keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Holvien kuvat: keskiaikaisten kirkkojen katto- ja seinämaalauksia

Hattulan kirkon keskiaikaista maalausrunsautta.

Kuvittele olevasi tavallinen rahvaan edustaja keskiajalla. Joka sunnuntai istuit kirkossa, koska niin kuului ja muuta vaihtoehtoa ei edes ollut. Yhteiskunnassa ei ollut osa-aluetta, jota kirkko ei olisi hallinnut, mutta ennen kaikkea se hallitsi mahdollisuuttasi ikuisuusosaan. Elettiin vielä katolisuuden aikaa. Kirkko pyhimyksenkuvineen ja lepattavine uhriliekkineen oli salaperäisen juhlava, ja rakennuksena käsittämättömän komea; se edusti konkreettisestikin täysin eri sfäärejä kuin turvekattomajasi. Jumalanpalvelus toi sinulle ehkä lohtua ja turvan tunnetta - tai sitten pelkoa ja tukaluutta. Papilla oli Raamattunsa, tuo erityinen latinankielinen kirja, joka kertoi maailmansynnyn ja tuhat muuta asiaa. Sinulla ei ollut lukutaitoa, ei kirjaa, mutta sinulle saarnattiin ja sinulle oli annettu kuvat. Ihmeelliset kuvat! Lähteensilmästä näit oman kuvasi, mutta muuten kuvia ei muualla nähnyt kuin kirkossa, jossa niitä oli maalattuna pilareihin, seinille ja kattoon. Katselit niitä penkistä, usein niska kipeytyen.

Kuvat olivat täynnä merkityksiä. Niiden kautta herätettiin hartautta ja opetettiin kirkon keskeisiä kertomuksia, joita jokaisen piti tunteman. Eikä pyhimystä esittänyt kuva ainoastaan esittänyt pyhimystä, vaan se oli pyhimys - ja pystyi katsomaan katsojaa takaisin. Sama päti maallisempiinkin kuviin, vaikkapa ketun kuvaan; ne eivät olleet lihaa ja verta, mutta ne olivat kuitenkin subjekteja, toimijoita. Juutalais-vanhatestamentillinen maailma oli kielteinen uskonollisille kuva-aiheille, mutta antiikin perinteen jälkilämmössä kirkko hyväksyi kuvan samanarvoiseksi sanan rinnalle Nikaian toisessa kirkolliskouksessa 787.

Suomessa keskiaikaisten kirkkojen varhainen maalauspolvi edustaa niin sanottua primitiivistä tyyliä. Niiden värivalikoima rajoittuu lähinnä punamultaan ja nokimustaan eli kimröökiin. Kuvien takana on kristillistä ja pakanallista kansanperinnettä, ja ne ovat nykykatsojalle vaikeasti aukenevia. Valikoimaan kuuluu tikku-ukkomaisia hahmoja, abstrakteja symboleja, kasviornamentteja, eläinhahmoja, tähtiä, aurinkoja, elämänpuita. Primitiivisten maalausten tekijät olivat todennäköisesti rakennusmestareita, jotka maalasivat kuvioita loppusilauksena valmistuvalle kirkolle, rakennustelineiden ollessa vielä pystyssä.

Rakentajamaalaukset ovat yleensä 1400-luvun alusta. Mutta jo saman vuosisadan lopulla moneen kirkkoon tehtiin ammattitaiteilijoiden toimesta huomattavasti taidokkaampia maalauskenttiä, joissa saatettiin esittää systemaattisesti Raamatun kohtauksia. Lyhyen kukoistuskauden jälkeen maalaaminen hiipui. Tuli uskonpuhdistus ja luterilaisuus, karuuden ihanne pyyhkäisi katolilaisuuden merkit syrjään. Monessa kirkossa maalaukset maalattiin kalkilla peittoon ja ne löydettiin uudelleen 1800- tai 1900-luvulla. Mynämäen kirkon maalaukset paljastettiin vasta tänä vuonna:

http://www.rakennusperinto.fi/news/fi_FI/Mynamaen_kirkossa_esiin_alkuperaiset_maalaukset/

Suomessa maalauksia on säilynyt vaihtelevissa määrin yli neljässäkymmenessä keskiaikaisessa kirkossa. Esoteerisen maantieteen koulun kuvataidejaos esittää tässä näytteitä kahdeksan kirkon seinä- ja kattomaalauksista.

Sipoo, Uusimaa

Sipoon vanhan kivikirkon maalaukset paljastettiin kalkin alta 1935. Primitiivinen kuvasto on mahtava.

Sipoon kivikirkko valmistui 1454 ja se on omistettu Pyhälle Sigfridille, englantilaiselle käännyttäjäpapille, joka kastoi Ruotsin ensimmäisen kristityn kuninkaan 1008.

Näkymä sisältä. Katse kohoaa pian katon maalauksiin.

Jatulintarha on harvinainen symboli kirkkojen kuvastossa. Labyrintin sydämeen on kuvattu nainen, perille löytänyt.

Kettu kurjen kintereillä tarkoittanee viattomuutta viekkauden ahdistelemana.

Pyhä Hubertus on noin vuosina 655-727 elänyt belgialainen metsästäjä, joka tarinan mukaan näki suuren hirven sarvien välissä valon ympäröimän ristin ja vetäytyi näyn johdosta yksinäisyyteen mietiskelemään. Hänestä tuli myöhemmin piispa.

Itse Aatami ja Eeva ne tässä, elämänpuun äärellä. Vaatteet ovat päällä, joten syntiinlankeemus on jo tapahtunut.

Ameebamaista symbolia on kutsuttu noitavaakunaksi ja se tunnetaan myös Englannista. Kyseessä saattaa olla vanha manausmerkki, jolla on pidetty sairautta ja muuta epämieluisaa loitolla.

Tämän on tulkittu esittävän sutta elämänpuun luona. Susi merkitsee vaaraa, mutta eräissä yhteyksissä myös voittoa, valppautta ja varovaisuutta.

Kaksi koiraa on joutunut auringon sisälle. Kaksi koiraa vastakkain voi merkitä dualismia, hyvän ja pahan kamppailua, mutta myös aurinkosymboliin liitettynä kevään kamppailua talvea vastaan. Vuodenaikojen merkitys on ollut keskiajan pienviljelijälle toista luokkaa kuin nykyiselle näyttöpäätetyöläiselle.

Hevonen on mahdollisesti karannut Pyhältä Yrjänältä eli Yrjöltä. Legendan mukaan hän kukisti ratsailta lohikäärmeen, joka panttasi erästä lähdettä Libyassa. Lohikäärme vaati lähteelle kulkemisesta joka päivä lampaan tai neitsyen, joka valittiin arvalla. Arvan osuessa prinsessan (neiti Cleolinda) kohdalle, pani Yrjänä hihat heilumaan.

Lohja, Uusimaa

Todennäköisesti 1400-luvun jälkipuoliskolla rakennettu Lohjan Pyhän Laurin harmaakivikirkko on maamme runsaimpia ja hienompia maalauskohteita. 1500-luvun alkuun ajoitetut taitavat kalkkimaalaukset ovat hyvin säilyneitä ja jokseenkin kaikki mahdolliset katto- ja seinäpinnat on käytetty kuviin. Raamatun keskeisten tapahtumien - koko jatkumo maailman luomisesta viimeiseen tuomioon - ohella Lohjan kirkossa on paljon kuvia pirusta tai pitäisikö sanoa pirulaisista, koska paholaishahmoja on samoissa kuvissa useita. Tässäkin kirkossa, kuten niin monissa, kuvat olivat välillä piilossa kalkin alla ja ne paljastettiin 1800-luvun lopulla.

Lohjan kirkko on kunnan keskustaajaman lähes ainoa vanha rakennus.

Kuvat ovat selvästi alan ammattilaisten työtä erotuksena eräiden kirkkojen rakentajamaalauksille.

Tässä otetaan Jeesusta ristiltä alas.

Metsästäjien vainoama yksisarvinen saa turvan taivaalliselta hahmolta?

Hevoskaupat käynnissä. Pirut houkuttelevat isäntiä vilpillisyyteen ja ahneuteen.

Piru taas liikenteessä. Viljaa pitäisi puida, mutta vanhalla kehnolla on jokin muu ehdotus.

Pirut pilaamassa tärkeää operaatiota, lypsyä ja maidon kirnuamista voiksi.

Pirujen kanssa iltaa istumassa.

Tenhola, Uusimaa

Tenholan kirkko on keskiajalta, mutta sen maalaukset ovat vasta niin sanotulta suurvaltakaudelta ja niitä on ainoastaan pilareissa. Museoviraston sanoin: "Renessanssin lyöteornamentiikan kaltaisilla ovaaleilla kehyksillä ympäröidyt sananjulistajista ja saarnan sisällöstä kertovat pilarien maalaukset ovat vuodelta 1675." On erikoista, että maalauksia tehtiin vielä luterilaisella kaudella.

Tenholan kirkko on todennäköisesti omistettu Pyhälle Olaville, Norjan kansallispyhimykselle ja kaikkien ritareiden ja sotilaiden suojeluspyhimykselle. Olavi oli viikinkipäällikkö, joka kääntyi kristityksi ja kaatui epäsuosittuna hallitsijana Stikelestadin taistelussa 1030.

1600-luvun maalauksissa on jo aivan eri tyyli verrattuna kaksisataa vuotta varhaisempiin.

Enkelin ilmaantuminen aiheena.

Näyttäisi siltä kuin miehen sekava mielensisältö olisi kuvattuna hänen ylleen.

Tenholan kirkko sisältä.

Hattula, Häme

Täysgotiikkaa edustava Hattulan Pyhän Ristin kirkko on Hämeen vanhin, todennäköisesti 1400-luvun jälkipuoliskolta. Väitetään, että kirkossa säilytettiin palaa Jeesuksen rististä ja se oli näin ollen pyhiinvaelluskohde. Kirkossa on määrällisesti Suomen laajimmat seinämaalaukset, maalausaiheita on 193. Maalaukset on tehnyt luultavasti sama taiteilijaryhmä kuin Lohjan kirkossa ja ne ovat 1510-luvulta. Maalausten päälahjoittaja oli Hämeen linnan päällikkö Åke Jöransson Tott rouvansa Märta Bengtsdotter Ulvin kera.

Hattulan kirkko on pääosin tiilestä, mikä on ainutlaatuista keskiajan harmaakivikirkkojen rinnalla. Materiaalivalinnasta voidaan päätellä, että kirkko rakennettiin samassa vaiheessa kuin Hämeenlinna. Muuraustaito ei ollut kotimaista, vaan mestoilla on ollut mestari jostain saksalaisen ritarikunnan alueelta.

Hattulan holvimaalauksia ei maalattu koskaan peittoon, mutta pilarit ja seinät olivat kalkilla suditut 1800-luvulla.

Maalauksissa kuvataan 180 Raamatun kertomusta luomisesta viimeiseen tuomioon.

Kristus haudassaan.

Koko seinän peittävä maalaus muistuttaa buddhalaisen ikonografian "turvautumispuuta".

Liekö tässä meneillään Neitsyt Maarian taivaallinen kruunaus.

Piru neuvottelemassa sielusta. Lohjan kirkosta tuttua kuvastoa.

Paratiisissa pedot ja muut eläimet kisailevat sulassa sovussa.

Aatami ja Eeva kohtalokkaan omenan houkutuksessa.

Ja näin tuli häätö Eedenistä.

Koittaa maallinen elämä raatamisineen ja huolineen.

Yleisnäkymä Hattulan kirkosta.

Finström, Ahvenanmaa

Pyhän Mikaelin huomaan suotu Finströmin kirkko rakennettiin noin vuosina 1280-1300. Poikkeuksellisen komean tornin sanotaan vuosisatoja myöhemmin olleen mallina Lars Sonckille, joka vei siitä vaikutteita Tampereen tuomiokirkkoon. On erikoista, että keskiaikaisissa kirkoissa on niinkin harvoin torneja, vaikka niiden merkitys vallan merkkinä oli tiedossa.

Yleisnäkymä Finströmin kirkon sisätiloista. Vasemmalla kynttelikön alla näkyy tyypillinen vihkiristi, jollaisia maalattiin niihin kohtiin, joihin piispa siveli vihkivettä tai -öljyä kirkkoa käyttöön siunattaessa. Maalaukset on tehty noin vuosien 1450-1480 välillä.

Saaristossa kun ollaan, on laivakuvio pakollinen. Humanoideilta näyttävä miehistö on heittänyt ankkurin eli päässyt perille.

Hieno Maria-kuva, jossa yhtyvät aurinko ja kuu.

Katon kuviointia.

Silmätön lintu vaikuttaa taruolennolta. Maailma oli todella tuntematon.

Seinään on raaputettu viisikanta eli pentagrammi. Vanhalla taikamerkillä on monia merkityksiä, yksi niistä viiden elementin - maan, ilman, veden, tulen ja valon - symboli. Näin kärki alaspäin esitettynä kuviota käytetään myös mustan magian parissa.

Miekkosella näyttäisi olevan kana kädessä, arvoituksellinen esitys tämäkin.

Olisikohan piispa Henrik.

Saltvik, Ahvenanmaa

Pyhälle Marialle pyhitetty Saltvikin kirkko on 1300-jälkipuoliskolta. Maalauksien puolesta kirkko on niukka.

Pyhälle Marialle omistetussa Saltvikin kirkossa on taidokas puinen alttaritaulu.

Saltvikin tärkein maalauskenttä on katkelmallinen eli suomeksi sekavan oloinen.

Erikoinen on muun muassa tämä karhumainen hahmo.

Nauvo, Varsinais-Suomi

Nauvon kirkossa 1400-luvun maalaukset ovat vähäisiä, mutta paikan erikoisuutena ovat 1600-luvun maalaukset.

Nauvon kirkon nimikkopyhimys on Pyhä Olavi.

Kehykset ovat hienot ja hyvin säilyneet, mutta potretin ihminen haihtumassa kuin kummitus aamunkoitossa.

1600-luvun koristemaalauksessa on jopa hieman kolmiulotteista tunnelmaa.

Kuvioiden tarkoitus tuntuu olleen ainoastaan koristava.

Korppoo, Varsinais-Suomi

Arkkienkeli Mikaelille pyhitetyn Korppoon kirkon maalaukset ovat primitiivisiä ja mitä luultavammin kirkon rakentajien rakennustelineiltään tekemiä. Uskonpuhdistuksen jälkeen maalaukset peitettiin "viheliäisinä" ja ne löydettiin uudestaan vasta 1950-luvulla.

Korppoon kirkon tornia ei tehty kelloille, vaan linnoitukseksi vihollisen maihinnousun varalta.

Korppoon kirkon sisätunnelmaa.

Dronttimainen hirviölintu vierellään hirviön keihästävä Pyhä Yrjänä tai arkkienkeli Mikael.

Kuvakirjoa. Alhaalla keskellä torvea puhaltava hahmo narrinlakki päässään on hulluuden symboli.

Labyrintteja eli jatulintarhoja, ja peräti kaksin kappalein. Fyysisessä muodossa, kivistä ladottuina jatulintarhoja on satakunta saaristossamme Oulusta Virolahdelle.

Mystisiä riimumaisia merkkejä tässä daamissa.

Laivatyyppi on koggi eli hansalaiva, Hansaliiton tyyppialus. Ihmishahmo taittuu hauskasti siten, että pää on kilpikaaressa ja ruumis jatkuu holvipintaan. Kuin alisesta yliseen kurkistaisi.

Otaksuttavasti noita.

Pyhimys lohikäärmejahdissa.

Jälkitoteamus:

Keskiaikaiset kirkot ovat linnojen ohella maamme ainoita todella vanhoja rakennuksia, ja palkitsevia vierailukohteita jo tässä mielessä. Mutta jos kirkko on varustettu katto- ja seinämaalauksin, tarjoaaa se suoran, ohitse käsitteellisen mielen iskevän portin keskiajan ihmisen maailmankuvaan ja samalla myös arkkityyppisiin näköaloihin.

Kirkkojen maalauksia bongatessa törmää kuitenkin siihen ilmiöön, että kirkot Suomessa ovat melkein aina kiinni. Eräskin kerta on muun muassa turhaan tartuttu Inkoon kivikirkon (jossa maamme ainoa kuolemantanssi-aiheinen maalaus) ovenripaan. Osin tämä selittyy sillä, että vanhat kivikirkot ovat usein jääneet toissijaisiksi pyhätöiksi uudemman varjoon, mutta varsinaisesti on kyse uskonollisen kulttuurin vähäverisyydestä. Jos temppeleitä on, ei niiden pitäisi olla lukossa. Transsendentaali ei noudata virka-aikaa ja turistisesonkia.

Kirjalliset lähteet:

Nazarenko Kaarina, Katriina Paloheimo & Pirkko Paloheimo: Sipoon vanha kirkko, Sipoon seurakuntayhtymä 2001.
Hiekkanen Markus: Suomen keskiajan kivikirkot, SKS 2007.

2 kommenttia: