Kyltti Sipoon Viirilässä armahtaa kauhtumisellaan. Aina nimiä ei kaivata.(Käsillä oleva kirjoitukseni ilmestyi alkujaan Kirkko & Kaupunki -lehdessä 6.10.2010.)
Paikka nimetään, kun paikasta välitetään ja sillä on merkitystä. Nimi opastaa perille, mutta myös luo paikalle identiteettiä. Paskalampi – yksi kolmesta tunnetusta 1700-luvun Helsingin suomenkielisestä paikannimestä – antaa kohteestaan hyvin erilaisen hohteen kuin Apollon- tai Minervankatu, jotka viittaavat kreikkalaisten valon sekä viisauden jumaliin.
Näiden väliin mahtuu monenlaista, sillä yksistään Helsingissä on yli 8000 virallista käyttönimeä – ja toinen mokoma ruotsinkielisiä päälle. Katujen ja paikkojen virallinen nimeäminen alkoi Liisankadusta ja Unioninkadusta 190 vuotta sitten. Helsingin nimistön kivijalan muodostavat ikivanhat kylännimet, joita ovat suomeksi esimerkiksi Käpylä, Malmi, Vartiokylä, Herttoniemi, Kumpula ja Meilahti. Kaupungin ensimmäisestä sijaintipaikasta Vantaajoen suulla kielivät yhä nimet Kellomäki ja Hirsipuunkallio.
Ennen nimet syntyivät ”luonnostaan” esimerkiksi paikan luonteen, käyttötarkoituksen, omistajan tai jonkin tapahtuman mukaan. Moderni nimeäminen on suunnitelmallista. Helsingin nimistön laatimisesta vastaa nimistötoimikunta, joka täytti juuri 50 vuotta. Kaupunginosan nimet annetaan usein tietyn teeman mukaan. Helsingissä käytäntö alkoi Punavuoresta 1840-luvulla, jossa nimet liittyvät merenkulkuun. Suomenkieliset nimet tulivat virallisiksi ensi kertaa Töölön asemakaavassa 1906. Romantiikka oli vallalla ja teemoina antiikin ohella Kalevala, pohjoismainen mytologia ja Vänrikki Stoolin tarinat.
Vanha nimistö on monesti kerroksellista, ja nimien alkuperä aukenee vain tutkijalle. Tulisiko heti mieleen, että Jämsän Taivassalon nimellä ei juonnu taivaasta, vaan taipaleesta eli kannaksesta, jonka yli saattoi kiskoa veneen? Ja vaikka saamelaisia oli muinoin etelässä, ei Nurmeksen Porokylän nimi viittaa poroihin, vaan kylän palamiseen 1891. Samoin lukuisat pyhä-alkuiset nimet eivät yleensä kerro luonnonuskonnon tyyssijoista (toisin kuin hiisi-nimet), vaan rajoista, joita on ollut eri ryhmien nautinta-alueiden välillä.
Kaksikielisellä alueella nimeä on voitu pompotella kielestä toiseen. Helsinkiin palataksemme: Huopalahti on mukaelma ruotsinkielisestä Hoplax-nimestä, joka on puolestaan syntynyt suomenkielisestä Haapalaksista (laksi=lahti).
Osa Helsingin vanhasta nimistöstä on kuollut tyystin. Kukaan ei sano Kansallisarkiston sijaitsevan Nuuskamyllynmäellä. Toisaalta moni historian säie yltää luoksemme nimenomaan nimistön kautta. Johanneksenkirkko sijaitsee mäellä, joka muinoin kantoi nimeä Johannisbärget, koska se tunnettiin nuorison juhannuksenviettopaikkana. Ullanlinnassa on oikeasti ollut linnoitus, Ruotsin kuningattaren mukaan nimetty Ulricasborg. Myös Helsingin kasvaessaan syömät lukuisat saaret jatkavat eloaan katukylteissä.
Paikannimen muuttamiseen ei hevin ryhdytä, mutta merkkihenkilöiden kunniaksi näin joskus tehdään. Esimerkiksi Heikinkatu (sitä ennen Läntinen Viertotie) nimettiin Mannerheimintieksi marsalkan 75-vuotisjuhlissa 1942. Nykyisin nimikkopaikkaa ei Helsingissä myönnetä elävälle ihmiselle; karenssiaika kuolemisesta on viisi vuotta.
Suomettuminen ylsi sekin nimiin: vaivihkaa muutettiin Lauttasaaren Ryssänniemi Vattuniemeksi, samoin Helsingin läntisen ulkosaariston Ryssäkari Rysäkariksi. Lenininpuisto nimettiin Alppilaan vasemmistoryhmän painostuksesta 1970.
Stadin slangin aktiiviharrastajat ovat jo pitkään kaivanneet ”helsinginkielisiä” kadunnimiä. Näitä joudutaan edelleen odottamaan, mutta Kalasatamaan on sentään luvassa slangiaiheisia korttelinnimiä.
Jälkikirjoitus: Stadin saarten veikeä nimistö
Helsingin Sanomissa oli 5.11.1997 merkillinen otsikko Pelastuslaitos poltti Sulhasen puutalon. ”Ai kenen sulhasen?”, voisi huudahtaa. Mutta kyse on saaresta: Sulhanen sijaitsee Länsiväylän kupeessa yhdessä Morsiamen kanssa.
Helsingin ehkä veijarimaisimmat paikannimet kuuluvat saarille. Näitä ovat esimerkiksi Emäntä, Viinakupu, Nahkahousut, Norppa, Mylläri, Porsas, Nimismies, Huomenlahja, Voirasia, Prinsessa, Räntty, Ulko-Hattu, Päntäri, Limppu ja Tupsu. Inventoin ne kaikki ja sata muuta saariston luontovalvojana. Ja kyllä saarilla on aina sen verta omaa luonnetta ja tuntua, että kukin nimensä ansaitsee.
Tiesittekö muuten, että kaupungin edustalla on vartiossa rivi tonttuja: Länsi-Tonttu, Itä-Tonttu ja Sokea Tonttu? No, jälkimmäinen on tosin piilossa veden alla, matalikko. Ja ne legendat. Rahakirstun tienoolla lepää tietysti aarre. Ja Leikosaaren nimi, niin kerrotaan, juontuu alkujaan ruotsin sanasta ”lik”, mikä tarkoittaa kalmoa ja viittaa ruumiiden säilytyspaikkaan.
10 kommenttia:
Olen etsinyt jo jonkin aikaa tämänkaltaisia kirjoituksia, en vain haluaisi jäädä pelkän blogin varaan. Voiko gradusi saada jostain itselleen?
Hiljattain sain viimein pelastettua graduni tekstiosiot muinaiselta disketiltä. Formaatista toiseen hyppääminen laittoi tekstin täyteen tavuviivoja enkä ehdi sitä nyt ihan pian siivota, mutta voit saada tekstin sellaisena, jos laitat sähköpostisi privaviestinä (profiilin kautta onnistuu).
Gradu on myös luettavissa Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen kirjastossa.
Yksi huomio saarten nimistä: jossain vaiheessa Vuosaaren sataman rakennusaikana perinteiset Tontut on merikartassa muutettu Toukeiksi. On Länsi-Toukki ja Itä-Toukki, Sokeasta Toukista en tiedä. Satamaa lähestyvät laivat ilmoittavat radiolla liikenteenohjaukseen, kun ne sivuuttavat Itä-Toukin. - Ruotsiksihan sana on Tokan, joka tarkoittaa lähinnä hölmöläistä, typerystä. "Toukki" ei tarkoittane mitään. Mikähän tässäkin lienee alkuperäisintä?
Joskus nimet voivat viitata myös tulevaisuuteen. Sipoon Söderkullassa Uuden Porvoontien eteläpuolella on Rautatiekuja, jonka varrella sijaitsee Söderkullan K-kauppa. Lähin rautatie taitaa olla Nikkilässä, vai olisiko Västerkullassa, mutta huomattavan matkan päässä kuitenkin. Paikalliset väittävät, että kuja on aikoinaan toiveikkaasti nimetty Heli-radan kunniaksi.
Muuten kiitos mielenkiintoisesta blogista.
Pekka Vuoristo, Puotila
Kiitos palautteesta sekä huomiosta.
