Ininä vain kuuluu ja puskat keinuvat. Metrojuna alittaa joka päivä parisataa kertaa Myllypurossa olevan silta numero 7:n. Oranssin viuhahduksen dynaamisuus on melkoinen kontrasti silta numero 7:n pysyvälle autiudulle. Silta numero 7 poikkeaa muista metroradan silloista siitä, että se on täydellinen tyhjänpantti ja sellaiseksi de facto myös tunnustettu. Sen molemmat suut on nimittäin suljettu liikenneaidoin.Tämä ainakin kaksikymmentä vuotta paikallaan kököttänyt rakennelma on ollut syntymästään lähtien auttamatta tarpeeton: sillalta on vain satakunta metriä lähimmälle toimivalle sillalle sekä toisessa suunnassa saman verran alikulkutunnelille, ja se johtaa ainoastaan (mutta ei ainoana reittinä) pieneen metsikköön, joka rajautuu Kehä I:n raskaasti liikennöityyn liikenneympyräalueeseen; loukkoon, josta ei ole läpipääsyä muualle.
Tervetuloa mukanamme silta numero 7:lle, jossa tungos ei koskaan kiusaa.
Sillan itäpää loppuu ryteikköön ja on suljettu.
Sillan ainoana elämänmerkkinä on omatoimisen itänuorison ateljee- ja galleriatoiminta.
Sillan länsipäässä on salainen puutarha, jossa on mahdollisuus tutustua pihlajan (Sorbus aucuparia) terveellisiin ja suotta väheksyttyihin marjoihin.On tullut usein kelailtua, että mitäköhän silta numero 7:n rakentajat ovat ajatelleet, koska he ovat väistämättä tiedostaneet, että työläs projekti on vailla järjen häivää. Siltaa ympäröivät liikenneratkaisut olivat jo olemassa ja vakiintuneet sillan tullessa, niissä ei ole ollut yllätykselle sijaa.
Kenen suunnittelemana silta on tehty ja mikä on ollut hänen kuningasajatuksensa? Onko silta piirtynyt kaupunkisuunniteluviraston karttaan krapulaisen käden virhevetäisynä, josta on sitten pidetty härkäpäisesti kiinni? Vai onko silta jonkun velmuilijan eläkkeellelähtöpila - vai viimeinen työtehtävä ennen lepojaksoa mielenterveyshuollon huomassa? Suljettiinko sillan suuaukot jo valmistumisjuhlassa, heti saksien katkaistua nauhan - vaiko vasta vaivihkaa jonain harmaana syysmaanantaina, kun häpeän puna alkoi kuumottaa jossain virkahuoneessa? Onko silta numero 7:n luoja yhä muokkaamassa kaupunkiamme, ja millaisin uusin voittovälähdyksin?
Sillan länsisisäänkäynti näyttää ulkoa päin tältä. Ei kovin kutsuvaa - ja juuri siksi erittäin puoleensavetävää.
Silta suo runsaasti tilaa vaikka levittäytyä piknikille. Puinen kansi alkaa olla tunnelmallisen rapistunut. On mielenkiintoista nähdä, mitä sillalle tehdään ajan hampaan purressa yhä terävämmin. Ehkä sitä kunnostetaan samalla "näin nyt vain on, älä kysele liikoja" -asenteella kuin se alkujaan rakennettiin.
Seuraava silta ei tosiaan ole kaukana. Ainoa ero, että sieltä tosiaan pääsee johonkin.
Silta numero 7 johdattaa metsikköön, joka on täysin poluton. Umpitasku on Itä-Helsingin perifeerisimpiä yksittäisiä paikkoja.Ehkä emme edes halua tietää vastausta silta numero 7:n arvoitukseen, sillä sen järjettömyys on aivan erityinen monumentti itsessään eikä kaipaa latteita, kakistelevia selittely-yritelmiä. Silta numero 7 voi viedä retkeilijän likelle aitoa mystistä kokemusta, sillä se särkee tehokkaasti arkilogiikan tutut kaavat, räjäyttää rationaalisuuden raiteet. Se jallittaa tulosvastuullisuuden, tarkoituksenmukaisuuden ja suorituskeskeisyyden hyväksi tarkoitetut mutta kahlitsevat mahdit. Se ällistyttää, naurattaa ja äkisti vapauttaa, kun kaikki yritykset sen ymmärtämiseen ovat rauenneet ja syntyneeseen aukkoon on noussut spontaani maku dualismin ylittymisestä.
Kiinassa 1200-luvulla kirjoitettu zen-kokoelma Portiton portti haastoi pienen, käsitteiden sitoman mielen kysymyksellään: miten kuljetaan portittomasta portista. Samaa tekee silta numero 7, joka johdattaa pokkana ei-mistään ei-mihinkään. Kuin pilke betonisessa silmäkulmassa se haastaa meidät näkemään itsensä - ja oman itsemme - hyvänä juuri sellaisena, syntymäoikeudeltaan täydellisenä. Ehkä juuri siksi, että silta numero 7 ei vie perille, se voi viedä perille.
Loppuun sopii klassinen zen-tarina. Oppilas näki mestarinsa joen toisella puolella ja kaipasi tämän luokse. Venettä ei ollut ja joki oli niin vuolas, ettei sen yli voinut kahlata. "Miten pääsen toiselle puolelle?", oppilas huusi joen ylitse opettajalleen. Tämä huusi takaisin: "Sinähän olet toisella puolella!"
Jo valmistuessaan käytöstä hylätty silta kantaa onnenlukua.
37 kommenttia:
Kehä 2:lla, lähellä tulevaa suurpeltoa on vaikutelmaltaan samantapainen silta. Suurpellon rakentumisen myötä sille tulee käyttöä, mutta en olisi yhtään varma että se olisi kaikki kuluneet n.10v odottanut juuri surpelllon valmistumista. Sitkeimmät ovat tallaneet umpikujan päästä siltaa polun, joka näennäisesti antaa merkitystä sillalle. Joka tapauksessa kokemukseni paikasta on hämmentävän samankaltainen kuin kuvauksesi 7:sta. Silta löytyy osoitteesta
http://maps.google.fi/maps?q=60.193456,24.743838&num=1&t=h&vps=1&sll=62.593341,27.575684&sspn=5.537293,14.941406&layer=t&ie=UTF8
Kiitos vinkistä, pitääpä joskus kurkistaa tuota Suurpellon siltaa.
Silta no 7:n tarpeettomuuden määräävät liikenne- ja maankäyttöratkaisut ovat saaneet lopulliset muotonsa jo 1960-luvulla, joten muikea anomalia se on.
Olen jostain kuullut, että silta tehtiin, koska lämpö ym. putkien vetäminen radan yli tuli halvemmaksi kun sen ali. Se selittäisi sillan olemassaolon.
Vanhana Myllypurolaisena olen tuota myös itse ihmetellyt...
Kiitos huomiosta, Jon-Petteri.
Esimerkiksi Helsingin keskustassa Eteläisen ja Pohjoisen Rautatiekadun välisen ratakuilun yli kulkee useampia lämpöputkia. Ei putki siltaa kaipaa - mutta ehkä näin rakennusvirastossa aikoinaan järkeiltiin, voi hyvin olla.
Villi veikkaus tuli mieleeni, entä jos joku ajatteli nykyisen ryteikön paikalle jonkinlaista rakentamista, mutta suunnitelma kaatui syystä tai toisesta (ei niin lähelle kehätietä tjsp?) mutta rakennukselle/-sille kulkuyhteydeksi varattu silta sitten unohtui pyyhkiä kaavoista?
Villi veikkaus on sinällään ihan järkeenkäypä. Siltaa ei olisi kuitenkaan tarvittu, vaikka jotain olisi ryteikköön meinattu rakentaa; sen etelälaidalla on kulkenut jo ainakin 40 vuotta kevyen liikenteen väylä, josta uusi kulkuyhteys olisi ollut helppo vetää. Kevyttä liikennettä vartenhan siltakin on selvästi mitoitettu.
Silta näyttää rakennetun muinaisen Herttoniemestä Mellunkylään johtaneen tien linjalle. Metron, kehätien ja Myllypuron liittymän rakentaminen tosin ovat hävittäneet maastosta kaikki merkit vanhasta tiestä, mutta vanhojen ilmakuvien perusteella silta on aika tarkalleen tien kohdalla. Laitoin päällekkäin vanhoja ilmakuvia: http://blog.sunell.fi/2013/07/04/myrkyt-ilmakuvina/
Tie näyttäisi johtavan suoraan sillan kohdalle.
Onkohan kysymyksessä jonkinlainen anakronistinen pila tai silmänisku paikallishistorian tuntijoille?
Nyt olisi korkea aika kiinnostuneiden käydä tutkimassa nuo eristyneet metsäsaarekkeet. Sinne nimittäin kaavaillaan Metropolian kampusta. Varokaa kuitenkin rähiseviä juoppoja ja huimausaineiden käyttäjiä, ainakin pohjoisemmassa Liikuntamyllyn viereisessä metsikössä.
Todella kiintoisa havainto, hienoa selvitystyötä! Vanha Hertsika-Vartsika -soratie on toden totta kulkenut aika tarkkaan oudokkisillan kohdalta. Silta voisi siis olla mainitun maantien hämärä manifestaatio, amputoidun raajan paikalla yhä tykyttävä ns. aavesärky.
Oli silta pila, moka tai vain mysteeri, kallis sellainen se joka tapauksessa on. Jotta satsaukselle saataisiin edes jotain vastinetta, pitäisi sillasta tehdä virallinen nähtävyys, virkamiesbyrokratian todellisuudesta vieraantumisen muistomerkki.
Vanhan tienpohjan pitäisi kaiken järjen mukaan erottua pöpelikössä. Siinä olisi jatkotutkimuksen paikka, että onko näin.
Tuo metsikkö olisi erinomainen kunnon pultsarileirin sijainniksi, sillä sivulliset eivät sinne tosiaankaan samoa. Blogiraporttia tehdessäni en silti havainnut merkkiä tällaisesta läsnäolosta, mutta metroaseman metsikön deekukeskittymä on kyllä ajoittain vilkas.
Sen verran asia jäi askarruttamaan, että kävin iltalenkillä tutkimassa pusikkoa tarkemmin. Kyllä siellä on sellainen tasaisempi aukkokohta, jonka täytyy olla vanha tienpohja. Se laskeutuu kehätielle loivaa luiskaa pitkin, kun muutoin isoa tietä reunustaa oja.
Ja vanhan tien tarkka sijainti metroradan kohdalla lienee puolisentoista sillanleveyttä silta numero 7:stä pohjoiseen.
Kaukolämpöputket lienee ollut helpointa kaivaa vanhan tien alle. Mutta miksi silta sitten on tehty muutaman metrin päähän tarkasta linjasta?
Tasaiselle tienpohjalle voisi pystyttää teltan ja asua halvalla kesän, jos vain jatkuvaan liikenteen meluun tottuu. Jonkin verran kulkijoita on, koska keskikesälläkin löytyy avoimia polkuja.
Metroradan varrella on tämmöisiä paikkoja, joihin harvat ihmiset osaavat kävellen mennä mutta jotka saattavat ohimennen näkyä metrojunan matkustajille tai autoilijoille. Olen usein piruuttani suunnitellut koetta, jossa kävisin telttailemaan, dokumentoisin oleskelun ja lopulta myös mahdollisen virallisen maailman asiaanpuuttumisen.
Tuo on ansiokasta lähiseutuarkeologiaa, kyllä vain.
Pienen maistiaisen Vartiokylän ja Herttoniemen välistä soratietä pystyi kokemaan vielä muutama vuosi sitten alueella, johon nyt on kohonnut Myllypuron uusin lisäosa. Metsän keskellä kulki pätkä tunnelmallista maantietä vain puhelinlangat seuranaan.
Miksi silta n:o 7:ää ei kuitenkaan ole tehty tarkasti vanhan maantien tarjoaman pohjan kohdalle, se on yksi hämäryys lisää koko soppaan.
Liikenteen saartamia metsälaikkuja on tosiaan käytetty laittomaan majailuun; näin ainakin edesmenneen Englantilaiskallion mustalaisleirin, Hämeenlinnanväylän ja Kehä I:n silmukan jo poistuneen erakon, Haagan liikenneympyrän takavuosien metsäläisleirin ja Kati Sinenmaan Ilmalan kivilinnan tapauksissa.
Turhasta sillasta pari sataa metriä pohjoiseen sijaitsevat turhat liikennevalot. Heti kontulan liittymän jälkeen lännestä päin kehä ykkösellä sijaitsevat valot ovat ilmeisesti jaksottaneet liikennettä ruuhka-aikaan ennen kun Myllypuron ympyrä muutettiin valo-ohjatuksi risteykseksi. Tässä olisi hieno itäisen Helsingin matkailukohdepari.
Totta, siellä on täysin turhanpäiväinen liikennevalo, joka näyttää ikuista vihreää. Liikennevalot koetaan sellaisena turvaa tuovana lohdukkeena, että jopa "valeliikennevalot" ovat parempi kuin ei liikennevaloja ollenkaan.
Yksi tämän sillan sukulaissielu löytyy Jyväskylän Tourulasta: moottoritien ylittävä rautatiesilta, joka tosin johtaa vain pusikosta pusikkoon ja jolla ei kulje, eikä ole koskaan kulkenut, rautatietä.
Silta rakennettiin tiettävästi, kun läheinen Kankaan paperitehdas suunnitteli laajennusta, joka olisi edellyttänyt lisäraiteen vetämistä tehdasalueelle. Laajennus jäi tekemättä ja sittemmin on koko paperitehdas monien kaltaistensa tavoin lakkautettu. Vaan tarpeeton silta, se on yhä olemassa. Se näkyy tässä kartassa keskellä, varsinaisen rautatiesillan kaakkoispuolella: http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?e=436078&n=6903030&scale=4000&tool=siirra&width=600&height=600&lang=fi
Kiitos viestistä, Juha. Kyllä vain, kartasta ja ilmakuvasta päätellen tuo Tourulan silta on selvä silta no 7:n sukulainen! Olisipa mielenkiintoista käydä joskus paikan päällä katsomassa sitä.
Tourulan sillalla on tosin sentään rationaalinen syntyhistoria, mutta Myllypuron silta no 7 oli jo valmistuessaan tuomittu tarpeettomaksi tekstissä esitetyin perusteluin.
Epäselvien, ellei peräti puuttuvien koordinaattien johdosta meni hetki ennenkuin löysin sillan. Talvi ja pakkasta; pitää palata paremmalla kelillä asiaan. Tuli jo mieleen että onkohan silta purettu sen uuden terveysaseman alta mutta olikin eri kohdassa. Kiitos tästä: kuljen "harva se päivä" kyseisen sillan alta mutta eipä sen tarpeellisuus tai tarpeettomuus huomaa junasta käsin.
Olin pari päivää sitten kaverin kyydissä metron ohjaamossa ja siinä tuli itsekin huomattua tämä silta.
Mistäköhän tämän sillan mysteeriä oikein voisi alkaa selvittämään?
Kenties juttuvinkki paikallislehteen?
Sinälläänhän tässä ei ole mitään menetettävää vaikka paikka julkisuuteen nousisikin, koska tuskin kukaan kokonaista siltaa saa rikottua :D
Vau, hieno vinkkeli päästä näkemään silta!
Tuo olisi tosiaan hyvä juttuvinkki vaikka Hesarin Mesta-sivuille tai Helsingin Uutisiin. Itseni ei ehkä ole asiallista linkata omaan juttuuni, mutta saa vapaasti ehdottaa puolestani. Vaikka ratkaisemattomalla mysteerillä on oma autereinen sädekehänsä, kaipaa tieteellis-tutkimuksellinen puolemme avattuja saloja.
Hieman vähemmän urbaani silta ei-mistään ei-minnekään löytyy erään Varsinais-Suomalaisen kartanon lähistöltä:
http://halikko.com/arkisto.html#kivisilta
Kiitos jakamisesta. Tuo on varmasti Suomen hienoin ei-mistään-ei-minnekään johtava silta!
Tuolla alueella tuli lapsena ja varhaisteini-iässä pyörittyä. Ennen kuin metrorata tuli niin tuon sillan kohdalla Alakiventien vieressä oli jaliskenttä johon jäädytettiin kaupungin toimesta luistinrata siten että oli kaukalo ja luistelukenttä vierekkäin.
Kun metrorataa alettiin kaivamaan niin se vei osan kentästä mukanaan. Tuo silta rakennettiin ja sen ainoa funktio oli silloin kuljettaa jo olemassa olevat kaukolämpoputket radan yli.
Silloin nuorena ei paljon päätä huimannut kun luuhasimme sillan alla. Siellä tuli kontattua kaapelitikkaita pitkin radan kaivannon yli ja hypeltyä silloin vielä hiekkareunusteiseen kaivantoon.
Sillan päässä oleva metsä ei ollut ainakaan meidän kaveripiirin käytössä vaikka se olisi ollut otollinen kaljoittelupaikka. Paremmat maisema löytyi puriksen kallioilta.
Kiitos muistitiedon jakamisesta, mielenkiintoista paikallishistoriaa!
Jos silta rakennettiin kaukolämpöputkien peitoksi, kuten voi olla, on se kyllä järjettömyyden juhlaa. Kuten todettua, Helsingin keskustassa menee vanhan ratakuilun ylitse useampikin kaukolämpöputki ilman mitään aavesiltoja.
Rautatiekatujen välissä olevilla kaukolämpöputkilla on mennyt vain yksi raide alta. Ehkäpä kahden radan ylitys on jo liikaa rakenteelle, sen takia silta. Putken huolto on huomattavasti helpompaa, kun ei tarvitse katkoa liikennettä.
Tuo on mahdollista, Gedu. Mutta miten helppoa se kaukolämpöputken huolto oikeasti on, kun pitää purkaa sillan kansirakenteet tieltä pois... Mutta tämä on ihan kelpo teoria.
Tuli mieleen, käyttääköhän eläimet näitä ihmisliikenteen kannalta merkityksettömiä siltoja. Eläimillehän rakennetaan moottoriteiden ylikulkuja tarkoituksellakin, niin kaipa ne voisivat vahingossa rakennettujakin käyttää. Talvella tarkkailemaan rusakonjälkiä.
Varmasti siitä niin jänis kuin kettukin hämärissä suhahtaa. Hyvä pointti. Tuo on selvästi turvallisin reitti maaeläimille tulla metsään ja mennä sieltä pois.
Jos muistan oikein, niin siitä Kehä II:n sillalta on jonkun ikivanhan ulkoilukartan mukaan tainnut ainakin latu kulkea ylitse. Mutta en sitten tiedä onko siinä oikeasti mennyt mitään, kun ulkoilukartta on vuosikaudet pitänyt sisällään olemattomia (tai vähintäänkin tosi kauan sitten lakkautettuja) latuja, joten voi olla jäänne jostain vanhasta reitistä, joka ei enää Kehä II:n rakentamisen aikaan edes ollut käytössä.
Tämä on kiintoisa teoria, kiitos. Esimerkiksi vuoden 1959 latukartassa noilla paikkeilla tosiaan kulkee latu. Toki sillasta ei olisi ollut hiihtämisen kannalta mitään iloa, kun ylitettävänä olisi yhä ollut Kehä I - mutta kuitenkin, kaikki on tässä tapauksessa mahdollista.
Itse noilla tienoilla vuosikymmeniä vaikuttaneena muistan, että hiihtoväki on aina kulkenut Kehä I:n alikulkukäytävän kautta. Aikoinaan tunnelin sisälläkin taisi olla lumettuna yksi laita, ettei suksiaan täytynyt ottaa jalasta tai naarmuttaa asfalttiin.
Olisiko mahdollista, että tuohon metsikköön oli suunnitteilla jokin rakennus, jota varten silta tehtiin metrokuilun rakentamisen yhteydessä, mutta sittemmin suunnitelmat eivät selvästikään toteutuneet.
Kaupungin arkistoja selaamalla asia saattaisi selvitä. Vaikea uskoa, etteikö tähän olisi jotain järkevää selitystä.
Tuo olisi tosiaan mielenkiintoista tarkistaa 1980-1990 -lukujen yleis- ja asemakaavoista.
Kyllähän maailmaan mahtuu järjettömiä hankkeita eikä (mielestäni) ole kovin vaikea uskoa, että tämä olisi yksi niistä.
Silta on minulle hyvin tuttu jo lapsuudesta, 80-luvun lopulta alkaen. Varmaankin se on rakennettu juuri kaukolämpöputkien kannattelijaksi. Miksi siitä sitten on tehty ihmisen kuljettava? Olisiko kenties järkeilty niin, että moinen rakennelma syrjäisessä paikassa houkuttelee joka tapauksessa urheiluhenkisiä ihmisiä käyttämään sitä siltana ja on haluttu välttää onnettomuudet tekemällä sillasta turvallisesti ylitettävä eli varustamalla se kannella ja kaiteilla. Autoja sinne ei ole kuitenkaan haluttu, sillä ne kaiteet sillan päissä ovat muistikuvani mukaan olleet siellä aina.
Metroradan ja Kehä I:n välillä, kymmenisen metriä sillasta pohjoiseen, oli tosiaan vanhalta tienpohjalta vaikuttava aukea metsässä. Vielä pari- kolmekymmentä vuotta sitten se oli muistaakseni niin avoin, että kehätieltä saattoi ajaa autolla aukealle. Sittemmin se pusikoitui ja nythän se on jäänyt rakennustöiden jalkoihin.
Arska
Kiitokset kommentista, Arska.
Valistunut arvauksesi sillan tarkoituksesta kuulostaa ihan mahdolliselta. Sillä olisihan niitä putkia pitkin varmasti ollut uhkarohkeita ylittäjiä, jos niille olisi päässyt. Toki, putkille pääsyn olisi käytännössä voinut estää siltaa halvemminkin: esimerkiksi laittamalla niille pari metriä korkeat "kaulukset" rautalevyistä. Mutta tiedä sitten jos joku olisi niistäkin jengillä jeesattu yli... ja putoamistapauksessa olisi kysytty, miksi putkille pystyi pääsemään. Putkien peittäjänä silta on epäilemättä täysin turvallinen ratkaisu, joka ei haasta sirkustemppuihin.
Vanhan maantielinjan kulkeminen sillan kohdalla (vain muutaman metrin heitto, vuoden 1943 ilmakuvaan verrattuna) tuo kiehtovan lisämausteen tapaukseen. Ikään kuin olisi haluttu pitää tie vielä "auki".
Lähistöllä on toinenkin hieman saman oloinen silta, nimittäin Itäkeskuksessa Itäväylän ylittävä, vihreäkaiteinen kevyen liikenteen silta, joka johtaa Itäkadulta Gotlanninkadulle (tunnettiin takavuosina Asiakkaankatuna). Sitäkin voisi äkkiseltään pitää melko turhana, sillä vain kivenheiton päässä on toinen kevyen liikenteen silta, aivan vieressä Hansasilta ja hieman idempänä Meripellontien risteyksessä valo-ohjattu suojatie. Sillan syntyhetkellä 70- tai 80-luvulla tilanne on tietysti voinut olla toinen mutta nykyään ei sillalla montaa käyttäjää ole, se kun johtaa vain Itäkeskuksen takapihalta Citymarketin takapihalle. Yhtä kaikki, pidän molempia siltoja omalla tavallaan viehättävinä ja molemmat myös säästävät jotkut harvat ylimääräiseltä lenkiltä.
Arska
Joo, tiedän sen sillan ja muistan myös kun se oli aikoinaan pusikoituvien ja tulvivien entisten peltojen keskellä ylhäisessä yksinäisyydessään. Itäkeskuksen kauppakeskuksesta ei ollut vielä tietoa, mutta Citymarket oli noussut (1976) ja sen ja Puotinharjun välistä kulkua oikaisemaan silta arvatenkin rakennettiin. Sillasta oli jännittävää päästellä vauhdilla fillarilla, kun siinä oli/on hyppyrimäiset välitasanteet.
Totta varmasti on, että silta on nykyisin käytännössä autioitunut, kun ihmisvirta käyttää katettua Hansasiltaa ja muutenkin silta on Puotinharjun suunnalla jäänyt kauppakeskuksen parkkihallin autoliikenteen taakse lähes mottiin ja Citymarketin (pitänee kai sanoa: Eastonin) puolella ei ole enää kuin suuri seinä vastassa ja huoltoajon puoli.
Hauska silta se on. Ei se muistaakseni alkuvuosinakaan nauttinut mitään suurempaa käyttäjärunsautta.
Tämän sillan kupeeseen suunniteltiin joskus 1990 ja 2000-luvun paikkeilla itäsen Helsingin uutta päivystyssairaalaa, ns. metrosairaalaa. Hanke kuitenkin jossain vaiheessa kariutui, ja sen sijaan Malmin sairaala päätettiinkin peruskorjata. Tuli vain tätä lukiessa mieleen, että olisiko silta mahdollisesti jonkinlainen jäänne tästä sairaalahankkeesta..
Kiitos mielenkiintoisesta tiedosta!
Metrosairaalan suunnitelma on hyvinkin voinut liittyä kävelysillan rakentamiseen. Toisaalta voidaan olettaa, että sairaalaa varten olisi joka tapauksessa tehty ajosilta radan ylitse. Ainakin suoraan Kehä I:lle ajoyhteyttä olisi vaikea kuvitella rakennettavan kehätien raskaan liikennöinnin vuoksi. Ehkä pohjoiseen Myllypurontien suuntaan ajoportti olisi voitu rakentaa, mutta sekin on suhteellisen hankala paikka liikenteellisesti. Mahdollista silti.
Metrosairaalan mahdollinen osuus mysteerisiltaan voisi tarkentua, jos saisi selville sairaalahankkeen ja sillan tarkat ajoitukset. Jos sairaala ei edennyt kaavaan asti, on vaikea uskoa että pelkkä visio siitä olisi riittänyt syyksi sillan rakentamiselle.
Hesarissa juttu sillasta numero seitsemän https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005829934.html
Kiitos vinkistä, niinpä näyttää olevan!
Liikennesuunnittelija siis puoltaa täälläkin esitettyä näkemystä, että silta olisi tehty kunnallistekniikan ylivedon vuoksi. Rivien välistä tulkittavaksi jää, että pelkät putket radan ylitse olisivat houkutelleet nuorison vaaralliseen kiipeilyyn.
Liikennesuunnittelija ei kuitenkaan ole sillan rakentamisen aikalaisia, koska ei edes tiedä sillan rakennusajankohtaa. Joko hän on kuullut edeltäjiltään sillan tarkoituksesta - mitä ei kylläkään sano - tai sitten hän esittää asiasta valistuneen arvauksen.
Lähetä kommentti