tiistai 1. kesäkuuta 2010
Torkkelinmäen kivijalustan arvoitus ratkesi
Koiratkaan eivät tiedä mikä se on, vaikka se on heille tärkeä reviiripyykki.
Kallion Agricolankujalla 1990-luvulla asuessa oli tapana tunnelmoida iltakävelyin Torkkelinmäelle. Ja useammin kuin kerran tuli kummasteltua mystisen näköistä kivistä jalustaa, joka sijaitsee koirapuistoaitauksessa mäen itäosissa. Sen alkuperäinen käyttötarkoitus askarrutti. Joskus siitä tuli kysyttyä läheisen antikvariaatin pitäjältä, tänä keväänä kuolleelta, humaanilta ja suuresti kaivatulta Kaarlo Ervastilta. Mutta ei hänkään osannut sanoa.
Vaikutti ilmeiseltä tai ainakin jotenkin hohdokkaalta vaihtoehdolta, että kivinen perusta oli ollut ilmatorjuntatykin jalusta toisessa maailmansodassa. Juuri tuollainen korkea ja avara mäki oli tykille omiaan. Se selitys sai riittää.
Tulkinta oli yleinen, paljastaa suomen kielen professori ja Stadin slangin erityistuntija Heikki Paunonen. Häneltä ilmestyy Helsinki-päivänä 12.6. hatunnoston arvoinen tuplatiiliskivi Stadin mestat 1-2. Se keskittyy nimensä mukaisesti niihin Helsingin paikkoihin, joille on annettu ihmisten suissa jokin epävirallinen nimi. Mukana on yli 7000 paikkaa ja yli 14 000 nimeä. Ei siis vallan yllättävää, että mukaan on päätynyt myös Torkkelinmäen kivirakennelma.
”Kyseinen jalusta on ollut nimeltään Raspis ja se on ollut seudun nuorison leikki- ja oleilupaikkana jo vuosikymmeniä”, Paunonen kertoo. ”Urbaanilegendana on kerrottu, että kyseessä olisi ilmatorjuntatykin jalusta mutta se ei pidä paikkaansa.”
Kaikki legendat rakastavat liioittelua. Huhupuheiden mukaan Torkkelinmäen sankarillinen it-patteri sai myös pudotettua ryssän koneita. Totta kai.
Mutta mikä stemuhökötys sitten on oikeasti ollut? Vastaus on – tä-dää! – sepelimyllyn jalusta.
Kun Kallio – tuttavallisemmin Bergga, Berkka, Bärgga, Bärkka, Bärika, Bärtsi, Bärtsika tai Kaltsi – oli 1900-luvun alkupuolella aktiivisessa rakennusvaiheessa, tarvittiin sepeliä tietenkin roppakaupalla katujen ja pihojen pohjustukseen. Ja hölmöähän sitä olisi ollut roudata jostain provinssista. Koko mesta oli yhtä kalliota, jota louhittiin joka tapauksessa. Mylly pantiin siis Torkkelinmäelle rouskuttamaan kallionpalasista kaivattua murenta. Samaa hommaa tehdään vieläkin Intiassa käsipelillä, vasaroilla kilkuttaen ison banaaninlehtivarjon suojassa, mutta Kalliossa oltiin edistyneitä ja teollistuneita. Sitä paitsi oli hirmuinen kiire. Helsinki kasvoi hengästyttävällä temmolla. Huomattava osa uudesta jengistä pakkautui nimenomaan Pitkänsillan pohjoispuolelle.
Oi kulkija, muista Torkkelinmäen korkeudessa vaeltaessasi suoda ajatus Raspiksen raatajille, joiden ansiosta Suomen rouhemaineisin ja yhä villin viriili kaupunginosa on olemassa.
On varmaa, että yhä uusien asukkaiden ja sukupolvien mielikuvitus kehittää kivijalustan syntyhistorialle omat stoorinsa.
Tunnisteet:
Helsinki,
Kallio,
paikallishistoria,
Torkkelinmäki
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kävelin aamulla koirien kanssa tosta ohi, enkä millään muistanut mikä oli homman nimi, vaikka olen tämän jutun blogistasi aiemmin lukenut. Muistin kuitenkin mistä tieto löytyy.
Vähemmän yllättäen arvaukseni aamulla oli ilmatorjuntatykin jalusta... Saas nähdä kuinka monta kertaa vielä unohdan ja joudun tarkastamaan oikean vastauksen ennen kuin jää mieleen.
Heh, näinhän se menee. Jostain syystä it-tykki tulee minullekin rakenteesta sitkeästi mieleen, vaikka eiväthän esimerkiksi Taivaskalliolla olevat oikeat it-tykin jalustat ole yhtään tuon näköisiä.
Lähetä kommentti