Joku halusi lentää kuin lintu.
Elokuun 15. päivänä 1987 Hämeenlinnan Ahvenistolla järjestettiin Giants of Rock -festari. Paikallisen moottoristadionin alueelle pystytetylle lavalle nousi joukko enemmän tai vähemmän leveillä niittirannekkeilla varustettuja ryhmiä, joukossaan muun muassa legendaarinen Dio. Allekirjoittanut oli yksi piste väkijoukon vellovassa plasmassa, teiniuskolla ylevään metallimyrskyyn ja kollektiiviseen antaumukseen sukeltaen.
Nyt yli neljännesvuosisadan vierähdettyä tuli tilaisuus taas nähdä Ahvenisto tuuheine havumetsineen. Moottoristadion ilman heviä tuntui huokuvan merkityksettömyyttä ja sivuttiin hetimiten. Mutta urheilullisille pyrinnöille omistetun harjualueen kaksi muuta kohdetta, jotka eivät vuonna 1987 olisi voineet vähempää kiinnostaa, olivat saaneet nyt romanttisen loisteen ja vetivät kulun siksakitta puoleensa. Puhe on nyt Ahveniston maauimalasta ja hyppyrimäestä. Ensin mainittu poistettiin käytöstä 1990-luvun alussa, jälkimmäinen vuoden 1995 myötä. Ne ovat nyt monumentteja; ainoana mutta sitä tärkeämpänä tarkoituksenaan muistuttaa kaiken tilapäisyydestä.
Saavuimme Hämeenlinnaan oikeaoppisesti, runoilijoiden tavoin, ihailemalla aluksi kaupunkia Hattemalanharjulta. Niinpä käsillä oleva kuvaraportti alkaa sieltä.
Hattelmalan rinteillä on tiuhoja pähkinäpensaikkoja, jotka vielä kukkivat toukokuun alkaessa.
Sitten huomataan näköalatasanne. Mutta kas, se kasvaa kauttaaltaan puskaa. Eikä kyseessä olekaan ensisijaisesti näköalatasanne, vaan jotain mielisairaalaan liittyvää (mysteeri selviää kommenttiosastolla).
Portaat, joita kissakin vain nuuskaisisi.
Rakennelma paljastuu paljon luultua isoksi. Perustassa on salaperäinen ovi, jonka aukosta henkää kauan suljettuna olleen unholan hautakammiomainen tuoksu.
Maisema on umpeenkasvanut jopa lehdettömänä aikana. Kesällä tässä on vihermuuri.
Parin sadan metrin päästä kuitenkin löytyy oikein kelvollinen näköalapaikka.
Kyllä täytyy olla narsistinen, että maalaa debiilimerkkinsä näin tyylikkääseen klassikkorakennelmaan. Torni lienee 1930-luvulta, aiemmin paikalla on ollut puinen versio.
Aika nastaa, että tietty tila on omistettu näköalalumouksen taikapiiriksi. Ihastelu on siinä sallittua, ja ehkä vuosikymmenten mittaan toistuvat ihastelut luovat kentän, jossa sama tunnetila nousee yhä keveämmin ja syvemmin.
Mikään ei ole niin raju valo kuin alkukeväinen. Ollaan siis mahdollisimman kaukana kuutamotunnelmista, mutta otetaan mielikuvitus avuksi ja kuunnellaan Runebergin sanat:
Hämeenlinna, ensi kerran kun sun kuutamossa näin
Hattelmalan harjanteilta, tuo ei mene mielestäin!
Oli myöhä, ilta kylmä, matkast' olin väsynyt,
mut en lepoa, en suojaa minä muistanutkaan nyt.
Pähkinän kukintojen runsautta.
On aika jatkaa matkaa Ahveniston alueelle.
Ahvenistonjärven jää tekee vappupäivänä lähtöään. Järven eteläpäässä kohtaamme vanhan uimalaitoksen matalan linjavan profiilin.
Maauimalan palveli vuoden 1952 olympialaisia.
On olemassa, niin kerrotaan, sellainen urheilulaji kuin nykyaikainen viisiottelu; se koostuu kalpamiekkailusta, ilmapistooliammunnasta, esteratsastuksesta, maastojuoksusta ja vapaauinnista. Viisiottelun merkeissä tulivat siis atleetikot, ulkomaan ihmeet Ahvenistolle polskimaan. Kun moottoritietä ei vielä ollut kuin korkeintaan jonkun insinöörin päiväunissa, on matka pääkaupungista ollut kaunis, miellyttävä ja tunnelmaa kohottava. Maaseudun näkemisen on kisavieraille suonut, mutta miksi ihmeessä Hämeenlinnaan silti tultiin? Olihan Helsingissä jo vuoden 1940 peruuntuneisiin olympialaisiin valmistunut uimastadion, jonka olisi luullut kelpaavan hyvin tarpeeseen.
Uima-allasta on pidetty puhtaana roskista, vaikka myös sen hiekalla täyttämistä on ehdotettu.
Yksityiskohdista näkee 1940-50 -luvun. Oltiin ehkä köyhiä, mutta tehtiin asiat tyylillä ja särmästi.
Allas kuulemma täytetään aika ajoin erikoistapahtumiin, mutta ilmeisesti ainoastaan koristeeksi, sillä siinä ei saa uida. Kunnon holhousmeininkiä.
Starttikorokkeet.
Pukusuojien rivistö on pitkä kuin kesäinen päivä.
Eräs kopeista ikkunan läpi kuvattuna. Kaikki originaalia.
Hämeenlinann kaupunki on tuskaillut, mitä tehdä parikymmentä vuotta sitten suljetun uimalansa kanssa. Sitä ei ole voinut purkaakaan, kun mokomat kunnanvaltuuston vihreät junailivat sen suojelukohteeksi. Aika on raksuttanut eteenpäin eikä se ole ollut uimalan puolella. Rakennelma on vaikuttanut olevan hitaan mutta vääjäämättömän tuhon kohde. Uusin ja onnekas tieto kuitenkin on, että uimala korjataan ja otetaan taas siihen käyttöön kuin on tehtykin.
Vuoden 2012 lopulla päivätty uutinen lupailee korjauksen alkavan nyt kuluvana keväänä 2013:
Uimahyppytornilta on luontevaa siirtyä toisenlaiselle hyppytornille. Sellaiselle, josta tullaan alas liukuvat lasikuitupalat jalkoihin kiinnitettyinä ja tehdään asioita, jotka saisivat hommaa vakoilevat marsilaiset varmasti pyörittelemään päätään ja pakenemaan maasta.
Vau mikä betoniportti! Hippikesänä 1967 kaikki eivät näpertäneet kukkia hiuksiinsa, kun tällainenkin syntyi.
Rakennusvaiheelta on kaitafilmiä netissä:
http://www.youtube.com/watch?v=ZK17XzyFs68
Männyt tekevät tuttavuutta kummajaisen kanssa.
Aiemmin laudoitettu alaosa on nyt tällainen.
Tästä on tultu kuin tykinsuusta.
Montusta pilkistää selostustorni. Hassua, että se pantu kuoppaan kun mäeltä näkisi helpommin.
Kutsuvat portaat.
Selostajankopin luurangossa soi tuuli.
Näkymä alastuloalueelle
On se hieno.
Kysymysmerkkinä jää harjumännikköön hyppyrimäki. Se hylättiin kuulemma profiililtaan vanhentuneena, mitä se sitten tarkoittaakaan.
Hyppyrimäen purkamisen lienee estänyt vain operaation epäilemättä julma hintalappu. Mutta on muitakin visioita, eloisia kuin kevätilta. Hämeenlinnassa on pistetty pystyyn Ahveniston hyppyrimäki ry., jonka tavoitteena on suurmäen pelastaminen ja uusiokäytön kehittäminen. Ehdolla on ollut näköalakahvila huipulle. Ne näköalat olisivatkin huikeat, sillä harjuselänne on itsessään jo korkea.
Hyndan pelastamiseksi on perustettu oma blogi:
http://hyppyrimaki.blogspot.fi/
Hyvinkään Sveitsin jo edesmenneellä hyppyrillä vierailimme kolme vuotta sitten:
http://esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/2010/04/hyvinkaan-sveitsin-hyppytornikummitus.html
