Tällä kertaa jutunjuurta on väännetty tästä kyltistä, jonka funktionaalis-asiallinen merkkilaji viittaa puolen vuosisadan taakse.Joskus paikka on niin vilkkaan hyörinnän häränsilmässä, että se muuttuu luokseenpääsemättömäksi periferiaksi silkkaa keskeisyyttään. Esimerkiksi Haagan liikenneympyrän keskelle jäävässä metsikössä sijaitsi pitkään metsien miesten irtolaismaja; piilokoijaa kiertävä liki tauoton autovirta tarjosi sille rauhan ja koskemattomuuden, ylhäisen yksinäisyyden, jota se ei olisi samalta seudulta oikeastaan mistään muualta saanut. Tavalliselle ihmiselle ei tule mieleenkään lähteä pyrkimään liikenneympyrän keskellä sijaitsevaan metsikköön; liikennevirran ylitys olisi epämiellyttävää ja vaarallista, ja perillä voisi iskeä lähinnä klaustrofobinen tunnelma. Koska yrityksen vaatima vaiva ei ole missään suhteessa tulokseen, ovat tällaiset paikat yleensä erämaisia tyyssijoja, kaupungin harvimmin jalan astuttuja neliömetrejä. Voisi olettaa, että esimerkiksi juuri liikenneympyröitä on hyödynnetty (laillisten ja laittomien) hyötykasvien viljelyyn pari vuotta sitten Suomessakin järjestäytyneen kaupunkiviljely-liikkeen viitoittamalla tavalla. Pasilan ratapihalla viljemiä on ainakin ollut.
Eräs pieni detaljiiesimerkki "niin keskeinen että perifeerinen" -ilmiöstä löytyy Itäväylän alusta, kohdasta, jossa tiuhaan kudottu automatto nousee Sörnäisten rantatieltä Itäväylälle, nopeuttaan kiihdyttäen, kantakaupungin ahtauden jälkeen edessään siintävän moottoritiemäisen avaruuden huojentavana kokien. Tässä kohdin seisoo auringon vaalentamassa ja halkeilevassa puutolpassaan tieviitta Itäväylä Österleden. Kyltin fontti viittaa vuosikymmenten päähän, 1950-60 -lukujen vaihteeseen, jolloin myös nimellä Itäinen Autostrada tunnettu väylä valmistui. Kun päätös tehdään ja käsky käy, on Helsingin kaupungin koneisto tehokas uusimaan kadunkalusteita. Vanhemman polven katukyltit on aikoja sitten vaihdettu uudempiin - riippumatta siitä, onko niissä ollut jotain vikaa tai ei - mutta ei tätä. Itäväylän nimikyltti on yksinkertaisesti liian vilkkaassa paikassa, että sitä olisi voitu vaihtaa aiheuttamatta vaaraa ja huolta niin vaihtajalle kuin liikenteelle. Se on todennäköisesti pystytetty väylän ollessa viittä vaille valmis, ennen kuin se on avattu autoille. Sittemmin se on ollut koskematon omalla erikoisvyöhykkeellään haarniskoidun henkivartioston varjeluksessa, huippuintensiteetin suvantotaskussa.
Tästä ajaa keskimäärin 65 000 ajoneuvoa vuorokaudessa, eli yöt päivät keskimäärin 2708 tunnissa ja 45 minuutissa. Ei ihme, että vanhaa katukylttiä ei ole vaihdettu, kuten muualla kaupungissa on tehty.Samainen katukyltti törröttää dramaattisesti tässä Eeva Ristan 1971 ottamassa kuvassa:
http://www.asfalttiajaauringonkukkia.fi/haku/autojono/ser123819#contentwrapper
3 kommenttia:
Jos saa hyväntahtoisesti saivarrella, niin "Itäinen Autostrada" lienee ollut jonkinlainen kutsumanimi. Itäväylän ensimmäinen osanen, joka tehtiin Kulosaareen ja valmistui 1962, oli virallisesti nimeltään Itäinen Moottoritie. Siitä itäänpäin Helsingin alueella tiellä oli pätkittäin muita nimiä, kunnes vuonna 1967 koko roikka nimettiin Itäväyläksi. Kuvan kyltti lienee tuolta vuodelta.
Vartiokylässä 60-luvun asuneena muistan elävästi "Itäinen Moottoritie" -tiekyltit, ihan saman näköiset kuin tuo kuvan Itäväylä-kyltti. Sana jäi mieleen, koska se ilmaisi, että tielle ei saanut mennä moottorittomalla ajoneuvolla tai jalkaisin. Sellainen oli siihen aikaan täysin uutta ja poikkeuksellista ja tuntui tietenkin kovin modernilta ja edistykselliseltä!
Suomen ensimmäinen varsinainen moottoritie Tarvontie, nykyisen Turunväylän ensimmäinen osanen, valmistui sekin 1962, ja jossain vaiheessa "moottoritie" -nimitys lienee sitten varattu moottoritien tekniset vaatimukset täyttäville väylille.
Pekka Vuoristo, Puotila
Hyväntahtoinen saivartelu on tervetullutta, kiitos vaan kommentista.
Kun uutta ja ihmeellistä omaksutaan, on usein alkuvaiheessa tavallista, että käytetään jotain suoraa lainasanaa, jolle vasta myöhemmin tulee vakiintunut suomenkielinen sana. "Autostrada" olisi voinut olla tällainen, mutta olen kyllä silti taipuvainen uskomaan näkemykseesi, että se oli vain jonkinlainen kutsumanimi. Sammy Babitzin 'Da-daa da-daa' -biisissähän muuten myös lauletaan alla kiitävästä autostradasta, eli joissain määrin tuo termi oli saanut jalansijaa Suomessa.
Omia varhaisimpia muistojani Itäväylästä on se, että menin katsomaan jotain kolariautoja Itäväylän ja Kukkaniityntien risteykseen, joka oli tuolloin vielä normaali tienristeys - nykyisinhän Itäväylä kulkee yli siltana. 1970-luvun puolivälin jälkeen tämän on täytynyt olla.
Nyt (toukokuussa 2012) tuo Itäväylä-kyltti on sitten poistettu. Ehkä katukylteistä vastaava kaupungin osasto havaitsi, että maastoon jäänyt nykystandardista poikkeava kyltti ja se päätettiin siivota pois. Tai ehkä jotain muuta tapahtui. Joka tapauksessa jokseenkin hupaisaa, miten sympaattiselta tuo perifeeriseksi muuttunut keskuselementti jo alkoi tuntua. Sitä yleensä aina vilkaisi ja melkein tervehti ohi kulkiessaan.
Lähetä kommentti