Keskikesällä

Rantatörmällä makaava voi nähdä ruohosipulin taivasta vasten.

Tässä on kesä.

Vieressä, yllä ja eessä.

Neilikan terissä telmien.

Mansikan punassa posket.

Ilojaan ilmoille huutaen

lauluna rantarastaan.

Kurotat kätesi vain

ja kas - se on kesää täynnä!

Tässä on ihana olla.

Kesäkiireitä katsella muurahaisten.

Tämä on onnea, tämä.

Katsella.

Aatoksitta.

Taivas telttana yllä

niinkuin sininen silkki.

Katossa huikean kiiltävä kultaraha.

Runo Keskikesällä on Uuno Kailaksen kynästä. Se inspiroi muistamaan, ettei mikään kesähetki koskaan ole ollut aidompi ja täydellisempi eikä mikään tuleva kesähetki tule olemaan aidompi täydellisempi kuin se, mikä tarjoaa itseään meille juuri nyt.

Esoteerisen maantieteen koulu kohtaa keskikesän Suomen ainoassa Fennoskandian kilven ulkopuolisessa osassa, Kaledonidien vuorijonovyöhykkeeseen eli Kölivuoristoon kuuluvassa Käsivarren pohjoisnipukassa. Tässä kuitenkin vuodenaikaan sopiva "kukkavihko" maamme toiselta äärilaidalta, Saaristomeren Öröstä, kuvattuna heti juhannuksen jälkeen.

Jänönvihma on hernekasvien heimoon kuuluva pensas, joka kasvaa Örön vanhalla helikopterikentällä.

Ketoneilikka on kohtuullisen symppis ilmestys.

Meriputki on kuuluisan ravinto- ja lääkekasvi väinönputken alalaji, jolla todennäköisesti on serkkunsa ominaisuudet.

Laji ei kaipaa esittelyä, ainoastaan intervention vilkkaiden näppien toimesta.

Oranssikeltano tuo Suomen luonnossa harvemmin nähdyn värilisän.

Mäkitervakoilla on rento tunnelma pitkän kesäpäivän kääntyessä viipyileväksi illaksi.

Tupasvillaa on käytetty puuvillan tavoin kankaiden kuiduksi. Se on pop nykyisinkin antistaattisten ominaisuuksiensa vuoksi.

Leveälehtinen maksaruoho on tupannut messiin keltamaksaruohon joukkoon.

Tykkipatterin betonikentässä on maksaruoholaikkuja.

Aikoinaan Suomeen painolastikasvina levinnyt jaakonvillakko vasta aloittamassa kukintaansa.

Keltasauramo kimpassa neidonkielen kanssa.

Tietty keskikesän kiteymä kyllä tämä sauramo, joka on kuin pieni auringonkukka.

Lännenkylmänkukka kukki jo keväällä, mutta on kiintoisa ilmestys keskikesälläkin.

Tyräkki on venäläiskarkuri Örön rannoilla.

Merikaalista saa mehevän muhennoksen. Testattu on.

Olisiko tämä laukkaneilikka?

Perhosten erityisesti diggaama kangasajuruoho on löytänyt paikkansa sieltä, missä leveälehtiset rotjakkeet eivät ole peittämässä sitä.

Sukellus keltamaitemereen.

"Vihkon" avasi ruohosipuli, joten sellainen sen myös sulkekoon.