Kipparvuoren maisema on uljas, mutta jatkuu myös graniitin uumenissa.
Helsingin mäkien aateliin kuuluu Kipparvuori Herttoniemen läntisessä rannassa. Mitoiltaan pieni mutta profiililtaan sitäkin uljaampi kalliomuodostelma kantaa ryhdikkäästi nimensä "vuori"-liitettä. Mantereen puolelta kallio on hämäävän lempeälinjainen, mutta merenpuolinen jyrkänne herättelee partaallaan käyskentelevässä ylevyyden väristäviä tuntemuksia. Näköaloiltaan Kipparvuori tarjoaa lyömättömäksi havaittuja elementtejä: vesistön kareilevaa selkää ja mahdollisuutta lennättää katse kaukaisuuteen. Näitä ominaisuuksia arvosti jo se esihistoriallinen klaani, joka laati röykkiöhaudan paadelle.
Takavuosikymmeninä Kipparvuorella vallitsi unohduksen sees. Huvila-aika oli seudulta päättynyt ja teollisuusalueen reunalla mäki oli suhteellisen kaukana asutuksesta. Allekirjoittanut muistelee kaiholla eräitä 1990-luvun iltaöisiä pysähdyksiä Kipparvuorelle, jonne tuli piipahdettua pyöräillessä idän ja keskustan väliä. Jylhä erämaisuuden sirpale piteli juurellaan pientä kaurismäkeläisittäin nuhjuista satamaa ja toisella sivustallaan arkkitehtuuriltaan milteipä vinksahtaneen erikoista vanhaa huvilaa. Saman vuosikymmenen lopulta lähtien lähistölle on pukannut uutta kerrostaloa - prosessi joka edelleen jatkuu - ja näin mäki on kokenut renessanssinsa ihmisen oleskelupaikkana. Mantereen puolelta sinne kutsutaan nyt porrasviritelmin. Useiden lähiökallioiden tavoin se on silti alueensa villin vapaa vyöhyke, jonne keskuskontrollin ote yltää vain lipsuen.
Kipparvuori ei paljasta kaikkea ensisilmäisyllä. Syvälle sen graniittisydämeen kulkee valtasuoni, joka on tämän kertaisen retkemme kulminaatiopiste. Suoni on ihmisen louhima ja kerran siinä virtasi vilkkaasti jotain, mutta mitä?
Esitämme arvelumme pian. Ensin vedämme jalkaan hyvät kengät ja käsiin hanskat ja laskeudumme vuoren syrjää lähelle vesirajaa.
Aikoinaan alas rantaan johtivat tukevat tikasportaat. Nyt laskeutuminen on tarkkuutta ja varoivaisuutta vaativa suoritus.Tunnelille johtava lautasilta on myös kuumottavassa kunnossa.
Tässä kohtaa silta on lähinnä symbolinen ja kulku de facto käsivoimien varassa.
Hei vaan vuoren jäkälille, joiden kanssa joudutaan sillanjämällä likeisen naamatusten. Jäkälä on esimerkki yhteistyön voimasta. Se koostuu sieniosakkaasta ja leväosakkaasta (tai syanobakteeriosakkaasta). Sieni toimittaa yhteiseen talouteen mineraaleja ja estää sitä kuivumasta, viherhiukkasia sisältävä levä taas hoitaa yhteyttämisen eli järjestää itselleen ja sieniosakkaalle sokeria. Näin tulee karuimmasta karuinkin paikka valloitetutuksi.
Ollaan saavuttu satamatasanteelle. Ennen sen valmistumista 1950-luvulla tässä oli uimarien hyppypaikka, josta saattoi dyykata 11,5 metrin korkeudesta 4-5 metriä syvään mereen. Hyppy vaati juosten otettua vauhtia, jotta kallioon saatiin turvallinen etäisyys.
Osa betonikentästä on ollut kaakeloitua.
Alukset kiinnittäytyivät keltaisiin renkaisiin, jotka oli helppo havaita hämärässäkin. Tapana oli, että miehistö maalasi laivansa nimen kallioon. Niitä seinämä kuulemma olikin ennen täynnänsä.
Päivänvalo jää taakse, aika sytyttää lyhty.
On edetty ehkä sata metriä ja käännytty katsomaan tulosuuntaan. Tunneli on viivasuora. Sen molemmilla seinillä on rakenteet, uudemmat ja vahnemmat, jotka ovat liittyneet kuljettimiin ja putkiin.
Mitä käyttöä tunneli on palvellut?
Todennäköisesti se liittyy alueella 1960-1993 sijainneen Öljynpuristamo Oy:n toimintaan. Puristamo valmisti auringonkukansiemenien, kopran, soijan ja rypsin kaltaisista öljykasveista öljyä lähinnä elintarviketeollisuuden käyttöön. Isoin asiakas oli heti naapurissa, Niittaajankadulla sijainnut Paasivaaran margariinitehdas.1960-luvulla se niitti mainetta jäämällä kiinni kissanraatojen käyttämisestä tuotteisiinsa (syntyi loruja, kuten "Ennen Paasivaaran rinteillä juoksenteli kissa - nyt se tulee kotiin Kulta-paketissa") ja sen kontolle on myös pantu Kipparlahden edesmenneen uimarannan pilaaminen jäteöljyillä.
Vuonna 1993 öljynpuristamo irtisanoi 2/3 tuotannon henkilökunnasta ja muutti uusiin tiloihin Kirkkonummen Kantvikiin. Alueelle alkoi nousta asuintaloja. Kuljetustunneli - kerran niin suurin ponnistuksin louhittu - hylättiin ja tukittiin.
Olisi vähättelyä kutsua tunnelia salaisen Helsingin säikeeksi, sillä kaupunki taloineen ja teineen on oleva hyvin väliaikainen siihen verrattuna. Se tulee säilymään merkkinä ajastamme niin pitkälle tulevaisuuteen kuin itse Kipparvuori pysyy sijoillaan. Mikään ei muista niin kuin peruskallio.
Kipparvuoren viimeisen huvilan (n:o 25) kohtaloksi koitui punakukko 1990-luvun lopulla. Herttoniemen huvilayhteisöön kuului noin 80 huvilaa. Pari niistä paloi, loput purettiin. Yksikään ei jäänyt jäljelle - eräänlainen saavutus sekin Stadilta. (kuva: Kari Hakli)
Kipparvuoren kaameaan aavelaivaan tutustuimme viisi vuotta sitten:
http://esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/2009/09/kipparlahden-kaamea-aavelaiva.html
Kipparvuoren suonesta vinkkasi kajakista käsin maailmaa tarkasteleva T. Nevalainen, mistä kyseiselle herralle kiitokset. Hänen ja kumppaneiden seikkailuja voi lukea Melontareitit-sivustolta:
http://melontareitit.com/
9 kommenttia:
Ruusukvartsijuoni ei näyttänyt kovin tyypilliseltä. Voisko olla granaattimassaa?
T: Jussi
Lienee mahdollista sekin. Granaattihan myös esiintyy "rubiinimaisina" kiteinä, joita käytetään korukivinä.
Tunneli ilmeisesti näkyy Helsingin karttapalvelun kartassa. Näyttäisi vievän Paasivaaran margariinitehtaan kortteliin. http://kartta.hel.fi/link/LbgGn
Jep, ja ilmeisesti margariinitehdas ja öljynpuristamo olivat siellä ihan rinnakkain, suorasa yhteydessä toisiinsa.
Paasivaaralla työssä olleet muistelevat että luolassa oli tehtaan viemäriputki. 60- ja 70 luvulla Kipparlahteen laskettiin tosi suuria määriä jäteöljyä (kaatopaikkakuljetus oli kallista). Öljy lienee pohjassa edelleen odottamassa.
Onkohan kaupunki korjaillut Kipparvuoren muinaishautakivikkoa viheralueen rakentamisen yhteydessä? Tai näkyykö meikäläinen 'Stone Henge' puiden ja pensaisen katkomisen jälkeen tavallista paremmin näin keväisin? On se kuitenkin vaikuttava niin paikkana kuin röykkiöladelmana, että olisi ansainnut edes opastaulun :). Penskat ovat rikkoneet Sorsavuoren pronssikautisen röykkiöhaudan vierittämällä kivet alamäkeen - näitä jötiköitä voi onneksi olla hieman vaikeampaa siirellä.
En ole käynyt katsomassa paikkaa lähiaikoina, mutta en usko kaupungin korjailevan hautaa (sellaisesta ei ole ainakaan aiempaa havaintoa Helsingistä). Voi tietysti olla, että jotain pusikkoa on raivattu ja hauta näkyy paremmin.
Niin penskat ovat tehneet. Itselleni ei olisi tullut penskana mieleen - en halunnut edes kiivetä haudalle, vaikka sen päältä olisi nähnyt paremmin maisemaa (paikkana oli tosin Kasakallio, ensimmäinen itseeni vaikutuksen tehnyt muinaushauta).
Kiitokset aivan upeasta sivustosta jonka pariin palaan aina uudelleen. Itä-Helsingin luolista puheenollen: osaisitko kertoa ja valaista, mikä on Herttoniemen siirtolapuutarhan koillispäädyssä Saunalahden perällä olevan luolan tarkoitus ja historia? Luolasta valuu puhtaantuntuista vettä mereen. Sen lähettyvillä on toinenkin luola, hieman pohjoisemmassa ja ylempänä mäessä, näköalakalliolta etelään tulevan kävelytien varressa kerrostalojen alapuolella. Senkin merkitystä olen pohtinut. Kumpienkin luolien suut ovat tiukasti portitettu, mutta rannassa olevaan näkee sisälle ja se vaikuttaa varsin pitkältä. Parhain terveisin: lukija
Kiitokset mukavasta palautteesta.
Noista mainitsemistasi luolista minulle on tuttu vain se Saunalahden pohjukan luola. Vielä 1990-luvun alussa siinä ei ollut porttia ja sisällä tuli käytyä. Luolaa pitkin virtasi vettä ja kävely tapahtui sen vierellä korkeampaa kohtaa myöten. Lopulta luola matali ja käveltäväksi mahdollinen osuus päättyi. Se oli sadevesiviemäri, ja luolan perällä oli ritilämallinen kaivonkansi, josta saattoi nähdä siivun Itäväylän maisemaa. Voi olla, että kyseistä viemäritunnelia pitkin oli ennen laskettu jätevesiäkin. Jotain haaroja ja putkenpäitä nimittäin näkyi. Muistikuvat ovat kuitenkin jo utuiset. Luola on suhteellisen lyhyt, mutta täyteen tunnelmaan siellä kuitenkin pääsi.
Pitääpä katsoa näitä kiinteistökartan maanalaisten tilojen lehdeltä.
Lähetä kommentti