keskiviikko 4. elokuuta 2010
Luonto haluaa pihallesi - haluatko sinä sen?
Olavi Niemi ja talon omia maatiaisunikoita.
Suomen luonnonsuojeluliitto muistutti tuoreessa tiedotteessaan (2.8.) perinteisen maatalouden synnyttämien ympäristöjen - niittyjen, ketojen ja hakamaiden - eliölajiston ahdingosta. Tällä hetkellä lähes kolmannes Suomen uhanalaisista lajeista on edellä mainittujen perinnemaisematyyppien asukkeja.
"Varsinaisten perinnemaisemien harvinaistuttua voimakkaasti tulisi näiden
hoitamisen ohella kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, miten
perinnemaisemien lajeja voitaisiin auttaa nykyisen maankäytön
puitteissa. Uusia elinympäristöjä perinnemaisemien lajistolle voivat
tarjota esimerkiksi avoimena pidettävät, oikein hoidetut tienpientareet
ja pihoille perustettavat niityt", SLL jatkoi.
Biologi, akatemiaprofessori Ilkka Hanski toteaa tahollaan, että pienenkin pihan omistaja voi auttaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä. "Suomessa on noin miljoona omakotitaloa ja kesäasunnot vielä päälle. Suuri osa pihoista on nykyään hoidettua nurmikkoa, joka on eliölajiston kannalta lähes yhtä köyhää kuin kivetty piha", Hanski sanoo. "Tuhansien eliölajien joukko menestyisi Suomessa paljon paremmin, jos pihapiirit muutettaisiin hallitusti hoitamattomiksi niityiksi ja kedoiksi."
"Hallittu hoitamattomuus" kuulostaa mukavalta ja viisaalta, kultaisen keskitien ohjenuoralta. Ei äärimmäisyyttä kynimisessä ja nipottamisessa eikä myöskään rehottamisessa ja holtittomuudessa. Esoteerisen maantieteen piirissä alueellisia prosesseja peilataan toisinaan taolaisen kaksoissymbolin yin/yang kautta; nämä ovat maailmankaikkeuden kaksi vastakkaista, toisiaan täydentävää perusvoimaa. Yksi yinille luettu ominaisuus on luovuus ja vallattomuus, siinä missä yang edustaa järjestelmällisyyttä ja kuria. Jos jommalla kummalla näistä on selkeä ylilyöntiasema, on kokonaisuus epäbalanssissa eikä toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Onneksi korjausliikkeet ovat aina mahdollisia. Ja yksi korjausliike, jota tonttien omistajille näin YK:n maailman biodiversiteettivuoden kunniaksi voi suositella, on päästää nurmikkoautiomaahan luonnonvaraisten kasviemme moninaisuutta. Hallittua hoitamattomuutta toisin sanoen.
Vierailimme Olavi ja Leena Niemen pihassa, joka täyttää niin luonnon kuin ihmisen pyyteet. Vihdin Ojakkalassa sijaitseva rintamamiestalon tontti on reilusti hehtaarin laajuinen, ja jakautuu kukkaisaan kalliopuutarhaan, hyötykasvitarhaan ja luonnontilaiseen sekametsään. Luonnonkasvien lisäksi puutarhassa kasvaa runsaasti perinteisiä maatiaiskasveja, joista kerätään joka vuosi siemeniä vanhoihin lajikkeisiin vihkiytyneelle Maatiainen ry:lle.
Puutarhan myrkytyksistä Niemet luopuivat 1970-luvulla, vaikka paikalliset vakuuttivat niitä välttämättömiksi. Tuholaisia pitävät kurissa muun muassa linnut, joille on ripustettu yli viisikymmentä pönttöä. Myös sisiliskoja ja vaskitsoja voi nähdä useita yhdellä pihakierroksella. Biologi Riku Cajander valitsi pihan ympäristöystävällisen puutarhan malliesimerkiksi keväällä ilmestyneeseen kirjaansa Luontopiha (Minerva).
Puutarha herätti Olavi Niemestä aktiivin hyönteisharrastajan. ”Kun kuvasin kukkia, niin melkein joka kuvassa oli jokin ötökkä. Ne alkoivat kiinnostaa. Nyt perhoset ovat melkein pääalaani", hän kertoo. Varhaiskeväästä myöhäissyksyyn hän tarkkailee käytännössä joka yö ulos ripustettua lakanaa, jota valaisee 160 watin sekavalolamppu. Siinä näyttäytyy useimmille tuntemattomaksi jäävä yöperhosten kirjo. Hän on kuvannut pihaltaan liki uskomattomat 712 perhoslajia. Määritysapua hän on saanut Hyönteisfoorumista http://hyonteiset.net/foorumi/.
Raakkilaksi kutsuttu piha tunnetaan puutarhapiireissä. Toisinaan sitä saavutaan ihastelemaan bussilasteittain. Tarhurin mukana kulkee aina kamera, jolla hän ikuistaa kasveja. Kuvia on julkaistu monissa lehdissä ja kirjoissa, ja lisää – huikeat 9000 kappaletta – löytyy hänen nettisivustoltaan http://www.raakkila.fi/
Tunnisteet:
biodiversiteetti,
luontopiha,
puutarha,
Raakkila
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti