keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Jäähyväiset Englantilaiskalliolle

Täkä-täkä-täkä tykyttää kalliopora ja käsittämättömän vanha kivi joutuu antamaan periksi.

Voi Helsinkiä, niin vähiin on sitten käynyt maa, että vanha kunnon Englantilaiskalliokin pitää pilkkoa säpäleiksi rakentamisen tieltä. Tuo kallio näyttäytyy - tai siis näyttäytyi vielä viikko sitten - Itäväylän molemmin puolin Kulosaaren sillan kaupungin puoleisessa päässä. Kallion eteläinen siivu oli jo aiemminkin vain tynkä Sompasaaren sataman rouskaistua sen vuosikymmeniä sitten, mutta pohjoinen oli kunnon komeaprofiilinen mötikkä. Kaupunkiin tullessa mäki edusti viimeistä jokseenkin luonnontilaista, täysin kultivoimatonta maastoa ennen urbaania vyöhykettä. Pelkkä sen olemassaolo oli henkireikä, tasapainottaja. Jos kalliolle halusi mennä, piti laskeutua Hermannin rantatielle ja luikkia vanhan rautatien ylitse. Aidan kolosta alkanut puskoiden suojaama polkupahainen oli luonteeltaan niin syrjäinen, ettei mäellä koskaan ihmisiä näkynyt paitsi ihan viime vaiheessa romanikerjäläisiä leireineen. Paikka kuului selvästi kategoriaan "niin keskeinen että perifeerinen":

http://esoteerinenmaantiede.blogspot.com/2011/08/valihuomio-niin-keskeinen-etta.html

Näinä päivinä Englantilaiskallio siis katoaa nopeasti maisemasta. Sen tilalle tulee lähivuosina jonkinlainen tornitalo toimistoille. Tulevaisuus nähdään aikanaan, mutta nimen Englantilaiskallio syntyhistoriakin on yhtä lailla hämärissä. Sörnäistenniemeen kuulunut mäki sijaitsi vuonna 1863 perustetun Sörnäisten sataman alueella. Satama oli tunnettu etenkin puutavaran viennistä ja kyllähän siellä englantilaisia sailoreita riitti. Kuulemma jossain satamakapakassa oli jopa englanninkielinen nimikyltti, mikä oli tuolloin huomiota herättävää (nykyisin on melkeinpä erikoisempaa löytää suomenkielisellä nimellä varustettu kapakka). Paikalliset lapset tunsivat alueen tiettävästi nimellä Englantilainen metsä, mikä kuulostaa aika romanttiselta ja mystiseltä nimeltä satama-alueelle, vaikka onhan siellä metsän rippeitä varmaan ollut. Vuosina 1889-1938 alueella toimi myös öljysatama, joka sitten muutti Herttoniemeen, nyt jo historian sivuille siirtyneeseen satamaan. 1950-luvulla Sörnäisten sataman maisemakokonaisuus puurakennuksineen ja rautatieterminaaleineen katosi, kun Sompasaaren epäonnisen huvilasaaren nimeä kantava satamagoljatti luotiin valtaamalla alaa merestä ja lähisaaristosta, ja kun Itäväylä istutettiin nykymallisena paikalleen.

Englantilaiskallio irtaimesta maa-aineksesta puhdistettuna juuri ennen poraamisen aloittamista.

Tästä vuoden 1934 ilmakuvasta voi paikan nykyilmeen tunteva ymmärtää, kuinka mielettömän paljon alue on muuttunut ja toisaalta kuinka "valmis" se oli jo tuolloin. Ankkurina nykypäivään toimivat lähinnä vain Suvilahden kaasukellot. Englantilaiskallion pohjoispuolella näyttää olleen tuolloin öljysäiliöitä.

Missä vaiheessa soivat hälytyskellot, kun jokainen mahdollinen ja mahdoton kolo bygataan täyteen ja kaupungin hengitys koko ajan vaikeutuu asukkaiden hyvinvoinnin kustannuksella? Kriittinen piste on jo käsillä.

6 kommenttia:

Timo Isomäki kirjoitti...

Olen harrastanut Stadin kaupunkihistoriaa siitä lähtien kun saavuin Helsinkiin opiskelemaan 1979. Siitä lähtien englantilaiskalliot ovat olleet aina mielessäni,kun olen tavalla tai toisella kulkenut niiden ohi.Se aika on nyt ohi-iäksi!

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Ohi on. Katoavaisuus oli jopa noiden vuosimiljoonaisten peruskalliopaljastumien osana. Mutta sitäkin vinhemmin tilapäisyys tulee lunastamaan veronsa niiltä tötteröiltä, joita Englantilaiskallioiden tilalle bygataan. Kannattaa katsoa Gallen-Kallelan freskoa 'Rakennus', siellä katoavaisuutta symbolisoiva luuranko on yhtenä rakennusmiehistä hirsikehikkoa pystyttämässä.

Raindog kirjoitti...

Tämä blogi on samalla tavalla keidas yhä kaupallisemmaksi ja kliinisemmäksi muuttuvassa Internetissä. Kiitos.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Raindog, kiitän nöyrimmin ystävällisestä lausumastasi.

Harri Kaijansinkko kirjoitti...

Öljysäiliöt ovat olleet osittain Englantilaiskallion päällä, joten täysin luonnonmukaisesta kalliosta ei voi puhua. Säiliöiden sijoittumisen näkee mm kartta.hel.fi-sivuston vanhoista ilmakuvista. Vuoden 1956 kuvassa säiliöt ovat vielä paikoillaan ja Itäväylää ja Kulosaaren siltaa rakennetaan; vanha siltakin on vielä paikallaan. Vuoden 1964 kuvassa näkyvät niiden pohjat ja vuoden 1969 kuvassa vielä vähän pohjien hahmoa. Vuoden 1976 kuvassa niitä ei enää hahmota. (Löysin linkin tähän keskusteluun Facebookin Helsingin kaupunginosat ennen ja nyt ryhmästä; siksi kommentti näin vuosia jälkikäteen.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Kiitos kommentista, H.K.

Totta, kokonaisuudessaan kallioalue oli kaukana luonnontilaisuudesta. Syksyyn 2011 saakka siitä oli kuitenkin jäljellä muutamia komeita aareja, joita ihmiskäsi ei ollut muovannut. Ennen öljysäiliöitä kallioalue on varmasti ollut huomiota herättävä keskellä satama-aluetta.

Mainitut ilmakuvat ovat hyvin kiinnostavia. Myös vuoden 1943 ilmakuva kannattaa katsoa; siinä öljysäiliöillä on erikoinen "kubistinen" naamiokuviointi.

Sinällään harmi ettei tullut tajuttua havainnoida eteläisten öljysäiliöiden sijoituspaikkojen kallioleikkauksia maastossa, kun se olisi ollut vielä mahdollista.