sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Eestiläisvälähdyksiä osa 2

Kuvaraportti jatkuu.

TOINEN KUVAKORI: ELÄMÄN, NOSTALGIAN, RETKEILYN JA VÄISTYMISEN ASPEKTEJA


Laman jälkimainingeissa Virossa riittää pilvin pimein myynnissä olevia tyhjiä kiinteistöjä, joille ei tunnu löytyvän ostajaa. Tässä yksi sellainen Valgasta. Tyhjiä rakennuksia on usein aivan kaupunkien keskustoissakin, mikä muistuttaa ihmistoiminnan, etenkin talouden rakenteiden hauraudesta.


Neuvostokauden perintöä olevan rujot teollisuusmaisemat eivät helpolla lopu, vaikka niitä siivotaan, uudistetaan ja puretaan parhaimman kyvyn mukaan.


Rauniokartano Matsalun alueella.


"Türin helvetti", luolainen karstimaa kirkon ja hautausmaan alla.


1975 valmistunut lämpövoimala, Sindin lähellä.


Sama rakennus on silkkoa sisältä.


Moderni omakotitalo on ollut jonkun ylpeys ja silmäterä.


Holtittomasti ympäriinsä sojottavia katulamppuja, joiden osaksi on tullut pysyvä pimeneminen. Patarein vankila, Tallinna.


Miksi veijarimaiset kattohaikarat eivät pesi Suomenlahden pohjoispuolella, vaikka vahvalle, Afrikasta muuttavalle lentäjälle ylitys olisi yksi pyrähdys?


Loppuun palvellut vesitorni 1950-luvulta.


Esiitymislava tuhoutuvassa seuraintalossa, Liu.


Varoitus, joka on tarpeen kaikille UE-koluajille.


Saksalaisen kartanokauden pirstottu hautakivi pienessä metsäkalmistossa, Loodi.


Kun pysähtyy, alkavat kengät kasvaa sammalta.


Yksi monista rauniokartanoista. Nämä olisivat omimmillaan täysikuulla.


Kalustoa Viljandin rautatieasemalla.


Osta oma vankila. Viljandin keskusta.


Patarein vankila, Tallinna.


Tästä käy kulku paikkaan nimeltä Soontaga maalinn. Kuten nimi "suontakainen" antaa osviittaa, muinainen pakolinna on soiden ympäröimä umpiperä, nykyaikanikin hyvin syrjäinen loukko. Avoin nummimainen maisema ei muistuta lainkaan suomalaisia linnavuoria, jotka ovat yleensä kalliomäkiä.


Vanhojen raunioiden ja puiden maisema on romantikon juttuja.


Nämä heput eivät olisi halunneet tulla kuvatuksi näin päällepäsmäävissä ja tosiseikkailijalle noloissa retkeilyrakenteissa, mutta salakuva napsahti takaa. Soomaan kansallispuisto.


Haapsalun asema on nykyään hiljainen. Siitä tehtiin aikoinaan komea, koska kylpyläkaupunkiin tuli arvovieraita junalla Pietarista.


Neukkuaikaisen bensiksen tyyliä.


Mustlan kunnan keskusta ja linja-autoaseman iltapäiväkuhinaa.


Pikkupaikkojen safkamestoissa saa vatsansa edullisesti täytetyksi (15 kroonia = 1 euro). Taimetoitlane eli kasvissyöjä ei täällä kuitenkaan hirveästi juhli.


Ladasankari on pudonnut jalustalta - mikä nostaa hänet toisten jalustalle.


Kosen kunnassa on keskellä normilähiötä bunkkeri, jonne salaisen suunnitelman mukaan olisi siirretty Neuvosto-Eestin johto ydinsotaa turvaan.


Kosen bunkkerin ilmanottotötsät palvelevat paikallisten lasten leikkejä.


Ihanasti suoja-aidaton rantajyrkenne tarjoaa huimausta Tabasalussa.


Pootsin baarissa on vain kolmea lajia paukkua, mutta hinnatkaan eivät huimaa ollessaan yhden euron molemmin puolin.


Uteliaan tutkimusmatkailijan haasteisiin kuuluu usein kurikoer eli vahtikoira. Tämä oli rela kaveri.


Mahdottoman lutakkoisten luhtien tavoittamattomuudessa on taikaa. Matsalu.


Luola Naagessa.


Rotkossa sijaitseva luola, josta virtaa ulos maanalainen puro. Edessä leiripaikka. Tallinnan itäpuoli.


Neuvostoaikaista pelastuskalustoa.


Maalaisromantiikkaa.


Tilakeskus.


Tankki tyhjänä? Niin lie myyjälläkin.


No, ovathan harmaa ja ruskeakin värejä.


Kestikievarin komea kivisydän Soomaalta. Jättiläismäisellä suoalueella pystyttiin kulkemaan maitse vain talvisin, jolloin siitä oikaisi kauppareitti. Kestikievari lakkasi toimista Viron muiden kievareiden tavoin, kun niiltä vietiin vodkanmyyntioikeudet 1900.


Miehityksen aikana raunioitunut kirkko, Männikuste.


Autiokirkon tunnelmaa, Lihula.

Uusiakin kirkkoja nousee, kuten tämä (todennäköisesti Venäjältä rahoitettu) ortodoksikirkko Tallinnan itäisiin lähiöihin.


Ungrun linnan raunio, Pullapää. Linnan omistaja kreivi Ewald Adam Gustav Paul Constantin von Ungern-Sternberg ehti viettää siellä vain yhden yön 1908 ja senkin kuolleena (hänen ruumiinsa vietiin linnaan hänen toivomuksensa mukaan). Hän oli alkanut rakentaa linnaa Saksan Merseburgin renesanssilinnan kopioksi, kun oli rakastanut kyseisen linnan omistajan tyttäreen 1890-luvulla. Nuorelle naiselle oli luvattu kotoinen ympäristö uudessa maassa, jos hän tulisi avioon kreivin kanssa. Morsian kuoli, surullista kyllä, ennen häitä - ja pian hänen peräänsä sulhanen. Seuraavina vuosikymmeninä linnaa purkivat niin paikalliset kuin neuvostojoukot kätkettyjen aarteiden ja rakennusmateriaalien toivossa.


Leffateatteri (n. 1980-luku), Pärnu.


Hylätty leffateatteri (n. 1940-luku), Tõrva.


Rummun louhoskompleksi. Taustalla työvoiman tarjonnut Murrun vankila.


Rummun kuonavuoret ovat aina vaikuttavia ja hivelevät etenkin maantieteilijän silmää.


Kloogan sotilaskaupungin ns. stalinistista tyylisuuntaa edustava upseerimessi on tyhjillään. Kaupungissa asuu edelleen tuhatkunta ihmistä. Otso Kantokorpi siteeraa kirjassaan Sankarimatkailija Tallinnan lähijunissa (Like 2009) Kloogassa kenttätöitä tehnyttä kyproslais-yhdysvaltalaista psykologi Vamid D. Volkania, joka kutsui kaupunkia "kuin viisi kilometriä pitkäksi ja puolitoista kilometriä leveäksi kaatopaikaksi". Keskelle metsää noussut pikkukaupunki oli suljettu neuvostoajalla - ja outo, hämärä ja absurdi sen jälkeenkin. "Kun sotilaat menettivät työnsä, osa lähti ilman perheitä karkuun jättäen vaimot ja lapset ihmettelemään uutta elämänmenoa", Kantokorpi kirjoittaa. "Tilalle muuttaneet ihmiset ovat osittain olleet hyvää lymypaikkaa etsivää epäsosiaalista ainesta. Ja lymypaikka Klooga todella on."


Itse Kloogan tukikohta on jauhettu tiilimurskaksi. Teimme jättiläismäisen kasan ympäri hiljaisen muisto- ja mietiskelykävelyn. Vuodesta 2008 alkaen 990 hehtaarin alue on ollut Viron armeijan harjoitus- ja maalialuetta. Onneksemme suoritimme kävelymme sunnuntaina, jolloin aluetta ei pommitettu.


Luonto on voittaja ja ottaa hylätyt paikat pian omakseen. Keltavuokko ja kerrostalon luuranko.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

siis haloo, nää kuvat on vielä ykkösosaakin parempia! onnittelut kuvaajille!

t-m

Kata kirjoitti...

Kuulin juuri lintuharrastjalta, että Suomessa ei ole kattohaikaroita, koska meillä on salaojitettuja peltoja > liian vähän sammakoita.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Hyvä teoria muuten, mutta onhan Suomen pienvesistöt ja sen ohella sammakkokanta ollut joskus 1900-luvun alkupuoliskolla vielä turmeltumaton - eikä kattohaikaroita silti tietääkseni pesinyt täällä.

Teratogenesis kirjoitti...

Kloogassa sijaitsi myös natsien keskitysleiri toisen maailmansodan aikana. Joillakin paikoilla vain on huonoa onnea.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Totta, Kloogan sodanaikainen historia on synkeä. Muistaakseni leirillä vielä toimeenpantiin sen evakuointivaiheessa syyskuussa 1944 verilöyly, tekijöinä humalaiset eestiläiset SS-miehet.