torstai 1. tammikuuta 2009

Vartiosaaren uusi vuosi: kuvasikermä

No onkos tullut kesä... Uudenvuodenpäivän yksityiskohta Vartiosaaren eteläpuolen "biitsiltä".

Retkiosastomme kiersi uudenvuodenpäivänä Helsingin Vartiosaarta ja tallensi alla olevan fotokoosteen. Mielessämme oli vahvana alkava vuosi 2009. Se voi olla ratkaisun vuosi Vartiosaarelle, joka jätettiin yleiskaavaluonnoksessa 2002 selvitysalueeksi. Nähtäväksi jää, millaista kaavamerkintää kaupunkisuunnitteluvirasto saarelle esittää. Yksi aiemmista visioista oli 8000:n asukkaan lähiö.

Noin neliökilometrin (runsaan 80 hehtaarin) kokoinen Vartiosaari on Helsingin ja jopa koko Suomen oloissa harvinaisen koskemattomana säilynyt rakennusperintö- ja perinnemaisemakokonaisuus. Tämä selittyy ensinnäkin sillä, että Vartiosaari on saanut säilyä saarena, ilman siltaa, ja toiseksi 1950-luvulta jatkuneella rakennuskiellolla. Saareen siirtyminen tuntuu samalta kuin olisi siirtynyt satoja kilometrejä tai useita vuosikymmeniä jonnekin. Asfalttia, betonielementtejä, autoja ja katulamppuja ei tule kovin äkkiä ikävä.

Vartiosaaren luonto monipuolinen: se vaihettuu villiintyneistä huvilapuistoista kosteisiin tervalepikoihin ja ikääntyneisiin haavikoihin, ja edelleen mustikkatyypin sekametsistä puolukkatyypin männiköihin, karuihin kanerva- ja jäkäläkankaisiin, kallioylänköihin, kuten myös rantaniittyihin, maatumisluhtiin, lehtoihin, hakamaihin, puutarhoihin ja yhä lampain laidunnettaviin niittyihin.

Vartiosaaressa on noin 60 taloa, joista valtaosa on rakennettu ennen vuotta 1930. Rakennussuojelukohteita on parikymmentä. Noin puolet taloista on yksityisten (noin kymmenen ympärivuotisesti asuttuja) ja puolet Helsingin kaupungin omistamia. Jälkimmäiset on vuokrattu kunnostusvelvoitteella erilaisille yhdistyksille ja organisaatioille. Talot sijoittuvat rannoille, 90 prosenttia saaren pinta-alasta on jokamiesoikeuksin kuljettavaa metsää.

Vartiosaaressa toimii muun muassa Helsingin kaupungin henkilöstön lomailukeskus Kallioranta, Laajasalon piiriin kuuluva kesänuorisotalo, Kaupunginteatterin henkilöstön huvila, Ekumeenisen karmeliittaluostariyhteisön ympärivuotinen retriittipaikka, sosiaaliviraston Ensihuoltolaitoksen virkistys- ja toimintakeskus, Vailla vakinaista asuntoa ry:n huvila asunnottomille, Kirjailijaliiton huvila ja Pienperheyhdistyksen (jäseniä 1200) lomapaikka. Kesäisin Vartiosaareen pääsee Hakaniemestä liikennöivällä vesibussilla M/S Maria.

Vartiosaari on ruuhkaantuneessa ja tukkoon rakennetussa Helsingissä ihmeellinen poikkeus. Se on kaupungin perifeerisimpiä paikkoja, ja siinä on sen vahvuus, joka saa liki poikkeuksetta jokaisen kävijän seesteiseen ja onnelliseen hymyyn. Tänä(kin) vuonna valveutuneiden ja herkkien aluetajuajien on syytä olla tarkkana, ja pitää osaltaan huolta, ettei Stadi mokaa tätä aarrettaan jollain lapsellisen julmalla jyräkaavakotkotuksella, jollaisia on kyllä ennenkin nähty. Muun muassa 1968 saaren läpi suunniteltiin Itäväylän kokoluokkaa olevaa moottorikatua... Helsingin Uutisten 7.12.2008 julkaiseman uutisen mukaan Vartiosaaren kaavoitus on tosin edelleen takkuvaihteella: http://www.helsinginuutiset.fi/Uutiset/Arkisto/2008/12/07/Kivinokan-ja-Vartiosaaren-kaavoitus-pysahdyksissa

Vuoden vaihtuessa Vartiosaari eli kelirikon hetkiä. Veneily sujui vielä jäät läpäisevää "ränniä" myöten.

Vartiosaaren nimen selittää tämä tähystyskallioksi sovelias kolmikymmentämetrinen mäki. Eri maista saapuvien purjehtijoiden ikivanha idänreitti kulki mäen alta Vartiokylän linnavuoren suuntaan ja aina Novgorodiin.

Mäellä on vanha kummeli. Enää se ei opasta laivoja, mutta kelpaa esimerkiksi geokätköilijöiden rastiksi.

Tähystys Vartiokylänlahdelle. Oranssi häivähdys kaukaisuudessa on Vuosaaren sillalla kiitävä metro.

Ennen oltiin sitä mieltä, että talo saa olla kauniskin.

Ensin oli koivu, sitten pahka ja sitten kääpä. Nyt on kaikki. Kunhan vain ensin mainittu jaksaa.

Tämä koivu on ainakin elämänsä loppusuoralla. Mutta mikäs sen on ollut merituulta hengitellessä.

Tiilirunkoinen huvila on Gesellius-Lindgren-Saarinen -tyylinen, mutta Max Frelanderin kynästä. Aikoinaan täällä visiteerasivat Mannerheim, Svinhufvud ja Aino Acté.

Valmiina kauteen.

Vuodenajan karussa minimalismissa on oma visuaalinen tenhonsa.

Hiidenkirnussa oleva vesi on mustassa jäässä. Heijastuma paljastaa paitsi kuvaajan myös suoja-aidan. Alalaidassa oleva rautatanko on vedessä, jotta tahattomasti uimasille polskahtavat eläimet voisivat kavuta ylös.

Vartiosaaren eteläpuolen rantaa hiidenkirnukalliolta katsottuna.

Etelärannan raittia. Arska helliä hehkuttaa kuin keväällä konsanaan.

Sunnanvikin kartano on vuokralla Akavalle.

Jäätyvä vesi muodostaa suurenevia, toisiinsa liittyviä saaria.

Rakkolevä on jäänyt jään alle.

Sveitsiläistä, muinaispohjoismaista ja itäkarjalaista tyyliä yhdistelevää kansallisromantiikkaa.

Saaren suurin kivenmurikka on Viipurin rapakivialueelta jääkauden jäälautalla matkannut siirtolohkare. Aito siirtokarjalainen siis.

Tällä rantakaistaleella sinnittelee Suomen ainoa tunnettu rantaruttojuuren esiintymä.

Äkkijyrkän rantakallion laella sijaitsevaa kivistä kokoussalia on käyttänyt muun muassa Romantic Geographic Society seminaareissaan. Mantereen puolella näkyy Yliskylää ja Tammisaloa.

Kesämaja saaren pohjoisrinteellä oli aikoinaan suomalaisen oopperan perustajiin kuuluneen Wäinö Solan.

Suurin osa saarta on skutsia. Hyvää marja- ja sienimaata.

Maatalous väistyi Vartiosaaresta 1970-luvulla.

Saaren päätiellä on mittaa noin kilometri. Se houkuttelee filosofisviritteiseen tepasteluun.

Pakanallinen riittikenttä? Ei, vaan yksi saaren noin sadasta kasvimaapalstasta.

Ei muotopuutarhaa metsää parempaa.

Sosiaaliviraston Mäntyniemessä käy leiritouhuissa muun muassa huostaanotettuja lapsia.

Vielä on joulukoristetta, loppiaiseen muutama päivä.

Tämän lahdelman nimi on osuvasti Rauhalahti.

Asuuko joku juurakon kolossa? Ainakin huurre paljastaa lämpimän henkäilyn.

Yrttiviljelmä kantaa kesän muistoa, vaikka sydäntalven pakkanen puskee päälle. Kyltti vannassa kertoo, että kapistus kuului aikoinaan Sotasataman torpedovarikolle.

Kirjailijaliiton käytössä oleva huvila. Vaihtuvat kynäniekat hakevat täältä innoitusta ja hermolepoa.

Saaren pohjoisrantaa. Kaukana taustalla loistavat Marjaniemen lukaalit.

Edetessään jäätyminen käy ilmeikkääksi.

Kaislikko-niminen huvila. Palsta on lohkaistu 1896, huvilan sanotaan olevan Terijoelta.

Tämä kauppias John Nylundin vesitasolentokoneelle 1920-luvulla rakennuttama hangaari lienee Suomen viimeinen lajissaan. Nykyinen omistaja Helsingin kaupunki on vihjannut suunnittelevansa sen purkamista.

Harvinaisen hoikka talo.

Jatulintarhan käytävät ovat kapoiset ja sopivat parhaiten skidien töppösille.

Tapionpöydäksi kutsuttuja kuusen mutaatiomuotoja käytettiin ennen metsänjumalalle uhraamiseen. Näitä ei ole montaa Uudellamaalla.

Tonttukirkko on perustettu vanhaan kivilouhokseen, josta ilmeisesti vietiin Viaporin rakentamiseen kiveä. Kirkoksi 2002 siunatussa metsäpyhätössä on naitu ja kastettu sekä pidetty niin hardcore-joulukirkkoja kuin kesäisiä messuja.

Aurinko antaa tilaa tähtikirkkaalle pakkasyölle Vartiosaaren pohjoisrannalla.

Helsingin periferiaa. Iltahetki Vartiosaaren, Vasikkaluodon ja Tervaluodon välisessä ruovikossa.

3 kommenttia:

Wolfgang kirjoitti...

Loistavia kuvia Mein Herr!

Helsingin Uutisen artikkeli sai yksi mielipide-vastaus tähän asti...
Missä ovat muut aktivistit!?

Wolfgang

Irja Bergholm kirjoitti...

Heti retkelle mieleni tekevi ... Kaunista ja mennyttä aikaa tänhetken tunnelmakuvilla .

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Kiitis kommentista. Kulkuyhteyksien puolesta retki Vartiosaareen onnistuisikin tällä hetkellä erinomaisesti. Sinne on selkein reitti Reposalmen ylitse Laajasalosta. Jäätilanne salmessa on parhaillaan hyvä (kuten on useimpina vuosina noin neljän kuukauden ajan).