Tänään on kesäpäivänseisaus. Armas planeettamme on kallistunut pohjoista puoliskoaan suosivaan ääriasentoonsa, ojentanut meidät kuin tarjottimella auringon hymyilevien kasvojen suuntaan. Kravun kääntöpiirille - Saharaan, Havannaan, Kiinan Kantoniin, Havaijille, Intian Ahmadabadiin, Arabiemiirikuntiin - aurinko helottaa tänään zeniitistä eli ylhäältä kohtisuoraan. Maksimihetki on Suomen aikaa kello 14:28. Sen jälkeen alkaa hidas mutta jo lähiviikkoina kiihtyvä kallistuminen talvikulmaan, kohden pimeän aikaa.
On hieman surkuteltavaa ja vähintäänkin kummallista, että pohjoisille kansoille näin oleellinen päivä saa vierähtää ohitse tavanomaisen arkipäivän harmaassa viitassa - ellei se sitten satu osumaan lauantaille, kuten noin kerran vuosikymmenessä käy. Vuodesta 1955 on vallinnut käytäntö, että keskikesän juhlaa - juhannusta - vietetään 20.-26.6. välille sijoittuvana lauantaina. Laimea kompromissi on saanut kelvata, merkkipäivän ei ole haluttu katkaisevan työviikkoa eikä siitä maksaa turhia pyhätyölisiä. Aloitteen juhannuksen naulaamisesta viikonloppuun teki Työnantajien keskusliitto 1940-luvulla.
Koska juhlalle asetettu päivämäärä seilaa sinne sun tänne työ- ja elinkeinoelämää mielyttääkseen, on sen varsinainen syy, astronominen erityishetki, enemmän kuin helppo unohtaa. Kun peruskansalainen useita päiviä myöhemmin viettää "jussia", käy kesäpäivänseisaus tuskin edes mielessä, ja jos käykin, niin vuoden valoisimman kohdan missaaminen ei liene mikään erityisen inspiroiva huomio.
Kristinuskoa on liiankin helppo osoittaa syyttävällä sormella, mutta epäilemättä kirkolle on ollut mieluista pysyttäytyä keksinnössään, että keskikesän juhlassa onkin kyse Johannes Kastajan synttäreistä eikä mistään vuodenkiertoon liittyvästä, epäilyttävän pakanallisesta jutusta. Vuosisatoja kirkko piti juhlan oikeana päivämääränä 24. kesäkuuta - kummallista sumutusta sekin - mutta taipui sitten kiltisti työnantajien vaateille. Tulos kaksinkertaisesta vedätyksestä ja kaikesta säätämisestä on, että nykypäivänä tietoisesti ja autenttisella hetkellä kesäpäivänseisausta juhlistavat lähinnä vain marginaaliheebot: satunnaiset hipit ja niin sanotut uuspakanat, jotka muun muassa Englannissa kansoittavat Stonehengen kivipaasiston.
Juhannus, feikkiin ajankohtaan pakotettu juhla, on tarkoitukseltaan hämärtynyt. Se on taantunut tapajuhlaksi, tekosyyksi ryyppääjäisille ja oudoksi velvoitteeksi hikoilla maanteiden meno- ja paluuruuhkissa. Näin ei kuitenkaan täydy olla.
Uhraa tänään ajatus valon suuruudelle - niin luonnossa kuin itsessäsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti