Helsingin Ilmala, entinen suolaakso, on raskaiden liikennejärjestelyiden halkoma logistiikka-alue. Sen eräiden ramppikiekuroiden väliin on jäänyt maanläjitysaineksesta kertynyt kumpu, joka on metsinnyt nuoreksi sakeaksi koivikoksi. Päälle päin ei uskoisi, että ryteikköpläntti kätkee sisälleen ihan oikean kivilinnan. No ainakin melkein oikean ja samalla täyden kunnioituksen herättävän. Kulkijan edessä seisoo omavaltaisesti syntynyt, muurien ympröimä metsähovi, jota ei ole virallisesti olemassa.
Hämmentävän luomuksen kokosi vuosina 1995-2008 käsivoimin Kati Sinenmaa. Hän oli suurimman osan tuosta ajasta asunnoton ja majaili linnassaan, pyörittäen sinnikkäästi yhä uuden kiven kiven päälle. Muurit kohosivat vallituksena yhteiskuntaa vastaan, josta Sinenmaa yritti irtisanoutua kieltäytyen muun muassa tarjotuista tuista ja asunnosta. Ruoka ja vaatteet löytyivät roskiksesta tai lahjoituksina. Hänen kamppailuaan ja ajatuksia ikuistettiin vuonna 2005 dokumenttielokuvaan Kosminen näytelmä.
Mutta aikansa kutakin: vuosikaudet raskasta metsäelämää riittivät. Nykyisin kivilinnan emäntä asuu keskuslämmitettyä huoneistoa. Linnan jäänteet tulevat kuitenkin mietityttämään tulevia polvia jopa tuhannen vuoden päähän, ellei yhteiskunta pyyhkäise niitä syrjään itsensä uhmaajina.
Ensimmäinen vihje linnoituksesta on sen ulkokehän reviirijulistus, risuaita.
Kohta alkaa näkyä muuria, jonka korkeus on parhaimmillaan yli kolme metriä.
On tultu portista ja katsotaan näkymää muurien sisäpuolelta.
Sinenmaan kotina aikoinaan toiminut lautamökki on palanut raunioksi.
Kyltti lentokentälle. Fysiikkaa ja tähtitiedettä opiskellut Ilmalan korpifilosofi katsoi maailmaa korkealta - jos kohta muurien takaa.
Majan liepeitä.
Old school -metsäkoija-asunnottomuutta ei enää juuri tapaa. Voi vain kuvitella, kuinka karua elämä on talvella tällaisissa puitteissa.
Kuljetuskärry on hyytynyt hiekkaan kyydissään tajuton graniittijärkäle. Yksi ihminen oli näyttänyt jo tarpeeksi.
Asunnottomuutta olemme käsitelleet myös näissä raporteissa:
10 kommenttia:
Mielenkiintoista, tästä tulee mieleen Roadside America sivustolla selailemani linnarakentajat. Tämä taitaa olla ensimmäinen kotimainen vastaava omatoiminen linnanrakentaja. Mielenkiintoinen myös tuo rakentaja, Ameriikoissa tuppaavat olemaan eksentrisiä ukkoja.
Mistä päättelitte, että rakentaminen on päättynyt 2008? Sitä tullaan niin kuin sisustuslehdestä juttua tekemään.
http://sinenmaa.blogspot.fi/
Päättely perustuu kivilinnan polkupyöräpajan tukipylvääseen tussilla kirjoitettuun tekstiin "BUILDER 1995 - 2008 sinenmaa.blogspot.com". Sisustuslehteä ei voinut oikein leikkiä kun ei ollut enää mitään sisustusta jäljellä.
Jonas, kiitos kommentista ja vinkistä, kiintoisa tuo "offbeat" turistikohteiden Roadside America -sivusto.
hitsi, muistan joskus lapsena nähneeni tämän tv:eessä. Kysyin äidiltä että: miksi toi kokoaa kiviä? Muistaakseni äiti vastas tyylin: se nyt on vaan semmonen sekopää.
Olen nykyään aika eri mieltä, sekopää on se joka ei koskaan kyseinalaista nykypäivän yhteiskuntaa.
Jep, originellius ei tarkoita sitä, etteikö mielen kapasiteetti voisi olla hyvässä käytössä. Vaikea ulkopuolisen ylipäätään nähdä toisen pään sisään ja omata perusta tämän arvioimiseen. Toki jotkut originellit ovat sekopäitä, mutta tokkopa on suurempi hyve se toinenkaan ääripää, jota leimaa tuo mainitsemasi minkään kyseenalaistamattomuus ja tylsä tasapäisyys.
olettaen että kivet ovat samalta alueelta nostettuja, voi vain ihmetellä entisajan pellonraivaajia, joilla tosin olivat pellot varmasti vähän vähemmän kivisiä.
Entisaikain pellonraivaus on tosiaan ollut ihan käsittämättömän ponnistuksen takana. Ajattele mikä homma on ollut kaivaa ja kammeta pelkästään kannot ja juuret maasta, puhumattakaan stemuista.
Eihän tuossa nyt mitään ihmeellistä ole......mutta se on outoa että kuka ihme on rikkonut kaikki kivet mitä löytyy metsistä ympäri maailman ....ehkä Sinenmaa on ne rikkonut ..?
Neiti Sinenmaa saarnaa nykyään ahkerasti islaminuskoa vastaan. Muutaman tunnin välein hänen facebook-seinälle ilmestyy jotain islaminvastaista propagandaa.
Lähetä kommentti