maanantai 7. helmikuuta 2011

"Valtasuomen" jälkiä pyramideilla - Wettenhovi-Aspan fenno-egyptiläinen kieliteoria

Tämä on aikamoinen opus.

Viime aikoina olemme saaneet seurata Egyptin poliittisia mellakoita. Yksi huolenaihe muiden joukossa on ollut muinaisen ja mittaamattoman arvokkaan kulttuuriaarteiston säästyminen varkaiden ja vandaalien iskuilta. Mutta mistä Egypti itse sai muinoin kulttuurinsa?

Tähän kysymykseen tarjoaa oman vastauksensa kielentutkija Sigurd Wettenhovi-Aspa. Vuonna 1935 - Kalevalan ensipainoksen suurena juhlavuotena - ilmestyneessä kirjassaan "Kalevala ja Egypti, Suomen Kultainen Kirja II" hän esittää "fennoegyptologisen" teoriansa, jonka mukaan muinaisen Egyptin kulttuuri muovautui sinne vaeltaneiden suomalaisten vaikutuksesta. Muinaissuomalaiset lähtivät Wettenhovi-Aspan mukaan liikkeelle Indonesian suunnalta, josta he Intian ja Egyptin kautta saapuivat Eurooppaan ja viimein asettuivat siihen parhaimmalta tuntuneeseen lintukotolaan, josta heidät vieläkin löydämme.

Wettenhovi-Aspa havaitsee huomattavasti yhtäläisyyksiä egyptin ja suomen kielistä. "Eihän voi olla pelkkä sattuma, että muinaisegyptiläisiä paikannimiä tavataan Suomessa ja suuret joukot suomalaisia paikannimiä Egyptissä", hän kirjoittaa vakuuttuneena ja aloittaa kautta kirjan jatkuvan esimerkkivyörytyksen "valtasuomen" jäänteistä aavikoiden mailla ja muualla. Egypti tulee nimestä "Äijäkupittaa", Kairo sanasta "kaira", Sahara sanasta "sakara", Tunisia "tuonensijasta" ja Sudan "sydämestä". Kaikille löydöilleen hän toki esitttää evidenssiä: esimerkiksi Libya tulee "lipeästä", koska egyptiläiset saivat Libyan aavikon suolajärvistä muun muassa balsamointiin tarvittavaa natronia eli soodaa eli lipeää, jota on suolajärvien veden koostumuksessa yli viidennes. Arabien antaman Wadi Natrum -nimen pohjalta suolajärviä on kutsuttu Natronjärviksi, mutta Wettenhovi-Aspan mukaan egyptiläiset nimittivät muinoin koko laaksoa ja niiden ympärillä levittäytyvää maata lipeäveden johdosta "Libeä":ksi, josta kehittyivät muodot "Libia" ja nykyinen Libya - mikä onkin lausuttuna jo lähellä Lönnrotin lipeälle toisintamaa "lipiä"-versiota. Aukkoja perusteluissa ei ole - ja jos onkin, niin kyllä niihin aina jokin paikkalappu löytyy.

Egyptiläiset kirjainmerkit ja niiden foneettiset asut oli saatu tutkija-apuna Berliinistä. Siellä päin oli Wettenhovi-Aspan teorioiden suosijoita, kuten esimerkiksi muuan Heinrich Himmler. Tässä kohtaa pyritään osoittamaan viiniä, kylpyhuonetta, sadetta ja sataa tarkoittavien sanojen elimellinen yhteys suomen ja muinaisegyptin välillä.

Suomalaisten talonpoikien puuesineisiin kaivertamat puumerkit ja Egyptin hieroglyfit paljastavat samanjuurisuutensa. Sama juttu perinteisten ompelukuvioiden ja hieroglyfien kanssa.

Sana "kulttuuri" on Wettenhovi-Aspan mukaan takalaina latinasta - latina on lainannut sen puolestaan sanasta "kulta-ura" tai "kulta-aura". Muumio tulee sanasta "muu-mies", pyramidi sanaparista "pyhät raamit", labyrintti "läpiriennosta". Eri kielissä esiintyvä prinssi-sana variaatioineen on itse asiassa "piirinseppä", seepra "seurahepo" ja maantieteellinen sana "meridiaani" tulee "meritiestä". Sanomattakin on selvää, että vasta Egyptiä myöhemmin sivistyneet Euroopan kansat imivät kukin juurisuomalaisuudesta ydinmehuja kulttuurilleen. Esimerkiksi muinaisgermaaniset kirjoitukset ovat Wettenhovi-Aspasta ainoastaan vanhempien suomalaisten esikuvien käännöksiä tai mukaelmia.

Suomalaisnimet tarttuivat myös paikkoihin kaikissa Euroopan maissa. "Vaskilaiset" eli "vaskit" ovat baskeja ja Malagassa "maa lakkaa". Pyrenneitten vuoriston nimi juontuu sääoloista: ne ovat "pyryäväiset" tai "pyrynnäiset" vuoret. Laaksossa oleva Andorra tulee puolestaan "anturasta", Venetsia "veneen sijasta", Berkeley "perkeleestä" ja Berliini "perälinnasta". Jopa nimi "Kalevala" päätyi roomalaiselle kartalle, Etelä-Englantiin ja Etelä-Skotlantiin paikannimiin Calleva ja Galloway. Suomessa fenno-egyptiläiset jumalat Apis, Horus, Isis ja Tott (eli "totta") ovat puolestaan siirtyneet paikannimiin Apistunturi, Huruskoski, Iisijoki ja Tottijärvi. Niilikin esiintyy nimissä Nilijärvi, Nilunti, Nilsiä ja niin edespäin.

Tässä on mahdollista esitellä vain pintaraapaisu 150-sivuisen Kalevala ja Egypti, Suomen Kultainen Kirja II:n Himalajankorkeasta ja valtamerensyvästä annista. Miellytämme kuitenkin kaikkia tulevia ja nykyisiä kitarasankareita ja kerromme mistä sana "kitara" ja sen versiot eri Euroopan kieliin ovat peräisin. Wettenhovi-Aspa - joka näki suorat yhtäläisyydet kaikkien Kalevalan sankareiden ja egyptiläis- tai kreikkalaisjumalien välillä - selventää, että kyseisen instrumentin keksijä on "Apollo-Väinämöinen". Hän nimittäin laati kielisoittimen jättimäisen hauen (Egyptissä olonsa aikana krototiilin) leuoista, kitahaarasta, ja tästä juontuu nimi "kithara" kreikkaan, "gitar" espanjaan, "guitar" englantiin ja niin edespäin.

Wettenhovi-Aspan päivinä ei juuri harrastettu poliittista korrektiutta. Tässä todistellaan sanan "neekeri", joka kuului muinais-egyptiksi lausuttuna "ne hahsi kus", juontuvan Egyptissä puhutusta suomesta, sanan etymologisen juuren ollessa "ne haise(vat) kus(elle)". "Autiomaan poikia" eli todennäköisesti beduiineja tarkoittava "le'ha-bim" tulee puolestaan "laihasta ja pimeästä".

Kirjailija on piirtänyt Kalevalan sankarit samaan jengiin egyptiläistyylisen soturin kanssa.

Euroopan tulevaisuuden suhteen Wettenhovi-Aspa edustaa samaa linjaa kuin Georg Wilhelm Friedrich Hegel ja Oswald Spengler, ja näkee johtokipinän jo siirtyvän muualle ensin maailmantuskan ja sitten maailmansodan heikentäneeltä mantereelta. Tekninen ylivertaisuus vain alleviivaa perikatoa merkitessään perustavanlaatuista vieraantumista. "Kaikki teknilliset uudistukset giljotiinista ja höyrykoneesta alkaen hamaan autoon ja lentokoneeseen asti tuntuvat vain osaltaan kiirehtivät ja jouduttavan Euroopan itsemurha-tuhoa", hän manailee (vaikka tosin itse sijoitti rahaa utopiahankkeeseen tehdä rautatiesilta Siperian ja Alaskan välille). Hän jatkaa: "Suomalainen sananlasku sanoo: 'ihmisen elämä on kuin hanhen sonta meren rannalla, alku valkoista, loppu mustaa' - ja sellaiselta näyttää myös Euroopan horoskooppi." Kulta-auran pelastajaksi hän toivoo Japania. Ja - tietysti - myös kiinan ja japanin kielestä hän löytää "valtasuomen" sanoja.

