Pysähtyneet rattaat - Kotkan ja Loviisan teollisuuskaikuja

Torni tahtoo korkeuksiin ja sinne myös pääsee.

Kesäpäivän kunniaksi käväisimme tutkailemassa itäisen Uudenmaan ja Kymenlaakson teollisuushistoriaa, pääpainon ollessa jo pois käytöstä jääneissä tuotantolaitoksissa. Tällä kertaa reitillemme osui kartonkitehdas, höyrysahan voimalaitos ja öljysatama. Kiire ja hyörinä olivat poissa, tilalla salien ja kenttien autius sekä mietteliäs aatoksemme eilisen ahertajain työpanoksesta, jolla kerran oli merkitys paitsi heidän ja perheidensä hyvinvoinnille myös nuoren kansakunnan vaurastumiselle. Tilapäisyyden lain edessä se kaikki on nyt kuin unta. Kiinnostavaa, sävähdyttävää, surumielistäkin unta.

VANHA KARTONKITEHDAS, LOVIISA

Ensimmäinen kohteemme on entinen kartonkitehdas ja autokorjaamo Loviisassa. Rakennusperinnön murskaamisen hulluina vuosina 1970-luvun alussa sen vierestä purettiin Loviisan rautatieasema. Kaupungin läntinen sisääntulotie haluttiin nostaa massiiviselle betonisillalle, minkä tiellä asema harmittavasti sijaitsi. Onnekkaasti kartonkitehdas jäi paikoilleen. Nyt se on kuitenkin autio ja on ollut ilmeisesti hyvän tovin. Perusrakenteiltaan talo on varmasti vahva, mutta on kyseenalaista annetaanko sen säilyä, sillä nykystandardien puitteissa rakennus on todettu huonokuntoiseksi.

Huhtikuun lopussa uutisoitiin muun muassa Uusimaa-lehdessä, että rakennuksen omistaja Osuuskauppa Osla myy rakennuksen loviisalaiselle arkkitehtuuritoimisto Ilonen & Lautamolle, jonka intressinä on luonnollisesti tontin rakentaminen. Aiemmin rakennuksesta kiinnostunut Studio Hyvät Tyypit ja sen kanssa yhteistyötä tehnyt, paikallisten taiteilijoiden muodostama Pahvi-Paff-työryhmä jäivät neuvotteluissa kakkoseksi. Näillä tahoilla olisi ollut mielessä rakennuksen uusi elävöittäminen.

Tiilirakennus on vuodelta 1912. Alkuperäisessä käytössään kartonkitehtaana se toimi vain vuoteen 1925. Työntekijät olivat enimmäkseen nuoria naisia ja heistä monet tulivat pestatuiksi murheellisin seurauksin punakaartiin.

Jossain vaiheessa rakennukseen tuli autokorjaamo, josta kielii haalistunut Opel-teksti pienen akkunan yllä.

Rasvamonttu näkyy oikealla, mutta verstaan viimeinen käyttäjä - kuka hän on ollutkaan - on siirtynyt autoja kevyempään kalustoon. Tukka on saatu huoliteltua etualan vempaimella.

Myös talviaikainen liikkuminen on huomioitu. Viime talvena tämä apu - niin lähellä mutta niin kaukana - olisi ollut tarpeen, sillä jouduimme ihailemaan rakennusta valtavien kinosten vuoksi kauempaa.

Kilpa Populär ja muut nostalgiasivakat.

Autokorjaamon peruja.

Tuliko SFP-691 kuntoon?

Yläkerrassa on ihan oikea ghettoluola.

Jokin tarina on tässäkin takana, että Sampon valokyltti on päätynyt vanhan verstaan yläkertaan.

Ihan normiullakko, mutta ullakot sinällään ovat ihan oma juttunsa rakennuksen "mentaalista rakennetta"; ne ovat yhtä perifeerisiä kuin kellarit, mutta tukeutuvat maan sijasta taivaisiin, yliseen.

Vanha lehmuskuja, joka vie ei-mistään ei-mihinkään, kulkee kartonkitehtaan takana. Ennen vuonna 1973 valmistunutta siltaa se johdatti liikenteen Loviisan keskustaan lännestä.

Isot ikkunat ovat tuoneet päivänvalon tehdassaleihin.

Kirkko ei ole kaukana eli ihan keskustassa ollaan.

HALLAN SAHAN VOIMALA, KOTKA

Hallan saarella Kotkan itäpuolella toimi aikoinaan saaren nimeä kantava sahayhtiö, joka lienee ollut maan suurimpia alallaan. Myöhemmin saha siirtyi Kymi Oy:n haltuun. Lopetettuaan toimintansa Hallassa 1986 yhtiö purki saha-alueen rakennuksia eikä niitä juuri ole enää jäljellä. Retkiseurueemme ei itse asiassa odottanut kohtaavansa rakennuksia, vain irtainta reliikkiä, mutta pusikoissa odotti yllätys, josta oheiset kuvat. Hallan alueella käytiin lukijamme Rolf Jacksenin vinkistä, mistä hänelle vielä kiitokset.

Hallan saaren omistaa nykyisin UPM-Kymmene -yhtiö. Saaren itälaidalla on toimiva tavarasatama. Halla on yhdistetty penkerein sekä mantereeseen että sen eteläpuoliseen Tiutisen saareen. Hallan kaavassa ei ole suojeluvarauksia.

Hallan sahan voimalaitos on ylväs rakennus. Höyrysaha valmistui 1876 ja oli alkuun norjalaisomisteinen, suomalaiskäsiin se siirtyi 1916.

Miksi uusissa teollisuusrakennuksissa ei satsata tyyliin ja kauneuteen? Torni on tässä rakennuksessa pelkkää juhlistavaa ekstraa, vaikka on sitä voitu teoriassa käyttää esimerkiksi palovartiointiin.

Voimalan vieressä on purkajilta säästynyt makasiini.

Itse saharakennus on purettu voimalan viereiseltä kentältä.

Luonto on ottanut haltuun ihmisen jättämän tilan. Tätä kukkaa emme tunnistaneet, se voi olla laivaliikenteen mukana kulkeutunut vieraslaji.

Voimalan takana on sen huiskea savupiippu...

... ja tuhkanpoistoluukut tyhjennyskolan kera.

Näkymä sisältä. Vasemmalla seinustalla on rivi kummallisia avokomeroita sähkön jyllätä.

Tässä yksi "komeroista".

Tyylikäs hallintapaneeli.

Lisää samaa kategoriaa.

Vihertävän tiilen seinä.

Terä muistuttaa koko laitoksen tarkoituksesta.

Hallan saarella on keitetty myös sellua, josta kertoo tämä lomake.

Se pieni mutta niin tärkeä huone.

Englantilainen laatukatkaisija.

Valvomo.

Konehallin hämärää leikkaavat kattoikkunat.

Myös hallin yläpuolella on taso.

Kattoluukkukin löytyy.

Tornin portaikkoa.

Huipulla liehui lipputangon ei edes puolitankoon vaan alaosaan kietaistu lippu, ehkäpä jonkun mikrovaltion. Ilmahälytyssireeni on hyvin todennäköisesti palvellut tositoimissa sodan aikana.


Saha-alue on muuttunut pöpeliköksi ja laiturit luurangoiksi. Taustalla savuaa Sunila Oy:n sulfaattisellutehdas.

Hallan halki kulkevan tien ylittää vanha rautatiesilta, jonka amputoidut kiskot törröttävät yhä kuilun reunalla.

Tarkemmin havainnoituna rautatiesilta on vedetty teloille odottamaan. Sillan purkajat halusivat jättää option yhteyden uudelleen kytkemiseksi.

Junarata katoaa vähitellen karikkeeseen ja vesakkoon.

Hienolle rautatiesillalle ei saisi ollenkaan mennä.

KATARIINANNIMEMI

Kotkan Katariinanniemessä on nykyisin "Katariinan meripuisto". Aikaisemmin siellä oli Ruotsinsalmen merilinnoituksen päälinnoitus Fort Katarina ja 1930-luvulta vuosisadan loppuun toiminut öljysatama, jonka sallittiin 1950-luvulla asettua historiallisen merilinnoituksen päälle. Öljysatama purettiin lähes täydellisesti 2000-luvun alkuvuosina.

Kotkan keskustassa kannattaa nähdä vaikuttava kaupungintalo, joka on kuin Stasin päämaja Itä-Saksasta. Se on 1930-luvun funkista, arkkitehti Erkki Huttusen luomus. Yllätyksellisyyttä tarjoaa vasemman ylälaidan nokkela ikkunailoittelu.

Meripuistoa on rakennettu EU-rahalla.

Jotain öljysataman aikakaudelta on yhä jäljellä.

Vanha makasiini on päässyt rappiolle.

Makasiinin sisäpuolen visuaalista antia.
Erikoisen mallinen suojamuuri. Aaltorakenne on lisännyt kestävyyttä, jota on tarvittu muun muassa sotatoimia silmälläpitäen.

"Kurkistusaukko" toiseen todellisuuteen.
Harmonisen orgaanista siilomuotoilua noin 1930-luvulta. Tämä ei tietenkään liity öljyyn, vaan mahdollisesti lannoiteteollisuuteen.

Siilojen etualalla on lastauslaituri. Paikalle johti rautatie vielä kymmenisen vuotta sitten.