Hontelo puurivistö ei voi olla peräisin lähes 70 vuoden takaa. Mutta ei se mitään, muistokivikin tuli paikalleen neljä vuosikymmentä myöhässä.Helsingin Pohjoisrannassa voi ohi kiitäessään (niin, paikka on sellainen, jossa on aina kiireen tuntu) katsoa ja ajatella: "Kenen matkalaukku tuohon on jätetty?" Sellainen matkalaukun kokoinen suorakulmainen esine nimittäin kököttää ypöyksin vilkkaan kadun varressa.
Kyseessä on yksi Helsingin vähiten tunnetuista julkisista muistokivistä. Sen osana on ollut unohdus, ehkä jopa salailu ja suoranainen kätkeminen, eikä se päivänvaloon päästyäänkään ole ollut parrasvaloissa.
Muistokivi on lahja Japanilta, jonka suurlähetystö sijaitsi vuosina 1938-1944 osoitteessa Pohjoisranta 4. Kivi julistaa keisarillisen Japanin ja Suomen ystävyyttä, ja se seisoo lehmusrivin kärjessä. Puut istutettiin 1943 lähettiläs Tadashi Sakayan aloitteesta, koruttomin seremonioin. Japanin lähetystö tilasi puita varten muistokiven, mutta ennen kuin se ehdittiin panna paikoilleen, jätti Suomi toisen maailmansodan Akselivaltain rinnalla ja katkaisi Iso-Britannian vaatimuksesta diplomaattiset suhteensa Japaniin. Tämä tapahtui syyskuun lopulla 1944 ja suhteet olivat poikki seuraavat kahdeksan vuotta, vaikka sinällään maiden kesken ei ollut ollut missään vaiheessa välirikkoa edellyttäviä riitaisuuksia.
Myöhemmin, uudessa idänpoliittisessa ilmastossa sodanaikainen muistokivi oli asia, jota ei muistettu tai haluttu muistaa. Aikaa piti vieriä 1980-luvulle saakka, kunnes kivi putkahti hieman kolhiutuneena esiin jonkun kivenhakkaamon varastosta. Vähin äänin se löysi viimein paikkansa Pohjoisrannasta, jossa se nyt muistuttaa historian kimuranttisuudesta. Ellei sitten tule ohitetuksi matkalaukkuna.
"Nämä puut istutettiin syksyllä 1943 keisarillisen Japanin lähettilään T. Sakayan toimesta Japanin ja Suomen kansojen välisen ystävyyden vertauskuvaksi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti