Kruunuvuori, niemi Helsingin Laajasalon länsirannalla, on erikoinen, kaunis ja riipivä paikka. Se on ollut käytännössä eristyksissä ja unohduksissa vuosikymmeniä, kun samaan aikaan ympäröivä Helsinki on tehostunut, täyttynyt ja kiillottunut sen ympärillä. Kruunuvuoreen johtavan pikkutien alku täytyy tietää, muuten kulkija luulee vain menevänsä asuttuun yksityispihaan syrjäisen laajasalolaisen pientaloaluuen perukalla. Kujan perällä oli vielä aiemmin yksityisalue / pääsy kielletty -kyltti, joka varmasti käännytti paikalle erehtyneen satunnaiskulkijan.
Kruunuvuoressa perifeerisyys uhkuu kasvoille, ja sillä on kaksi konkreettista aspektia: komea, jopa aarnimainen luonto ja aavemaiset rauniohuvilat. Alueen nykyhetki on vaikuttava, sen historia dramaattinen ja sen tulevaisuus mullistava. Alue sijaitsee kahden kilonmetrin päässä Katajanokalta ja kolmen kilometrin päässä Senaatintorilta, joten sen säilyminen periferia-enklaavina on pienoinen ihme. Ruususen uni on kuitenkin lopuillaan: Helsingin kaupunginvaltuusto päätti marraskuussa 2008, että Kruunuvuoreen vedetään keskustasta raitioliikennesilta. Sen pitäisi olla valmis viiden vuoden päästä, jolloin myös Kruunuvuoren vieressä oleva, nyt viimeisillään toimiva öljysatama alkaa muutua asuinalueeksi (ks. uutinen linkistä).
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Helsingin+edustalle+uusi+j%C3%A4ttisilta+Kruununhaasta+Laajasaloon/1135241040651
Heti Kruunuvuoreen vievän kärrypolun alussa kasvaa Helsingin ainoa yhtenäinen metsälehmusmetsikkö. Jyrkän nousun jälkeen kulkija laskeutuu suojaiseen laaksoon, jonka pohjalla lepää jo edellä mainittu lampi. Ympäristökeskuksen luontotietojärjestelmä kirjoittaa siitä näin: "Kohde on upea, suorastaan erämainen lampi, jota ympäröivät vesirajan tuntuman vaihtelevan levyiset nevat ja kapeat rämemäisetkin osuudet sekä erityyppiset korpisuot ja uloinna vaikuttavan järeäpuustoiset, liki luonnontilaiset metsät. Vedessä kasvavat mm. pohjanlumme ja pikkuvesiherne, reunussoilla mm. jouhisara, riippasara, pyöreälehtikihokki, raate, vehka, muurain, isokarpalo ja suopursu."
Lammella ollessaan ei uskoisi, että ihan vieressä levittäytyy avoin merimaisema ja jyhkeät avokalliorannat. Mutta näin on, ja se selittää, miksi alueeseen on tunnettu jo varhain vetoa. Kruunuvuori on ollut monissa käsissä. Alue lohkaistiin Uppbyn tilasta Johan Cygnaeukselle (kansakoululaitoksen perustajan Uno Cygnaeuksen pojalle), jolta sen osti 1913 saksalainen konsuli Albert Goldbeck-Löwe (perustamansa Kissinge-yhtiön nimissä). Alueella oli jo valmiiksi huviloita, ja niitä rakennettiin lisää. Elettiin huvilakulttuurin kultavuosia, johon liittyi höyryveneyhteys Pohjoisrantaan. Syyskuussa 1944 saksalaiset häädettiin äkkivaroituksella ja kesäparatiisi pakko-otettiin Neuvostoliiton valtiolle. Siitä tuli SKP:n aktiivijäsenten ja heidän venäläisten aateveljiensä lomapaikka. Sitten kommunistit pistivät alueen "lihoiksi" ehdan kapitalistiseen tyyliin. Kruunuvuoren nykyinen omistaja, vuorineuvos Aarne Aarnion (s. 1917) Palkki Oy, osti alueen vuonna 1955. Hänen intressinään oli kaavoittaa se rakennuskäyttöön. Vuonna 1968 laadittu rakennussuunnitelma sisälsi jopa 12-kerroksisia tornitaloja. Kaupunki ei kuitenkaan halunnut suostua moiseen, koska syrjäinen kolkka oli kaukana kunnollisesta infrasta, jonka rakentaminen ei olisi ollut mikään pikkujuttu. Aarnio ehdotti rakentamista uudelleen 1977. Ja uudelleen 1982, nyt kevennetyllä kerrosalalla. Ja vielä kerran 1998. Kaupunki nihkeili edelleen, koska sen huomio oli jo kiinnittynyt öljysataman alueen tulevaan käyttöön. Tässä pattitilanteessa ollaan vieläkin: yli 90-vuotias vuorineuvos omistaa alueen, mutta ei voi tehdä sillä mitään. Rakennuskaavaa odotellessa alueen kymmenkunta huvilaa ovat saaneet rapistua, kukin hieman eri tahtia. Nyt yli puolet niistä on pelkkiä raunioita.
Kruunuvuoren alueesta pitäisi ilmestyä tänä vuonna kaupunginmuseon julkaisema historiikki. Sen kirjoittaja on Minna Torppa ja kuvapuolesta vastaa Aurora Reinhard. Noin kolmeakymmentä entistä kruunuvuorelaista haastatellut Torppa kertoo, että joillekin haastatelluista alueen nykytilan näkeminen on tuottanut painajaisunia. Vahva fiilis Kruunuvuoresta kyllä tulee: toisaalta raivostuttaa rakennusperinnön pilaaminen, toisaalta ihastuttaa näyttävä, avoimesti valtaansa juhliva luonto sekä kontrasti lähellä näkyvään Helsingin keskustaan. Raunioiden pysähtyneisyys valaa ympärilleen suloisenkatkeraa auransa, jossa yhdistyvät uhkaavuus, haavoittuvuus, täydellinen avoimuus ja seesteisyys, ja ennen kaikkea tilapäisyyden omalla tavallaan humoristinen salavirne.
Retkikuntamme vieraili 25. helmikuuta Kruunuvuoressa, josta tuomisina alla oleva kuvakooste. Kamera tuotti joihinkin kuviin mystisen vaaleanpunaisen reunusraidan, josta pahoittelut.
Stadia voisi melkein rapsuttaa, niin lähellä se on Kruunuvuorta. Kuva alueen etelälaidalta, jossa kulkee pian lakkautettavan öljysataman raja-aita.
Kruunmuvuoren päätiellä ei ole vilskettä.
Kruunuvuorella on yksi Helsingin harvoista lammista. Kesäisin se on mustavetinen ja lumpeinen.
Uusrenessanssityylinen Villa Hellebo on 1800-luvulta. Kruunuvuoren paremmin säilyneitä rakennuksia.
Alueen aiemman omistajan saksalaisen liikemies Albert Goldbeck-Löwen huvila, ns. Villa Kissinge. Jossain pihalla lumen alla on Makki-koiran hautakivi vuodelta 1903.
Yksityiskohta kauppaneuvoksen huvilasta.
Edes intiaanipäälliköstä ei ollut talon pelastajaksi.
Peiliovi on käynyt konttausportiksi Lilla Kronbergiin.
Tämä pieni kesäpaikka on vielä kondiksessa.
Villa Kronberg kaipaisi pientä laittoa.
Pyykkikota lammen rannalla, jossa muun muassa Hertta Kuusinen on pessyt vermeitään.
Joku poltti tästä pari vuotta sitten isohkon punaisen huvilan, Villa Hålvikin.
Kukahan näistäkin ikkunoista aikoinaan katseli?
Tästä ikkunasta katselee yksinäinen kenkäressu.
Omaperäistä arkkitehtuuria.
Paremmat räystäät ja hirrelle ei olisi käynyt näin sammaleisesti.
Puolikas taloa. Tai ehkä pikemminkin kolmannes.
... Mutta vaikka talo on vailinnainen, sen terassipaikka saa täydet pisteet.
Vihta olisi, mutta ei saunojia.
Vaatimaton hirsirakennus oli alkujaan tsaarinaikainen säähavaintoasema, joka siirrettiin nykyiselle paikalleen noin vuosisata sitten viereiseltä kalliolta eli Kruunuvuorelta.
Hyyskä ei nähne ensi joulua pystypäin.
Pusikot valtaavat pihapiirejä.
Koska virta katkesi?
Tämä jengi vissiin empii sisälle menoa. Ihan viisasta, sillä luhistumisvaara on ilmeinen.
Tämä mökki syntyi entisestä kanalasta.
Kruunuvuoren kallioisia rantoja. Pohjoisessa Kulosaari kasinonsa ja Lars Sonckin piirtämän hotellin (nykyinen Wihuri Oy:n pääkonttori) kera.
Mansarditalon fasadi...
... ja sen kaksi kerrosta toisesta suunnasta.
Tässä oli vielä muutama vuosi sitten paanukattoinen näköalapaviljonki, mutta ajan hammas on armoton. Alhaalla rannassa oli 1941 ankkurissa saksalainen torpedoveneiden emäalus, jonka päällystö asui huviloissa. Horisontissa Herttoniemenrantaa.
Tämä talo vaikuttaa olleen ympärivuotisesti asuttu 1980-luvun lopulle asti.
Lehtiarkistot hajallaan. Osoitetiedoista päätellen asukas oli rouvashenkilö nimeltä Siiri.
Moni itä-helsinkiläinen muistaa vielä Tildun.
Siiri ei palellut...
... eikä ollut kuivin suin.
... Mutta mihin hänelle tuli niin kiire, että kukkaro ja villasukat jäivät kyydistä?
Heteka levähdystä varten. Muistipapereissa oli houreisia merkintöjä, joista tutkimusretkeilijä ei saanut selvää.
Paljonko päivässä ja mihin vaivaan?
Palaneen talon pihamökki.
Valo heitti viittansa henkariin.
Lammen eteläpää muuttuu nevaksi ja viimein soiseksi ryteiköksi. Muinoin lammen ympäri pidettiin juoksukilpailuja lapsille. Helsingin olympialaisten aikaan kommunistit saivat Emil Zatopekin lammenympärijuoksuun.
Kruunuvuoren itäosassa on korkeat avokalliot ja kalliometsää. Laidoilla on lohkareikkoja.
Kruunuvuoressa on melkoisia puumahtavuuksia. Yksityismaana se on ollut kaupungin metsänhoidon ulottumattomissa.
Vielä ovat hiljaisia pihapiirit...
Mutta edistyksen ja modernismin keihäänkärki ei ole kaukana. Kuvassa Merihakaa Kruunuvuoren kallioylängöltä nähtynä. 2010-luvulla kerrostaloja nousee aivan liki Kruunuvuorta.Lisäys (30.11.11.): Kruunuvuoreen syyskuussa 2011 tehtyä täydennysretkeä voi silmäillä täällä:
http://esoteerinenmaantiede.blogspot.com/2011/09/taas-yha-notkahtaneempi-kruunuvuori.html
16 kommenttia:
Kiitokset mielenkiintoisesta artikkelista ja hyvistä kuvista! Itse löysin huvila-alueen vasta viime sunnuntaina ja sen historia alkoi kiinnostaa.
Heippa, t. Pirkko
Asuin Kaitiksessa koko nuoruuteni, lammella luisteltiin ja uitiin. Siiri Kaunisoja tosiaan asui tuolla Kissingissä vielä 80-luvulla, muutti sitten pois jonnekkin Itä-suomeen. Oli Palkilla töissä ja asunto oli niinkuin työsuhdeasunto. Jenkkimaja eli paviljonki oli nuoruudessa suht hyvässä kondiksessa, lattia tosin alkoi mätänemään.
Hienoa, että Kruunuvuorta on taltioitu. Asun Laajasalossa ja olen vaellellut Kruunuvuoren maastossa muutamaan otteeseen; kesällä, että talvella. Jokunen kuvakin on tyttäreni ottamana. Kohta kaikki jyrätään kivitalojen alta.
Onpa skitsofreeninen kirjoitus
"Aarnio ehdotti rakentamista uudelleen 1977. Ja uudelleen 1982, nyt kevennetyllä kerrosalalla. Ja vielä kerran 1998. Kaupunki nihkeili edelleen, koska sen huomio oli jo kiinnittynyt öljysataman alueen tulevaan käyttöön. Tässä pattitilanteessa ollaan vieläkin: yli 90-vuotias vuorineuvos omistaa alueen, mutta ei voi tehdä sillä mitään."
"Vahva fiilis Kruunuvuoresta kyllä tulee: toisaalta raivostuttaa rakennusperinnön pilaaminen, "
Siis häh, pitäisikö bloggaajan mielestä sinne saada rakentaa niitä 12 kerroksisia komistuksia vai ei?
Eikö rakennusperintö olisi juuri silloin pilattu lopullisesti, luontoarvoista puhumattakaan, jos ehdotus alueen rakentamisesta olisi hyväksytty -77, -82 tai -98?
Miten se on kaupungin vika, että itsepäinen pohatta ei ole suostunut pitämään huviloita kunnossa, vaikka lukuisia kertoja on sanottu: et saa rakentaa tilalle betoniviidakkoa?
Äly hoi, suosittelen omien aivojen hankintaa.
Tulin juuri kävelyltä Kruunuvuorelta.Olisi hienoa jos alue voitaisiin elvyttää vanhaan loistoonsa.Hienompaa virkistysaluetta ei H:gistä löydy.
Onpa tuo Villa Kissingen muutos raju! Ottamasi kuvat ovat helmikuulta 2009. Siinä katto oli vielä suhteellisen vaakatasossa.
Olen tänä vuonna (2010) käynyt 2 kertaa Kruunuvuoressa ja esim. kesäkuussa Kissingen katto oli jo n 45 asteen kulmassa talon keskiosaa kohden :(
Kiitos! Hämmentäviä ja hienoja kuvia. Näen joskus tällaisia unia, lapsuuden Tuomarila kummittelee.
Hieno juttu. Itse kävin Kruunuvuoressa saman vuoden syksyllä (kaksi peräkkäistä artikkelia) vailla kunnon käsitystä alueen historiasta. Ohjaankin juttuni lukijat tänne saamaan taustatietoa.
Makki-koiran hautakivestäkin minulla on kuva toisessa yhteydessä.
Kuvan telefoonilangoiksi otaksutut avolinjan päät eristimineen ovat kylläkin palvelleet sähkönsiirtoa.
Oppia ikä kaikki. Telefooni poistui kuvatekstistä.
Kiitokset oikaisusta ja myöhästyneet kiitokset myös kaikille muille arvon kommentaattoreille.
Kruunuvuoren vakikävijänä kyselisin tuon huussin sijaintia?
Huussi oli muistaakseni lammen itäpuolella eli Villa Hålvikin, Lindbergin huvilan tai Villa Walhemin pihalla. Tokkopa enää kuitenkaan pystyssä.
tuo Villa Hellebo näytti nyt siltä että siellä asuttaisiin, piha oli siistissä kunnossa ja ikkunoissa kukkia, ovet kyllä teljetty
Hellebo on kesä-asuntokäytössä,siis yksityisomaisuutta ja -aluettkin,se pihapiiri.Samoin sen hirsinen upea rantasauna.
Kommentoin äsken tämän blogin uudempaa Kruunuvuori-tekstiä, mutta kommentti taisi joutua hukkaan, joten yritän, onnistuisiko tähän tekstiin.
Kiitokset molemmista kirjoituksista. Päädyin niiden ansiosta pari päivää sitten itsekin ensimmäistä kertaa Kruunuvuoren huviloille.
Paikka on erityisen hieno juuri siksi, että huvilat eivät ole olleet normaalissa käytössä. Jos niissä olisi asuttu vakituisesti, olisi alue pilattu rakentamalla sinne autotie ja parkkipaikkoja ja elinvoimaisen luonnon sijaan Kruunuvuoressa olisi todennäköisesti pelkkä puisto.
Kiitokset kommenteista, myös siitä mystisesti kadonneesta.
Aikoinaan huviloille, ainakin osalle niistä on kyllä mennyt autolla ajettava tie. Mutta ennen osattiin tällaiset hommat hoitaa tuhoamatta koko ympäristöä. Jopa tehtaita (mallina ruukit) sijoitettiin harmonisesti ympäristöönsä, mikä olisi nykyään varmaan täysin mahdoton ajatuksenakin.
Hienoa, että päädyit kokemaan paikan!
Lähetä kommentti