"Ja katso! Kohta hän näki, kuinka sananjalka suon reunalla puhkesi siniseen kukkaan, joka siinti niin kuin sininen liekki."
Näin kuvataan Aalon mystistä kokemusta Aino Kallan romaanissa Sudenmorsian (1928). Hiidenmaalaisen metsänvartijan nuori vaimo on muuttumassa ihmissudeksi ja metamorfoosin oireisiin kuuluu mahdottoman asian todistaminen.
Itiökasvina sananjalka ei kasvitieteen mukaan kuki, mutta vanha kansa tiesi toisin: kyllä kukkii, mutta vain hyvin nopeasti juhannusyönä. Kuka pääsi kukinnan todistamaan ja sieppamaan joko kukan tai silmänräpäyksessä syntyvän ja putoavan pienen siemenen, sai lukuisia taikavoimia. Taikakaluja oli käytössä monia - ukonvaajaa, korpinkiveä, jäniksenkäpälää, käärmeenkiveä, karhunhammasta, kirkkomaata - mutta harva näistä ylsi tehossaan sananjalan kukan tai siemenen luokkaan. Sen haltijalle oli luvassa niin mahdollisuus muuntautua näkymättömäksi kuin havaita aarteiden sijaintia osoittavia aarnivalkeita - ja paljon muuta. Eestissä luvattiin varsin näppärää taitoa ymmärtää kaikkia kieliä ja olla immuuni aseiden iskuille.
Sananjalka on levinnyt laajalti pohjoiselle pallonpuoliskolle Amerikasta Euraasian halki aina Japaniin (jossa sitä vatsasyövänkin uhlla popsitaan warabi-nimisenä herkkuna). Uskomus kesän valoisimman yön kukinnasta ja siihen liittyvistä taikavoimista on sekin ilmeisen monissa maissa tunnettu. Haluttua taikakalua on jahdattu jopa hulluuteen asti. Italian Ferrarassa pidetty kirkolliskokous 1612 tiettävästi kielsi sananjalan siemenen keruun juhannusyönä. Mitenköhän kieltoa luultiin valvottavan?
Sananjalka kuuluu sanikkaisiin eli saniaisiin, maailman alkukantaisimpiin ja vanhimpiin kasveihin. Devonikauden alussa 400 miljoonaa vuotta sitten kehittyneet saniaiset kasvoivat jopa suurten puiden korkuisina ja olivat dinosaurusten hamuamaa ravintoa. Lakoontuessaan ja hautautuessaan maakerroksiin ne lopulta muuttuivat kivihiileksi. Ehkä saniaiset kehitystasoltaan matalimpina putkilokasveina puhuttelevat ihmisessäkin muinaisimpia tuntoja: avointen ovien maailmaa, jossa kaikki on mahdollista. Jopa kukattoman kasvin kukkiminen.
Tänä armon vuonna 2014 juhannus(päivä) sattuu olemaan astronimisesti oikealla kohdallaan eli kesäpäivänseisauksella. Pohjoisen pallonpuoliskon merkittävimmän vuodenaikaisjuhlan ajoituksen vääntelystä kirkon ja elinkeinoelämän käsissä kirjoitimme neljä vuotta sitten:
http://esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/2010/06/kesapaivanseisaus-ja-tapajuhannus.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti