku.

Astuminen ulkoilmaan. Ihminen ihmettelee.

Ramppeja ja portaita jatkaen päädytään korkealle.

Vilkaisu alas sisäpihalle.

Mielikuvitus pääsee valloilleen tällaisten vehkeiden äärellä.

Varoitusten määrä on ennätyksellinen.

Tehtaan seisahdus on majesteettillinen olotila, jonka viittana on melankolia ja kunniamerkkinä inhimillisen ponnistuksen mittaamattomuus.

Siltoja ja portaita.

Teräskombinaatti sijaitsee luonnonkauniilla paikalla Hankoniemen itäsyrjällä.

Kaikki Koverharissa on suurta, myös piha-alueet.

Näkymä pohjoiseen. Vasemmalla oleville kentille varastoitiin valmiit teräspalkit odottamaan kuljetusta.

Ruokalarakennus.

Keittäjättärien valtakunta oli karun miehisessä työympäristössä kodikkuutta henkivä lohdun keidas.

Juliste seinällä muistuttaa yhteispelin välttämättömyydestä. Suomen- ja ruotsinkielisellä työväellä oli Koverharissa aikanaan jännitteensä.

Näkymä ruokalan ikkunasta satamaan. Muovikukat ovat käteviä rakennuksessa, joka on sisältäkin pakkasella.

Muisto huippuvuosista: seinälle kiinnitetty pienoismalli.

Tuotantoalueen päävalvomo.

Täälläkin huone on pakkasella, mutta järjestelmä osittain hereillä. Tehtaan tajunta ajelehtii jossain oudossa välitilassa. Tuotannon uudelleenkäynnistäminen voisi viedä kaikkinensa jopa pari vuotta.

Kukaan ei kääntänyt kalenteria heinäkuusta 2012 eteenpäin. "Ohi on!" lukee valvomon tiedonantotaululla.

Koverharin keilamestaruudesta sai kiertopalkinnon.

Huurteisen valvomoikkunan edessä on joukko värikkäitä puhdetöitä.

Vuoro alkoi ja loppui täällä. Saunan kautta himaan.

Näille teloille rullasivat valmiit teräsharkot. Kamaa lähti Hangosta kaikkialle, Rolls-Roycelle asti.

Rautatierahtauksia varten on omat järjestelyveturinsa.

Eräs rautahevoista.

Ulkolokerikko.

Edustalla savukaasujen puhdistuslaitteen elefantinkärsää, taustalla patteristo hälytystorvia.

Tällaisen laitoksen pystyttäminen vaatii sellaisen investoinnin resursseja, että mielen on vaikea sitä käsittää.

Lumi peittää tehtaan kanssa samanvärisen maan.

Piharakennuksia on monenlaisia.

Happikaasutehdas tuotti prosessin tarvitseman hapen.

Laitoksen kaasukello oikealle.

Seinusta eräällä syrjäkujalla.

Kierros alkaa olla lopuillaan, mieli vaitonainen.

Goljatin teräsbetonijuuret yltävät useita metrejä maan alle. Se oli tarkoitettu ikuiseksi, mutta maailma päätti toisin.

Retken jälkeen saapui ilmeisesti vain ruotsinkielisessä mediassa pyörinyt tieto, että Koverharin tehdas on päätetty purkaa. Mistään ei ole ilmaantunut halukasta astumaan sen suuriin saappaisiin, jatkamaan toimintaa. Alueelta riittää purettavaksi 39 rakennusta, mutta jotkut toimisto- ja varastorakennukset säästetään. Hajottamisen on määrä käynnistyä jo alkavana keväänä ja sen arvioidaan vievän kaksi vuotta.

Retkestä erityiskiitokset Koverharin työntekijän vinkkelistä tunteville Timo Karjalaiselle ja Anders Henrikssonille.

36 kommenttia:

Dee Dee Rekola kirjoitti...

Mykistävää. Ei voi kuin miettiä että missä kohtaa meni vikaan. Ensin rakennetaan helvetinmoisella vaivalla ja isolla rahalla. Sitten puretaan. Vaikkakin mittakaava on Suomessa pieni, jos vertaa esimerkiksi ex-Neuvostoliiton alueen touhuihin.

urogallus kirjoitti...

On muuten hyvä blogi. Kiitos!

Yksi aihe käsiteltäväksi olisi vanha vesivoima, erityisesti myllyt ja sahat. Etelä-Suomen jokaisessa jonkinlaista virtaamaa omaavassa purossa on ollut vähintäänkin mylly joskus. Vanhimmat sähkövoimalat ovat jo varttuneessa iässä, esim. 20-luvulla rakennettiin pieniä vesivoimaloita kaikenlaisiin liruihin. Suurin osa taitaa kyllä olla vielä käytössä.

Uittorakenteet ovat kanssa mielenkiintoisia. Viime kesänä pääsin tutustumaan Inarin Nellimissä olevaan entisöityyn Keskimöjoen uittoränniin. Siinä lähistöllä on myös saksalaisia linnoitteita Rautaportin kallioilla, eli kannattaa käydä jos sinne päin on asiaa.

Juhani Styrman kirjoitti...

Aivan upeaa tekstiä taas Markolta. Tämän tarinan, kuvituksineen toivoisi näkevänsä myös printtimediassa.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Kiitokset kaikille kommenteista.

Mesta on todellakin mykistävä. Talonpoikaisjärki tuntuisi sanovan tuollaisen pömpelin pystyttämisen olevan sellaisen luokan jutun, että vaikka kuinka tulisi pörssinotkahdusta, niin laitos kannattaisi panna naftaliiniin odottamaan parempia suhdanteita eikä ruveta purkamaan. Mutta mitenpä näitä talonpoikaisjärjellä ymmärtäisi, kvartaalitalouden ihmeitä.

Myllyt, sahat ja uittorakenteet ovat kiinnostavia, vaikka jääneet allekirjoittaneelle hieman etäisemmiksi. Kun sopivaa saumaa tulee vastaan, niin ilman muuta tulee tutustua. Hieno myös tuo Inarin vinkki.

Ville kirjoitti...

Ihailin tuota rautajättiläistä kulkiessani armeijan vihreissä ohitse vuonna 2007. Hämmentävää, miten talouden tuulet voivat hiljentää noinkin massiivisen koneiston noin vain.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Ylikansallisen pörssitalouden maailmassa ilmeisesti jopa toisinaan kannattaa hankkia tehdas vain sulkemista varten. Näin saadaan kilpailija pois markkinoilta. Mitkä syyt Koverharin sulkemisen takana vaikuttivat, sitä en kuitenkaan tarkemmin tunne.

Anonyymi kirjoitti...

onko paikalla vielä vartijoita ja kameroita?
onko mahdollista päästä tuon mahtavan suuren tehtaan uumeniin itsekkin kuvaamaan?

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Se on "no comments" kamera- ja vartijatiedusteluihin, sori vaan.

Rjääk. T.amp. Kers. kirjoitti...

Eräässä mielessä olen jakautuneesti iloinen ja surullinen paikan kuolemasta. Synkkä, synkempi, Syndalen-leireillä paikka herätteli kirkaisevilla, ajoittaisista teräksen takomisen jumputtavista kolahduksista sekä jatkuvalla koneen palleasta tulevalla röyöttelevällä murinalla(uskonnolliset kuvailisivat ääniä "saatanallisiksi") outoja tunteita paikkaa kohtaan. Pilvisinä öinä taivas tapasi valaistua noin parin tunnin välein tulenpunaiseksi, pilvistä peilautuvan valon valaistessa muuten sysimustaa metsää. Surrealistista.

Tehdas saikin meidän Rannareiden keskuudessa kutsumanimen "Syndalsmordorn", "Syndalenin Mordor". Kutusumanimiä "Helvetin eteinen/-portti" käytettiin myöskin aika ajoin.

Ps. Alue tapasi olla sakkakasojen muodostaman "muurin" ympäröimä, kuvissa sellaista ei ainakaan näkynyt olevan. Tehtaalla saattoi olla jonkinlaista painoarvoa PV:le, mutta minä en asian detaljeja tiedä, tietävät puolestaan ovat vaitiolovelvollisia. Olisi kuitenkin kiintoisaa tietää, miten Koverhar kuului strategiaan, mutta elämä on.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Paljon kiitoksia rajajääkärille Koverharin läsnäolon eloisasta kuvauksesta. Aikalaistodistus täydentää arvokkaalla tavalla teräsjättiläisestä tallentuvaa kokonaiskuvaa. Hornamaisia ääniä ja yöllisiä loimotuksia ei varmaan hevin unohda ne kerran koettuaan.

Uskoakseni sakkakasavallit ovat edelleen tehtaan länsisivustalla, mutta asiaa ei käyntimme yhteydessä tullut tarkastettua. Vallithan sulkivat sieltä länsilaidan maantieltä näkymän laitokseen, mitä muistelen omiakin liikkumisiani alueella menneinä vuosina. Mutta yhdessä tai kahdessa aukkokohdassa ruosteen värjäämä kompleksi tuli näkyviin ja oli aina ylevyydessään värisyttävä kokemus. Vastaavaa ei ollut tottunut ainakaan Suomessa näkemään.

Anonyymi kirjoitti...

Hengästyttävän hieno kuvareportaasi. Tämä blogi lähti ehdottomasti seurantaan. Tuli mieleen nyt jo linjoilta poistettu hylättyjen paikkojen grand master sivusto Suomessa - Spivey Point. Sieltä löytyi todella laaja kattaus kaikista hylätyistä tehtaista, sahoista yms. Tämän postauksen lukeminen toi tuon saman fiiliksen allekirjoittaneelle. Nostan hattua.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Nostan hattua palautteelle, mukava kuulla.

Spivey Point ei valitettavasti tullut tutuksi toimiessaan, mutta sivuston perustajan ajatuksia voimme lukea ansiokkaan Syrjäseudun taannoisesta haastattelusta:

http://www.syrjaseutu.fi/2013/06/haastattelu-suomalaisen-uen-pioneeri-ja.html

Anonyymi kirjoitti...

Olen itse ollut kyseisessä paikassa töissä vuodesta -90 lähtien ihan loppuun asti joten on paljon hyviä muistoja. Siis toi taivaan maalaama tulen punainen väri tuli kun kuonaa tyhjensivät padoista ja se näytti ihan kun laava olis virrannut rinnettä alas. Noi metalliset kolinat/kirskunat tuli siitä kun teelmät eli teräs aihioita jäähdyttivät jäähdytys arinoilla.

Kiitos upeista kuvista ja teksteistä.

Anonyymi kirjoitti...

Siellähän nuo mun tekemät pikkuautot vielä ikkunalaudalla

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Te entiset Koverharin työntekijät, kiitos kirjoittamastanne - on arvokasta ja aihepiiriä valottavaa kuulla omakohtaisesti paikassa toimineiden sanaa.

Henrika kirjoitti...

Upea postaus, mutta samalla mykistävä ja masentava.

Autioituneen tehtaan näkeminen tuntuu pahalta, kun muistan vieläkin miten kipinäsade sulaa rautaa säesti, sen kuumuuden, melun. Elämän.

Isäni on ihan alusta asti ollut mukana Koverharia rakentamassa, koko elämäntyönsä tehtaalla tehnyt. Eläkkeellä jo siinä vaiheessa kun karmiva uutinen tehtaan kohtalosta ravisutti pientä kylää. Uutinen vaikutti kaikkiin, en usko että kylässä on ketään jota tehtaan sulkeminen ei olisi edes välillisesti koskettanut.

Pienestä lähtien olen itsekin tehtaalla vieraillut, toimistossa lähinnä, mutta pääsin toki masuunillekin katsomaan isän seurassa. Niitä lapsuuden kultaamia muistoja, ruokalan lämpimät Dallas pullat, tutut portinvartijat joille aina vilkutettiin, korttipeliä taukotilassa.

Oman työuransa Koverharissa tonnilla töihin periaatteella aloittanut.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Henrika, kiitokset koskettavasta ja elämänmakuisesta kommentista.

On vaikea uskoa ja käsittää, että jokin niin mittava ja järjestäytynyt asia kuin terästehdas voi tulla puhalletuksi sammuksiin tuosta vain kuin kynttilän liekki. Yhtä hankalaa on tajuta, että suunnattomia investointeja vaatinut laitos on viivyttelemättä purettava; kenellä on selvännäköisyys sanoa, ettei sitä lähitulevaisuudessa taas tarvittaisi. Asian inhimillisen ulottuvuuden luotaamiseen ei mielikuvitus riitä, mutta sanasi valottavat paljon: "Uutinen vaikutti kaikkiin, en usko että kylässä on ketään jota tehtaan sulkeminen ei olisi edes välillisesti koskettanut."

Anonyymi kirjoitti...

Nythän tämäkin mesta on saanut purkutuomion ja parin vuoden urakka kyseessä. Harmittaa, etten kerennyt käymään Koverharissa aikaisemmin ja nyt on jo myöhäistä, sillä purkaminen on jo aloitettu.

Hangon kaupunki on muuten ostamassa Koverharin sataman sekä siinä sivussa maata. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa seurata Hangötidningenin sivuja.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Näin sitä isotkin asiat katoavat nopeammin kuin ehtii tajuamaan.

Kiitos päivitetystä tilannetiedotuksesta.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno blogi. Olin muutaman vuoden töissä Koverharissa konekuskina erään aliurakoitsijan leivissä. Hoidettiin loppuaikoina lähes kaikki tehdasalueen sisäiset kumi/telaketju/rautapyöräkuljetukset. Olen noita molempia vetureitakin työkseni ajanut, joista blogissa on kuvat. Piti suorittaa tutkinto, veturin ajokortti siis, jotta noilla pääsi vaunuja lykkimään. Syndalenin kulmalla tehdastonttia oli/on murskauslaitos, jossa kuonasta (ei sakasta :) ) tehtiin maanparannus- ja rakennusaineita. Kalkitustavaraa ja erilaisia murskekokoja. Olinpa aikanaan mukana valmistelijana jopa CE-merkin hakemiselle eräälle kuonajalosteelle, joka oli mitä mainiointa tavaraa tien rakentamiseen. Siinä työperiodissa oli mukavasti vaihtelua, kun vuoroin tein paperitöitä ja vuoroin ajoin kauhakuormaajaa. Päivä, jona tehdas suljettiin on yhä kirkkaana mielessä. Harmittaa ja kummastuttaa aina vaan, ikävä juttu kaiken kaikkiaan.

Anonyymi kirjoitti...

Edelliseen kommentiin liittyen, jonka postasin, tällaisenkin kovakollaasin tein aiheesta: http://www.youtube.com/watch?v=Ffz9fb3yr_I

Kotikuusesta II kirjoitti...

Kiitos. Koskettava kuvaus. Pala nousi kurkkuun. Silmät kostuivat. Sielu värisee. Järki huutaa ja kiroaa. Viha leiskuu. Miksi? Niin miksi?

Kaija Olin-Arvola

Kaija Olin-Arvola kirjoitti...

Edellinen linkki ei toimi. Kokeillaan vielä tätä:

https://www.youtube.com/watch?v=Ffz9fb3yr_I

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Kaunis ja ylevä kunnianosoitus tuo video. Kiitos, Kaija, sen jakamisesta. Koverhar oli tosiaan yksi viimeisiä suomalaisen perusteollisuuden linnakkeita ja sen armoton luhistuttaminen kertoo kokonaisen aikakauden päättymisestä; pakotetusta vaihtokaupasta, jossa annettiin paljon ja saatiin sika säkissä.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Kiitos ja kumarrus Koverharissa työskennelleen tietorikkaista sanoista, jotka osaltaan tuovat eletyn elämän vahvaa väriä kokonaiskuvaan.

Anonyymi kirjoitti...

Hei
Kiitos hyvistä kuvista.
Vielä haluan kiittää hyviä tovereita
menneistä vuosista.
Etenkin masuunin väkeä.
Paljon koettiin yhdessä ja monia koviakin jaksoja työn ääressä.
Mutta voimme olla ylpeitä siitä että teimme ainakin oman osuutemme jotta olisimme saanneet jatkaa.
Mutta kun joutuu näitten "markkinavoimien" vietäväksi sillä on surulliset seuraukset.
J-P

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Tyhjentävästi sanottu. Kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Hienoja kuvia ja hyviä muistoja. Koverhar on tuttu jo lapsuuden purjehdusreissuilta kun pysähdyttiin Tvärminneen yöksi. Sittemmin tuli kuunneltua ja katseltua noita aiemmin mainittuja ääni- ja valoilmiöitä läpi yön Syndalenin harjoitusalueelta. En kuitenkaan saanut tarpeekseni vaan päädyin 90-luvun puolen välin jälkeen useampana vuonna kesäteekkariksi masuunille ja lopulta vielä yli kuudeksi vuodeksi töihin aina konkurssiin saakka.

Sen verran kokemus eroaa kuvaajan kokemuksesta että kun miettii Koverharin tehdasta niin ensimmäisiä sanoja jotka tulee mieleen on pieni.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Kiitos, hienoa saada jälleen Koverharin veteraanin sanoja. Monta vinkkeliä tuossa onkin takana; ulkokehien kiertämisestä aina ytimeen.

Pieni vaiko valtava? Suhteellista. Ehkä masuuni itsessään oli pieni dynamo verrattuna siihen kaikkeen, mikä oli sen ympärillä ja siihen kytköksissä.

Anonyymi kirjoitti...

siina oli 36v tyoura elaketta odotellessa.

kipamise kirjoitti...

Itse olin siellä 16 vuotta töissä.yhtenä yönä oli kamera mukana.tässä linkki kuviin.
Kipamise.kuvat.fi/kuvat/work

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Käsittämättömän upeita kuvia, tunnelma välittyy. Kiitos paljon!

-kari kirjoitti...

Löysin tämän sattumalta. Mykistäviä kuvia. Kiitos niistä. Ja mykistävä blogi.
Tunnen paikan. Tein siellä diplomityötäni vuonna 1974. (kehitin mikroiaaltolaitetta, jolla mitattaisiin happipuhalluskonvertterin sisällä kuohuvan sulan kuonan pintaa.)
Se oli Danten helvetti. Opin siellä, että insinöörin pitää olla peloton.

Kirjoitin aiheesta blogipostauksen.

http://tichynlaari.blogspot.fi/2011/04/teraksen-hehkussa.html

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Suurkiitokset, Kari. Kirjoittamasi blogipostaus välittää ansiokkaalla tavalla Koverharissa vallinneet uskomattomat olosuhteet. Mikä ylevä inferno! Suositeltavaa luettavaa jokaiselle aiheesta kiinnostuneelle.

Anonyymi kirjoitti...

Liityn kommenttipalstan "Anonyymien Koverharissa kesän hikoilleiden teekkarien kerhoon", ja haluan sanoa sielu väristen tehtaan sulkemista ihmetteleville: liian pieni laitos. Kalliit työntekijät. Markkinat Kiinassa, lopputuote Suomessa, maailman selän takana. Hyvä että meni, mokoma CO2-tehdas. Sivutuotteena tuli hiukan terästä. Ikävää tietysti seutukunnalle, missä työttömyyspotku oli tuntuva.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Kiitokset kommentista Koverharissa kesän hikoilleelle anonyymille teekkarille.

Niinhän siinä on käynyt. Isojen poikien pelissä on pieni jäänyt jalkoihin. Tehtaan lakkauttaminen on tuskin silti ollut aivan valoa kestävä prosessi, viitaten konsernin johdon talousrikosepäilyihin. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa: väliaikaista kaikki on vain.