Tätä lauttasaarelaishuvilaa ei ole 4.7. alkaen enää ollut. Kuva toukokuun puolivälistä.Tiedotusvälineet kertoivat jälleen tuttua viestiä autiotalon palosta (muun muassa HS 5.7.). Suhteellisen kuuluisa mutta surkeaan kuntoon päässyt puuhuvila poltettiin viikon alkajaisiksi Lauttasaaressa. Kauppias Emil Falckin 1933 rakennuttama villa oli ollut tyhjillään vuodesta 2007 ja sitä ennen ennätykselliset kuusi vuotta vallattuna. Aiemmin huvila oli vuokralla muun muassa Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiölle ja siellä asui opiskelijoita. Talon 1983 purkuaikeissa ostaneelle grynderille oli jäänyt nolosti luu käteen: tulva-alttiille tontille ei saanutkaan uutta rakennuslupaa.
Suomessa puutalot ovat niin tavallisia, ettemme oikein tajua millaisia ihastuneita huokauksia ne herättävät esimerkiksi keski-eurooppalaisissa, joiden elinpiiriä leimaavat pääasiassa kivirakennukset. Vanhoja puuhuviloita ei silti ole meilläkään liiaksi - niitä kohtaan kun suunnattiin takavuosina sellainen "saneerausaalto", että ihmisryhmään kohdistettuna vastaavaa kutsuttaisiin etniseksi puhdistukseksi tai kansanmurhaksi. Ilmiöstä näkyy oma pieni mutta paljastava heijastuksensa Mikko Niskasen Naantalissa kuvatussa elokuvassa Asfalttilampaat (1968). Siinä sekoillaan upeassa mutta vandalisoidussa autiohuvilassa ja yksi komea puutalo myös poltetaan, jotta saataisiin leffaan tulipalokohtaus; se ei liity mitenkään juoneen, toive lienee keksitty kuvausten kuluessa (ja kunta on taatusti ollut vain tyytyväinen päästessään taas yhdestä puutalosta). Apu-lehti kyseli puolestaan 1960-luvun puolivälissä helsinkiläisiltä, mitä Eläintarhan huviloille pitäisi tehdä. Yleisimmät vastaukset olivat linjaa: "Ne röttelöt pitäisi purkaa, jotta kaupunkia kehtaisi esitellä ulkomaisille matkailijoille." Suurin osa Eläintarhan huviloista onkin purettu.
Jos tyhjillään olevat puuhuvilat eivät päädy pyromaanien sytyttämiksi, tarjoaa palokunta mielellään apuaan. Palokunta on muun muassa polttanut Vanhankaupunginlahden Kuusiluodolla sijainneen ns. posteljoonien huvilan ja muita puutaloja Helsingin saaristosta. Tämäkin tuo mieleen elokuvan (ja kirjan): Fahrenheit 451:n. Todellisuus on silti aina tarua ihmeellisempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti