Teknokraattinen vinkkeli maailmaan on terävä ja kapea. Steriilinä ja mekaanisena se ei kuule, näe, haista, maista eikä tunne ilmiömaailman vivahteikasta sinfoniaa. Sen vähän minkä se siitä pystyy havaitsemaan, asettaa se yksiulotteiseen hyöty- ja riskianalyysiin. Missä se kohtaa hallitsemattomuutta, ryhtyy se automaattisesti neutralisoimaan sitä.
Eräs esimerkki teknokraattisesta offensiivista nähtiin tiistaina 10.3.2015, kun Helsingin kaupunki purki Herttoniemen Fastholman vallatun huvilan. Doosan-hullujussi päästettiin irti välittömästi sen jälkeen kun sloganilla Squat Mummola toimineet talonvaltaajat - joista toki voi olla montaa mieltä - oli pakattu maijoihin. Seuraavana päivänä kaupunginvaltuustossa kävi parku potentiaalisen asukastalon äkkipikaisesta tuhoamisesta. Jälkipyykki jatkuu, mutta mitäpä se auttaa, kun maito on jo maassa.
Vielä hetki sitten eräät toiveikkaat - Fastholman kesähuvila ry, Herttoniemi-seura, Lasten ja nuorten puutarhayhdistys ja Hukkatila Oy - olivat nähneet huvilan ja sen puutarhan oivana paikkana "kesäkahvilalle, yhteisviljelmille, hedelmätarhalle, saunalle, kaupunkilaisten kesäpaikaksi, juhla-, kokous- ja työtilaksi, treenipaikaksi, taidegalleriaksi sekä lasten ja nuorten ryhmien retkikohteeksi".
Fastholman purkaminen kustansi veronmaksajille rapiat 70 donaa. Tästä ei ole tarvis sanoa enempää, sillä johtopäätökset ovat liiankin ilmeiset jokaiselle ajattelevalle ihmiselle.
Esoteerisen maantieteen koulu vieraili Fastholman huvilalla keväällä 2011, kun siinä vielä asui antropologi Jöns Carlson. Lämminhenkistä ja syvämietteistä visiittiä varjosti jo huoli talon kohtalosta; kaupunki oli päättänyt irtisanoa vuokrasopimuksen. Säälittä ruhjotun talovanhuksen muistolle jaamme nyt kyseisenä huhtikuisena iltana otetut kuvat.
Helsingin kaupunki on aiemminkin antanut ymmärtää, että se kokee riesaksi omistamansa vanhat puutalot. Sivuseikaksi virkamiesvallalle jää se fakta, että kyseessä on kaupunkilaisten yhteinen omaisuus ja rakennusperintö. Niin oli tässäkin tapauksessa, vaikka Fastholman syrjäinen ja kätköisä niemi lienee jäänyt noin 99 prosentille helsinkiläisistä tuntemattomaksi. Nyt se on pitkälle tulevaisuuteen tunnettu - mekanistisen pikkusieluisuuden muistomerkkinä.
Metsänvartijan mökin hyvästelimme Kalliossa elokuussa 2013:
http://esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/2013/08/metsanvartijan-mokkia-hyvastelemassa.html
5 kommenttia:
Fastholman rantaa kiertävällä pikkupolulla on todellakin hyvin perifeerinen tunnelma, nimestä päätellen kyseessähän on maannousun kaappaama entinen saari. Vanhojen ilmakuvien perusteella tuolla on ollut enemmänkin taloja, joista nyt purettu taisi olla toiseksi viimeinen.
On outoa, ettei kaupunki voi myydä näitä asunnoiksi, jos muuta kysyntää ei kerran ole. Ainakin ne palaisivat alkuperäiseen käyttöönsä, ja kokemusperäisesti voi olettaa että jonkun koti on vähemmän vandaaliherkkä kuin ns. julkiset rakennukset, eli olisi toivoa talojen säilymisestä.
Kiitokset kommentista.
Fastholmalle johtava kannas on tosiaan tuoreempaa merestä paljastunutta maata, mangroverämeen henkistä tervalepikkoa muistaakseni enimmäkseen, ja varsinainen "saari" taas kuivempaa kivennäismaata.
Herttoniemen länsirannikolla on aikoinaan ollut kymmeniä huviloita. Niin lohduttomasti on kato käynyt, että yksi taitaa olla kaiken kaikkiaan jäljellä. Todellakin, jos vaihtoehtona on tuhoaminen, niin myisivät sitten yksityiselle.
Fastholma saattaa muuten olla Suomen historian ainoa rakennus, joka on purettu poliisivartiossa.
Vantaan Tammistossa on esimerkki siitä, mitä saattaa tapahtua, kun vanha puutalo myydään yksityiselle ja annetaan suht vapaat kädet remontoida ja lisärakentaa. Entistä koetilan työnjohtajan asuntoa ei oikein enää tunnista vanhaksi taloksi. Työväen asunto purettiin jo vähän aiemmin. Periferia-tyyliä edustavat jokivarressa vielä rantasauna ja muuntamo, mikä lie Vantaan kaupungin nykyinen kanta niihin.
Kiitos Tammiston tapauksen esittelystä. En tunne kyseistä rakennusta, mutta harmilliselta puleeraamiselta kieltämättä kuulostaa. Upean vanhan muuntamon olen nähnyt rannassa ja kuvannutkin. Tammiston alueella tuli muutenkin käytyä ennen kuin nykyinen valtava markettialue valmistui. Siellä oli oivallinen perifeerinen tunnelma.
Eke se siellä asui 1993 -loppuun
Lähetä kommentti