tiistai 31. joulukuuta 2013

Hetkiä takavasemmalla: eräitä autiorakennuksia ja ajoneuvovainaita

Orgaaninen autiomökkerö ei vähennä maisema- tai luonnonarvoja, päinvastoin.

"Maan emonpovesta taimii ihmeen rehevä ja vilkas elämä keväisin, kun ruohot ja kukkaset verhoavat sen kirjovaipallaan ja kaikkialla vilisee, vilkkuu, välkkyy ja soipi. Mutta tuskin on kesä hedelmänsä kypsyttänyt, kun kylmä syysviima jo hyytää veren luonnon suonissa ja talvi kaataa kuihtuneen kasviston siihen hautaan, jonka maa povessaan avaa kaikelle elävälle. Maa-jumalat suovat siis elämää ja iloa, mutta luovat myös surmaa ja synkkää surua; niillä on samalla elonhenkien viehättävä iloisa katse ja tuonelaisten kamala haamu."

Näin pakinoi vuodenkierrosta antiikin kirjallisuuden suomentajana 1900-luvun alkupuolella kunnostautunut Kaarlo Forsman (sittemmin Koskimies). Vaan eipä ole ihminenkään luomuksineen erossa luonnonrattaan erehtymättömästä vääntöliikkeestä. Jos kokonaiset sivilisaatiot ja valtakunnan tulevat ja menevät, niin sen tekevät myös pienemmät toimeliaisuutemme todisteet. Näin vanhan vuoden päättyessä on kenties luonteva hetki ottaa teekuppi handuun ja pysähtyä silmäilemään eräitä vuotuistaipaleen varrelle osuneita hylättyjä tai muuten vaitonaisia rakennuksia. Kattauksessa on mukana myös ajoneuvoja. Kaikki kuvat ovat kuluneelta vuodelta 2013.

Olkoon uusi ajastaika suotuisa itse kullekin.

Lohjan Virkkalassa on aivan keskustassa autiotalorypäs.

Liisan Kukka tarjosi laitteita ja sidontaa.

Talo on konstailemattoman inhimillinen, vaikka rakennustaiteellisesti ajatellen sitä on pilattu 60-luvulla moderneihin vaihdettuine fönareineen.

Suojakaide puuttuu kaikkein korkeimmalta paikalta. Ehkä oven edessä olisi muutoin iskenyt ahtaanpaikankammo.

Naapuritalojen tyhjiä pihapiirejä. Vaaleassa talossa on toiminut ravintola.

Raunioitunut terassi.

Asuintalo pihan perällä.

Kalteroitu ikkuna antaa vihjeen, että tässäkin rakennuksessa toimi jokin liike.

Sisätunnelmia.

1970-luvulla värejä ei arasteltu.

Kyökin kaakelitarrassa on ritariperhonen ja sen toukka ravintokasveineen (suoputki tai karhunputki); luonnonoppia lätynväännön parissa.

Klassinen autiotalotunnelma sisältää kauhtuneiden verhojen suoman hämärän.

Pihalla on varasto lastauslaitureineen. Tekisi mieli viedä edes jokin paketti noukittavaksi.

Vielä yksi tyhjentynyt liikehuoneisto.

Hyppäys merikaalin kesäisiin maisemiin, läntisen Suomenlahden ulkosaaristoon Örön linnakkeelle.

Rantaparakissa on junanvaunun muotoa.

Sisällä jatkuu keskikesäisen ulkomeren suunnaton valo.

Parakin läpi on ammuttu tuhansia luoteja.

Kun Örö 2015 siirtyy siviileille ja liitetään kansallispuistoon, joutuu pääskynen arvatenkin etsimään uuden paikan pesälle.

Hämäläinen pihapiiri juhannuksen mentyä on metsälehmuksen ja kumppaneiden valtaama.

Viidan ja vahvistetun hyttysdivisioonan vartioima tölli.

Kuisti on vaatimaton mutta tyylikäs.

Ensin kurkistus pihavajaan, jota salpasi käsityönä tehty lukko.

Fillari odottaa polkijaa, joka lähti vuosikymmeniä sitten. Ehkä väittäen vain viivähtävänsä Hämeenlinnassa tuokion.

Mitähän tököttiä tässäkin?

Pirtin puolella eletään staililla.

Kuten usein käy, lopulliseksi koituva tuhoutuminen on alkanut savupiipun varresta.

Keittiön itseoikeutettu sydän. Tomaatti lautasella on ikinuorta muovia.

 
Lieden luukussa on lämpömittari.

Four Roses oli pitkään ainoa Suomessa myytävä bourbon; seikka, jonka Amerikan-meininkiin pyrkivät rokkarit hyvin tiesivät.

Hämeenlinnalaisen Raketti-markkinatalon stidiaski.

Tohtori Raymondin luonnonravinto sekä terveille että sairaille. Tulee mieleen melkein villin lännen ihmelääkekauppiaat.

Koristeelliset leikkaukset ikkunanpielissä muistuttavat venäläistyylistä, jota talo on toki saattanut edustaa.

Vaihteeksi taas kaupunkikeskustaan sijoittuva autiotalokortteli, paikkana Forssa.

Urbaanit autiotalot on huolella luukutettu.

Tunnelma korttelin sisällä on kuin maalla.

Hopeapaju on vyöryttänyt talon.

Yhä ryhdikäs.

Ikänsä puolesta rakennukset ovat sekoitus rintamamiesasutusta ja vanhempaa.

Tunnelma kohdallaan.

Mikä vei asukkaat?

Lahdessa on myöhäissyksy ja vanhan tehdasalueen portti avoinna.

Pyörätelineet kasvavat pajua.

Isoja halleja on kadonnut, mutta paljon on myös jäljellä.

Kaupungin maamerkit loistavat horisontissa.

Tehtaaseen pääsisi kyllä sisään, mutta paikalle kurvannut vartija asettui vastahankaan. Hänestä kuoriutui kuitenkin tarkan rakennushistoriikin luennoitsija tämän Lahden vanhimman tehdasrakennuksen äärellä. Kyseessä on Ab Tornator Oy:n lankarullatehdas vuodelta 1887. Suojeltu rakennus halutaan purkaa asuintalojen tieltä.

Harmaa rakennus on puuhiomo ja vesitorni. Junaraiteet tulivat aikoinaan sen vierelle.

Hiomon sisällä lentelee yhä sahanjauho ilmavirtauksissa.

Täryttimet - mitä sitten olivatkaan - käynnistyivät näistä.

Lähistöllä on yhä toimiva rautatie...

... ja vähemmälle käytölle jääneitä rataosuuksia.

Olisiko Dodge Dart vai Rambler American?

Vaaleatiilinen savupiippu tuo mieleen entisen Neuvostoliiton.

Vaan mikä on tämä uusimaalainen pihanperä?

Polski-Fiat katselee kummastuneena tuttua peltomaisemaan, johon on tullut riveittäin uusia asuintaloja. Ollaan pääradan tuntumassa ja Helsinkiin on nelisenkymmentä kilometriä.

Tippa-Rellu saattohoidossa.

Kuorma-auton lavalle on muodostunut rehevä niitty.

Commer on hän nimeltään.

Tsekataan toinenkin kuormuri, paikkana nyt Sipoo.

Syysaurinko ei paljoa lämmitä...

... mutta riittää ohdakkeelle, joka on löytänyt paikkansa metallin keskeltä.

Piipahdus Vallisaareen.

Yksi lähivuosina lakkautettavan linnakkeen tyhjilleen jääneistä venäläiskauden taloista. Sijaitessaan käytännössä Helsingin keskustassa talolla tulee olemaan kysyntää.

Tyylillä ja hyvin tehty.

Takapihan uneliaisuutta.

Vallisaaren maastosta on myös tämä maalitauluna käytetty peltinen mainosplakaatti. Se oli ennen kiinni saaren kaupan ulkoseinässä, mutta kaupparakennus on purettu jo vuosikymmeniä sitten.

Vesiltä nähtyä. Tämä leppoisa mutta samalla ylväs koppi on Itä-Helsingissä Naurissalmen rannalla. Liittyneekö sen tarkoitus kadonneeseen uimarantaan.

Tyhjiä liikehuoneistoja näkyy toisinaan aivan maanteiden varsilla, missä ne ovat sijainneet hyvin asiakkaiden ulottuvilla.

Tämä taisi olla jossain Nurmijärven takana.

Entä tämä hämäläisparakki? Kesäsiirtola tai vastaava

Oho, katto onkin kunnolla kuopilla.

Usein myös ulkoa suhteellisen ehjän näköisessä talossa odottaa yllätys: välikatto ja yläkerran kamat ovat romahtamassa alakertaan.

Valo ja valpas vartija eräässä eteisessä.

Syksyinen maisema voi paljastaa virvoitysjuomahistoriaan liittyvän löydön.

Rekanvaunut ovat kuuluneet lahtelaistehtaalle.

Tässä historian vaiheeesa on saatu mainostaa vahvaa olutta...

... mutta tämä on ykkösoluen kautta tehdyn piilomainonnan ajoilta.

Lisää vaunuja.

Tyly näky. Kelpo vartiokyläläistalo on laudoitettu "kiinni" ja jäänyt vandaaleille.

Kamat on vipattu tantereelle.

Hirret näyttävät olevan täysin kunnossa, mutta kunniattoman barbarian eleenä talon uunit on säännöstään rökitetty.

Rokin ja Jaanan entinen koti lienee palvellut hippikommuunina.

Tästä maatalosta on maalattu ainoastaan tielle näkyvä puoli tai sitten aurinko on syönyt etelänpuoleisista seinistä kaiken pigmentin.

Villiviinin valta on kasvussa.

Autiona olemisen väriä ja elämää.

8 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Tuo Käytettyjen Huonekalujen liike (Veikkolassa) on edelleen toiminnassa, ainakin siellä toisinaan näkyy eloa. Talossa toimi joskus 80-luvulla T-Kauppa, kylän nuhjuisin puoti omien lapsuusmielikuvien mukaan ainakin ;)
Kiitos samalla myös mielenkiintoisesta blogista, tänne tieni jostakin löydettyäni olen lukenut kohta jo suurimman osan jutuista! Inspiroi myös omia tutkimusretkiä, lähimaastoistakin löytyy yllättävän paljon paikkoja joilla tuntuu olevan tarinoita kerrottavanaan.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Kiitos tiedoista ja kommentista, Maria. Mielenkiintoista, että liikerakennus elää ikään kuin puolittain horrosjaksojen välissä. Hauskaa, että sinulla on myös siihen liittyviä omia lapsuusmuistoja. Lapsena koetut kaupat jäävätkin loppuiäksi jotenkin erityiseen asemaan, onhan kaupat aika maagisia paikkoja ennen kuin niihin iän myötä turtuu.

Hyviä löytöretkiä jatkossakin!

Jarno Kantanen kirjoitti...

Terve, hyvää matskua täällä julkaiset, kiitos siitä!
Tuon hämeenlinnalaisfillarin kun saisi käyttönsä.. Itselläni on lähes täysin samanlainen miesten pyörä 20-luvulta ja entistämisen jälkeen paras fillari minkä olen koskaan omistanut. Voisin ihan vaan sen takia lähteä koluamaan H:linnan autiotupia!
Vinkkinä; alle 100 km Helsingistä länteen on viikinkihautain ja pronssikautisten kalmistojen paratiisi. Saa mielikuvituksen helposti liikkeelle noissa paikoissa! Tämän sivuston jo varmaan tiesitkin:
http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_default.aspx

T. Jarno Kantanen

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Kiitos palautteesta ja linkistä, Jarno. Tuo sivusto oli tuttu, mutta päässyt hieman unohtumaan. Kalmistoparatiisi kuulostaa hyvältä, mistä kohteesta mahtaa olla kyse?

Yleensä olen sitä mieltä, ettei autiotalokohteista pidä mitään ottaa, mutta jos haluat käydä pelastamassa tuon fillarin, niin laita yksityisviestiä sijaintitietoja varten. Ei siitäkään meinaan maailma mitään kostu, että ennen pitkään vajan katto romahtaa sisään ja se siitä fillarista.

Thomas Sundbäck kirjoitti...

Joo, tuo käytettyjen huonekalujen liike Veikkolassa oli ainakin pari vuotta sitten toiminnassa-samassa kunnossa jo tuolloin. Siellä oli muutakin kaikenlaista sekalaista roinaa, kuten Sony levy-yhtiön promo CD:itä jotka tarttuivat mukaan tästä kaupasta.

Oli muuten lämmittämätön-sisällä oli helvatan kylmä vaikka oli jo lähes kesä. Kauppaa piti sellainen vanhempi mieshenkilö. Jos joku näkee että tämä on vielä auki niin vinkatkaa-ainakin itse kävisin mielelläni kaupoilla.

Ja niin noo: payment only in cash ;)

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Kiitos kommentista, Thomas.

Kuulostaa tunnelmalliselta puotikokemukselta, jollaiseen nykymaailmassa on aivan liian harvoin mahdollisuus. Joku Pikku-Huopalahden "Köyhien Stokka" lienee ollut vastaava fiilikseltään, ja ehkä takavuosien Tattarisuo, vaikka tässä nyt toki on kyse yhdestä tienvarsikaupasta.

Itse kuljen tuosta ohi aniharvoin / satunnaisesti, mutta tosiaan vinkit kaupan mahdollisesta uudesta aukiolosta ovat tervetulleet.

AK kirjoitti...

Kiitokset ensinnäkin mielenkiintoisesta postauksesta sekä toiseksi ylläpitäjälle avusta löytää postauksessa esitelty hämäläiskohde. Kävimme kaverini kanssa pienellä visiitillä ja helposti löytyi saatujen ohjeiden perusteella. Otimme reissulta aika paljon kuvia, joita laitoin esille tänne:

https://www.flickr.com/gp/30811575@N03/6XEhcN/

En viitsinyt järkkäriä roudata mukaan joten tyytyminen oli kännykän kameraan.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Olkaapa hyvät, ja kiitos mainion kuvasatsin jakamisesta. Hauskaa nähdä, että kaikki pienet reliikit ovat edelleen tallessa ja ennen kaikkea itse talo. Hieno kohde.

Syrjäseutu-blogin uusimmassa tekstissä käydään myös tunnelmallisessa autiotalossa:

http://www.syrjaseutu.fi/2014/10/reissukertomus-paivan-autiotalo.html