Mitä tuumasivat Wettenhovi-Aspan teorioista hänen aikalaisensa? E.N. Setälä kirjoitti Jean Sibeliukselle: "Voihan olla mahdollista, että Aspa on sikäli oikeassa, että muinaisegyptiläiset ovat olleet kosketuksissa jonkun suomalais-ugrilaisen heimon kanssa." Ja Robert Kajanus sanoi fennoegyptologille itselleen: "Tämä sinun uusi fenno-egyptiläinen hypotheesisi tuntuu kai meidän kielimiestemme mielestä niin oudolta, että vaikkakin se olisi oikea niin täytyy sen tulla ulkomailta, ennen kuin se kelpaa." Nämä varovaisen myötämieliset joskin kiertelevät lausunnot eivät tokikaan riittäneet Wettenhovi-Aspalle, vaan hän tuhahti niille. Kovempi sota lienee käyty kärkevämpien kriitikkojen kanssa.

Wettenhovi-Aspan kovalle tahdolle osoittaa "valtasuomi" ja "fenno-egyptin kieli" ikivanhaksi maailmankieleksi, kaikkien indo-eurooppalaisten murteiden äidiksi ja suorastaan ihmiskunnan alkukieleksi on syynsä. Ruotsalaiset eivät olleet koko 700-vuotisen Suomen valtansa aikana mahdollistaneet suomenkielistä alkeisopetusta, puhumattakaan korkeammasta opista. Sen sijaan kieltä oli systemaattisesti pantu maan rakoon, ja niin jatkui vielä myös Wettenhovi-Aspan päivinä ruotsinkielisen eliitin toimesta. Heiluria oli painettu niin pitkään yhteen ääriasentoon, jotta sen ponnahti sieltä oikein reippaasti toiseen äärilaitaan. Kuvaavaa on, että Wettenhovi-Aspa selitti ruotsalaisen ihmistä tarkoittavan sanan "människa" juontavan juurensa "maannussijasta". Oman Wetterhoff-Asp nimensä suomalaisuusmies oli tietenkin suomentanut ja Carl Gustav Mannerheiminkin nimen hän tahtoi suomentaa: se olisi ollut Kaarle Kustaa Mannerheimo.

Sigurd Wettenhovi-Aspa (1870-1946) hengaili aikansa ykkösäijien kanssa - tässä Sibeliuksen. Hän oli monialainen originelli, joka toimi muun muassa kuvanveistäjänä, kirjailijana, näyttelijänä, muusikkona, säveltäjänä, runoilijana, keksijänä, arkkitehtinä, astronomina, kielentutkijana, suojeluskuntapäällikkönä, harrastaja-egyptologina ja vapaamuurarina.

Wettenhovi-Aspalla on hengenheimolaisensa. Ior Bock väänteli sanoja ja löysi niistä uusia merkityksiä ja yhteyksiä, joilla todistaa muinaisaikaan liittyviä teorioitaan. Samaten italialainen ydinvoimainsinööri ja amatöörihistorioitsija Felice Vinci päätyi 1990-luvulla näkemykseen, että Odysseuksen harharetkissä kuvattu Troijan sota tapahtuikin Suomessa, Kiskon kunnan Toijassa. Jopa Odysseian kirjoittanut Homeros oli kotoisin Suomesta, Someron poikia. Perusteena näkemyksilleen Vincillä on Odysseian paikannimistön samankaltaisuus suomalaisten paikannimien kanssa (muun muassa Aijala = Aigialos, Askainen = Ascanius, Padova = Padva, Espoo/Esbo = Lesbos, Turku = Traakia) ja muut maantieteelliset yksityiskohdat, kuten taisteleminen yli vuorokauden "auringon laskematta", mikä ei viittaa pimeiden öiden Välimerelle, vaan pohjolan juhannustienooseen. Vinci esittelee teoriansa kirjassa, joka on ilmestynyt englanniksi nimellä The Baltic Origins of Homer’s Epic Tales - The Iliad, the Odyssey, and the Migration of Myth.

11 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Kuva jutun lopulla esittää Elias Lönnrotia, ei siis Aspaa, kuten voisi yhteydestä kuvitella.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Toden totta, kiitos oikaisusta. Oli hämäävästi kyseinen maalaus Aspan teoksen esilehdellä ilman mitään selitettä. Kuva nyt uusittu.

Johannes Valovuori kirjoitti...

Kiitos erittäin kiinnostavasta blogista! Koen tässä joitain heijastepintoja omaan työhöni, olen nyt vasta silmäillyt, mutta tulen viettämään täällä varmasti aikaa.

t: Johannes

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Teretulemast tutkailemaan sivustoa, Johannes.

Kirjaltaja kirjoitti...

Kiinnostava katsaus Wettenhovi-Aspan tutkimuksiin, kiitos tästäkin.

W-Aspan kirja "Jutelmia ja muistelmia 1890-luvun Parisista ja August Strindbergin Inferno-vuosista" (1927) oli hyvin kiinnostavaa luettavaa, ja siinä miehestä paljastuu aivan toisenlainen puoli kuin näistä kielitutkimuksista. Kirjaa hallitsee August Strindbergin alkemistiset tutkimukset, ja W-Aspa on parivaljakon skeptinen ja rationaalinen osapuoli.

Kirja sijoittuu 1890-luvulle, ja kaipa mies muuttuu 40 vuodessa. Tosin onhan myös epäilty että näissä kielitutkimuksissa oltaisiin myös oltu puolivakavissaan liikkeellä.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisesta kirjavinkistä.

Ehkäpä Aspa kuului niihin hienoihin ajattelijoihin, jotka ovat sisäistäneet Nietzschen aformisin "Vääriä olkoon meille ne totuudet, joiden yhteydessä ei ole nauru raikunut"... Mutta toden totta on mahdollista, että fenno-egyptiläinen teoria on tarkoitettu eräänlaiseksi fiktioluomukseksi, jolla hämmentää porukkaa. Toisaalta Aspa ei ilmeisestikään tällaista koskaan myöntänyt.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos faktoista uskoni tueksi! Olenkin arvellut, että oma sukunimeni - Mentu - on peräisin Egyptistä, jossa samanniminen henkilö toimi mm. jumalana ja opettajana. "Katko" 1700-luvun Karjalan Kannaksen ja Egyptin välillä on tosin vielä täydentämättä...

mbkarhu1 kirjoitti...

Riensin heti kirjahyllylleni, mutta oma asiaa käsittelevä opukseni ei ollutkaan Wettenhovi-Aspalta. Elias Lönnqvist oli kirjoittanut 78-sivuisen kirjasen Suomenkieli kaikkien kulttuurikielten avaimena. Toinen, tekijän kustantama painos oli painettu 1931 reilu kuukausi ensimmäisen (painosmäärää en löydä) jälkeen. Sisällöstä vain sen verran, että ei ihme, että piti mennä tarkistamaan, onko samasta kirjasta kyse.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Jo vain, "Suomenkieli kaikkien kulttuurikielien avaimena" kuulostaa todelliselta merkkiteokselta. Ei ihme, että toista painosta otettiin jo kuukausi ensimmäisen jälkeen... Wettenhovi-Aspa ei siis ollut yksin suurten näkemystensä kanssa. Kiinnostavaa kuulla tuollaisen opuksen olemassaolosta, kiitos.

Eijakaisa Kytöjoki kirjoitti...

Kyllä hän on Aspa. Ja Lönnrot on jo kuollut tämän kuvan ottamisen aikaan.

Eijakaisa Kytöjoki kirjoitti...

Ahaa. Tässä on ollut joku muu kuva.