VR:n kaukojunat ovat myöhästelleet tänään keskimäärin tunnin. Kannattaisi vain myöntää, että näinhän se on ollut nämä viime talvet muutenkin eikä parannusta kannata odotella - ja järjestää kamiinoilla varustetut kaakaontarjoiluteltat asemalaitureilla värjötteleville asiakkaille.Tänään tehtiin historiaa. Ei siksi, että satoi kymmenisen senttiä lunta ja oli samalla napakka viisitoista-asteinen pakkanen, vaan siksi, että ensimmäistä kertaa ehkä koskaan ilmoitettiin julkisesti, että bussit ovat myräkän vuoksi luopuneet aikatauluistaan - yhtiöt olivat ohjeistaneet kuljettajansa hylkäämään ne. Pysäkeillä seisovat ihmiset raportoivatkin jopa nelin-viisinkertaisista vuoroväleistä. Metrokin sekoili - tai tarkkaan ottaen sen ovet ja jarrut. Poliisi julkaisi tiedotteen, jossa se kehotti töihin menneitä ihmisiä jättämään autot työpaikoille ja pyrkimään muilla konsteilla kotiin. Autoilu piti rajata vain "ehdottoman välttämättömiin tilanteisiin". Hesarin Oma kaupunki -osio kertoi taas raitiovaunuliikenteestä seuraavaa:
Joukkoliikenne on ollut vakavissa vaikeuksissa perjantaina aamusta lähtien. Sääolosuhteet on nimetty ongelmien pääasialliseksi syyksi. Esimerkiksi raitiovaunut myöhästelevät linjoilla 1, 1A, 3B, 3T, 4, 4T, 6, 7A, 7B, 8, 9 ja 10.
Uutinen on aika ilkikurinen, sillä siinä luetellaan kaikki Helsingin raitiolinjat "esimerkkeinä" linjoista, joilla myöhästelyä tapahtuu.
Mutta palataksemme tuohon aikataulujen tarkoitukselliseen ja julkituotuun hylkäämiseen luonnonvoimien edessä, se on harvinaisen terve reaktio nyky-yhteiskunnassa. Luonnonkansoilla on omat kehnoutensa eikä niitä voi varauksetta ylistää, mutta ainakin niillä on realismia ja sopeutumiskykyä luonnon edessä. Kun Jamalin niemimaan nenetsi katsoo kotansa ovelta, että ulkona on kaamea pyry, hän ei todellakaan lähde ryntäilemään tundralle muutoin kuin "ehdottoman välttämättömissä tilanteissa". Jos jotain ei-niin-kovin-tärkeää menoa on ollut sovittuna, tälleistä ei tarvitse pitää kiinni - toinen osapuolikaan ei sitä odota. Ja jos kehnolla kelillä pitää kaikesta huolimatta suorittaa jokin toimi, hullukaan ei oleta sen valmistuvan samassa ajassa kuin priimasäällä. Hullukin tietää, että joskus tuuli on myötäinen ja joskus vastainen, ja sitä ei auta kuin kunnioittaa.
Yrittäisikö nenetsi irrottaa tuon veneen ja hakata sille avoveden? Ei, hän odottaisi kevättä tekemään hommat puolestaan.
Tällaista tervettä nöyryyttä osoittavaa suhtautumista on esiintynyt Suomessakin siellä täällä ainakin vielä jokunen vuosikymmen sitten. Mutta sittemmin on ollut vallalla päätön tehomylly -tyyppinen hybris, jossa vuodenajasta ja olosuhteista huolimatta kaiken on pitänyt pyöriä täsmälleen samalla joustamattomalla aikataululla. Ei ole ikään kuin myönnetty, että todellisuus täälläpäin planeettaa sisältää neljä vuodenaikaa, jotka ovat hyvin erilaisia ja joihin liittyy omat haasteensa ja yllätyksensä. Jyr-jyr on sanonut vain mylly, aina samalla temmolla jyr-jyr. Käytännössä, luonnon heittäessä hiekkaa rattaisiin, tasaista ja varmaa suoritusta on tietenkin ollut hyvin vaikea ylläpitää. Se on puolestaan johtanut riuhtomiseen, ryntäilyyn, turhaan riskinottoon, käämien käryämiseen, läkähtymiseen.
Ei ole siistiä ventata pysäkillä bussia, joka saapuu luvatun kello 16:07:n sijasta 16:41. Mutta jos yleinen tehomyllymentaliteetti ei olettaisi yksilön totaalisuoritusta elementtien vihoitellessa, ei yksilö vailla erityisen painavaa syytä edes olisi siellä dösäpysäkillä. Hän olisi kotona, kietoisi pilkullista filttiä tiukemmin ympärilleen ja ihailisi teekuppi höyryten lumituiskua ulkosalla. Kaikki tajuaisivat tämän, kaikki hyväksyisivät tämän ja kaikki tekisivät samoin. Sisäinen nenetsi virnistäisi tyytyväisenä ja seuraavana päivänä kun keli olisi selkostunut ja lintu livertäisi, ehtisi lykätyn operaation yhtä hyvin suorittaa.
Kun fillari hyytyy hankeen, on aika siirtyä suksille ja hyväksyä verkkaisempi matkantaitto. Kun suksija uupuu, täytyy leiriytyä ja vetää zetaa. Sitten taas mennään. Jos mennään.
Ihmiselämä ei ole kovin pitkä, lopulta. Mutta on se kyllin pitkä siihen, ettei joka päivä tarvitse olla totaalisuorittaja. Sitä paitsi itsepäinen yritys robottimaiseen, olosuhteista piittaamattomaan tykitykseen on energiasyöppöä ja tehotonta, se kaataa traagisen sankarimme, siinä missä luppopäivän suojaisessa pesäkolossaan viettänyt myhäilevä myräkänylittäjä suorastaan ritisee hyvää virtaa itselleen ja muille. Merkille pantavaa ja uskoa valavaa siis tuo bussiyhtiöiden tämänpäiväinen ohjeistus kuskeille: hylätkää aikataulut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti