"Puluhelvetti" - Pieni ekskursio Sörnäisten kummitussiiloihin

"Puluhelvetissä" riittää tunnelmaa ja maisemia.

Sörnäisten rantatie, entinen teollisuusmiljöö, on puunattu ja tuunattu, uusiokäyttöön valjastettu ja osin purettukin. Viimeisenä mohikaanina, yksinäisenä kummajaisena siellä seisoo autio siilokompleksi, jolle ei ole uutta käyttöä keksitty ja joka ei toisaalta - ainakaan vielä - ole saanut purkukuulastakaan. Kyseessä on Helsingin Mylly Oy:n jatkosodan aikana 1941 noussut viljasiilo, joka on seissyt tyhjillään viimeiset kaksikymmentä vuotta. Tuolloin Helsingin Mylly muutti Järvenpäähän. Aikoinaan Sörnäinen oli ollut sille erinomainen paikka: rautatie tuli suoraan ovelle ja aivan vieressä oli satama.

Myllyn poistuessa sen laitteet purettiin. Heitteille jäänyt kiinteistö sai uuden käyttäjäkunnan graffittien maalaajista ja puluista. Jälkimmäisiä oli luultavasti enemmän kuin ensimmäisiä, ja kohta paikalla oli uusi, maineikkaaksi muodostuva nimi "Puluhelvetti". Joskus 2000-luvun alkupuolella siilorakennus lukittiin vahvasti, sinetöitiin lepoon kuin hautakammio. Tällaisessa tilassa se on vieläkin. Hetkeksi, pieneksi hetkeksi ovea kuitenkin raotettiin ja vilkaisimme sisään. Siitä kertoo kuvaraporttimme tällä kertaa.

Helsingin Mylly Oy:n viljasiilot ovat osa Sörnäisten rantatien maisemaa. Etualalla Teatterikorkeakoulun käyttöön kunnostettu Kokos Oy:n vanha rakennus, jossa tehtiin saippuaa kookosrasvasta ja myöhemmin Kone Oy:n hissejä.

Tuonne siis kavuta? Olkoon, hyvä niin. Viuhkamainen parveke yläilmoissa kutsuu.

Vanha lastauslaituri ja sisäänkäynti.

Tällaista portaikkoa lampsittiin muutama kerros.

Hissi on vaiennut.

Kyyhkysten pesimärauhan häiritsemisen minimoimiseksi meillä ei ole kuvaa pesivästä kyyhkystä - ne tosiaan pesivät talvellakin - mutta parista vainajasta kuitenkin. Pulut syntyvät, elävät ja kuolevat siilossa, joka on niille ihanteellisen häiriö- ja petovapaa paikka.

Lattioilla on pöllyävät kerrostumat kuivunutta kyyhkynjätöstä - ei hyvä paikka lintuinfluenssahysteerikolle tai muuten hygieniafriikille.

Yksi välikerroksista.

Reiät lattoissa kertovat monenlaisista poistetuista laitteista ja putkista.

Sieltä sitä on tullut... Että mitäkö sorttia?

... no esimerkiksi karkeaa vehnäjauhoa niin kuin tämä putkentunnistekartonki kertoo.

Tutkimme myös tällaista häkkyräistä kattotilaa.

Nyt ollaan tultu jo yläkerrokseen.

Tästä saisi hyvän studion tai ateljeen. Kamerajalusta on jo paikalla.

Ikkunasta näkyy säihkyvä kevättalven päivä Sörnäisissä.

Merihaka on ihan vieressä.

Ja hiilivarasto.

Sittenhän oli se pikku parveke.

Paikka on keskeinen sinetöidylle rauniolle.

Tehoneliöitä Kallion suuunnassa.

Riisutussakin tilassa on ihmeteltävää.

Niin kuin tämä kerroksesta kerrokseen jatkuva poistetun viljasäiliön paikka. Pulut ovat kiertäneet ritilästöä yhtä hypnotisoituina kuin mekin.

Hissin voimapyörä on tallessa.

Nämä olivat kuuluisia galleriasaleja.

Tornien juurelta löytyi vielä kellari.

Laskeutuminen katkesi tähän: käytävä veden vallassa.

Päälimmäisenä jäi mieleen päällimmäisin, korkeus ja avaruus - maailma linnun silmin.

Siilon alapuolella olevaa "periferiataskua" ja yleisemmin Sörnäisten rantatien muutosta olemme tarkastelleet tässä kirjoituksessa:

http://esoteerinenmaantiede.blogspot.com/2010/11/sornaisten-rantatien-periferiatasku.html