Getan grotto - luonnonluoliemme aatelia

Iltaruskossa Ahvenanmaan punainen graniitti sai suorastaan lännenelokuvamaisen lämpimän värisävyn. Haltioitunut retkeilijä on jähmettynyt kielekkeen alle.

Saaristoluonto-orientoitunut retkijaoksemme kävi koluamassa Pohjois-Ahvenanmaalla Getan kunnassa sijaitsevaa Getan vuorta. Tiedossa oli, että vuorella on mainekas luola. Myös nimellä Djupvikinluola tunnettu muodostelma löytyi mukavan harhailun jälkeen. Samalla selvisi, että sinne olisi päässyt myös viitoitettua luontopolkua. Mutta ehkä löytämisen riemu ei olisi ollut silloin niin suuri.

Suomen luonto on luolien suhteen köyhää ja jokainen onkalontapainen louhikonperä siksi pienoinen merkkitapaus, usein GT-karttaankin tähdellä merkitty. Getan luola nousee suorin tein samaan kuninkuuskastiin kuin Torholan luola Karkalissa, ja jos laskuissa huomioidaan luolan lähiympäristö, on se ehkä valtakunnan magein.

Vuonomainen Djupviken on hyvän ankkuripaikan maineessa. Jossain lähistöllä on luola, mutta missä? Alkoi parin tunnin etsintä.

Vanhoja mutta käppänöitä "bonsai-mäntyjä".

Getan kiviaines on poikkeuksellisen liuskeista. Kun siinä on poikkisaumojen lisäksi runsaasti pystykatkoksia, antaa se melkein muuratun seinän vaikutelman.

Kuin veitsellä leikeltyjä paaseja.

Suojainen leirinpaikka. Kiipeilypiireissä Getaa on kutsuttu Suomen parhaimpiin kuuluvaksi "boulder-paikaksi".

Jokainen metri vaellusta oli luonnon taideteosta.

Perillä! "Grotta"-teksti paljastaa, että ollaan tultu luolalle.

Tarinan mukaan Getan luolassa kyyhötettiin isovihan aikaan 1714 venäläisten polttaessa ja raiskatessa Oolantia. Piileksijät odottivat kyytiä Ruotsiin ja järjestivät lohdukseen jumalanpalveluksen. Virsien veisuun aikana luolan suulle ilmaantui venäläisten ärisevä jälkikoira. Tälloin neuvokas getalaisnainen otti sukkanauhansa ja kuristi sillä koiran ennen kuin se ehti hälyttää isäntiään paikalle. Näin piileskelijäin onnistui säästää henkiriepunsa. Getan luolaa tiedetään käytetyn jumalanpalveluksiin muulloinkin.

Aasian maissa, etenkin Intiassa ja Tiibetissä, luolat ovat perinteisiä paikkoja buddhalaisten ja hindulaisten erakkoaskeetikkojen vetäytyä mietiskelemään. Ehkä kuuluisin luolapyhimys on 1000-1100-luvuilla elänyt tiibetinbuddhalainen Milarepa, jonka ihon sanotaan muuttuneen vihertäväksi nokkosravinnosta. Vuosikausien meditointi luolissa ei ole kuitenkaan vain taruihin sekoittunutta menneisyyttä, vaan nykyisinkin esiintyvä käytäntö.

Kuumin helle vaihtui äkkiä kellarinkylmyyteen.

Isovihan aikaan operoinut legendaarinen sissi Tapani Löfving lymyili Ahvenanmaan syrjäkolkissa viisi ankaraa vuotta ja on ihme, jollei myös tässä luolassa. Hiittisten saariston Vänön saarella on luola, jossa hänen tiedetään "varmuudella" oleilleen.

Luolassa riittää suomalaisittain poikkeuksellisesti myös korkeutta. Paikka on ensimmäinen, jossa Suomessa havaittiin kukkakärpästen talvehtimista. Lepakoille loukko on myös mieluinen.

Vastaus siihen miksi Ahvenanmaan asfaltti on punaista on tämä kivilaji.

Näköala Getabergenilta. Ruotsin kielen murteisiin ja Suomen ruotsinkielisten alueiden paikannimistön alkuperään perehtynyt professori Lars Huldén (s. 1926) on sitä mieltä, että Geta eli "Jeeta" on suomalaisperäisen nimen Kaita väännös.