Joo, olen itsekin huomannut, että joissakin karttapainoksissa on Tontuista käytetty tuota Toukki-sanaa. Olen kuitenkin systemaattisesti pidättäytynyt sen käytöstä, sillä se tuo minulle mieleen vain jonkin omituisen toukan esiasteen eikä vedä vertoja sympaattiselle Tontulle. Mikä on alkuperäisintä, sitä voisi yrittää katsoa jostain hyvin vanhoista kartoista.
Muitakin Helsingin edustan saarten nimiä on muutettu. Äkkiseltään tulee mieleen, että Päntäristä on käytetty myös nimeä Puskuri ja että Kulosaaren pohjoispuolella olevat Leposaari (jossa on hautausmaa) ja Varjosaari olivat vanhemmissa kartoissa yhteisnimellä Pässit. Vartiosaaressa on vaihdellut ruotsinkielinen nimi, yhdessä vaiheessa Vådö, nyt Vårdö. Suomenlinnan edustalla olevaa Puolimatkansaarta on kutsuttu Kellosaareksi, koska siellä oli aikoinaan sumukello. Harakka on muuten yksi vanhimpia suomenkielisiä nimiä koko Helsingissä; se on yksi kolmesta jälkipolville säilyneestä 1700-luvun Helsingin paikannimestä.
Hauska ja erikoinen myös tuo Sipoon esimerkki!
Tietääköhän kukaan tuon Voirasian historiaa? Mistä ihmeestä nimi on keksitty :-D
Koska Voirasian lähellä on sellaiset luotojen nimet kuin Prinssi, Prinsessa ja Huomenlahja, olisi hauska ajatella, että kyseessä olisi rakkaalle tarkoitettu, tosin melko huvittava hellittelynimi. Ainakin englannin kielessä sanalla buttercup on tällainen merkitys. Esimerkiksi Elvis laulaa All Shook Up -biisissä: I'm proud to say she's my buttercup. Mutta ehkä tällainen tulkinta on kuitenkin liian tuhtia anglosaksismia...
Eksyin tänne kun kiinnosti tuo Nahkahousut-nimen historia, mutta pakko oli nyt vain huomauttaa että tuo buttercup tarkoittaa suomeksi myös leinikkiä. Joten lienee Elviskin ennemmin sellaisesta laulellut kuin voirasiasta :D
Kiitos; ei tähän voi muuta sanoa kuin että oppia ikä kaikki ja tuota Elvis-biisiäkin kuuntelen nyt ihan uudella korvalla.
Mutta kyseisen luodon nimi on näillä rantaruotsalaisten vesillä käännetty suoraan ruotsista, joten se lienee ihan voirasia ilman floran maailmaan sijoittuvia piilomerkityksiä.
Sulhasen ja Morsiamen nimistä löytyy tietoa uudesta kirjasta
Sulhanen Lapinniemen viimeinen saari:
http://www.bod.fi/index.php?id=1258&objk_id=1287344
Kirjasta erityisesti sivut 26-29 ja 34-35.
Lyhyesti: saarten nimeäminen saattaa liittyä siihen, että Lapinlahden sairaalan rakentamisen jälkeen
niihin alettiin kiinnittää aiempaa enemmän huomiota eikä nimettömyys enää käynyt päinsä.
Vuonna 1863 ne saivat kollektiivinimen Lappuddsgrunden. 1869 olivat vuorossa ikiomat
nimet Brudgummen ja Bruden. Suomennokset saatiin 1909. Kaupunginvaltuuston asettama
valiokunta oli edellisenä vuonna esittänyt nimiksi Ylkäsaarta ja Morsionsaarta, mutta valtuusto päätyi
vähän arkisempiin Sulhaseen ja Morsiameen.
Kiitokset tiedoista koskien Sulhanta ja Morsianta, tämä on erinomaisen kiinnostavaa, kuten myös vinkki uudesta kirjasta.
Samanlainen aika huvittava parivaljakko on muuten Sulhanen ja Morsian kuin Kruunuvuorenselällä sijaitsevat Emäntä ja Nimismies. Eli saaret on selkeästi nimetty pareina ja huomattavasti mielikuvituksellisemmin kuin usein käytetyillä ilmansuuntaan viittaavilla etunimikkeillä (esim. Itäinen ja Läntinen Villaluoto).
Lähetä kommentti