Näet nämä autot, koska niillä on valot päällä; muuten et niitä näkisi.
Kun filosofi Friedrich Nietzsche kirjoitti teostaan Iloinen tiede ja mietti osuvaa kielikuvaa hullulle, päätyi hän siihen, että hullu on sellainen, joka sytyttää lyhdyn kirkkaassa päivänvalossa. Syntyi legendaarinen Jumalan kuolemaa julistava aforismi 125, nimeltään Hullu ihminen, joka alkaa näin:
Ettekö ole kuulleet siitä hullusta ihmisestä, joka sytytti lyhdyn kirkkaana aamupäivänä, juoksi torille ja huusi huutamistaan: Minä etsin Jumalaa! Minä etsin Jumalaa! (suom. J.A.Hollo)
Nietzschellä oli ehkä jo tuntumaa hulluuteen, sortuihan hän myöhemmin itse parantumattomaan mielenvikaisuuteen. Lyhdyn sytyttäminen ympäröivästä päivänvaloista huolimatta on kieltämättä yhtä absurdi teko kuin se, mikä kuullaan lentävässä lauseessa ”myydä jääkaappeja eskimoille”. Mutta Suomessa ei tarvitse kuin astua minkä tahansa kadun tai tien varteen, ja saa heti huomata, että hullut ihmiset kansoittavat maan. Nietzschen symboli äärikummallisuudelle, täydelle omituisuudelle on muuttunut todellisuudeksi ja lainalaisuudeksi. Käytännössä jokainen autoilija pitää ajovaloja päällä, oli taivas miten kirkas tahansa, aurinko miten hymyilevä vain.
Miten moinen friikkeys on mennyt läpi?
Ajovalojen päiväkäyttöpakko esiteltiin meille holhousvaltioiden epävirallisen maailmanmestarin Ruotsin esimerkistä 1970-luvulla (Ruotsissa ilmiö luultavasti puhkesi vuonna 1967 tapahtuneen vasemmanpuoleisesta liikenteestä oikeanpuoleiseen siirtymisen post-traumaattisena reaktiona). Meillä sitä runnoivat läpi autolehdet Tuulilasi ja Tekniikan maailma, jotka ajoivat ja valokuvasivat testiautonsa aina valot päällä. Mieleen muistuu eräästä TM:n 80-luvun numerosta toimituksen sepittämä propaganda-aforismi Hyökkäys auringosta, joka kuului kuin zen-arvoitus: "Esko säästi valoa taajamassa. Pekka kääntyi suoraan eteen". Vaikka niinhän se jo melkein silloin oli; ehdollistuma "valo = auto, ei valoja = ei autoa" oli läpäisemässä kansan konnista herroihin. Jopa joissain 30-lukua kuvaavissa tv-elokuvissa körröteltiin hopilla valot päällä päiväsaikaan; jopa menneisyys haluttiin, tiedostaen tai tiedostamatta, muuttaa mieleiseksi niin kuin Stalinin valtakoneiston retusoimissa valokuvissa.
Lakiin valopakko ujutettiin vaiheittain. Aluksi se koski aluksi vain talvikuukausia taajamien ulkopuolella, sitten kuukausia hivutettiin aiemmiksi syksyllä ja myöhemmiksi keväällä, ja kohta säädettiin ympärivuotisesta valostelusta. Viimein, jokunen vuosi sitten pakko laajennettiin myös taajamiin. Jo parikymmentä vuotta on myös useimpien Suomessa myytyjen autojen valokytkimet räplätty maahantuonnin yhteydessä sellaisiksi, ettei valoja edes saa pois muutoin kuin poistamalla sulakkeen konepellin alta. Terhakka valoviiksen "prits"-ääni, joka syntyy kun liikkeelle lähtevä kuski (yleensä pavlovinkoiramaisesta selkäydinrefleksistä) vääntää ajovalot päälle, alkaa olla nostalgisen katoavaa äänimaisemaa ja sopisi Suomen akustisen ekologian seuran (http://www.akueko.com/) taltiointikohteeksi.
Maailmassa on 194 valtiota. Näistä pitkälti yli 180 ei ole vielä velvoittanut kansalaisiaan toimimaan Nietzschen hullun ihmisen tavoin. Pohjoismaiden lisäksi valopakkoidea saatiin 1990-luvulla lobatuksi (epäilemättä suomalaisten ja ruotsalaisten liikenneneuvojien toimesta) juuri itsenäistyneisiin balttitasavaltoihin, jossa oltiin herkkäuskoisen vastaanottavaisia kaikelle läntisille vaikutteille. Myöhemmin mukaan saatiin myös Unkari ja jostain ihmeellisestä syystä Slovenia.
Päivälamppuilun argumenttina on, kuinkas muuten, turvallisuus. Voidaan kuitenkin kysyä, että jos autoilija ei erota päivänvalossa auton kokoista esinettä ilman erikoistehosteita, niin onko hän ihan varmasti ajokuntoinen ja näin ollen itse turvallinen toisille? Ja miksi samaiset ihmiset eivät logiikkansa mukaan pidä otsalamppua päässään, kun kävelevät päivällä kaupungilla? Näkyisi paremmin, olisi tosi turvallista. Miksi katulamppuja ei pidetä ympärivuorokautisesti kytkettynä? Tai tuulilasinpyyhkimiä aina päällä? Kipsiä varmuuden vuoksi jalassa? Miksi hampaita ei harjata taukoamatta? Listaa voisi jatkaa loputtomiin, sillä absurditeetti ja pöhköys ovat ehtymättömiä luonnonvaroja, ja "turvallisuus" tehokkaampi yleisavain kuin konsanaan Sesam aukene! mitä tulee kaikenlaisten ehdotusten läpimenoon.
Kirjoittaja tietää purnaavansa turhaan. Vene menee virtaan kuin ajopuu eikä sitä voi enää kääntää. Viime vuonna läpimenneen, pohjoismaalaisvetoisesti ajetun EU-direktiivin mukaan kaikissa vuodesta 2011 alkaen EU:ssa myytävissä uusissa henkilöautoissa ja kevyissä pakettiautoissa täytyy olla pakkovalot. Erilaiset ajoneuvojärjestöt esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Saksassa ovat protestoineet ”hulluudeksi” kuvattua päätöstä, joka lisää polttoaineen kulutusta (3-5%) ja heikentää jarruvalojen efektivaikutusta. Vastarinta on synnyttänyt erilaisia kampanjoita ja pelkästään asialle omistautuneita järjestöjäkin. Näin esimerkiksi Englannissa (http://www.dadrl.org.uk/). Britit ovat laskeneet, että jo pelkästään heidän tuottamansa ilmakehän hiilidioksidikuormitus kasvaisi pakkovalojen myötä 1,85 miljoonaa tonnia vuodessa. Myös maan hallitus on ilmoittanut vastustavansa EU:n valodirektiiviä.
Englantilaisjuliste on sitä mieltä, että valojen häikäisy tekee jalankulkijoiden huomaamisesta vaikeampaa.
Ajovalojen päiväkäytön kaltainen kikkailu merkitsee näennäisturvallisuutta, tuudittavaa lohduketta, joka vie huomiota pois siitä, että liikenteessä tarvitaan oikeasti huomiota ja valppaana oloa. Erityisen ärsyttäväksi pakon tekee se, että sulkee pois oikeuden terveeseen harkintaan. Sumulla, sateella ja kaamossynkällä valot voivat oikeasti olla hyödyksi päiväsaikaankin. Toinen ja liian tuttu esimerkki on auringossa seisova autojono Helsingin ruuhkassa: jokaisella on lain mukaan pakko olla valot, vaikka aivan jokaisen kuskin on pakko tajuta, ettei valoilla siinä tilanteessa ole minkään valtakunnan merkitystä.
Mainittakoon, ettei kirjoittaja halua edistää yksityisautoilua, sen enempää valollista tai valotonta. Hän luopui autosta 1990-luvun alussa pitkälti sen vuoksi, että ilman valoja ajaminen aikaansai säännöstään rasittavan show’n vastaantulevien valopäiden räpsytellessä kilvan lamppusiaan. Teknistyvä maisema on ilman tarpeettomia valojakin tarpeeksi levoton ja ruma aistiärsykkeiden tulva. Esoteerisen maantieteen näkökulmasta lamppujen polttaminen päivänvalossa on pieni mutta kuvaava osoitus siitä sairaalloisesta kollektiivisen psyykeen epätasapainosta, joka näyttäytyy luonnostaan suojaisten ja salaperäisten periferiaelementtien ”keskustamisena” ja on tehnyt maailmastamme yksikärkisen teknis-matemaattiseen baabelintornin. Läpivalaisua, kontrollia ja huutomerkkitehoa korostetaan kaikessa. Ei riitä, että yö on keinovalaistu. Myös päivä pitää valaista, viis siitä että ihmislampun esittämä haaste auringolle on siinä määrin toivoton, että liikutaan reippaasti hölmöläistarinoiden tasolla.
Yhdysvalloissa, autoilun pioneerimaassa, ajovaloja on pidetty perinteisesti päällä päiväsaikaan vain yhdessä tilanteessa: kun ajetaan hautajaissaattueessa. Oloihimme sovellettuna se on hyvin kuvaavaa. Kun ihminen sytyttää auringossa lampun tekoaan kyseenalaistamatta ja sen tarpeellisuutta punnitsematta, hautaa hän samalla terveen järkensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti