Sammallahdenmäki: hiidenkiukauden hotspot

Kiveä kiven perää - siitä on kyse Sammallahdenmäessä.

Ala-Satakunnasta Rauman kuntaan kuuluvasta Kivikylästä löytyy muinaismysteerien ystävälle palkitseva retkikohde, Sammallahdenmäki. Se on ammoin täytynyt olla todellinen riittipaikkojen riittipaikka, sillä mäelle on kasattu noin 35 kiviröykkiöhautaa, kun yleensä hautamäillä näitä "hiidenkiukaita" on yksi tai joskus pari. Pari haudoista on malliltaan uniikkeja koko Fennoskandian alueella: laeltaan tasainen ja runoiltaan suorakulmainen "Kirkonlaattia" sekä mittava vallimainen "Huilun pitkä raunio".

Hautamäkeä käytettiin hyvin pitkä ajanjakso: radiohiiliajoituksissa on todettu noin tuhannen vuoden ero ensimmäisten ja viimeisten hautausten välillä. Sinä aikana pronssikausi ehti vaihtua rautakaudeksi. Moderni aika tunnusmerkkeineen ei ole vieläkään hiipinyt Saarnijärven (entisen merenlahden) kupeessa kohoavan Sammallahdenmäen helmoihin. Säästynyt maisemakokonaisuus ja poikkeuksellinen hautakeskittymä erityisine röykkiötyyppeineen ovat yhteiskeitos, jonka avulla kohteelle napsahti kaksitoista vuotta sitten Unescon maailmanperintökohteen status. Tämä on tuonut paikalle ympäri maailmaa saapuvia maailmanperintökohdebongareita, joiden tavoitteena on käydä mahdollisimman monessa perintölistaan kuuluvassa kohteessa.

Tässä hautaa on niin tiuhasti, että käy jo epäselväksi mistä yksi alkaa ja toinen päättyy.

Eriskummallinen Kirkonlaattia. Arkeologi Volter Högman avasi tämän 1891 ja löysi kivipaasiarkun jäänteet ja hiiltä. Seudun ihmisiä kivirakennelma oli ymmärrettävästi askarruttanut pitkään. 1878 siitä oli kerätty tällainen kansantarina: "Kristityt ja hiidet rupesivat kilvan kirkkoa rakentamaan. Sovittiin, että ne, jotka ensin saivat kirkkonsa valmiiksi, soittavat kellolla. Ja niin ruvettiin työhön. Mutta kristityt nostivatkin kaksi pylvästä pystyyn, asettivat kellon niiden väliin ja rupesivat soittamaan. Ja kun hiidet kuulivat soiton, he vihastuivat ja jättivät työnsä kesken."

Mitä liikkui niiden ihmisten mielissä, jotka kasasivat nämä kivet?

Huilun pitkä raunio, 24-metrinen murikkamato.

Pieni kehähauta on sekin erikoinen malliltaan.

Keltainen jäkälä kivillä tuo mieleen Lapin rakkamaan. Sammallahdenmäki kuului ennen Raumaan liittämistään Lappi-nimiseen kuntaan.

Ikivanhat kivilatomukset tuntuvat huokuvan lohdullista vaikkakin lopulta harhauttavaa pysyvyyden tunnetta. Niiden äärellä kiire ja kotkotukset asettuvat ja rauhoittuvaan mieleen nousee halu ymmärtää muinaisten esi-isien elämää ja uskomuksia. Kirjallisten lähteiden puuttuessa ja korvasta korvaan kuiskatun suullisen perimyslinjan jo aikoja sitten katkettua vastaukset jäävät aavisteluiksi. Sammallahdenmäen sanotaan edustavan uutta skandinaavista uskontoa, johon liittyi muun muassa auringon palvomista. Tiedämme polttohautauksesta ja tuhkan kätkemisestä mahdollisten aarteiden kera paasiarkkuihin. Tiedämme pronssikauden leppeästä ilmastosta ja jalopuiden runsaudesta sekä meren lainehtimsesta pitkällä nykyisessä sisämaassa. Sitä pidemmälle tietomme ei juuri vie. Jos mysteerista mielii jonkin välähdyksen verran ymmärtää, tapahtuu se käsitteellisyyden raukeamisen kautta: olemalla hiljainen, antautuvaisesti ojentuva säie, itsekorostuksen hylännyt rae osana maisemaa.