torstai 3. syyskuuta 2009

Oulun uhattu Kivikukko


Voimakas ja selkeälinjainen luomus on arkaaisen tai suorastaan arkkityyppisen ajaton. Ja pelottavan perifeerinen insinöörien kaupunkikuvaan.

Sattuipa matkamies junan kyydissä Suomen puoliväliin Ouluun. Heti vaunusta asemalaiturille noustuaan unhoitti hän kiskoilla vietettyjen tuntien rasitukset ja monin paikoin yksitoikkoiset maisemat. Sillä edessään, pienessä puiston tapaisessa viherkeitaassa, kohosi komea ja ylen taiten ladottu graniittikupoli, joka kuin parhain eskimoiden iglu, auringonkehrä tai maanisä Urho Kekkosen paljastettu pää noudatti harmoonista, orgaanisen pyöreää muotokieltä. Vieläpä viestitti se suunnattomalla massallaan rakentajiensa päättäväisyydestä ja kävi urotyön mitasta. Ekofilosofi Henryk Skolimowski, joka on sanonut laatikkomaisen ympäristön merkitsevän väkivaltaa biologiselle perimällemme, olisi varmasti ilolla liittynyt matkamiehen seuraan, kun tämä kaiken muun hyljäten rynnisti ihailemaan oudon viehättävää objektia.

Se oli kuin sotkan muna, universumin alkumuoto heimomme mukaan. Ja nimenomaan se seitsemäs muna: rautamuna, joka seurasi kuutta kultaista munaa.

Siinä kului tovi, siinä kului toinen, ennen kuin hyväntuulinen matkamies lopulta astui maineikkaan tervakaupungin väkirikkaille kaduille. Hän oli näkevä monia arkkitehtoonisia luomuksia, pieniä ja suuria, uusia ja vanhoja, mutta mikään niistä, ei edes palatsimainen kaupungintalo, tehnyt samaa vaikutusta kuin aseman luona nähty jylhä ja yksinkertaisuudessaan jotensakin zeniläinen keko. Se oli matkamiehestä kaupungin rakennusperinnön kruununjalokivi ja niin hän etsi käsiinsä Oulun matkailutoimen edustajan, joka voisi viimeinkin paljastaa outoa tenhoa omaavan kättentyön salaisuuden. Oikean sortin informaatikko löytyikin. Hän kertoi, että kyseisen rakennuksen nimi on "Kivikukko" ja että se oli pystytetty toisen maailmansodan aikana (1941-1942) sitä epäonnista mahdollisuutta varten, että kavala vihollispommi särkisi varsinaisen asemarakennuksen ja piljettimyynti sekä muu aseman toimi tarvitsisi uuden suojan. Kyseessä oli, kiteytetysti, sirpalesuojattu vara-asema.


Kivikukko tervehtii tulijaa heti junasta astuttaessa. Sen sijainti on samanaikaisesti keskeinen ja kuitenkin syrjäinen kulkureittien ulkopuolella.


Valtion Rautateiden sirpalesuoja mallia II kätkee sisäänsä noin 40 neliömetrin, osin maan alle sijoitetun teräs- ja betonirakenteisen hallin (lattia 1,5 maanpinnan alla). Tila jakautuu pariin huoneeseen. Viime vuosina siellä on ollut bändien treenitiloja, nykyisin ei liene mitään.

Matkamies oli juuri onnittelemassa Oulun kaupunkia tämän uljaalla tavalla taiteellisen ja vieläpä maamme vaiheiden dramaattisiin hetkiin elimellisesti liittyvän kulttuurihistoriallisen rakennuksen olemassaolosta, kun informaatikko jatkoi sanottavansa loppuun. Hän totesi Kivikukon tulevan puretuksi jonkin uuden "matkakeskuksen" alta. Matkaaja tyrmistyi pariksi sekunniksi, sitten hän oivalsi: "Ah, tätä se karman laki teettää, saan niittää omaa kylvöstäni; olinhan armon suvena 1988 ollessani abiturenttina kesätöissä Kansallisteatterin remonttityömaalla piloillani vastannut kadulla ohikulkevalle rouvalle, joka näki minun kantavan teatterin penkkejä ulos ja tiedusteli mitä on tekeillä, että 'tämä mörskä puretaan, paikalle tulee viisikerroksinen parkkitalo'. Nyt sain kohdalleni samanveroisen ja yhtä huonoa huumoria osoittavan jymäytysyrityksen."

Siispä yhä vihellellen jatkoi askeltaan matkamies, maantieteilijäksikin tituleerattu. Hän poikkesi kohdalleen sattuneeseen kahvilaan ja kertoi sen myyjälle nenästävetoyrityksestä sekä Kivikukon herättämistä uljauden ja ylevyyden tuntemuksista. Neiti emännöi hänkin historiallista rakennusta, nimittäin Linnansaaressa olevaa vanhaa tähtitornia, jossa vielä boheemin pikanttina yksityiskohtana on erilaiset kierrätyskalusteet eri kerroksissa. Mutta nyt, ja tämä on tarinan surullisin kohta, matkamies sai kuulla purkutuomion olevan totisinta totta. Oulun arvovaltainen kulttuurikaupunki oli siunannut valtuustopäätöksellä Kivikukon hävittämisen, jotta voisi saada tilalle sellaisia kullankalliita palvelulaitoksia kuin R-kioski, Subway-pikaruokala ja ehkä jopa Wayne's Coffee -pikakahvila. Ahnas kaava oli laadittu VR:n esityksestä, nuija kopsahtanut pöytään, valitukset pyyhkäisty syrjään 2007. Mikään ei olisi pelastava Kivikukkoa lahtipenkiltä. Korkeintaan se, että se olisi rakennettu niin laadukkaan vankaksi (olihan se sananmukaisesti "pomminvarma"), että se kieltäytyisi tuhoutumasta joidenkin räpeltäjien masiinoista.


Kukko ja koivu.

Viime hetkellä löytyi kaavasta kuitenkin muotovirhe. Sen johdosta Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus joutuu vielä kerran käsittelemään Kivikukon suojeluarvon, samalla kun purkukoneet odottavat saalistaan levottomasti mouruten. Sanomalehti Kaleva ei ole jättäytynyt sekään kukkotappelusta syrjään, vaan teki Kivikukosta aprillipilan. (http://plus.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=720511). Kukko muka purettaisiin myytäväksi kilon kimpaleina, muistoesineiksi ja pyhäinjäännöksiksi. Moni oululainen meni somasti lankaan ja oli koleana lopputalven aamulla jonottamassa omaa Kukon palaansa. Rakashan se kummajainen on paikallisille, vaikkei pohjalainen jäyhänaama sitä suoraan ilmaisisi.

Kivikukon puolesta on ottanut voimakkaasti kantaa toinen allekirjoittaneen pro gradun tarkastajista, nimittäin Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen professori Paavo Talman (hauska sattuma sinänäsä). Ja aina välillä tarvitaan joku ulkomaalainen tönäisemään suomalaista siitä, ettei tämä kunnioita pätkääkään omia juuriaan, voimavarojaan ja historiaansa. Näin Oulussa käynyt yhdysvaltalainen tutkija Kenneth Kolson Kivikukosta (http://fulbrighterinfinland.blogspot.com/2006/12/granite-igloo.html), joka hänen silmissään on Unescon Maailmanperintökohteen veroinen: In the annals of preservation history, the loss of Oulu’s granite igloo probably does not rank as a disaster of epic proportions. Still, one wonders why the good citizens of Oulu are so indifferent to an important chapter of their city’s history. Even more mysterious is the tourist bureau’s willingness to let VR destroy a cultural resource that could, with a little creative marketing, become a major tourist attraction.


Kukon ympäristö ja rakennus itse muodostavat salamyhkäisen perifeerisen saarekkeen asema-alueen muuten hyvin vilkkaassa ympäristössä.


Kukon tyvellä.

Kauppoja ja ketjukahviloita riittää Oulussa, mutta kaupungilla on tasan yksi Kivikukko eikä sellaisia enää tehdä. Montako moista graniittityön näytettä koko maailmassakaan? Kuka tietää, mutta ehkä Kukko on niin outo, että (suojeluun riittävän) moni ei edes havaitse sitä. Tämä hämmentävä ajatus tuli matkamiehen mieleen, kun hän myöhemmin Helsingissä sattui tilaisuuteen, jossa hän saattoi tavata kerralla kolme oulutarta. Hän kysyi näiden kantaa Kivikukko-asiaan eikä voinut uskoa vastausta: kukaan muuten valppaista ja aktiiveista ouluttarista ei muistanut koskaan nähneensä mitään kivi-iglua aseman vieressä, ei vaikka kuinka pinnistelivät muistikuviaan. Sitkeä legenda väittää, että kun Kolumbus saapui laivoineen Amerikkaan, eivät intiaanit havainneet, nähneet, kyseisiä aluksia. Ymmärrys määrää havainnon ja sitä myöten todellisuutemme rajat; liian "ufo" signaali yksinkertaisesti suodattui tajun filtteriin. Isojen laivojen tilalla oli vain tuttu tasainen merihorisontti. Kivikukon tilalla vain pläntti nurmikkoa. Ja pian Mc Donald´s? Siinäpä olisi über-nolouden uusi standardi. Joskin kyllähän Herttoniemen vanha rautatieasemakin purettiin 1990-luvun alkupuolella kyseisen putiikin tieltä.


Erilaisia variaatioita kukoista on ollut muillakin rautatieasemilla. Kukollisiksi on mainittu ainakin Huutokoski, Kontiomäki, Iisalmi, Kajaani, Kokkola, Seinäjoki, Mikkeli, Pieksämäki ja Viinijärvi. On epäselvää, mitkä niistä ovat tallella.


Kukon katolla voi käydä vatulla. Viereinen satavuotias tiilitalo tahdotaan sekin tuhota Kukon ohella.


Oulun arkkitehtikilta sanoo Kivikukon olevan "arvokas rakennus, mutta niin keskeisellä paikalla, että suojelu on kohtuuttoman hankalaa". Hmm... Taitavat olla Helsingissäkin esimerkiksi Tuomiokirkko, Steissi, presidentinlinna ja Stockmann niin keskeisillä paikoilla, että suojelu on myös ihan kohtuuttoman hankalaa.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pieksämäellä on ainakin vielä tallessa.

Perkunas kirjoitti...

Tampereeltakin taisivat purkaa n.2 vuotta ? sitten vastaavanoloisen, jossa tosin muistaakseni oli myös lastaussilta, mutta muuten samanlainen hieno kivityönnäyte.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Kiinnostava tieto, kiitos. On kyllä moukkamaista purkaa tänä laaduttomuuden aikana tuon kaltaista kivityötaidon näytettä, kun ei ole mitään vastaavan tasoista tarjota tilalle.

Anonyymi kirjoitti...

http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/kivikukko-lahtee-asemalta/629383/


Yksityishenkilö hankki Kukon numeroituina paloina varastoon. Aikomuksena on kasata se taas kokoon, joskus, jossain.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Kiitos uutispäivityksestä. Toivotaan, että Kukko syntyy pian uudelleen jonnekin, jossa sitä arvostetaan ja kohdellaan paremmin.

Anonyymi kirjoitti...

Kivikukko tulee takaisin noin sadan metrin päähän alkuperäisestä paikasta. Matkakeskusta, jonka tieltä kivikukko purettiin ei ole vielä alettu edes rakentamaan.
http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/kivikukko-palaa-oulun-rautatieaseman-lahelle/726266/

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Kiitos tilannepäivityksestä!

Yllättävä mutta hyvältä kuulostava uutinen. Mielenkiintoista nähdä millaista käyttöä Kukolle keksitään - vai tuleeko se palvelemaan lähinnä monumenttina.