Kyläkaupat myyvät kaikkea rautakangista ja kaskinauriista Sisu-pastilleihin ja mäntysuopaan.Vaelsimme viime sunnuntain kirpakassa sarastuksessa Ritvalan kylän halki. Muutaman talon keskittymä sijaitsee Hämessä, laajan Vanajaveden pohjoisrannalla. Raitilla oleva kyläkauppa näyttäytyi niin kotoisan kutsuvana, että se teki mieli tallentaa pariin kuvaan. Ajankohdan vuoksi puoti oli toki kiinni, mutta on sentään yhä toiminnassa. Liiankin tyypillisesti kauppias on kuitenkin 65-vuotias ja vailla jatkajaa. Ilman kauppaansa ritvalalaisten pitäisi suunnata ostoksille Valkeakoskelle parinkymmenen kilometrin päähän.
Suomen kyläkaupoista kuolee vuosittain noin kolmisenkymmentä, kauppojen kokonaismäärän ollessa nyt viidensadan hujakoilla. Määrä on seitsemäsosa 1980-luvun alun tilanteesta. Kaikille ovat tuttuja maaseututeiden varsilla talot, joiden etupuolen isoista ikkunoista näkee niiden olleen ennen kauppoja. Kyläkauppojen - kylien entisten hermokeskusten ja tietotoimistojen - suuri näivettäjä ovat tietenkin supermarketit, jotka perustuvat autoiluun ja imevät ostovoiman hyvin laajalta alueelta.
Sisiliassa kuulemma mafia on pitänyt marketit kurissa ja pienet kaupat jatkavat kukoistustaan. Mikä auttaisi meillä - vai viihdymmekö oikeasti niin hyvin gigahyperhalleissa? Niihin liittyvä anonymiteetti voi olla tietenkin huojentavaa, jos taustalla on elämä pienessä juoruilevassa yhteisössä. Suurilla volyymeilla myös tavaroiden hinta saadaan puristettua alemmaksi. Kuplan paisuessa syntyy nousukasmaisia absurditeetteja, jollaisesta esimerkki Muonion S-marketista: ulkona kaupan ympärillä suot notkuvat lakkaa, mutta niitä ei ole - ikään kuin olisivat liian kotoisana tuotteena jotenkin häpeäksi - myynnissä, etelä-amerikkalaisia omenoita kylläkin.
Tällaisia puutalossa sijaitsevia kauppoja on ollut pitkään Helsingissäkin, mutta nykyisin ne ovat äärimmäisen uhanalaisia. Kadonneista kohteista tulee ensimmäisenä mieleen Kivinokan, Vartiokylän ja Jollaksen puu-Elannot.
Matkahuollon asiamies palvelee täällä.
Haaveita pitää yllä veikkaaminen ja lottoaminen.
Harvinaista on sekin, ettei kauppa kuulu mihinkään ketjuun. Ehkä yhä korkeammalle omiin megasfääreihinsä kohoavat ketjut eivät huolisikaan vaatimattomimpia veljiä väreihinsä.Mainittakoon, että Ritvalan kauppa on muutaman kilometrin päässä asuvan Pentti Linkolan lähikauppa, josta hän hakee iltaruokailuunsa kuuluvat kaksi litraa punaista maitoa - tietenkin useamman päivän satsin kerrallaan. Ennen seudulla toki riitti lehmätiloja, joista saattoi ostaa suoraan tinkimaitoa tai vastakirnuttua maalaisvoita. Historiaa on nyt sekin noilla main. Mutta vinkiksi: Helsingin liepeillä Itä-Vantaan Sotungin kylässä käsittelemätöntä maitoa voi ostaa Bisan tilalta (Nurmimäentie 16, ma-su 8:15-8:45 ja 16-17).
Kyläkauppojen iltarusko on tallennettu myös kirjaksi Kyläkauppa (1996). Kunnianosoituksen kaltainen opus on Esa Keron käsialaa ja varustettu Juhani Seppovaaran valokuvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti