Nahkaa ja hiekkaa - kaksi kuukahtanutta laitosta

Tässä kuvakavalkaadissa kurkistamme kahteen teollisuushistorialliseen kohteeseen, joiden osaksi on tullut toiminnan päättyminen ja kiinteistöjen hylkääminen. Toinen kohteista valmisti ennen nahkatuotteita, toinen jakeli hiekkaa. Nyt molemmat tuottavat tilapäisyyden oivallusta, romanttis-melankolista tunnelmaa ja irrationaalisuuden suojakenttää seikkaileville, hiippaaville ja luoville.

AURAN NAHKATEHDAS

Auran keskustaajamaan 1920-luvulla valmistunut Auran Nahkatehdas Oy:n tehdas oli aikoinaan valtakunnallisestikin merkittävä teollisuuslaitos. Kenkätehtailijaperheen veljekset Onni Kullervo ja Kalle Rentto hankkivat sen omistukseensa 1927. Sota-aikana sen mainitaan valmistaneen saappaita armeijalle. Sodan jälkeen tärkeä vientikohde oli sosialistiset maat. Tehtaan yhteydessä oli nahkakauppa. Laitoksen toiminta päättyi 1970-luvulla, jonka jälkeen tilat ovat olleet kumituotanto- ja varastokäytössä, ja lopulta pitkään tyhjillään. Tätä nykyä Reka Kumi Oy:n omistama, neljättäkymmenettä vuotta kunnostamatta ollut kiinteistö on hyvää vauhtia raunioitumassa, mikä näyttävän funkis-kohteen kyseessä ollessa voidaan nähdä rakennusperintötappiona.


Auran vanha nahkatehdas kadulta nähtynä.


Pihan perällä oli myös myymälä.


Pimeässä huilaa nahan käsittelyyn liittyviä pöytiä ja laitteita.


Osaan alimmaista kerrosta on varastoitu joskus hiekkaa, mikä tuo oman Mad Max -fiiliksensä paikkaan.


Iso laitesali.


Linko veristen ja rasvaisten raakanahkojen esikäsittelyyn?


Käsittelyainetilaukset pidettiin järjestyksessä.


Ylimmässä kerroksessa on iso sali nahkojen kuivaukseen.


Tie hissin konehuoneeseen oli auki.


Tärkeä ohje.


Sähkökaappi on kuorruttunut tomusta.


Isompi sähkökeskus.


Tunnelmallinen käytävä...


... johon joku on kuvitellut vielä lisää tunnelmaa.


Arkistot hujan hajan.


1950-luvun tilikirjoja. Tällaisten näkeminen hylätyissä kohteissa on liikuttavaa ja vapauttavaa; tärkein ja tarkinkin toimi on lopulta "tyhjä" kuin uni.


Henkilöstöluettelo.


Kaunis käsiala.


Vaikka rakennus kaikkiaan vaikutti melko solidilta, kertoivat tällaiset luhistumat sen olevan peruuttamattomasti tuhon tiellä.


Pihanäkymää.


Pihan perällä on puurakennus.


Piharakennuksessa lienee ollut konttori.

Auran vanhalla nahkatehtaalla on kuulemma oma kummituksensakin, mystinen pikkutyttö (ymmärtäisi tosin paremmin, jos lehmät ja siat kummittelisivat siellä nahkojensa perään). Näin kertoo "mika992"-nimimerkillä Kalassa-foorumin "Uskotko aaveisiin"-ketjuun kirjoittanut heppu:

Tässä lähellä, n.10km päässä Aurassa on vanha nahkatehdas, joka on ollut todella kauan suljettu. Huhu kertoo, että silloin, kun tehdas oli toiminnassa, siellä olisi kuollut pikkutyttö ja nyt tämä kummittelisi siellä. Kerran olen käynnyt, mutta silloin kaverit (niin varmaan joo...) eivät uskaltaneet olla siellä kauaa. Kyllä siinä itseäänkin hirvitti, paikka oli täysin pimeä (yöllähän se tuppaa olemaan...) ja muutenkin aika pelottava tunnelma oli. Pitää varmaan käydä lähiaikoina, jos se pikkutyttö vaikka tulisi mun olkapäitä koputtelemaan...

HIEKANOTTOLAITOS, LOHJANHARJUN MUIJALA

Lohjan läpi kulkee osa ensimmäiseen Salpausselkäjaksoon kuuluvaa reunamuodostumaa. Se syntyi 10 000 - 11 000 vuotta sitten, kun perääntyvän mannerjäätikön reuna pysähtyi pidemmäksi aikaa paikalleen ja jäätikkökielekkeeltä alas ryöpynneet sulamisvirtaukset kasasivat jäässä kulkeutuneita maa-aineksia. Ympäristöään 50 - 80 metriä korkeampaa muodostelmaa kutsutaan Lohjalla harjuksi, Lohjanharjuksi, vaikka se ei ole syntytavaltaan varsinainen harjumuodostelma (jollaiset muodostuivat jäätiköltä virtaavien jokien uomiin ja suistoihin). Yhtä kaikki, se on hyödyttänyt alueen pohjavesihuoltoa ja paikallisilmastoa, ja myös kaivannaisteollisuutta.

Lohjanharjun Muijalassa, omassa laaksosssaan sopivasti piilossa maantieltä, rappeutuu vanha hiekanottolaitos. Loppuiko sen toiminta vararikkoon, valtauksen ehtymiseen, ympäristölupiin vai mihin, sitä emme tiedä. Mutta täysin käyttämätön kompleksi ei ole, sillä nykyisin siitä on tullut taistelunäyttämö, jossa värikuula-asein varustautuneet joukkiot ottavat mittaa toisistaan. Tämä näkyy myös siitä, että rakenteet ovat saaneet riemunkirjavat spreiaukset pinnalleen.


Siellä se uinuu hiekkaisessa laaksossaan kuin pieni villin lännen aavekaupunki.


Ken tästä käy, voi kaiken toivon heittää?


Ottamon edustaa.


Laitteistoa pihalla. Reviirimerkattu tämäkin - niin, kyllähän tähän koirakin kusaisisi.


Hiekan hakijat ovat asioineet tällä luukulla.


Henkilökunnalla on ollut kunnon Aku Ankka -mallinen jääkaappi.


Huoltopuolen varaosat jäivät lähtökiireessä...


... kuten myös ongelmajätteet.


Erikoisajoneuvon viimeinen leposija.


Näkymiä takapihalta.


Ylös johtaa tunnelmallinen hiekankuljetusramppi.


Jälleen yksi kohde, joka pääsisi parhaiten oikeuksiinsa täysikuulla.


Tämä ajoneuvokummajainen oli vaikea mahduttaa kameran ruutuun.


Mobiili hiekankuljetuslinja.


Oho, jostain on vuotanut jokunen muru myös ohjaamon puolelle.

Jälkisanat:

Hylätyt rakennuskohteet ovat Suomessa uhanalaisia muun muassa siitä syystä, että maanrakennuslaki asettaa rakennuksen omistajalle purkamisen uhalla vaatimuksia rakennuksen jatkuvasta käyttökelpoisuudesta, siisteydestä ja turvallisuudesta. Riippunee kustakin kunnasta, miten kirjaimellisesti lakia tulkitaan ja kuinka aktiivisesti sitä sovelletaan. Itse pykälät ovat kuitenkin ankarat - ja pikkuvirkamiehiä harkitsemattomaankin maisemasterilisaation houkuttavat.

MRL 166 §:n 1. momentissa määrätään: Rakennus ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset eikä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä.

MRL 166 §:n 3. momentissa määrätään: Jos rakennuksen kunnossapitovelvollisuus laiminlyödään, kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi määrätä rakennuksen korjattavaksi tai sen ympäristön siistittäväksi. Jos rakennuksesta on ilmeistä vaaraa turvallisuudelle, tulee rakennus määrätä purettavaksi tai kieltää sen käyttäminen.