Esoteerisen maantieteen koulu ja Romantic Geographic Society varustivat jo kolmannen ekspedition, jonka suuntana oli eteläinen naapurimme Eesti. Kevätretki tapahtui 3.-9. toukokuuta ulkoisesti harmaan koleissa mutta hengeltään innostuneissa merkeissä. Retken virallisena suojelijana ja retkueen kärsivällisenä neuvonantajana toimi perinteen mukaisesti Eesti Rahvusraamatukogun (kansalliskirjasto) turvallisuuspäällikkö, etelänaapurin tunnetuimpana ufo- ja anomaliatutkijanakin kunnostautunut Igor Volke.
Kahden suunnitelmallisemman retken jälkeen päästimme ohjia löysemmälle, mikä toi kulkuun "taolaista" ulottuvuutta. Tässä inspiraatiota antoi ennen kaikkea niin sanottu taolaisen valokuvauksen suuntaus, mitä Suomessa edustaa tietoisesti muun muassa helsinkiläinen luontokuvaaja Antti Koli ja omalla tavallaan myös tamperelainen seikkailijavalokuvaaja Tommi Taipale. Taolainen kuvaaja (ja retkeilijä) ei lyö lukkoon liian tiukkaa ennakkosuunnitelmaa, mikä sitten toteutetaan otsa kurtussa ja väkisin kentällä. Sen sijaan hän ottaa kevyesti suunnan, lähtee vihellellen liikkeelle, katsoo mitä tapahtuu, on avoin spontaaneihin valintoihin ja poimii muutoksen virrasta eteen osuvia, kiinnostavalta vaikuttavia mahdollisuuksia. Hän on enemmän todistaja kuin tekijä, osallistuja kuin ohjaaja. Ilmiömaailman loputon rikkaus ja sen luontainen luovuus hoitaa loput. Tunnettu zen-aforismi kiteyttää asenteen omalla tavallaan: "Istuen hiljaa mitään tekemättä kevät tulee ja ruoho kasvaa itsekseen".
Alla retkeltä taltioituneita näkymiä. Nostalgia, raunioiden romantiikka, neuvostomiehityksen piilevät kipupisteet ja kylmän sodan paranoidinen mielettömyys leimaavat kuvastoa. Valinta ei ole sellainen, mihin Viron matkailunedistämiskeskus päätyisi ja antaa tavallaan yksipuolisen kuvan monin tavoin hehkeästä ja tyylikkäästä maasta. Uskomme kuitenkin, että näin aukeaa kurkistusluukku syvemmälle etelänaapurimme psykohistoriaan kuin konventionaaliseen ja tuttuun kuvastoon keskittymällä.
Rosoisen, pittoreskin ja hylätyn katsominen on myös vastareaktio, psyykkinen korjausliike, omalle elinpiirillemme, jossa lähes jokainen neliömetri tuntuu olevan design-suunniteltu, siloiteltu ja hallittu. Hallinta voi mennä äärimmäisyyksiin yhtä lailla kuin hallitsemattomuus. Taolaiset viisaat puhuvat vastakohtien Yin ja Yang toisiaan täydentävästä ikuisesta leikistä. Elävässä systeemissä ei ole koskaan staattista, täydellistä tasapainoa, se on ideaali ja utopia. Mutta ilman muuta nyrjähtänyt ja lopulta kestämätön on tilanne, jossa vain toinen vastavoimista on vallalla, tuettu ja arvostettu. Olkoon retkikuvastollamme siis parantava vaikutus, vaikka lääke olisikin kirpeää.
Vaatimattomampi toive on kartuttaa dokumentaarista varantoa hyvin nopeasti silmistä katoavan historian vaiheen suhteen. Neuvostomiehityksen, etenkin maahan aikoinaan sijoitettujen ydinasetukikohtien rakennusperintö on Eestissä, tokikin ymmärrettävästi, täysin museaalisesti lainsuojatonta, kurjissa loukoissaan luhistuvaa, atomeiksi hajoavaa, parhaimmillaankin vain häpäisyn väärtiksi nähtyä. Kyseessä on silti historian mieletön luku ja oppiläksy, joka hieman toisin mennessään olisi johtanut siihen, että emme olisi nyt lukemassa tätä.
Retken kuvasato on jaettu kahteen koriin, josta ensimmäinen keskittyy aiemmin huippusalaisten tukikohtien sisäpuolelle ja toinen maailmaan niiden ulkona.
ENSIMMÄINEN KUVAKORI: KYLMÄN SODAN JÄÄNTEITÄ
Neuvostomiehityksen aikaiset tukikohdat sijaitsevat usein syrjäisissä puskissa hämmästyttävän pienten teiden ulkomaailmaan yhdistämänä. Seikalla on luultavasti myös haluttu hämätä vakoojia ja laimentaa paikallisten kiinnostusta: eihän tuolla voi olla mitään tärkeää. Ja kuitenkin "siellä" on voinut olla todellisia helvetinkoneita, kuten ydinkärjillä varustettuja ohjuksia. Pähkinäpensaiden keskellä kulkevaa tukikohtatietä Haapsalun lähellä.
Aina jotain uutta ja ihmeellistä seikkailijan tähytä.
Naamiovärein maalattu rakennus Piirsalun lähellä sijaitsevassa ohjustukikohdassa.
Rahaa on ollut ydinohjuksiin, mutta ei rakennustarvikkeisiin. Luonnonkivimuurausta, betonia, punatiiltä ja valkoista tiiltä tilkkutäkkinä samassa pienessä bunkkerissa.
Tukikohdista on yleensä viety kaikki, mitä voi jotenkin hyödyntää. Arukülan varikolla on purettu iso kalustohalli tiilien vuoksi.
Ydinohjukselle tarkoitettu iso hangaari metsässä Piirsalun tienoolla.
Verhot tuovat tunnelmaa.
Kannanotto Haapsalun lentotukikohdan raunioissa. Eestiläiset tuntevat suurta sympatiaa tiibetiläisiä kohtaan, sillä myös heidän kohtalonaan oli olla pieni kansakunta, jonka kommunistidiktatuuri väkivalloin alisti. Kuvaavaa on, että Dalai-lama kutsuttiin ja tuli vierailulle Eestiin heti maan itsenäistyttyä syksyllä 1991.
Sama paikka kuin edellisessä. Juhlatalon lava nähtynä elokuvaprojektorille tarkoitetusta aukosta.
Ampuma-aukoin varustettu vartiotorni Piirsalun tukikohdassa. Jalkaväen hyökkäystä ei oltu unohdettu atomiasetukikohdissa.
Moni rakenne näyttää jo hämmästyttävän muinaiselta, kuten tämä tulipesäkkeellä varjeltu kalustohalli.
Bunkkeritilat saattavat olla pohjaveden valtaamia. Ilmatorjuntatukikohta Pärnun lähistöllä.
Iskulausein varustettu korkea varikkohalli. Piirsalu.
Sanakarisotilaiden naamataulut ovat saanet tiilisateen.
Tunnettu UE-kohde, Haapsalun sotilaslentokentän kiitorata ja lentokonesuojat.
Tutkimusretkeilijä ampuma-aukoin varustetun pesäkkeen vierellä. Huomaa jälleen raaka-ainepulasta kielivä luonnonkivien runsas käyttö betonivalussa.
Siinä missä toiset tukikohdat ovat umpeenkasvaneen metsän sisällä, toisissa riittää avaruutta. Keila-Joa.
Käyttöohjevihkoset tuppaavat töhriintyä ja kadota, mutta seinälle maalatut ohjeet ovat aina käytettävissä.
"Mecta" on tuttu sana "mesta"? Rasvausta tarvitsevat paikat on tärkeä muistaa.
Pienen ydinaseen hangaari. Haapsalun lähellä.
Halli Haapsalun lentotukikohdasta.
Vanhat panssariaidan tolpat tuovat mieleen hautaristit.
Tarjolla hetki rentoutumiseen. Ydinasetukikohta Valgan lähellä.
Kävelyllä upseerimessille.
Tukikohdan lämpökeskus, Piirsalu.
Viron valtio on antanut hylätyt neukkutukikohdat suojeluskunnan (Kaitseliit) hallintaan. Eräissä kohteissa on aktiviteettia. Humala.
Öljytynnyri toisintaa kk-pesäkkeen propagandamaalauksen värejä. Suojeluskunnan huumoria? Piirsalu.
Kaupunkisotaharjoitusten rakenteita suojeluskunnan käyttämässä neuvostotukikohdassa. Piirsalu.
Ohjushangarin harvinainen maastoväritys.
Sotaleikkeihin linnoitettu ikkuna-aukko.
Linnoitettu talo, Piirsalu.
Maya-temppelien tunnelmaa, Humala.
Esikuva Piirsalusta.
Paikka keskimatkanohjukselle.
Ohjeita ohjuksen säilytysolosuhteista.
Miehittäjän vanhoille tukikohdille osoitettu nolla-arvostus näkyy muun muassa siinä, että niitä käytetään monesti yleisinä kaatopaikkoina. Tässä onneksi vain biojätteille. Haapsalu.
Pintaremontille olisi tarvetta.
Jo tyhjiä sanoja.
Tukikohdissa on harvemmin puutaloja. Piirsalu.
Kohteet katoavat. Viime syyskuussa tämä varastohalli on täynnä kaasunaamareita. Nyt ne oli poltettu. Kumin käryn on täytynyt olla infernaalinen. Aruküla.
Kuvaraportti jatkuu seuraavassa blogitekstissä.
Esoteerisen maantieteen koulua edusti ekspeditiossa Marko Leppänen, Romantic Geographic Societya Jussi Kivi ja Oliver Kochta-Kalleinen.
English summary:
May 3.-9.th 2010 The School of Esoteric Geography and Romantic Geographic Society performed the third co-operative expedition to Estonia. The excursion was not planned beforehand in detail which brought flavour of "Taoistic" spontanity to the travelling. However, Jussi Kivi from R.G.S. had gathered background information from abandoned Soviet nuclear missile bases and other military structures, and we were as well advised by our honored patron Igor Volke, the chief of security of The National Library of Estonia and also well known researcher of ufos and anomalous phenomena.
The expedition's focus on places of not conventional beauty was not to belittle Estonia's pleasant face, which she certainly has, but to understand and feel more subtle and covered layers of the psychohistory of the country. The most dangerous and evil elements of Soviet occupation, especially doomsday missile bases, are clumsily kicked down and "forgotten" in bushes, but surely they haunt and challenge not only Estonias but whole mankind still long time. For us facing and contemplating them was an act of purification, not necrophilic kick.
Besides of military ruins, a parade of nostalgic, romantic and adventurous - often in the spirit of urban exploration - places and views were seen. They were needed vaccination, oxygen and antidote for travellers coming from a country were places have been put in order, tidiness and standard already in quite extreme way.
