tag:blogger.com,1999:blog-53264365149481310762024-03-19T03:17:22.394+02:00Esoteerinen maantiede ja periferiaterapiaEsoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänenhttp://www.blogger.com/profile/18169628882502571682noreply@blogger.comBlogger330125tag:blogger.com,1999:blog-5326436514948131076.post-42997279450562399192023-09-01T16:42:00.000+03:002023-09-01T16:42:38.339+03:00Siksi paikoilla on väliä<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLWJGV9z4YOWkzgKY0hutvudOcaf4IzZHLtk0BxT5aawl2Zc5jP2u03d092TMyq_BV5YZ46Tjo2iwby8lMGFs0-X-QCWqnu1m8jtM_kqpYdNBCEWBNcMpBltoJTuZ5cr6pjhdKFuTDYsXSN2CyEOypxbhPYU2g0VKh3wFarWlSMuvoG9WaZeMQKxFsK60/s4608/20230830_191023.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4608" data-original-width="3456" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLWJGV9z4YOWkzgKY0hutvudOcaf4IzZHLtk0BxT5aawl2Zc5jP2u03d092TMyq_BV5YZ46Tjo2iwby8lMGFs0-X-QCWqnu1m8jtM_kqpYdNBCEWBNcMpBltoJTuZ5cr6pjhdKFuTDYsXSN2CyEOypxbhPYU2g0VKh3wFarWlSMuvoG9WaZeMQKxFsK60/s320/20230830_191023.jpg" width="240" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="font-size: x-small;">Kirjoituksen kuvituksena on käytetty kivilatomuksia, joita jotkut ovat tehneet Vantaan Vaaralan kaakkoispuolella sijaitsevan Kehä III:n liittymätien laitaan. Vuonna 2014 tehty tie halkoi kahteen osaan alueen laajimman metsän. Turhaan, sillä vastaava yhteys Kehälle oli jo olemassa Fazerintien itäpäässä. Runsaista kivikeoista päätellen paikka koetaan edelleen merkitykselliseksi.</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p></p><p><span style="font-size: 12pt;">On paikkoja, jotka tekevät meille tavalla tai toisella hyvää.
Ne säväyttävät ja elävöittävät, tuudittavat ja rauhoittavat, tuntuvat
vastaukselta tarpeeseen. Ne puhuvat kieltämme, henkivät uskollisuutta.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Koti on tällainen – ainakin sen
pitäisi olla.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Mutta ajatelkaamme kotia hieman
laajemmin. Puhutaan kotiseudusta, siis aluekokonaisuudesta, jonka nipullinen
kyliä kokee kollektiiviseksi piirikseen. Kotiseudulla voi olla omia
kulttuurisia erikoisuuksiaan, mutta sen rakastetuimmat piirteet syntyvät eri
paikoista. Yhdestä tai useammasta tunnusmerkillisestä yleismaisemasta, joiden
ylle ripottautuu kruununjalokivinä joukko spesifejä paikkoja, joita kenties
nähtävyyksiksikin mielletään.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Jokaisella meistä on myös yksilötason
kotiseutumme. Siihen kuuluu tietty kivi niityn laidassa, polunmutka, tutusta
mukista löytyvä hammasharja, maisema ikkunasta, pyöräkellari, lapsuuden
leikkimetsä. Ja niin kuin on mieli rajaton, voi olla tunne kotiseudusta.
Tiedämme niitä, jotka tuntevat selittämätöntä sukulaissieluisuutta johonkin
tiettyyn mantereeseen tai valtioon, vaikka ovat syntyneet ja varttuneet aivan
muualla. Jossain päin tuntuu kotoisalta, toisaalla ei niinkään. Tunnemme sen
kyllä.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Onpa niitäkin, korkealle kehittyneitä
ja vapautuneita, jotka ovat ilmeisen kotonaan kaikkialla. Silti heilläkin on
erityiset paikkansa. Niitä ajatellessaan he tuntevat koti-ikävää eli nostalgiaa
ja kyyneleet saattavat kihota viisaan myötätuntoisiin silmiin. Vanhaan
kreikkaan pohjautuva sana ”nostalgia” yhdistää kotiinpaluun ja tuskaisuuden
merkityksen. Ennen koti-ikävän uskottiin tuovan muuttolinnut takaisin pohjolaan
joka kevät. Kukapa tietää vaikka näin olisi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Paikkataju ei ole rationaalista. Kysymys on spontaanista,
kokonaisvaltaisesta psykofyysisestä tuntumasta, joka vetää kohden tiettyä
paikkaa tai työntää siitä pois – tai jossain eritystapauksissa näitä molempaa
yhtä aikaa. Tuntuma ei kaipaa pohdintoja, mutta jälkikäteen sitä voi olla hyvä
analysoida. Siinä voi oppia paljon.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Paikkataju (vai pitäisikö sanoa
-vainu) on ikiaikainen ja hiottu kyky. Harjoitusta se silti tarvitsee, käyttöä –
sitä se suorastaan janoaa. Aina ihminen, hänen 350 000 sukupolven jatkumonsa, ja sitä edeltäneet apinamuodot ja näitä
edeltäneet muihin eliöihin kuuluvat kaukaiset esi-isämme ovat
tukeutuneet erilaisiin paikkoihin. Suotta ei ole aivoihin kehittynyt
palkitsemismekanismi: dopamiiniannos tarjotaan sille, joka lähtee tutkimaan
ympäristöään. Mieli virittyy</span><i style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"> etsimisestä</i><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">
– jopa enemmän kuin löytämisestä.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Kaikkia eliöitä koskee resurssien
rajallisuus, tärkeimpien resurssien ollessa aika ja kalorit. Mihin tahansa
paikkoihin ei voi käyttää energiaa eikä kallisarvoista päivää. Puhtaan
evolutiivisesti nähden, paikan olisi syytä tarjota jotain henkiinjäämistä
tukevaa.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Universaalina voi pitää mieltymystä
paikkoihin, jotka tarjoavat suojaa tai näköalaa, mieluiten molempia. Suojan ja
näköalan paikat ovat voimakkaasti hengissä pysymistä tukevia. Kaikki Suomen muinaiset
mäkilinnat ovat paikkoja, joista voi katsella kauas samalla kun itse pysyy
piilossa. Metso hakoo (eli syö talvimuonaansa, neulasia) mieluiten kalliomäellä
kasvavan vanhan männyn tuuheassa lakkapäässä, josta avautuu hyvä näkyvyys
ympäristöön.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Ihmisen mieltymyksissä erityistä
arvoa on myös paikoilla, jotka herättävät voimakkaan tunnetilan ilman ilmeistä
henkiinjäämisen tukea. Jane Goodallin havaintojen mukaan simpanssitkin
saattavat nauliintua tuijottamaan jymisevää vesiputousta pitkäksi aikaa. Paikka
on dramaattinen ja sävyttävä, ja vaikka se on potentiaalisesti vaarallinen, käy
veto sitä kohden. Tämä siksi, että se tarjoaa ylevän kokemuksen.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Ylevä on mielelle ravintoa, eräs sen
tärkeistä vitamiineista. Ylevä jalostaa mieltä, kasvattaa ihmistä.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Amerikassa, jossa kaikki on suurta,
on myös suuria ja vaikuttavia luonnonnähtävyyksiä, siis paljon ylevän
kokemista. Siksi siellä on tutkittu erityisen ahkerasti ylevän vaikutuksia
ihmiseen. Kokemus ylevästä on havaittu muun muassa elimistön tulehdustilaa
vähentäväksi ja altruismia lisääväksi.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNCs26estafz3HGKcHAHQRfREUCB8r3pgopyoFdfo-bYK5Ym3VAMGXZqUvWrzOH--_cSx-ABMFNYsWSFfBTI2xJXXEEJRfwYeoieYJ2Fsd01-09nFM43DeqVCFG16Hn1xL_5HBhYs1g9pEMrryp4hkWV7AKzCyN89MDeqLhvft79H2eB3KBiKMpTXvg4s/s4032/20230830_190800.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNCs26estafz3HGKcHAHQRfREUCB8r3pgopyoFdfo-bYK5Ym3VAMGXZqUvWrzOH--_cSx-ABMFNYsWSFfBTI2xJXXEEJRfwYeoieYJ2Fsd01-09nFM43DeqVCFG16Hn1xL_5HBhYs1g9pEMrryp4hkWV7AKzCyN89MDeqLhvft79H2eB3KBiKMpTXvg4s/s320/20230830_190800.jpg" width="240" /></a></div><span style="font-size: 12pt;"><div><span style="font-size: 12pt;"><br /></span></div>Esteettinen nälkä, veto kauniiseen, ei ole sekään mitätön
tarve.</span><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Kauneus on tietenkin katsojan
silmissä, mutta ajatelkaamme eloa pelkässä betonikuutiossa, jossa kyllä olisi
tilaa kuljeskeluun ja hyvin varusteltuun kuntosaliin eikä ruokakomeron tai vesihanan suhteen olisi
huolimista, mutta mikään ikkunanäkymä eikä mikään ulkona horisonttiin asti tarjoaisi
muuta kuin loputtoman keinotekoisuuden. Janoaisimme mitä tahansa näkymää
todellisesta, elävästä maailmasta, vaikka sitten nettivideoiden kautta.
Tukeutuisimme mielikuviin, jossa kulkisimme vapaana luonnossa. Hellisimme
lapsuuden muistoja, joissa todelliseen maailmaan sijoittuvat mielipaikkamme
edelleen eläisivät.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Oikeuslääkäri Ursula Vala kertoo
muistelmissaan, että kurjimmassakin luukussa, mistä haetaan epäselvissä
olosuhteissa kuollutta vainajaa, on aina jotain yritystä luoda kauneutta
elinpiiriin. Ehkä se on lehdestä saksittu hapristunut Lapin-kuva tupakansavun
kellertämällä seinällä, ehkä kuivuneet ruusut säilykepurkissa – jotain
kuitenkin.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Kauneus hivelee aivoissa runsaasti
opioidireseptoreita sisältäviä hermoratoja ja tuottaa mielihyvän aallon. Huumeista
pehmein ja vaarattomin kuljettaa henkiinjäämisen suuntaan. Jopa kimalainen
käyttää kauneustutkaa. Symmetrinen kukka tuottaa enemmän siitepölyä kuin
epäsymmetrinen. Harmoniaan – mikä on hyvä synonyymi kauneudelle – liittyy siis
siihenkin palkitsemismekanismi. Sillä täytyy olla tarkoituksensa – Aristoteleen
sanoin: luonto ei tee mitään turhaan.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Looginen tulkinta on se, että
evolutiivinen kehityskulku tavoittelee – niin kuin se tekee – täydellisyyttä,
ja osa täydellistymistä on kauneudentajun herääminen ja kehittyminen eri
lajeilla. Ihmisellä kauneudentaju on ilmeisen pitkälle kehittynyttä. Mutta
paikkatajun tavoin, ja siihen oleellisesti kuuluvana, se tarvitsee harjoitusta,
aktivointia, voidakseen tavoitella todellista potentiaaliaan.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Ihminen on muokannut paikkoja tunnetuin ja tuntemattomin
seurauksin. Voimme havaita, että kielteistä ja myönteistä on saatu aikaan; harmillisen paljon kielteistä. Mikään tietokone ei voi mitata mitä kaikkea
yhden ainoan paikan muokkaamisesta seuraa. Esimerkiksi metsäpalstan muokkaaminen
vaikuttaa miltei äärettömään eliömäärään ja niiden koko keskinäisriippuvaiseen
vaikutusverkostoon.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Kuka hoitaa metsää, eikä mitä tahansa
metsää vaan </span><i style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">terveysmetsää</i><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">, ihmisen ja
luonnon maksimaaliselle kukoistamiselle omistettua maa-alaa, ei voi välttyä
kuolemaan liittyviltä ajatuksilta. Ennemmin tai myöhemmin hän mietiskelee
jotain rakkaan palstansa näkymää, visualisoiden kuinka nyt vähäiset vaahterat
ja tammet ovat varttuva majesteetillisiksi ilmestyksiksi ja nykyisin ylispuina
hallitsevat kuusijärkäleet ovat kellistyvä ja lahoava juhlavaksi
sammalpeittoiseksi hautajaissaliksi, jonka lattialta taimet nousevat valokaivon
virvoittamina. Tällöin paikan hoitaja tajuaa, että se kuinka hän nyt
terveysmetsää käsittelee ja jättää käsittelemättä, kantaa suurimmat hedelmänsä tulevaisuudessa,
jota hän ei ole näkemässä.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Ajatus on surumielinen, mutta todellisuus
on parempi oivaltaa kuin olla oivaltamatta – katkeran kalkin takana väikkyy
nektari.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Metsä ilmentää tilapäisyyttä. Se
ilmentää syyn ja seurauksen lainalaisuutta. Suuria ja konkreettisia opetuksia
se antaa elämän ja kuoleman karusellista, tietoisten olentojen leiskahtelusta,
vanhan muuttumisesta uudeksi ja uuden vanhaksi. Ikuisesta syklistä. Metsällä,
vuorilla ja valtamerillä on voima lievittää ihmisen kuolemanpelkoa.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXNInwGtoUbDuomkC3pGGHp437JcQNGS0yflpvxhyUis2o8u1AONTz4fPoKzLRHLM_yYRQVbAW_LrOqW-zzQ_5n1euHgfixxasdN0Qg3IYkDik6HC4gLuGiOuu6jGMAAE_TT4UmkmoCGwzOLloitdpquWdZ-E7mVtnqGOa_RMnK_70p3Fy2snJuk93Ek0/s4032/20230830_190810.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXNInwGtoUbDuomkC3pGGHp437JcQNGS0yflpvxhyUis2o8u1AONTz4fPoKzLRHLM_yYRQVbAW_LrOqW-zzQ_5n1euHgfixxasdN0Qg3IYkDik6HC4gLuGiOuu6jGMAAE_TT4UmkmoCGwzOLloitdpquWdZ-E7mVtnqGOa_RMnK_70p3Fy2snJuk93Ek0/s320/20230830_190810.jpg" width="240" /></a></div><p></p><p><span style="font-size: 12pt;"><br /></span></p><p><span style="font-size: 12pt;">Palattakoon vielä yllä mainittuihin tammeen ja vaahteraan. Nirsojen
jalopuiden maineesta huolimatta ne kasvavat suotuisissa olosuhteissa
hämmästyttävän nopeasti ja voivat jo ennen 15. kesäänsä olla huiskeita dandyja,
jotka rehvastelevat ja leventelevät nuoruuden uhossaan ja tulevat kyllä huomatuiksi.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Paljon lyhyemmässäkin ajassa tapahtuu
isoja juttuja. Hyvin lyhyessä. Jopa siinä välissä, joka jää hengityksen suunnanmuutoksen
väliin. Silmänräpäyksessä tallentuvat ne hetket, eräänlaiset pysäytyskuvat, jotka
voivat poiketa mieleemme vuosikymmenien päästä. Muistikuviin liittyvä </span><i style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">tuttuus</i><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"> vahvistuu joka kerta niiden
noustessa. Mieluisa muistikuva tuntuu ystävältä.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Harva meistä ei muutu metsässä piirun
toverillisemmaksi. Sellaiseksi muuttuu laboratoriorottakin, joka pääsee häkkiin
jossa on maata kaiveltavaksi ja karahka kiipeiltäväksi ynnä muita
luontoympäristön tekijöitä. Metsässä on helpompi jutustella niin tutun kuin tuntemattoman kanssa. Ajatukset ovat avomielisempiä, luottamukseen ja toiveikkuuteen kallellaan. Mieliala
kohoaa ja se tuntuu hyvältä (jälleen palkitsemismekanismi). Mieli on syyllä</span><i style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"> luontohakuinen</i><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">. Tämä koskee kaikkia
mieliä, siis tietoisia olentoja, joiden määrä on lukematon ulottuen
alkueliöihin ja kenties niiden taaksekin.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Ihminen alistui kaupunkilaiseksi vain
sillä ehdolla, että luonnon vehreys pitäisi hänelle yhä seuraa uudessa ympäristössä. Tämä vaikuttaa
päteneen jo kaupungeista ensimmäiseen, sumerilaiseen Urukiin, joka
perustettiin kuutisen tuhatta vuotta sitten. Urukin arvellaan olleen
kaavoitettu siten, että yksi kolmasosa alueesta oli viljelmiä, yksi kolmasosa
muita viheralueita ja yksi kolmasosa rakennettua.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Antiikin urbanismi jatkoi samalla periaatteella, <i>rus in urbe</i>, maaseutu kaupungissa, mutta jossain vaiheessa suuntaus heitettiin historian romukoppaan. Sieltä sitä on kaivettu takaisin vaihtelevalla puhdilla ja menestyksellä. Tässä yhteydessä kunniamaininnan ansaitsee 1800-luvulla vaikuttanut amerikkalainen puutarha-arkkitehti Frederick Law Olmsted, jonka huomiot luonnonelementtien vaikutuksesta ihmiseen niin biologisena kuin sosiaalisena olentona olivat yhtä aikaa ikivanhoja ja aikaansa edellä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Suhtautumistavat maailmaan voidaan pohjimmiltaan jaotella
seuraavasti: havittelu, välinpitämättömyys, karttaminen. Jostain pidetään ja
siihen halutaan olla kytköksissä, jokin ei herätä kiinnostusta ja se lähinnä
suodatetaan mielestä, ja jotain taas jotain vältellään, pelätäänkin.
Vastaavasti paikalla voi olla sädekehä ja imu, tai toisaalta se voi olla mitätön
ohikuljettava tai sitten herättää torjuntaa, kammoakin.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Paikkavainumme on modernisaation
myötä ruostunut. Sitä ei ole tarvittu. Ruoanetsintä- ja leirinsiirtovaellukset
rakentamattomassa ja kartattomassa maailmassa ovat jääneet kauas taakse ja
tulleet korvatuiksi paikallaan asumisella ja rutiininomaisilla päivittäissiirtymillä
muutaman tarkoin opastetun kiintopisteen välillä. Navigaatiolaitteisiin
tukeutuminen syö lajityypillistä suunnistustaitoamme, jopa fyysisesti
surkastuttaen taidosta vastaavaa aivojen osaa, hippokampusta. Paikoista ei yksinkertaisesti
tarvitse välittää, jos toimii kuin silmät sidottuina talutettavaksi antautunut.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Paikkavainumme on kuitenkin olemassa. Se odottaa kärsivällisesti, että huomioimme sen.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Jos jokin paikka vetää puoleensa,
varsinkin toistuvasti, ja jos se tuntuu merkitykselliseltä, joltain
keskimääräistä paikkaa erityisemmältä, on kulkija paikkaan kutsuttu. Joidenkin paikkojen
kohdalla veto on kollektiivinen – moni askel on käynyt maineikkaille
näköalavuorille ja koskentöyräille. Joistakin paikoista vain harva, ehkäpä vain
yksi, tunnistaa erityistenhon. Sellainen paikka ansaitsee yhtä kaikki huomion.
Niin kehittyy </span><i style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">paikkasuhde</i><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">. Kuten
ihmissuhteisiin, siihen pitää satsata, jos sen haluaa kukoistavan.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Kieli tuntee ilmaisun paikan henki. Siitä
on kyse kuin joissakin paikoissa on vain ”se jokin”, vaikeasti sanoiksi
puettava erityistuntu. Antiikin maailmassa paikan henki eli </span><i style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">genius loci</i><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"> ymmärrettiin tietoiseksi
olennoksi, jolle saatettiin tehdä uhrauksia. Mistä uhrauksissa on pohjimmiltaan
kyse? Huomiosta ja arvostuksesta, toisin sanoen läsnäolosta ja kunnioituksesta.
Nämä mielentilat riittävät yhteyden solmimiseen paikan hengen kanssa, ulkoisten
riittien ollessa sinällään tarkoituksenmukaisia symboleja.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjm-HOXM7ip8euvddZAl3VQSOXYHj4kAHulyWrlK2IVQpysY0fZZsuom5AusM-LOWoi32m4vVye63gNo6NB47992P0LRsmbWKwTFeVWVhB5SeKY3lQkD_fSMX0lIMX9ENOmh8bW5YPoaKBVAo-_sKtdUJlfBTYsvYA5BPETeas77uAnY1kiA2_4mpNGJz0/s4608/20230830_191059.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4608" data-original-width="3456" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjm-HOXM7ip8euvddZAl3VQSOXYHj4kAHulyWrlK2IVQpysY0fZZsuom5AusM-LOWoi32m4vVye63gNo6NB47992P0LRsmbWKwTFeVWVhB5SeKY3lQkD_fSMX0lIMX9ENOmh8bW5YPoaKBVAo-_sKtdUJlfBTYsvYA5BPETeas77uAnY1kiA2_4mpNGJz0/s320/20230830_191059.jpg" width="240" /></a></div><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Paikkamieltymyksiä eli ympäristöpreferenssejä on tutkittu
jonkun verran. Tietyt piirteet, kuten vesistön läheisyys, ovat universaaleja
vetovoimaisen ympäristön tunnusmerkkejä. Eri kulttuurien paratiisikäsityksiä on
niin ikään analysoitu ja vertailtu. Paratiisin keskeisin paikkakuvasto
toisintaa tiettyjä teemoja, muodostaen kollektiivisen tai pitäisikö sanoa
arkkityyppisen tunnusmerkistön ihmisen ihanneympäristölle.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Keidas on keidas kaikille, kukkula
kutsuu näkemään vehmaan monilajisen laakson, jossa eläimistö kukoistaa ja
kasvit menestyvät runsaslajisina ja kauniita, ja jossa kirkas väri kielii
alkukesän voimasta, ja kaukainen horisontti huokuu resurssien runsautta, silkan
tilan avartaessa kokijan mielen.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Mitä ikinä tapahtuu, se tapahtuu
kuitenkin mielessä. Niinpä yksikään paikka ei voi ilmetä missään muualla kuin
mielessä. Paikan ja mielen suhde on yhden suhde yhteen. Paikat ovat dynaaminen,
sykkivä vuorovaikutusverkosto, jossa tietoisuudet kokevat maailmoja ja itseään.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Ihmisen paikkavalinta – olipa se
miten tietoista tai tiedostamatonta – peilaa hänen sisäistä maailmaansa. Samoin
hän muokkaa ympäristöään sisäisen maailmansa kuvaksi: tiedostamattomaksi
omaelämänkerrakseen, kuten maisematutkija P.F. Lewis muotoili. Jos haluaa tietää
ihmisyhteisön mielentilan, riittää kun katsoo millaisessa paikassa se elää ja
mitä se paikalle tekee. Sama pätee yksilöön. Miltä jonkun kotona näyttää, siinä
näkyy hänen mielenmaisemansa. Ensivaikutelma kiteyttää paljon.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Kun aineen anatomiaan sukelletaan, paikat hälventyvät tilassa
tanssiviksi hiukkasiksi. Nuo hiukkaset voivat olla joko valoa tai energiaa tai
näitä kumpaakin samanaikaiseksi. Lopulta paikka on määriteltäviksi mahdoton
spontaanien prosessien sikermä. Niin kuin mielikin on.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Buddhalaisen viisausopetuksen mukaisesti muotoiltuna: minä ja paikka ovat
”tyhjiä” siinä mielessä, että mitään kiinteää ja muuttumatonta ydinolemusta
niistä ei voi löytää. Mutta juuri siksi ne voivat olla toimivia agentteja.”Tyhjyys”
on ilmiömaailman koskaan ehtymätön runsaudensarvi, koska se mahdollistaa muutoksen
– uuden tulemisen ja vanhan väistymisen. Jos ”tyhjyys” puuttuisi, olisi kaikki
paikoilleen jäätynyttä. ”Tyhjyys” merkitsee sitä, että asioita tapahtuu ja niillä
on merkitystä.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Kaikki tapahtuu </span><i style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">tilassa</i><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">. Siitä nousevat ajatuksemme ja tunteemme, samoin paikoiksi
hahmottamamme aisti-impulssit. Kaikki kokemamme liittyy paikkoihin: kaikki
ylevä ja alhainen. Unillammekin on tapahtumapaikkansa. Me olemme paikoissa,
paikat meissä. Paikat ovat, tahdoimme tai emme, kotimme ja kotiseutumme.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Siksi paikoilla on väliä.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizm1hxwqqeZz1BYzzkU6g2Gxo69nsKVJu4w0NnGE74noHohVVRCcLDlAVp8QY-9Er8E7T5C14F0AKUrUH2rNZ_Tjw4PBcjOoqhCJG-wmnORGxrEr6pvtRBGk0rqyBGao866RlmYQzkhGm6h3-ng4iYDRuZzg_wIg30tNyADnwKMqpKDfBSpLBo7pHGDJo/s4608/20230830_191222.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4608" data-original-width="3456" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizm1hxwqqeZz1BYzzkU6g2Gxo69nsKVJu4w0NnGE74noHohVVRCcLDlAVp8QY-9Er8E7T5C14F0AKUrUH2rNZ_Tjw4PBcjOoqhCJG-wmnORGxrEr6pvtRBGk0rqyBGao866RlmYQzkhGm6h3-ng4iYDRuZzg_wIg30tNyADnwKMqpKDfBSpLBo7pHGDJo/s320/20230830_191222.jpg" width="240" /></a></div><br /><div style="text-align: left;"><span style="font-size: 12pt;">Paikkateemasta lisää allekirjoittaneen artikkelissa
”Rakkaudesta paikkaan ja elämään”, </span><i style="font-size: 12pt;">Porvoon
Kipinä</i><span style="font-size: 12pt;"> numero 3, 2023. Suositeltava lehti muutenkin!</span></div><p></p>Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänenhttp://www.blogger.com/profile/18169628882502571682noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5326436514948131076.post-40870581520688480922023-08-23T23:21:00.033+03:002023-08-31T23:29:36.441+03:00Myyttiset takaniityt<p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIYVjZZmobXGLJ9c3veGjDQ-tndcVp_6XdOtF-_MA2-AVTu4hGiZpfpkI0-RmbNGU-CUndSNsi6pTjTRmJB3WtBJc2q9QlA2lFlVISP44VVfkUCBjfC59MODCWvxRr8L1XxaVejaU_evwLsb2-7F2cikN_G8y9GHTmlq_LZ-w3Q_ApYqxFBNEpX4Q7ASI/s2592/WP_20181114_15_50_29_Pro.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1456" data-original-width="2592" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIYVjZZmobXGLJ9c3veGjDQ-tndcVp_6XdOtF-_MA2-AVTu4hGiZpfpkI0-RmbNGU-CUndSNsi6pTjTRmJB3WtBJc2q9QlA2lFlVISP44VVfkUCBjfC59MODCWvxRr8L1XxaVejaU_evwLsb2-7F2cikN_G8y9GHTmlq_LZ-w3Q_ApYqxFBNEpX4Q7ASI/s320/WP_20181114_15_50_29_Pro.jpg" width="320" /></a></div><br /><p><span style="font-size: 12pt;">Siellä jossain oleskelee pienesti ja hiljaa takaniitty.</span></p><p><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Takaniitty on loitolla, sivullinen.
Se lymyää kuin jänis, juroilee kuin umpeenkasvava lahdenperukka, hehkuu
haalistuneen valokuvan lailla. Takaniitty on hiipuva uloke, joka ei juuri tule
huomatuksi. Vesakkovyön takana se saa olla luonnon oma, salainen puutarha, rauhan
ja arvoituksen tyyssija.</span></p><p><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Takaniitty kukoistaa kesällä. Biomassalla
se uhoaa, ruoholla ja kukilla. Karhunputket nousevat korkeina ja niiden
kukinnot riippuvat hyönteisten painosta. Vuoden loppua kohden vehmas kasvillisuus
lakoaa ruskeanpuhuvaksi matoksi, jossa talventörröttäjät seisovat totisina
luurankoina. Lumisena takaniitty hohkaa kuin metsän pitoja varten kiillotettu
sali.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Kärsivällinen samoaja kohtaa ennen pitkää takaniityn.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Metsän läpi häämöttävä aukio
valpastuttaa. Välittömästi sitä saattaa epäillä avohakkuuksi. Mutta aukio
huokuu asettuneisuutta. Se on unelmoija, ei vereslihainen uhri.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Onko se kenties neva, kulkija kenties
vielä aprikoi ylärinteen haavikossa, kun hän jo havaitsee mistä on kyse. Hän
haroo niitynlaidan vesoja kuin avaisi verhoa.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Hän muistaa: sitä on paettu sonneja
suurelle kivelle kuin </span><i style="font-size: 12pt; mso-bidi-font-style: normal; text-indent: 65.2pt;">Seitsemässä
veljeksessä</i><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">. Tämä tapahtui takaniityllä kevyen pyöräilymatkan päässä
Itä-Helsingistä.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Takaniittyjä on kuitenkin kaikkialla,
missä on asuttu sitten pronssikauden.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Takaniitty raivattiin aikoinaan tarpeeseen, tuottamaan heinää
elikoille. Sirpit ja viikatteet kävivät joka kohdassa. Ne olivat käyneet jo pihoilla,
pientareilla ja keskeisimmillä niityillä. Vaivannäön väärti oli silti
kaukainenkin raivio. Sen laidalle ladottiin lato, johon kuivattu heinä
kerättiin odottamaan hakua. Joskus varustuksiin kuului niittysauna.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Heinäväki makasi työn lomassa
tantereella ja katsoi taivaalla vaeltavia pilviä. Vain yhden eliniän päässä olisi
aika, jona suihkukoneet lentäisivät paikan ylitse, mutta tällaisesta väki ei
tiennyt raskaiden raajojensa sulautuessa helläsyliseen maahan ja
hikikarpaloidensa kuivuessa paarmojen surahteluun.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">1860-luvulla toteutettiin sellainen kerta
heitolla tehty uusjako, kun että ennen ihmiset aitasivat pihapiirinsä ja
viljelmänsä laiduneläimiltä, aidattiin nyt laiduneläimet ja ihmiset saivat
vapaaksi piirikseen kaiken laitumien ulkopuolisen maailman. Jossain vaiheessa myös
takaniittyjä alettiin aidata. Ajan myötä niistä tuli yksinomaan laitumia. Takaniittyjen
laidunkauden viimehuipentuma tapahtui, kun metsälaidunnus – mikä oli varsin
yleistä vielä 1950-luvulla – hiipui unholaan.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Karja sittemmin katosi, kuten enimmät
piikkilangat. Takaniityt jätettiin silleen. Ne muuttuivat metsäaukioksi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Kerroksiksi laonnut heinä toimii kilpenä, joka hidastaa
takaniityn metsittymistä. Ammoiset ojantapaiset kaivannot kuitenkin pajuttuvat
ja jokunen sinnikäs kuusi nostaa päätään mesiangervon tai sanajalan alta.
Metsän reunaa hiippailee vuosi vuodelta likemmäksi. Aukio sulkeutuu. Paljon
elämää pyrkii samaan paikkaan, kilpailu on kova.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Takavuosien peruskarttaan takaniitty
on merkitty kulttuuripiirin keltaisella värityksellä, nykyisissä kartoissa
valkoisella, siis metsäiseksi alueeksi. Ehkä takaniityllä on edelleen kartassa
nimensä, jonka loppuosa on toisinaan muinaisuuteen vivahtava ”niittu”. Allekirjoittaneen
takaniityt ovat yleensä kulkeneet nimellä ”ängen”.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Ihmisen osana on olla puoliksi
luontoa ja puoliksi kulttuuria. Ihminen on raivannut aukioita niin kauan kuin
kivikirveet ja tulentekotaito ovat sen sallineet. Siksi kulkija ei voi olla
tuntematta syvien juuriensa häivähdystä takaniitylle osuessaan.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Onko jotain muuttunut?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Lapsuuden mielikuvissa takaniittyjen kasvillisuus ei ollut
valtaisan korkeaa. Koulupoika perhoshaavin kanssa mahtui sopivasti sekaan, kuten
hänen yhtä lailla nälkää, kastumista ja väsymystä uhmaavat retkitoverinsa. Enää
ei ole näin.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Niittyjen ja ketojen kasvillisuudessa
on tapahtunut valtaisa rehevöityminen viime vuosikymmeninä. Kesällä 2021
havainnoitu niittyjen ja ketojen kasvillisuuden keskimääräinen korkeus oli
kaksinkertaistunut kahdenkymmenen vuoden takaisesta.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Koulupojasta ei olisikaan enää
mukavaa kahlata vyötäröön ulottuvassa kasvillisuudessa. Nyt varoiteltaisiin
punkeista, joita ei ollut ennen kukaan nähnyt (vaikka ne tunnettiin legendana;
lepistä pudottautuvina salaperäisinä otuksina, jotka hakeutuisivat korvan taa
verta imemään). Lisäksi kasvillisuus olisi yksipuolistunut ja kukkivat
mesikasvit vähentyneet, mikä sekin olisi laimentanut intoa astua niitylle.
Pöheikköniityn kasveista vain horsma on merkittävissä määrin perhoskukka; iltaöisin
parhaimmillaan, kiitäjä- ja yökköskukkana.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Miksi kaiken sorttiset niityt
rehevöityvät? Syyksi arvellaan ilman kautta tulevaa typpilaskeumaa. Tutkimuksen
mukaan niityt, siis kosteammat ja luontaisesti kasvuvoimaisemmat
heinikkobiotoopit, ovat kärsineet eniten rehevöitymisestä. Ne ovat kasvaneet
tukkoon, muutaman ylivaltiaslajin tyranniaksi. Kedoilla kasvilajisto on voinut
jopa lisääntyä, vaikka myös ketokasvillisuuden keskimitta on lyhyessä ajassa
tuplaantunut. Kedolla tarkoitetaan kuivaa ja luontaisesti karua niittyä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Takaniityt vaipuvat vääjäämättä varjoihin ja aihioita uusille
takaniityille on entistä vähemmän. Perinteisen maatalouden maisematyypit ovat pitkään
olleet katoamissuunnassa. Näin on myös asutuskeskusten tuntumassa – siis siellä
missä enimmät romantikot sijaitsevat väestömäärän perusteella.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Niin luulee ja kuuleekin, että
nykyinen lapsi, teini tai nuori aikuinen ei yleensä vietä pitkiä kesiä
takaniityillä kuljeskellen. Takaniitty ei ole koskaan ollut muodissa ja nyt
vielä vähemmän. Väheneviä takaniittyjä löydetään entistä vähemmän.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Takaniitty, siinä missä mikä tahansa
muu paikka, täytyy tavalla tai toisella </span><i style="font-size: 12pt; mso-bidi-font-style: normal; text-indent: 65.2pt;">ansaita</i><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">,
jotta se muodostuisi osaksi ihmisen </span><i style="font-size: 12pt; mso-bidi-font-style: normal; text-indent: 65.2pt;">paikkavaurautta.</i></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Ansaitseminen tapahtuu ennen kaikkea
avoinna olemisella. Se mahdollistaa yhteyden paikkaan. ”Hiljaa istuen,
tekemättä mitään, kevät tulee ja ruoho kasvaa itsestään”, sanoo zen-opetus.
Niin tapahtuu initiaatio, jossa paikka vihkii itsensä ihmismieleen. Usein se
tapahtuu näennäisen vähäeleisesti, vaikka voi se olla näyttävääkin, kuten
ihmisen sattuessa todistamaan puun luontaista kaatumista. Joka tapauksessa tulee
jonkinlainen sävähdys paikan suhteen. Kokonaistunnelma tallentuu mieleen.
Sieltä se palautuu haettaessa ja silloin tällöin spontaanistikin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Allekirjoittanut tapasi nuorena kulkea alkukesän öinä
Mustavuoressa; sen mammuttimaisia kuusitaattoja tervehtimässä, ensimmäisen
maailmansodan bunkkereita ja luolia tunnelmoimassa ja lehdon keltavuokkoja
herkistelemässä. Vantaan kunnan alueella sijaitsevan kartanon läänityksillä oli
metsät jätetty luonnontilaan – huhujen mukaan kartanonherran tietoisella
päätöksellä, jota hän puolusti oikeudessa avohakkuuvaatimusten edessä.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Mustavuoren lehtokupeita kulkiessa
peltomaisema vilkkui puiden takaa. Enin osa lehtoa oli raivattu keskiajalla
maatalousmaaksi. Vainiot olivat laajat, mutta ulottuessaan kauaksi kartanosta
ja sen emopelloista, raiviot haarautuivat metsäsaarekkeiden ympäröimiksi,
kapenivat ja päättyivät takaniittyihin. Asetelma ilmensi keskuksen ja periferian
luontaista dynamiikkaa. Keskuksen ote oli lujin ytimen lähellä, mutta heikkeni
ja lopulta kirposi laita-alueille hamutessa.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Kesäyössä takaniitty hohti himmeää
valoa. Askel keveni, mutta olo valpastui. Lähestyttiin paikkaa, joka kiinnosti
muitakin metsän kulkijoita. Siellä itse kukin tulisi esille, näkyville.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Se oli kokoontumispaikka.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Ensimmäisessä tapaamisessaan ihminen ja hirvi olivat
molemminpuolisen varautuneita. He tähyilivät toisiaan lehtometsän lehdesliepeen
läpi. Hirvi vaistosi ihmisen suhteellisen vaarattomaksi, mutta kumpikin oli sitä
mieltä, että kunnioittava välimatka oli syytä säilyttää.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Toisella kerralla oltiin hitusen
tuttavallisempia. Hirvi silmäili valppaana hitaasti lähestyvää ihmistä. Kohta
ihminen kuitenkin vetäytyi, jotta hirvi voisi jatkaa murkinointiaan. Se lienee
ollut myös ilahtunut rauhallisesta hetkestä niityn laidan vanhalla
karjalähteellä. Siellä vesi pulppusi paineella ruosteiseen maahan työnnetystä
putkesta, tarjoten mahdollisuuden latkia raikasta virvoketta suoraan ”hanasta”.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Kolmannella kerralla oli ilta,
jolloin ihminen tunsi että Mustavuoreen olisi mentävä, mutta kaverit ruinasivat
baariin. Yksi heistä, Oraakkeliksi kutsuttu (R.I.P.), jopa lupasi tarjota. Jengin
kiihkeyttä saada mukaansa yöelämän sykkeeseen oli vaikea vastustaa. Kuitenkin
ihminen sanoi että hänellä oli tapaaminen. Niin kuin olikin.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Tällä kertaa hirvi suhtautui
kanssakulkijaan tyynesti. Kun he siinä katselivat toinen toisiaan iltaöisellä
takaniityllä, eläin rupesi välillä syömään ruohoa. Se jauhoi annostaan rauhallisesti,
ja sitten taas kumartui uutta varten.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Hirvi höyrysi ja sekoittui näin
niityn usvaan. Ihminen viipyi tuokion ja toisenkin, ei kiirehtinyt pois. Hän
aavisteli – aivan oikein – että tapaaminen olisi viimeinen. Se hyväksyntä mitä
hän oli saanut osakseen luonnolta, sen mahtavalta ilmentymältä, seuraisi mukana
tulevina vuosikymmeninä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Muistikuva lempeän voimakkaasta kohtaamisesta takaniityllä on
sellainen avainmuisto, jonka kohdalla sopii kysyä: onko mielikuvitus luonut sen
vai tapahtuiko se todella vai onko totuus jotain näiden väliltä? Suttuinen valokuva
tietenkin hälventää epäilyä. Mutta kokijalle itselleen tällä ei ole väliä.
Kokemuksesta kulunut aika ei ole myöskään este, vaan saattaa vain vahvistaa
kokemusta.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Jokainen paikka vihkii meidät
itseensä omalla tavallaan. Mikään paikka ei ole vaikuttamatta meihin. Myös me
teemme paikasta jonkinlaisen. Mielessämme paikka lopulta tapahtuu, olipa
kyseessä muisto, reaaliaikainen tapahtuma tai silkka visiointi.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Jos avara kalliolaki avaralla
näköalalla stimuloi rationaalista tietoisuutta, on takaniitty piilotajuisen
ilmenemispinta. Sen myyttisyys on tyhjentymätöntä. Muutosta se on, esteettistä
ja dynaamista. Siinä on jotain sinnikästä ja sallivaa. Se on elämän tihentymä.
Kaikki tapahtuu hallitusti ja liukuvasti.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Takaniityllä on paljon kerrottavaa.
Se on kuitenkin verkkainen. Ja se tekee hyvää kävijällekin. Takaniityllä
unohtaa kaiken unohtamisen väärtin.</span></p>Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänenhttp://www.blogger.com/profile/18169628882502571682noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5326436514948131076.post-11186191049451121712022-02-24T16:52:00.000+02:002022-02-24T16:52:15.052+02:00Matokallio. Nyt.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi-8PJh_nMP-nywBmSxjt-PFKoJ_uWmNxfdesTdBADCLEl15J6VBFgZK-vSSkDnYniwwYtAFCAztqLqoyEiUYK8KIXfkcQJlEiLEuX1Mv2eU4QOmXRB_PoFRjGEBhr6xgxAPr8VFEAvzDbhICaUVlyehEqaF0GuXNE6njyFjVZt8oPVR6gYConBvkie=s1024" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi-8PJh_nMP-nywBmSxjt-PFKoJ_uWmNxfdesTdBADCLEl15J6VBFgZK-vSSkDnYniwwYtAFCAztqLqoyEiUYK8KIXfkcQJlEiLEuX1Mv2eU4QOmXRB_PoFRjGEBhr6xgxAPr8VFEAvzDbhICaUVlyehEqaF0GuXNE6njyFjVZt8oPVR6gYConBvkie=s320" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p>"Hirtetään aamunkoitteessa Matokalliolla."</p><p>Tämä oli Itäkeskuksen lukion uskonnon opettajan, lupsakan upseerismiehen, vakiouhkaus niille kelvottomille, jotka laiminlöisivät läksynsä. Matokallio sijaitsikin kätevästi koulun vieressä, mutta yhtään hirttäjäistä ei tiettävästi pantu toimeen.</p><p>Parin miljardin vuoden ikäinen Matokallio on taatusti ollut monessa mukana, mutta nyt sen kunniakasta olemassaoloa uhkaa tyrmistyttävän lattea loppunäytös. Kallio räjäytettäisiin, niin kuin joku on keksinyt ihan ilmeisen tosissaan ehdottaa, luisteluhallin tieltä. Tämä merkitsisi kuutisen tuhatta kuorma-autokuormaa kivimursketta, tähtitieteellisen määrän tuhottuja eliöitä ja kokonaisen asuinalueen henkireiän menetyksen. Ei luistelussa mitään vikaa, onhan skrinnaaminen ihan hyvä harrastus, mutta vaihtokauppa olisi absurdin huono. Kaiken kukkuraksi jo nyt parin sadan metrin päässä on jäähalli.</p><p>Kävin taannoin Matokalliolla ensimmäistä kertaa 34 vuoteen. Ja hämmästyin kuinka hieno se onkaan. Alueen luonnontilaisuus oli ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Puusto oli järeytynyt ja lahopuuta ilmaantunut kiitettävästi maisemaan. Itse Matokallio muodostuu matalammasta ja korkeammasta huipusta ja näiden väliin jäävästä laaksosta. Mäen alarinteet ovat sakeaa sekametsää kookkaine haapoineen, koivuineen ja kuusineen, kun taas ylimmät osat ovat mäntykarukkoa avoimine kalliopintoineen.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhdR0WPkBk-vDoIo5Gzg0_Bw7d6bcMdOKZmj3RuA10AT1qcSw_i9UcGo8H7Lt9AkSF6EGQpouUM0xQF810BwTTBd-lyl_WPeS8yvpfjFFi1uL_Tkk9Gz8udwW2Lpa6Sp8xhYuLS6JqTiQn3-_PG1RDiKn-WayWwMpmN0tjjTPTHY0WZflDYZPyNdb0z=s1024" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhdR0WPkBk-vDoIo5Gzg0_Bw7d6bcMdOKZmj3RuA10AT1qcSw_i9UcGo8H7Lt9AkSF6EGQpouUM0xQF810BwTTBd-lyl_WPeS8yvpfjFFi1uL_Tkk9Gz8udwW2Lpa6Sp8xhYuLS6JqTiQn3-_PG1RDiKn-WayWwMpmN0tjjTPTHY0WZflDYZPyNdb0z=s320" width="320" /></a></div>Matokallion alavat liepeet puskevat tanakkaa sekametsää.<p>Kuten monet topografialtaan vaihtelevat alueet, Matokallio on kokemuksellisesti paljon suurempi kuin sen mitat kartalla (noin 300 x 200 metriä). Lisäksi kallion pohjoispuolen varjossa levittäytyy muutama hehtaari viljavaa korpea ja kosteaa lehtomaista kangasta, joka sulautuu osaksi saumatonta kokonaisuutta.</p><p>Tämä kokonaisuus on vain häviävän pieni sirpale Itä-Helsingin menneestä metsämerestä, jossa vaikka isoisäni 1950-luvulla retkeili tai minä itsekin myöhempinä vuosikymmeninä. Kuitenkin sirpale on riittävä, että siinä voi kokea <i>metsäntuntua</i>, ja se on kaiken alfa ja omega. Kun paikassa pääsee kokemaan metsäntuntua, tarkoittaa se sitä ettei rakennettua ympäristöä ole näkyvillä ja kulkija voi tuntea olevansa "jossain kaukana", autuaasti irti pauhaavasta, piipittävästä ja puristavasta betoniarjesta; villi ja vapaa versus säädelty ja formaatissa.</p><p>Poikkeuksellisen runsaslumisesta talvesta huolimatta Matokallion alueella risteili antelias polanneverkosto, joka kertoi alueen ahkerasta käytöstä. Ei mikään ihme: sinne menisin itsekin, miltei joka päivä, jos asuisin liepeillä.</p><p>Kun puhutaan <i>lähiluonnosta</i>, sen todellakin pitää olla lähellä, jotta asukkaat käyttäisivät sitä riittävän säännöllisesti saadakseen merkittäviä hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia. Usein mainittu haamuraja on niinkin vähäinen kuin 300 metriä. Sen voin itsekin allekirjoittaa. Kirjoituspaikkani ikkunasta näkyy kansallispuiston jylhä metsämuuri, mutta sinne on enemmän kuin kolme sataa metriä ja siellä tulee yllättävän harvoin käytyä. Puotinharjun (ja osin Myllypuron) asukkaille Matokallio on lähiluontoa, ja ainoa paikka jossa kokea tuikitärkeää metsäntuntua.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiTgTy58ByG5wMC-IIQEBTNVU5RUeo6dOqNcHIuyZVMhvBDYCml3bQWKr1gTnyFP8WnrIfosOcQJFwY6uqjaMVZnW89gTjZImNAL2kXRxv0igdd3v4yNmJ8Ta60M-7YkIVYlcGk_WJkUHsW_AQ64vWiz5Qrv6_1hFkHhfJEtF4lJWkFugbA1dtFKWX3=s1024" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiTgTy58ByG5wMC-IIQEBTNVU5RUeo6dOqNcHIuyZVMhvBDYCml3bQWKr1gTnyFP8WnrIfosOcQJFwY6uqjaMVZnW89gTjZImNAL2kXRxv0igdd3v4yNmJ8Ta60M-7YkIVYlcGk_WJkUHsW_AQ64vWiz5Qrv6_1hFkHhfJEtF4lJWkFugbA1dtFKWX3=s320" width="320" /></a></div>Matokallion huippu on 29,7 metriä merenpinnasta. Näkymä lounaaseen Roihupellon suuntaan.<p>Luistelu on liikuntaa, mutta niin on metsässä kävely ja hengästyttävä kapuaminen kalliohuipulle. Matokallio on täten jo liikuntakeskus. Luonnossa liikkuminen myös tapahtuu ikään kuin "itsekseen": on tutkittua, että sama liikuntasuorite luonnossa koetaan vähemmän rasittavana kuin halleissa ja radoilla. Jos yhtään kansanterveydestä välitetään, pidetään huolta Matokallion kaltaisten paikkojen saatavuudesta. Ne saavat ihmiset nostamaan ahterinsa sohvasta ja kytkeytymään johonkin suurempaan ja kokonaisvaltaisesti palkitsevaan.</p><p>Ihmiskeskeisyys on luontevaa ja ymmärrettävää, olemmehan ihmisiä. Mietimme mitä saamme, mitä hyödymme. Mutta ollaksemme osaksemme kehittyneen eettis-moraalisen harkintakyvyn arvoisia, on meidän myös kyettävä irtaantua itsestämme ja katsoa asiaa muidenkin lajien kannalta. Yhdessä metsämaagrammassa on noin neljä miljardia mikroskooppista eliöitä. Jokainen noista eliöistä haluaa elää ja tehdä tehtävänsä niin kuin mekin, vaikka niillä ei olekaan meidän hienoa eettis-moraalista pohdiskelukykyämme saati valtaa päättää kokonaisten alueiden säilyttämisestä tai tuhoamisesta. Meitä pieniä ja suuria yhdistää kaksi universaalia pyrkimystä: kärsimyksen välttäminen ja suotuisten olosuhteiden tavoittelu. Yksisoluinen ameebakin toimii tältä pohjalta. Tämä on jotain, mitä pitää mielessä, kun istumme tärkeinä neuvottelupöydän ääreen vichyvesilaseinemme ja kahvikuppeinemme, tarkoituksenamme tarkastella asemakaavakarttaa ja jonkin luisteluhallin mittoja.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjmBL29ghg6F9oNg52pq4nYHHbPcpWpERI2IsN2RIUqnJJHhmFT0G7P04TDu4Uge-8w9wmdGpR7vY7Yk5IjLpXACNr1xBAq8n4WNjge_HVzbr3HzI_5GL0g9GpnhXFKsvr4e1Niz1sMHqJIoQWemSbHjrefExtvgKt2R4JaNvMSa1IIqO3M1dpcV-Y5=s1024" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjmBL29ghg6F9oNg52pq4nYHHbPcpWpERI2IsN2RIUqnJJHhmFT0G7P04TDu4Uge-8w9wmdGpR7vY7Yk5IjLpXACNr1xBAq8n4WNjge_HVzbr3HzI_5GL0g9GpnhXFKsvr4e1Niz1sMHqJIoQWemSbHjrefExtvgKt2R4JaNvMSa1IIqO3M1dpcV-Y5=s320" width="240" /></a></div><div>Etelä-Suomessa muinoin kohonneen vuoriston graniittia, joka on ehtinyt seilata päiväntasaajan tuolle puolen ja kokea myös koko maapalloa koskeneita jäätiköitymisiä eli "lumipallomaan" kausia.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEivQKabwVhVddhZNBuYjjkGOCLaJfB3F0LMhsrmcX9ZlIjyc2WKZqN7j8XKCe_wIiaMqU5roiIwNyyLenQ9dp8AUhgpzO3RLuIFMx1ref57eHBiDpbwal6S5-IwrEs2-pRz96sX-Cc17QVBvxJmK2ruXg2z1pR_wwROWYjDn47cfBuzvyvClks8cDpd=s1024" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEivQKabwVhVddhZNBuYjjkGOCLaJfB3F0LMhsrmcX9ZlIjyc2WKZqN7j8XKCe_wIiaMqU5roiIwNyyLenQ9dp8AUhgpzO3RLuIFMx1ref57eHBiDpbwal6S5-IwrEs2-pRz96sX-Cc17QVBvxJmK2ruXg2z1pR_wwROWYjDn47cfBuzvyvClks8cDpd=s320" width="240" /></a></div><div>Koivun runko havainnollistaa millainen elämäntihentymä vanha puu voi olla.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj928bywHb9mkf6bhayCit5-4AvinIumuBp5RiaHjPCV-tdSnMsOmSSHeDAmtzMLIjAb9A8UuRadI4yFBv7hq8tlmvWRqQVAMAOrDs-3jRksKI4xLeeZR5K1gvMXwygKKH2lNH0mB6TdNN3GUYm-kka1xfTjcvte93SyBJwu8wxFLdhhViKbaykVa6u=s1024" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj928bywHb9mkf6bhayCit5-4AvinIumuBp5RiaHjPCV-tdSnMsOmSSHeDAmtzMLIjAb9A8UuRadI4yFBv7hq8tlmvWRqQVAMAOrDs-3jRksKI4xLeeZR5K1gvMXwygKKH2lNH0mB6TdNN3GUYm-kka1xfTjcvte93SyBJwu8wxFLdhhViKbaykVa6u=s320" width="240" /></a></div>Matokallion pohjoispuolen korpilaaksoa.<div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEibUgkAKx0-DL8uxdG7wKGoES7bsrrYPDEn9FA9UHcPQJUDB0CyDnpKSrc5ljvBVzS20W-FRA2BimTxrCghOC5sUbF2LcuOY8mgW2by96mAnoQqTjVQk7RuAMOluivXxo_ef8xX35p2GxBKW1s8EQ7Glok3KuGfP5Lu5yiJSuo1hujepHYgIKYso69R=s1024" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEibUgkAKx0-DL8uxdG7wKGoES7bsrrYPDEn9FA9UHcPQJUDB0CyDnpKSrc5ljvBVzS20W-FRA2BimTxrCghOC5sUbF2LcuOY8mgW2by96mAnoQqTjVQk7RuAMOluivXxo_ef8xX35p2GxBKW1s8EQ7Glok3KuGfP5Lu5yiJSuo1hujepHYgIKYso69R=s320" width="240" /></a></div>Alueella riittää järeää lahopuuta.<div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg5jlkvJ26vJryq7xlS9LoLxpg95Roua7n94T9zak-fHEyKn7A9T1Sj2FTshuaxQOFFX9u-RIuK3xoozG3URcMXRIK5LXpKdAZ8Zijh8jfNIP4UHlNN2Q6TPbcUzC6XHCyuBCFqNGxH0DeFAtskxhYvqMEFh9IE9E98uCwynO0bOL5y6ka6OskKF26o=s1024" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg5jlkvJ26vJryq7xlS9LoLxpg95Roua7n94T9zak-fHEyKn7A9T1Sj2FTshuaxQOFFX9u-RIuK3xoozG3URcMXRIK5LXpKdAZ8Zijh8jfNIP4UHlNN2Q6TPbcUzC6XHCyuBCFqNGxH0DeFAtskxhYvqMEFh9IE9E98uCwynO0bOL5y6ka6OskKF26o=s320" width="240" /></a></div>Koululuokasta näkee suoraan Matokalliolle.<p>Oli aika, jona Helsingissä kohtuuden nimissä riitti luontoalueita miellettäväksi rakennusmaareserviksi. Tätä aikaa ei enää ole, ei ole ollut pitkään aikaan. Matokallion rakennussuunnitelma on menneen junan kaiku. Se ei kuvaa millään tapaa edistystä, vaan lyhytnäköistä turtuneisuutta, joka on traagisesti irti todellisuudesta. Luisteluhallin elinkaari olisi todennäköisesti muutama vuosikymmen, mutta sen tieltä uhrattua luonnonrikkautta ei koskaan saisi takaisin. Katumus tulisi varmasti, mutta ei sentään "miksi ette tehneet mitään" -syytökset. Sillä moni paikallinen todellakin viettää unettomia öitä rakkaimman elämänkeitaansa kohtaaman uhan vuoksi, ja uhkaan myös yrittää puuttua.</p><p>Matokallio on ollut merkityksellinen paikka iät ja ajat. Siitä kertoo paikan nimi, joka esiintyy ainakin jo 1900-luvun alun topogragikartoissa umpiruotsinkielisen alueen eräänä aniharvoista suomenkielisistä paikannimistä (Matokalliolle ei muuten nykyisinkään ole sepitetty ruotsinkielistä nimeä). Tämä viittaa siihen, että paikka on saanut nimensä esikristillisenä aikana ennen rannikon ruotsalaista uudisasutusta. Suomessa on kaikkiaan 43 Matokallio-nimistä paikkaa. "Mato" viittaa käärmeeseen, niin kuin niitä muinoin kutsuttiin. Ja esikristillisenä aikana käärme ei ollut epäpyhä vaan pyhä olento, jota vähintään arvostettiin, mutta ilmeisesti toisinaan myös ruokittiin maidolla, näin lepytellen alisen voimia. Puotinharjun Matokallion voi nimensä perusteella olettaa mahdollisesti olleen vanha käärmekultin tyyssija. Nyt siellä ei tavata käärmeitä (vaikka vaskitsan on joku tavannutkin), mutta paikassa pitäisi kyetä näkemään esi-isiemme pyhätön ominaisuuksia, ihan vain arvonannon merkeissä.</p><p>Matokallio-käyntieni väliksi voi näemmä muodostua 34 vuotta ja ensimmäisenä paikasta tulla mieleeni uskonnon läksyjen tekeminen. Minulla ei olekaan väliä, vaan muilla. En voi olla näkemättä, että Matokallion tuleva kohtalo on elämän ja kuoleman kysymys, menetetty tai saavutettu mahdollisuus, vedenjakajaratkaisu: valitako lajikato ja ihmisten pahoinvointi - vaiko näiden vastakohta, lajien kukoistus ja ihmisen - osana kokonaisuutta, jonka todellisesta merkityksestä vasta opimme - hyvinvointi.</p><p>Kukoistus tai ei-kukoistus, siinä se pähkinänkuoressa.</p><p>Ei hirtetä ketään aamunkoitteessa Matokalliolla, ei edes Matokalliota itseään.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjtpHVZSo1JNtFxoVN0SfAfO7xarYkePb3Tg60HECgcBwHfGjYHF0_83yW_I-EqpUP4tHJTu33VXAduTHdcCInSaeT-WDVDNNX07WxKbcfgdeFWt3ZBFjISJb-61BWl99qSgOnS0ALrVArkXeUAPKpEb84RSRn8l4fpfBLm-nymSrGM8dARJ2B6TcMV=s1024" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjtpHVZSo1JNtFxoVN0SfAfO7xarYkePb3Tg60HECgcBwHfGjYHF0_83yW_I-EqpUP4tHJTu33VXAduTHdcCInSaeT-WDVDNNX07WxKbcfgdeFWt3ZBFjISJb-61BWl99qSgOnS0ALrVArkXeUAPKpEb84RSRn8l4fpfBLm-nymSrGM8dARJ2B6TcMV=s320" width="240" /></a></div></div>Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänenhttp://www.blogger.com/profile/18169628882502571682noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5326436514948131076.post-9063852197005825032021-11-23T22:42:00.022+02:002021-11-24T21:23:40.762+02:00Kaarnansuikaleita mättäillä: todistamassa kuusen väistymistä Etelä-Suomesta<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigdeS_sFv3AXmIpXkgRXR-gEkzeT7MxLMmZUib9QPHXD-2HFh9D-Mrj4d2KKqdHVS5lBqSb8MEgB54PofNvdGMegc6utM0Eae-FVQfTqbmsjPMbVRLiF3kHJKNyih33ZuWcqtjUt0tvzU/s1024/20211028_105010.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigdeS_sFv3AXmIpXkgRXR-gEkzeT7MxLMmZUib9QPHXD-2HFh9D-Mrj4d2KKqdHVS5lBqSb8MEgB54PofNvdGMegc6utM0Eae-FVQfTqbmsjPMbVRLiF3kHJKNyih33ZuWcqtjUt0tvzU/s320/20211028_105010.jpg" width="240" /></a></div>Kukoistavammaksi etelärannikon kuusikko ei enää tule. Se on lakipisteessään, joka on väistämättä myös käännekohta.<div><br /></div><div><i>"Elämämme ahdistus ja epävarmuus aiheutuu siitä, että elämme muutosten aikakautta, muutosten, jotka ovat suunnattoman paljon nopeampia ja todennäköisesti luonteeltaan syvällisempiä kuin ne mullistukset, jotka tapahtuivat vajaat kymmenentuhatta vuotta sitten metsästäjän poistuessa metsästä ja asettuessa kiinteille asuinsijoille."</i> - Rolf Edberg, 1966<br /><span style="font-size: 12pt;"><br /></span><p></p><p><span style="font-size: 12pt;">Kuljin heinäkuun 20. tuttua metsäpolkua omilla tiluksilla,
kun havaitsin erään kuusen tyvellä purua. Se muistutti vaaleapaahtoista
kahvijauhetta. Tiesin heti mistä oli kyse. Kirjanpainaja oli iskenyt puuhun. Kyseinen
kaarnakuoriaislaji oli onnistunut synnyttämään saman kesän aikana jo toisen
sukupolven, mikä on hyvin poikkeuksellista.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Kuori oli täynnä pieniä reikiä, joista
hissukseen varisi alas purua. Kun kuunteli hiljaa korva kaarnan lähellä, kuuli
eräänlaista kosmista taustaritinää, alastonta ja kauhistuttavan tehokasta elämänkiihkoa;
nilaa nakerrettiin kuoren alla. Pikainen katselmus lähiympäristössä paljasti
noin viidentoista kuusen olevan samassa jamassa. Kirjanpainajan rynnäkön edessä
olivat antautuneet jopa vanhat ja isot kuuset, jotka olivat vuosikymmenissä
sentään kokeneet yhtä ja toista. Kesän 2021 helleputken olosuhteet olivat
mahdollisimman huonot kuuselle ja mahdollisimman hyvät sen viholliselle.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Parin hehtaarin metsäkokonaisuus on huomattavan
monimuotoinen, ja siellä on totuttu vain yksittäisten puiden kuolemiin. Samoin
kun yksittäisiä ihmisiä kuolee siellä täällä, on se yhteisötasolla normaali
asiantila, mutta jos jossain kuolee yhdellä kertaa koko kulmakunnan asujaimisto,
soivat hälytyskellot.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Metsätilamme on osa Sipoonkorpea, joka on Helsingin
luoteispuolella sijaitseva kuusivaltainen metsämanner. Kun samoilin korven
pohjoisosien komeimmilla salomailla kuluvana syksynä, odotti siellä pelätty ja
samalla ennakoitu näky: kuolleita kuusia huomiota herättävissä määrin,
kokonaisia puuryhmiä tai jopa ”kuvioita”, käyttääksemme metsänhoidollista
termiä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Kokemus oli tavallaan ylevä. Sivu
Pohjolan luonnonhistoriassa on kääntymässä, ja sellaisen prosessin rinnalla
ihminen tuntee pienuutensa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Varvikkoa täplittivät kaarnan
kappaleet. Kuuset oli laajalti revitty tikkojen toimesta. Kuihtuneet neulaset
olivat karisseet lempeän ruskeaksi matoksi maahan. Outona paistoi martaan valo
läpi riivittyjen viuhkojen. Tuhruisina ja puruisina, paljas vaalea puu
pilkottaen pitivät rähjäiset jättiläiset kohtalontovereilleen seuraa,
viimeiseen asti yhtenä joukkona seisten.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Mieleeni nousivat takavuosikymmenien
kuvat Keski-Euroopan happosateisiin kuolleista havumetsistä. Ja vielä
relevantimmin taannoiset kuvat Pohjois-Amerikan taigametsien massiivisista
tuhoista sikäläisen kaarnakuoriaisen, vuoristonilurin käsittelyssä. Tunsin
yhteyttä ihmisiin, jotka samalla tavalla olivat järkyttyneet tutun metsän
äkillisestä muutoksesta planeetan toisella puolella.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Koska kirjanpainajan toukkien kehitys
hyötyy lämmöstä, ensimmäisenä sen tappamiksi päätyvät aurinkoisten kohtien
reunakuuset. Tällaisia kasvaa esimerkiksi karun kalliorinteen alapuolella. Kun
reunuskuusikko kuolee eikä enää varjosta sen takana olevia kuusia, ne
puolestaan altistuvat tuhohyönteiselle. Kuusikon kuolema vastaa
valotaloudellisesti miltei avohakkuuta, vaikka kuuset jäisivät sijoilleen niin
kuin ne suojelualueella jäävät.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Kuusimetsien kuolema-aalto etenee
kuin kaatuvat dominopalikat. Nyt kenties on kaatunut vasta yksi tai kaksi
dominopalikkaa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Mutta siitä se lähtee – eikä
prosessia pysäytä muu kuin ihme.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj55_f9kb5XEaFxEN6kFeZTwL-B2_7x9kcloO-L_BMMKNHQUMf3Tf0m3a_zO6H-Nm3PGGK9uKlFozs6dSzbbzA3erXiqMxNgWrIHnMc4pC3xJJ8FFRzB9xmtlXD5I4ahvTtloS2BK2pMgQ/s1024/20211030_174314.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj55_f9kb5XEaFxEN6kFeZTwL-B2_7x9kcloO-L_BMMKNHQUMf3Tf0m3a_zO6H-Nm3PGGK9uKlFozs6dSzbbzA3erXiqMxNgWrIHnMc4pC3xJJ8FFRzB9xmtlXD5I4ahvTtloS2BK2pMgQ/s320/20211030_174314.jpg" width="240" /></a></div>Kirjanpainajakuusikko Hindsbyn metsässä. Tässä tapauksessa kuuset altistuivat lisääntyneelle auringolle siksi, että niiden vierestä metsää oli kaatunut myrskytuhona.<p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Kuusi on väistymässä Etelä-Suomesta. Metsätutkijat ovat
osanneet sitä ennakoida, ja nyt sen voi nähdä omilla silmillään jos vain käy
metsissä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Kuusen sietokyvyn raja-arvo on noin
1400 astevuorokautta vuotuisessa lämpösummassa. Lämpösumma tarkoittaa
lämpöasteiden summaa niiltä vuorokausilta, joina keskilämpö ylittää viisi astetta.
Etelärannikolla kuuselle sovelias lämpösumma on jo ylitetty ja se tulee mitä
ilmeisimmin ylittymään lähivuosikymmeninä kaikkialla Etelä-Suomessa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Kuusen perääntymistien traaginen
kuvaelma on piirtyvä syvälle niiden mieliin, jotka ovat ehtineet kasvaa tutun
boreaalisen havumetsän maisemissa ja elävät vielä jonkun vuosikymmenen
nähdäkseen tapahtuvan. Tilaisuus on itsessään ainutlaatuinen, mutta auttamatta
kolkko. Etelärannikolla on yhdestoista hetki todistaa kuusimetsiä niiden
kaikessa mahtavuudessa, vielä ylväinä ja terveinä. Ne on syytä ikuistaa
mieliin, sanoihin, kirjaimiin, säveliin, kuviin, perimätietoon.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Sipoonkorven pohjoisosissa sijaitseva
”Metsäisin metsä” (eniten runkokuutioita sisältävä neliökilometri Suomen
metsissä) koostuu ennen kaikkea jättimäisistä kuusista. Pohjoisempaa saapuvat
ihmiset päivittelevät syystä etelän puitten korkeutta. Ja korkeista puista
ylenpalttisin on silkan biomassansa puolesta kuusi. Kuusessa on jähmeyttä
hyvässä mielessä, se ei hötkyile eikä vipata.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Upseerikoulutuksessa tähdennetään,
ettei komentajan pää saa liikkua puhuttaessa. Uskottavan johtajan tulee olla
vakaa ja vähäeleinen; sellaista kuunnellaan ja sellaiseen luotetaan. Tämä
ominaisuus on eräs roomalaisista hyveistä, nimeltään <i style="mso-bidi-font-style: normal;">gravitas</i>, mikä parhaiten kääntyy sanaksi ”painoarvo”. Sitä on
kuusitaatolla valtiaan viitassaan: arvokkuutta huokuvaa hillittyä mahtavuutta, taitoa
kantaa itsensä tyylillä. Iäkästä kuusta, joka on seissyt kunnialla monet
myrskyt, kunnioittaa vaistomaisesti. Itse näin sellaisia lapsuudenkotini
yläkerran ikkunasta, joka oli vuoteeni vieressä. Ensimmäisenä asiana aamulla ja
viimeisenä illalla saatoin katsoa puutarhan ja niityn takana häämöttäviä
mahtikuusia, joiden latvat tuntuivat keskustelevan taivaan kanssa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Näkymä kuusen tummista sahalaitalatvoista
taivasta vasten lienee vaikuttanut monia tämänkin tekstin lukijoista. Yhtä
lailla perituttu on kuusen tyven hämyisä kellari, joka sankkojen oksien
reunustamana on tarjonnut lukemattomille eränkävijöille yösuojan. Mielikuvaan
kuusimetsästä ei liity hellejakson paahde, vaan lapsuuden ilmanala koleine
kesineen ja narskuvine pakkaslumineen, ja se loputtomalta tuntunut odotus nähdä
asfaltti jääkerroksen alta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Kuusi hiipi Suomen alueelle idästä
kivikauden lämpöjakson päätyttyä viitisen tuhatta vuotta sitten. Se tuli
viileyden ja kosteuden kutsumana. Ahvenanmaalle se ehti vain kaksi tuhatta
vuotta sitten. Kuusen myötä metsä sai kahdet kasvot: toisaalla avaran männikön
(ja lehtimetsän) valoisuuden ja toisaalla juron kuusikon synkeyden. Ympäristön
polariteetti voimistui. Tunnelma muuttui koko luonnossa, mikä vaikutti väistämättä
pohjoisen ihmisen mielenmaisemaan. Sisäänpäin kääntynyt syvämietteisyys
varmasti lisääntyi, kun se sai vastinpintaa ulkoisesta todellisuudesta. Kuusi
myös voimisti suojan tuntua ympäristössä ja samalla se luonnollisesti tarjosi
myös konkreettista suojaa, niin näkösuojaa kuin säänsuojaa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Ehkä on kuusen ansiota, että
tutkitusti selvä enemmistö suomalaisista mieltää metsän turvapaikaksi, johon
liitetään kohdun ja sylin tuntua.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Kuusikon katveessa olemme kohdanneet
niin kirpeän happamia sammalsaleja kuin vehmautta uhkuvia lehtolaikkuja, mutta
ennen kaikkea mustikkatannerta, jonka tummansiniset aarteet ovat osa
auvoisimpia metsämuistoja. Ei ole sattumaa, että Cajanderin metsätyyppiopissa
tuoreen kankaan nimitys on ”mustikkatyyppi” (Myrtillus-tyyppi, MT). Se on
Etelä-Suomen yleisin metsätyyppi, johon kuuluu 35 prosenttia alueen
metsämaasta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Jos kuusi on kirjoituksen päätähti, tutustutaan myös
kirjanpainajaan sen elämän avainhetkinä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Jonain lämpimänä kesäpäivänä ilmoilla
parveilee suuri määrä mitättömän pieniä suikeita kuoriaisia, jotka laskeutuvat
yksi toisensa jälkeen kuusten rungoille. Ne tonkivat kaarnan saumoja kuin siat,
kunnes alkavat porautua läpi. Kuoriaiset ovat kaikki koiraita. Ne kaivavat kaarnan
alle pariutumiskammion. Kun se on valmis, ne kutsuivat kemiallisin viestein
naaraita. Daameja kömpii tupatarkastukselle kahdesta neljään per kammio.
Puitteet hyväksyttyään ne parittelevat koiraan kanssa. Hedelmöityksen jälkeen
naaraat kaivavat kuoren alle omat emokäytävänsä, jonka reunoille ne laskevat munansa.
Munista kuoriutuvat toukat syövät kuusen elävältä, ellei se onnistu
eliminoimaan hyökkääjiä pihkallaan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Kuusensurmista ainoa ei toki ole
kaarnakuoriainen. Juurikääpä eli maannousemasieni aiheuttaa kohtalokasta
tyvilahoa. Sen vaivaama kuusi näyttää usein ulkoa terveeltä, mutta sitten se
katkeaa kovalla tuulella ja paljastuu sisältä pehmeäksi hötöksi. Juurikääpä
leviää puusta toiseen paitsi juurien välityksellä, myös itiöinä ilmateitse
kaikenlaisiin kuusen haavoihin mukaan lukien tuoreeseen kuusikantoon. Itiöitä
on mainittavasti ilmassa kun vuorokauden keskilämpötila ylittää viisi astetta
eli kasvukauden rajan. Toisin sanoen mitä enemmän kasvukauden päiviä sisältyy
vuoteen, sitä enemmän juurikäävän itiöitä tarjolla.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Edelleen mitä vähemmän routapäiviä,
sitä enemmän kuusi altistuu tuulen vaikutukselle syyssateiden pehmentämässä
maassa. Kuusia siis kaatuu enemmän kuin talvi ei ota tullakseen ja Atlantti
paiskaa kaatosateisen myrskynpoikasen toisensa perään päin kaamosajan mustana
humisevaa metsämuuria. Kuusen tuuhea ja runsas neulasto, joka tähän mennessä on
ollut sen kilpailuetu, on enevissä määrin riskitekijä, fysikaalisten
tuhovoimien maalitaulu.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Kun Lapin kynttiläkuusi on muodoltaan
sopeutunut lumitaakan minimointiin, on sen eteläinen serkku saanut kasvattaa
valtavat oksansa lähes vaakasuoraan. Märkä lumiräntä yhdistettynä navakkaan tuuleen
voi täyttää laveat latvustot liian raskaalla taakalla ja rysäyttää ne poikki.
Kun näin tapahtuu, metsässä voi kuulla toistuvia pamauksia ja rytinöitä. Kuolettavia
monimetrisiä törrökeihäitä iskeytyy loskaiseen maahan. Näin tapahtui Sipoonkorvessa
joulukuussa 2017.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Porottavan kuumina ja ritisevän
kuivina kesinä kuusi voi yksinkertaisesti menehtyä janoon niillä kuivan ja
tuoreen kankaan välimailla, jotka ovat sille tähän asti – haihdunnan pysyessä
tietyn raja-arvon alla – kelvanneet. Näin kuusi perääntyy nääntymyksen kautta.<o:p></o:p></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhChcHfbnYWDjzkUU8dErHIbsetoVBe_tLRQ5Sw1Miz2SWP3Xmyo98-UDqmCYp4ACrTimr94Z7zYP0HZlS3EjpWGM2qYiRED-_nCuKy0Ola1LouoirHTlAoL9lcqcscuHBFbQAW_dV4bb0/s1024/20211030_164450.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhChcHfbnYWDjzkUU8dErHIbsetoVBe_tLRQ5Sw1Miz2SWP3Xmyo98-UDqmCYp4ACrTimr94Z7zYP0HZlS3EjpWGM2qYiRED-_nCuKy0Ola1LouoirHTlAoL9lcqcscuHBFbQAW_dV4bb0/s320/20211030_164450.jpg" width="240" /></a></div>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> Kuusi haluaa elää kostean muhkeassa katveessa, hämärissä hissukseen.</o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Kuusi ei väisty ainoastaan luonnonprosessien toimesta. Kuusikoita
hakataan lähitulevaisuudessa, joko tuhoa ennakoiden tai tuhon katkeran kalkin
kirvoittamana, aiempaa raskaammalla kädellä. Jos kuusimetsiä kuolee laajalti
kaarnakuoriaisten vuoksi, kuten esimerkiksi Ruotsissa on viime vuosina käynyt,
markkinat tukkeutuvat polkuhintaan myytävästä hätähakatusta kuusesta. Sellaisen
myyjäksi ei kukaan metsänomistaja halua päätyä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="mso-tab-count: 1;"> </span>Aikapommi
kuitenkin tikittää. Viimeisen neljännesvuosisadan Suomen metsiin on istutettu
selvästi enemmän kuusta kuin mäntyä. Suurin syy tähän on, että nuoren männyn
vuosikasvaimet ovat hirvien herkkua. Hirviä ja muita sorkkaeläimiä on metsissä
puolestaan luonnottoman paljon, koska avohakkuumallinen metsänkorjuu
vesakkoineen on luonut niille suunnattomat salaattipöydät eikä niitä saalistavien
suurpetojen ole suvaittu kasvattaa kantojaan. Samalla kuusen suosiminen
metsänuudistuksessa on johtanut siihen, että kuusta on istutettu sellaisillekin
kasvupaikoille, jotka eivät edes lähtökohtaisesti ole sille suotuisat.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="mso-tab-count: 1;"> </span>Umpikuja
häämöttää myös talousmetsien yksipuolisuudessa. Yhdeksän kymmenestä
talousmetsähehtaareista on sellaisia, että niissä kasvaa vähintään
75-prosenttisesti vain yhtä puulajia, ja yli 95 prosenttia hakkuista on
uudistettu kuuselle tai männylle.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Ajatelkaamme kuusiviljelmää
juurikäävän kannalta: kun puiden välissä ei kasva muiden puulajien yksilöitä,
jotka sen etenemisen pysäyttäisivät, mikään ei estä juurikääpää levittäytymään
koko kuviolle. Samoin kirjanpainajan mahdollisuuksia rajoittaisi ratkaisevasti se,
että kuusi olisi metsässä vain puulaji muiden joukossa. Kuoriaiskantaa
kontrolloisivat myös tikat, jos metsään olisi jätetty kolopesintään sopivia
vanhoja lehtipuita.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Yksipuolisessa ekosysteemissä
tasapainottavat tekijät ovat vähissä. Se on hutera, valmis kaatumaan
ensimmäisestä kunnon tuuppauksesta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Metsäpolkua reunustavat tiheinä nuoret pienet kuuset. Ne ovat
sopivan mittaisia siihen, että niiden latvushavuja saattaa pelmuttaa molemmilla
käsillä. Jäntevän joustavat taimet tiheine neulasineen ovat virheettömän elinkelpoisia.
Ne tuntuvat uhkuvan optimismia. Nuoret kuuset eivät kiinnosta kirjanpainajia
(ainakaan vielä) ja ne aikovat yrittää parhaansa tullakseen metsän
hallitsijoiksi. Kilpakentälle pyrkii kuitenkin moni muukin ja nyt aiempaa
paremmin mahdollisuuksin.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="mso-tab-count: 1;"> </span>Tammi
on kyyristellyt kapoisella kasvuvyöhykkeellään, joka on kattanut etelärannikon
läntisen puolen, ollen syvimmillään noin 30 kilometriä. Tämän sillanpääaseman
se kivikauden ajoilta kuitenkin piti, ei tullut ajetuksi mereen, ja nyt se on
levittäytyvä kohti taantuvia kuusikoita. Tammen runsastuminen marginaalisesta
kuriositeetista valtapuulajeihin on toki oleva suhteellisen pitkä tie. Tammi on
kotimaisista puulajeista eniten muita eliölajeja elättävä, todellinen elämänpuu.
Miltei samanveroinen biodiversiteetin keidas on haapa. Se on valmiiksi varsin
yleinen puulaji, joka kaiken lisäksi leviää tehokkaasti juuriversoina. Haapa on
vain odottanut tilaisuuttaan, kuten tietenkin myös koivu ja muut lehtipuut pajuja
unohtamatta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Entä mänty? Kuivuutta sietävänä
valopuuna se tulee pärjäämään paljon paremmin kuin kuusi eikä sillä ole
vastaavaa kuoriaisongelmaa – ainakaan vielä. Tulevaisuuden metsien voi siis
olettaa olevan mänty- ja lehtipuusekoituksia.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnkroCw75F6xyO0L1rv7BRhLIY5qNDaopCs2scujABP2TPruU5Yr-KOwsq6Ctv45WZzmQmIEnQGm61Yxf2-LCRebhq4yNf7s7AS454sjOQWJBTU-gNye2r858ttH1H4RBjQp2SwA8kJEo/s1024/20211030_163815.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnkroCw75F6xyO0L1rv7BRhLIY5qNDaopCs2scujABP2TPruU5Yr-KOwsq6Ctv45WZzmQmIEnQGm61Yxf2-LCRebhq4yNf7s7AS454sjOQWJBTU-gNye2r858ttH1H4RBjQp2SwA8kJEo/s320/20211030_163815.jpg" width="240" /></a></div>Kaarnan rapistua alas kuvioivat kuusen runkoa kirjanpainajanaaraiden emokäytävät ja niistä erkaantuvat toukkakäytävät. Jokainen kuvioista on kuin uniikki taideteos.<p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><br /></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Kuusettuminen on tähän asti ollut lehtoluonnon uhka ja kuusta
on suojelualueilta poistettu. Näin on tehty Sipoonkorvessakin, jossa kuusia on
kaulattu pähkinäpensaslehdoissa. Lehdot ja lehtomaiset kankaat lähtevät uuteen,
loisteliaaseen kukoistukseen kuusten vähetessä. Vanhat sinnittelijälajit
runsastuvat ja uusiakin ilmaantuu. Luonnon monimuotoisuus lisääntyy, ellei
tapahdu odottamattomia yllätyksiä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Viattomuuden aika on kuitenkin
ohitse. Enää ei koita vuodenkiertoa, jona metsänystävä ei miettisi: mitä olosuhteet
merkitsevät kuusille, ovatko ne valmiit, mitä niille tapahtuu?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Sinä joka ajatellessasi metsää näet
kuusten tummat hahmot, ole valmis. Ole valmis muutokseen; puhtaaseen, raakaan
muutokseen. Vaikka et sitä voi estää, ota muutos opettajana, anna sen puhua suoraan,
oivalla se.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Valmistaudu hyvästelemään läheiset
kuusivanhuksesi. Ja muista pörhöttää niitä terhakoita kuusitaimia, jotka yhä reunustavat polkuasi.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi41BUjJLfPYcLluGQfF_bIZ54FUc8DQ78JmB5lmoH2IbqhvC9RLCzaIDkxx7DE_R9m4Yv89VBU8G0XlAn_GH7vetFQbJGDO2zepOgKDF9NrCTRGojk0rwYL_gQLQWhpjauv0z3Bj0m1NA/s1024/20211028_121240.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi41BUjJLfPYcLluGQfF_bIZ54FUc8DQ78JmB5lmoH2IbqhvC9RLCzaIDkxx7DE_R9m4Yv89VBU8G0XlAn_GH7vetFQbJGDO2zepOgKDF9NrCTRGojk0rwYL_gQLQWhpjauv0z3Bj0m1NA/s320/20211028_121240.jpg" width="320" /></a></div><p></p></div>Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänenhttp://www.blogger.com/profile/18169628882502571682noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5326436514948131076.post-62874533389504402752021-11-11T14:54:00.008+02:002021-11-11T15:03:56.295+02:00Esoteerinen maantiede podcasteissa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiX2QW3BZhxG-8PiqkyKw9DtxZyoXDaxfQM4FMgCChGdAFXebj2GaLFkN2DoOOcUoeZfYH501IOJ17HtPRKobFm9hnK3_J1qLuKMRvL8Q0Qe-fAa-hwbn8IGQ9oq4Jum8XV5NYL404gajE/s1024/20200727_214038.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiX2QW3BZhxG-8PiqkyKw9DtxZyoXDaxfQM4FMgCChGdAFXebj2GaLFkN2DoOOcUoeZfYH501IOJ17HtPRKobFm9hnK3_J1qLuKMRvL8Q0Qe-fAa-hwbn8IGQ9oq4Jum8XV5NYL404gajE/s320/20200727_214038.jpg" width="240" /></a></div><p>Kuunteluvinkiksi podcastien ystäville: esoteerisen maantieteen aihepiiriä on kuultavissa sekä Henry Soinnunmaan <i>Ihmisiä, siis eläimiä</i> että Otto Kronqvistin ja Joonas Vaaralan <i>Havuhattu</i> -podcasteissa. Molemmat podcast-kanavat ovat itsessään lämpimästi suositeltavia laajan ja mielenkiintoisen sisältönsä puolesta.</p><p><i>Ihmisiä, siis eläimiä</i>:</p><p>Jakso 54: "Esoteerinen maantiede: Keskus ja periferia, Jung, alitajunta, rauniot ja metsä" (2021)</p><p class="MsoNormal">Youtube: <a href="https://youtu.be/QBRX3VMf58o" target="_blank">https://youtu.be/QBRX3VMf58o</a><br />
Soundcloud: <a href="https://soundcloud.com/ihmisiis/54-marko-leppanen" target="_blank">https://soundcloud.com/ihmisiis/54-marko-leppanen</a><br />
Spotify: <a href="https://spoti.fi/3mIr9ZN" target="_blank">https://spoti.fi/3mIr9ZN</a><br />
iTunes: <a href="https://apple.co/3BN320i" target="_blank">https://apple.co/3BN320i</a></p><p><i>Havuhattu</i>:</p><p>Jakso 31: "Vartiosaari ja esoteerinen maantiede" (2020)</p><p><a href="https://havuhattu.fi/jakso-31-vartiosaari-esoteerinen-maantiede/">https://havuhattu.fi/jakso-31-vartiosaari-esoteerinen-maantiede/</a></p><p>Jakso 38: "Salaiset paikat & elvyttävä luonto" (2021)</p><p><a href="https://havuhattu.fi/jakso-38-salaiset-paikat-elvyttava-luonto/">https://havuhattu.fi/jakso-38-salaiset-paikat-elvyttava-luonto/</a></p><p>Viimeisenä vaan ei vähimpänä nostettakoon vielä esiin vuodelta 2016 oleva Perttu Häkkisen (RIP) lähetys, aiheenaan "Esoteerinen maantiede ja joutomaiden hedelmällisyys":</p><p><a href="https://areena.yle.fi/audio/1-3806882">https://areena.yle.fi/audio/1-3806882</a></p>Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänenhttp://www.blogger.com/profile/18169628882502571682noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5326436514948131076.post-42665269482112959432021-03-11T22:38:00.009+02:002021-03-15T19:57:24.630+02:00Ruskeat jänönjäljet – mietelmiä panspermiasta eli elämän mahdollisuudesta levitä universumissa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0Vk6DKGNK5vDW-2sKUhgAuI_eePqSYIN7q-X4RWf8qYDlrPa43_76LEddfZ_UkTBK1DR-s0Zp2mU7r0fjk1RQdwHRH_xVJBj9mAbhrLnzwMVvDHE-Z7zU0p5wIVWoKWE8Hm0fEmi4Occ/s2048/20210226_135657.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0Vk6DKGNK5vDW-2sKUhgAuI_eePqSYIN7q-X4RWf8qYDlrPa43_76LEddfZ_UkTBK1DR-s0Zp2mU7r0fjk1RQdwHRH_xVJBj9mAbhrLnzwMVvDHE-Z7zU0p5wIVWoKWE8Hm0fEmi4Occ/s320/20210226_135657.jpg" /></a></div><br /><div>Jänis on loikkinut lumella. Siitä on jokunen päivä. Suojasää on alkanut ja hanki painunut. Jänönjälkien laikut ovat sentin parin kohoumia muun hangen yläpuolella. Tiivistyneinä polanteina ne ovat kestäneet plusasteiden eroosiota paremmin kuin kuohkea lumi. Jäljissä loimuaa outo ruskea väri. Se on Saharan santaa, mantereentakaisen hiekkamyrskyn jäännettä.</div><div><span> </span>Aavikkotomua pöllysi eteläiseen Suomeen helmikuussa 2021 yläilmakehän suihkuvirtauksen siivillä. Jänönjäljet keräsivät tomua kuin näytteenottoastiat. Sitten kupeista tuli nuppeja, hetkellisiä säilytyskapseleita vieraalle ainekselle. Karanteenin päättyessä lumien sulamiseen Saharan viesti siirtyy täkäläiseen maaperään ja vesistöihin.</div><div><span> </span>Kivipölyyn sisältyy dna:ta. Organismeja, jotka omaavat aineenvaihdunnan ja pystyvät lisääntymään, eliöitä siis, ja tässä tapauksessa mikrobeja ja niiden itiöitä. Niiden määrä on yhtä mittaamaton kuin tomupartikkeleiden itsensä.</div><div><span> </span>Värjäytyneiden käpälänjälkien mikroskooppisesti luettava viesti on täydessä sopusoinnussa jo antiikin aikana esitetyn <i>panspermia</i>-teorian kanssa. Panspermia tarkoittaa kirjaimellisesti kaikkialla olevia siemeniä, elämän siemeniä.</div><div><span> </span>Tässä kirjoituksessa menemme elämän siementen perässä niin pitkälle kuin mahdollista. Kiinnitä turvavyösi. Pääsemme turvallisesti perille.</div><div><br /></div><div>Ilmakehä kuljettaa jatkuvasti pienhiukkasia – myös elämää sisältäviä biohiukkasia – mantereilta toisille. Ilmiötä on kutsuttu nimellä <i>ilmaplankton</i>, joka osuvasti rinnastaa merten läpikuultavan elonhunnun globaalin ilmakehäjärjestelmän vastaavaan.</div><div><span> </span>Ilmaplanktonin mikrobeista on otettu näytteitä jopa yli 40 kilometrin korkeudesta. Tuolloin on löydetty paitsi Maan pinnalta tuttuja lajeja, myös tieteelle aiemmin tuntemattomia, joiden kotiseutuna saattaa olla elinkelvottomaksi luultu stratosfääri. Ei yllättävää, että näiden tieteelle uusien mikrobilajien on havaittu olevan poikkeuksellisen vastustuskykyisiä ultraviolettisäteilylle.</div><div><span> </span>Ilmaplankton saattaa olla paitsi ilmavirtausten myös globaalin ilmakehäjärjestelmän sähköisen kierron pumppaama. Sarastava ymmärrys ilmiöstä on venyttänyt käsitystä elämän sinnikkyydestä ja levittäytymisestä. Se on herättänyt kysymyksen siitä, miten pitkälle Maan pinnalta mikrobit voisivat yltää – tai voisiko jokin yltää tänne.</div><div><span> </span>Elämä vaeltaa. On yksinomaan oma rajoitteemme, ettemme tunnista elämää kaikkialla missä sitä on.</div><div><br /></div><div>Edesmenneen äitini luontosuhde oli inspiroiva. Hän näki – tai koki – kaiken elävänä, niin kävyt kun kivet. Toisinaan hän jopa rohkaisi nostamaan polkupyörän koiranilmasta sisään, ettei se palelisi ulkona viruessaan. Hänen suhtautumistapaansa ilmiömaailmaan – siis kaiken eläväksi mieltämistä – voisi luonnehtia ”shamanistiseksi” tai ”luontomystiseksi”.</div><div><span> </span>Se on kuitenkin myös tieteellinen.</div><div><span> </span>Jopa kivi voi kätkeä sisuksiinsa elämää.
Jos graniittimurikan halkaisee, kuten tutkimusoloissa on tehty, sen sisältä voi paljastua <i>endoliittejä</i> eli kiven uumenissa eläviä eliöitä. Nämä mineraaleista elinehtonsa saavat otukset ovat ääriolosuhteisiin erikoistuneita mikrobeja, <i>ekstremofiilejä</i>. Kummastella voi miten ne edes graniitin sisään pääsevät. Mikroskooppisia hiusmurtumia pitkin hivuttautumalla, voimme arvella, tukenaan mittaamattomasti aikaa. Elämän ihmeellisyyttä ei pidä koskaan aliarvioida.</div><div><span> </span>Muita ekstremofiilejä ovat esimerkiksi äärimmäisen happamassa, emäksisessä, kylmässä tai kuumassa elävät eliöt – tai ne, jotka sietävät äärimmäistä painetta, raskasmetallipitoisuuksia tai ionisoivaa säteilyä. Ekstremofiilit ovat uskomattomia selviytyjiä, mutta tietenkin vain meidän perspektiivistämme. Kaikki on suhteellista, sanoisi yli 400 celsiusasteen lämpötilassa porskuttava bakteeri. Sille meidän olosuhteemme voisivat olla äärimmäisiä, ja me siis ekstremofiilejä.</div><div><span> </span>Haavoittumattomuus, miltei kuolemattomuus näyttää kiteytyvän yhden solun kokoiseen yksikköön, kuten myös evolutiivisen luovuuden huolettomuus – kaiken mahdollisen ja mahdottoman kokeileminen, elämän riehakas hulluus.</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6_wsU-FR2fyhi2SoDnTSRm24j3Wxoan1I_33fI2HxhOqZd8j4agwX7rPiHcOCMlkjOUJ2RS1Q500tr8ldOGDoR7admAJfGg733dqvO4y3drqkWlgeLtf-Ib7AKWHA0u_QfyUE5wIQjSU/s1612/20210226_135810.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1612" data-original-width="1209" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6_wsU-FR2fyhi2SoDnTSRm24j3Wxoan1I_33fI2HxhOqZd8j4agwX7rPiHcOCMlkjOUJ2RS1Q500tr8ldOGDoR7admAJfGg733dqvO4y3drqkWlgeLtf-Ib7AKWHA0u_QfyUE5wIQjSU/s320/20210226_135810.jpg" /></a></div><br /><div>Vuonna 2015 löydettiin australialaisesta kivestä 4,1 miljardia vuotta vanhoja eloperäisiä jäänteitä. Maa oli niiden aikana vasta 400-miljoonavuotias – hyvin, hyvin karu ja kaoottinen, tuskin sulasta pallosta kiinteytynyt. Jos elämä ilmaantui hetimiten kun se oli edes jotenkin mahdollista, voidaan sen arvella olevan yleistä maailmankaikkeudessa.</div><div><span> </span>Elämän itsensä synnystä ei meillä ole vastausta. Missä ja miten, se pysyy mysteerinä. Mutta onko elämä syntynyt Maa-planeetalla ja vai kulkeutunut tänne ituna avaruudesta, se mahtuu helpommin pohdintamme piiriin.</div><div><span> </span>Ajattelemme lähtökohtaisesti, että avaruuden halki ei voi mikään kulkea hengissä muutoin kuin avaruuslaivassa. Tuntuu mahdottomalta, että mikään elävä olio voisi säilyä avaruudessa säteilyn, painottomuuden, äärimmäisten lämpötilojen ja silkan avaruusmatkailun vaatiman ajankulun vuoksi.</div><div><span> </span>Aika on ehkä kriittisin edellytys. Sitä pitäisi olla katsantokannastamme suunnattomasti, jotta avaruudessa voisi vaeltaa joillekin mahdollisesti elinkelpoisille uusille laitumille. Tässä kohdin tulemme mikrobien potentiaaliseen elinikään.
Vasta hiljan olemme törmänneet syvän biosfäärin mikrobeihin, käsittämättömään määrään tieteelle aiemmin tuntemattomia lajeja, jotka kansoittavat kiviperää kilometrien syvyyteen. Ne sykkivät äärimmäisen hidastempoista elämää mineraaleista itseään raviten ja eläen kulttuurejamme kauemmin – jopa geologisista ajanjaksoista toisiin.</div><div><span> </span>Vuonna 2020 uutisoitiin japanilais-yhdysvaltalaisesta tutkijaryhmästä, joka oli löytänyt 101,5 miljoonaa vuotta vanhasta merenalaisesta maakerroksesta horrostavia mikrobeja. Nämä mikrobit, joiden ikänä tosiaan pidetään yli sataa miljoonaa vuotta, heräsivät kun niille tarjottiin ravintoa. Vain yksi prosentti näytteen mikrobeista oli heittänyt henkensä, loput 99 prosenttia osoitti ruoka- ja lisääntymishalua prinsessaruususenunensa päätteeksi. Horrostaessaan sedimentissä 75 metriä merenpohjan alla ne olivat säätäneet ainevaihduntansa käytännössä pysähdyksiin.</div><div><span> </span>Ne olivat menneet <i>kryptobioosiin</i>. Se on kuin kuolema ilman kuolemaa tai elämä ilman elämää. Kuin ihmisen haave tulla pakastetuksi kuoltuaan, jotta voisi tulla joskus tulevaisuuden hyvissä oloissa henkiin herätetyksi – mutta todellisuutta, käden ulottuvilla tapahtuvaa.</div><div><span> </span>Kryptobioosiin voivat vaipua esimerkiksi karhukaiset, pienet jaokkeiset eläimet joista suurimmat ovat ihmissilmälle juuri ja juuri erottuvia. Ja niitä ei tarvitse etsiä valtameren pohjasedimentistä – kotoinen lähimetsä riittää. Kuivatussa sammalgrammassa niitä voi olla 20 000. Ne ovat koeoloissa selvinneet 270 asteen pakkasesta, 151 asteen kuumuudesta, kuuden tuhannen ilmakehän paineesta, tyhjiöstä ja tuhat kertaa niin voimakkaasta radioaktiivisesta säteilystä kuin ihminen voi kestää.</div><div><span> </span>Tällä hetkellä karhukaisia on lähimetsän lisäksi Kuussa. Niitä matkusti israelilaisen kuuluotain Beresheetin lastissa, kun luotain murskautui suurella nopeudella Kuun pintaan keväällä 2019. Tutkijat olettavat karhukaisten selvinneen iskusta ja levinneen Kuun pinnalle, jossa ne ovat vaipuneet kryptobioosiin. Karhukaiset lennätettiin avaruuteen osana monien tutkimusten jatkumoa, jossa on havainnoitu eliöiden selviytymistä avaruudessa.</div><div><br /></div><div>Ensikerran mikrobeja vietiin tarkoituksella avaruuteen 1966 niin amerikkalaisten kuin neuvostoliittolaisten laitteiden matkassa. Saksalaisessa EXOSTACK-kokeessa 1980-luvulla testattiin <i>Bacillus subtilis</i> -lajin itiöiden selviämistä kuuden vuoden satelliittimatkalla. Valtaosa selvisi. EXPOSE-hankkeessa vuosien 2008 ja 2015 välillä tehdyissä astrobiologisissa kokeissa istutettiin kansainvälisen avaruusasema ISS:n ulkopinnoille biomolekyylejä, mikro-organismeja ja niiden itiöitä puoleksitoista vuodeksi. Jotkut organismit kestivät itiötilassa huomattavia aikoja. Ne joiden suojaksi oli asetettu meteoria jäljittelevää ainesta, kestivät siinä määrin, että voisivat teoriassa tehdä planeettojenvälisiä matkoja.</div><div><span> </span>Tieteelliseksi hypoteesiksi panspermian jalosti ruotsalainen kemisti Svante Arrhenius vuonna 1903. Nykyisin käytetään yleisemmin termiä <i>lithopanspermia</i>, mikä sananmukaisesti tarkoittaa kivien mukana tapahtuvaa panspermiaa. Jos mikrobeilla on kyky tunkeutua kiven sisärakenteisiin, kaikki todennäköisyys puhuu sen puolesta että tällainen kyky on muualla maailmankaikkeudessa elävillä mikrobeilla – jos muualla on siis elämää.</div><div><span> </span>Mikrobit voivat selvitä hengissä paitsi avaruuden halki purjehtimisesta, myös niiltä äärimmäisen tuhovoimaisilta prosesseilta, mitä sinkoutuminen planeetan pinnalta ja iskeytyminen ilmakehään merkitsee. Jo edellä mainitut <i>B. subtilis</i> -bakteerit, monien kokeiden ”avaruusveteraanit”, ovat selvinneet itiömuodossa hypernopeasta (noin 11 000 km/h) sinkoamisesta avaruuteen. Noin 120 kilometrin korkeuteen suuntautuneen reissunsa itiöt tekivät graniitinpalassa Orion-luokan kaksivaiheraketin ulkopuolella. Kiven laidoilla nököttäneet itiöt selvisivät hengissä, kun taas kiven etulaidalta istuimensa saaneet tuhoutuivat.</div><div><span> </span>Tällaiset kokeet jäljittelevät avaruudessa kaiken aikaa tapahtuvan ilmiön olosuhteita, nimittäin sitä, että taivaankappaleisiin törmäävät suuret meteoriitit heittävät törmäysenergiallaan kiviainesta avaruuteen.</div><div><br /></div><div>Kaikesta edellä käsittelemämme jälkeen on loogista pohtia, seilaako ulkoavaruudessa mikrobisiirtokuntia. Tähtitieteilijä Stephen Hawking kuuluu niihin, joiden mukaan se on mahdollista. ”Elämä voisi levitä planeetalta planeetalle tai tähtijärjestelmästä toiseen meteorien kantamana”, hän totesi 2009.</div><div><span> </span>Kosminen matka olisi karuista karuin. Mikrobikulkureiden onni olisi avaruudessa vaeltava tähtienvälinen sumu, joka on koostumukseltaan osin orgaanista, siis hiiltä sisältävää. Jos organismeja on, ainakin niitä varten kulkevat eväät elämän käynnistämiseen, ylläpitämiseen ja kehittymiseen. Kuitenkaan elämän iduista ja vähistä rakennuspalikoista ei ole todellista hyötyä, ellei kohdeplaneetalla ole vähimmäisvaatimukset täyttäviä olosuhteita elämän viriämiselle. Universumin mittakaavassa tämä ei vaikuta mahdottomalta vaatimukselta. Vuonna 2013 astronomit esittivät NASA:n Kepler-avaruusteleskooppi-aineiston pohjalta, että pelkästään omassa Linnunradan galaksissamme voi olla jopa 40 miljardia Maan kokoista planeettaa, jotka kiertävät elämän synnylle potentiaalisella etäisyydellä auringonkaltaisia tähtiä tai niin sanottuja punaisia kääpiöitä.</div><div><span> </span>Tulimme näin loikanneeksi galaktiselle tasolle. Ja sitä myöten intergalaktisen panspermian ylevään näköalaan.</div><div><span> </span>Aiheesta sanoivat sanansa 2018 Harvardin astronomit. He esittelivät analyyttisen mallin, jonka mukaan kiinteän aineksen ja sen mukana mahdollisten mikrobi-itiöiden vaihdon ei tarvitse rajoittua aurinkokuntien tasolle vaan ilmiö voi toimia myös galaksien välisesti. Suojaksi kosmiselta säteilyltä tarvitaan vain sopivan kokoinen murikka. Kokoa on oltava vähintään metrin läpimitta. Näin on päätelty säteilyn vaikutusta ja dna:n vakautta koskevan kokeellisen aineiston perusteella.</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEie7NAKXPtn3H7A3GwwqGm7XICNYhgY6B-iz7pvSkQsHAFgZgoNUwHb5Zw5cyg96qc_YHtKStuqaDU9bSUDTRKFWCsEL_N3GT-WzeFVXVuuzQtIftdSFyUBDDIKSZJiTiarV-CFJv7_yD8/s1612/20210226_135748.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1612" data-original-width="1209" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEie7NAKXPtn3H7A3GwwqGm7XICNYhgY6B-iz7pvSkQsHAFgZgoNUwHb5Zw5cyg96qc_YHtKStuqaDU9bSUDTRKFWCsEL_N3GT-WzeFVXVuuzQtIftdSFyUBDDIKSZJiTiarV-CFJv7_yD8/s320/20210226_135748.jpg" /></a></div><br /><div>Suurin osa meteoreista on kooltaan jotain hienoisen kuplan ja hiekanjyvän väliltä, ja näemme niiden ilmakehään tuhoutumisen tähdenlentoina. Mutta isompiakin yrittäjiä on liikkeellä. Vuonna 1920 namibialaisen viljelijän aura kolahti kiveen, joka paljastui paikalle 80 000 vuotta aiemmin jysähtäneeksi 66 tonnin meteoriitiksi. Jukatanin niemimaalle Chicxulubin kraatterin 66 miljoonaa vuotta sitten aiheuttanut asteroidi oli kooltaan noin sata kertaa kymmenen kilometriä.</div><div><span> </span>Vuonna 2017 havaittiin ensimmäinen tähtienvälisestä avaruudesta peräisin oleva kappale Aurinkokuntamme alueella. Havainto tehtiin Havaijin yliopiston toimesta ja siksi mystinen vaeltaja sai havaijinkielisen nimen ʻOumuamua. Se tarkoittaa ”viestintuojaa kaukaisesta menneisyydestä”. Kappale on noin 400 metriä pitkä ja leveydeltään tästä kymmenyksen. Se on ehkä hajonneen komeetan osa ja sen arvellaan vaeltaneen Linnunradassa miljoonia vuosia. Aurinkokunnastamme se lipuu Pegasuksen tähdistön suuntaan. ʻOumuamua todistaa, että aurinkokuntien välillä kulkee riittävän isoja kappaleita panspermiaa ajatellen.</div><div><span> </span>Jos avaruus kylväisi Maahan biohiukkasia, mikään ei tietenkään takaisi niiden olevan kannaltamme harmittomia. Tähtitieteilijä Fred Hoyle ja matemaatikko Chandra Wickramasinghe ovat esittäneet hypoteesin, jonka mukaan vuosina 1918–1920 riehunut espanjantauti (influenssavirus A:n alatyyppi H1N1) olisi voinut olla peräisin usealle alueelle planeettaamme samanaikaisesti levinneestä komeettapölystä. Vastaavia hypoteesejä on muitakin, ja ne ovat tietenkin kiistanalaisia.</div><div><span> </span>Meteoriitit ovat tyypillisesti pinnaltaan sulaneet lasimaisiksi, eli niiden sisältämien mahdollisten itiöiden vapautuminen ympäristöön eroosion kautta kestää pitkään. Isommat meteoriitit kuitenkin hajoavat ainakin osittain törmäysvoimasta, eli niiden sisältö voi heti vaikuttaa ympäristöön. Ihmiskunta voi vain luottaa tuuriinsa – ja käsitellä haltuunsa saamiaan meteoriitteja kuin hyvin outoa vieraalta lähettäjältä saapunutta postipakettia.</div><div><span> </span>Tässä kohtaa on aika käsitellä niin sanotun <i>suunnatun panspermian</i> mahdollisuutta. Tämä tarkoittaa sitä, että jokin tietoisten olentojen yhteisö tai useat sellaiset olisivat tarkoituksellisesti kylväneet elämän siemeniä avaruuteen. Tämä siis merkitsisi älyllisesti pitkälle kehittyneen elämän läsnäoloa jossain tähtitaivaan tuikkeessa.</div><div><span> </span>Emme voi tietää. Mutta sen me Maan edustajina tiedämme, että voisimme itse ryhtyä suunnattuun panspermiaan. Voisimme kylvää elämää eteenpäin – niin kuin kukoistusta toivova puutarhuri, joka näkee kukinnat jo siemenpussi kädessään mustan maan äärellä.</div><div><span> </span>Että soisimme elämälle mahdollisuuden muuallakin, eikö se olisi jalointa ja ikuisinta mitä voisimme tehdä ja kenties myös eräänlainen sovitus aiheuttamastamme lajikadosta? Palkinto ihmiselle olisi vahvistunut tietoisuus samassa veneessä olevana ihmiskuntana, elämän arvostuksen yleinen kasvu ja kollektiivinen oivallus elämänsuojelun tähdellisyydestä.</div><div><span> </span>Jos lähettäisimme elämää ulkoavaruuteen toivoen sen juurtuvan jonnekin, olisi entistä vaikeampaa samanaikaisesti jatkaa itseämme kannattelevan elämän tuhoamista.</div><div><br /></div><div>Tekniikka suunnattuun panspermiaan on olemassa. Jo vuonna 1977 lähetimme matkaan Voyager 2 -avaruusluotaimen, joka viilettää nyt 19 miljardin kilometrin päässä aurinkokunnan ulkopuolella. Vaivaisessa 42 000 vuodessa se on saavuttanut Antromedan tähtisumun, mukanaan levysoitin ja kultainen äänilevy jolla YK:n pääsihteeri Kurt Waldheim esittää tervehdyksen ihmiskunnalta. Puhe voi kaikua tyhjille saleille, ja silti se lähetettiin.</div><div><span> </span>Jos elämän ituja päätettäisiin lähettää ulkoavaruuteen, valikoituisivat luontevimmat mikronautit ekstremofiilien joukosta, kapteeninaan ehkä planeetan kovapintaisin tyyppi <i>Deinococcus radiodurans</i>. Jo sen nimi paljastaa sen sietävän äärimmäisen voimakasta radioaktiivista säteilyä, mutta se on huomattavan sietokykyinen myös happoa, äärimmäistä kylmyyttä ja kuumuutta, suhteellista tyhjiötä ja pitkiä kuivakausia kohtaan. Miehistöön tulisi myös kenties joitain Etelämantereen lajeja ja ennen kaikkea suoraan mineraaleista ravintonsa saavaa lajistoa. Graniittialuksen eliittijoukkoa olisivat geneettisesti muunnellut mikrobit, joissa yhdistyisi mahdollisimman moni selviytymiselle suotuisa ominaisuus.</div><div><span> </span>Matkaan lähtisi kokonainen elämäntehdas. Se olisi valmis aloittamaan aineenvaihdunnan ja lisääntymisen jollainen kaukaisella kolkalla, nauttien kiviä ja tuottaen hiilidioksidia, joka aikojen saatossa synnyttäisi lämpimän ja kostean ilmakehän.</div><div><span> </span>Näytelmä muistuttaisi samaa mikä esitettiin Maassa vailla ainuttakaan katselijaa. Kaikki olisi epävarmaa ja haparoivan elämän täytyisi läpäistä monta pullonkaulaa. Ehkä elämä jaksaisi, ehkä se tulisi esiin näkymättömältä tasolta, puhkeaisi väreiksi ja tuoksuiksi, jopa itsetietoisiksi olennoiksi, uusien maailmojen tähyäjiksi. Tai sitten elämä tuupertuisi, nikottelisi ja vaimenisi. Jos mikrobialuksemme puolestaan osuisi jo elämää kukoistavalle planeetalle, toisi se sinne makroevoluution kannalta kenties tähdellistä täydennystä. Niin tai näin, suunnattu panspermia olisi kuin sinfonia. Sen arvo olisi siinä itsessään.</div><div><span> </span>Jos taivaankappaleiden välistä panspermiaa tapahtuu ikinä missään, tapahtuu sitä epäilemättä lukemattomia kertoja luonnollisella tavalla, sillä silloin kyse on elämän ikiaikaisesta toimintamekanismista. Maailmankaikkeuden äärettömyydessä mahdollisuuksia yritykseen, erehdykseen ja onnistumiseen on äärettömästi. Jos elämän siemenet ovat galaksimatkaajia, on elämää olemassa maailmankauden loppuun.</div><div><span> </span>Edessämme kajastaa se eksistentiaalinen oivallus, että kenties olemme kirjaimellisesti maailmankansalaisia. Elämme joka tapauksessa yhteenkuuluvuuden todellisuudessa, osana keskinäisriippuvaista kokonaisuutta, verkostoa. Olemme tähtipölystä pääosin koostuneita ja lävitsemme kulkee joka sekunti miljardeja kosmisia alkeishiukkasia eli neutriinoja. Intergalaktinen geneetinen yhteys olisi yhtä luonnollista ja samalla yhtä ällistyttävää.</div><div><br /></div><div>Jäniksen jälkien rusehtava täpläjono johtaa metsään. Puiden juurilla häilyvät pälvien laikut, mustarasta virittelee arasti huiluaan, kevät lähestyy.</div><div><span> </span>Hiljaa ja itsekseen kuin kevään saapuminen, tapahtuu myös näkymätön siirtymä, jossa kaukokantautuneet lajit asettuvat tunnustelevasti osaksi uutta yhteisöä. Iskuja satelee, tapahtuu kuohuntaa, mutta myös kädenpuristuksia yhteistyösuunnitelmien merkeissä. Taas yksi uusi rivi alkaa elämänhistoriassa.</div><div><span> </span>Maailmassa joka nähdään tarkasti, on polkupyörässä elämää. Ja se voi kärsiä vilusta. Ja se voi olla siihen kaukaa saapunutta.
Joka tapauksessa se on sukua kanssasi, armas lukija, elämä yhteisellä matkalla kanssasi tuntemattomaan ja ainakin omalta osaltaan täydellisen luottavaisena.</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF30VTO2B_wYdO4aTOXfK6phjFlACK4e_tZYwlRlZ31sVExg_gZx_nPgr_L62aZz07mFQsl0ekndGXILIXyzgf-ysri-elsT6MQWe7uOUAMaCALVxSDT61Qkay82WCZhEfCn2zMR9ETFk/s1612/20210226_135534.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1612" data-original-width="1209" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF30VTO2B_wYdO4aTOXfK6phjFlACK4e_tZYwlRlZ31sVExg_gZx_nPgr_L62aZz07mFQsl0ekndGXILIXyzgf-ysri-elsT6MQWe7uOUAMaCALVxSDT61Qkay82WCZhEfCn2zMR9ETFk/s320/20210226_135534.jpg" /></a></div><div><br /></div>Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänenhttp://www.blogger.com/profile/18169628882502571682noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5326436514948131076.post-41396179656850897622020-08-03T22:58:00.057+03:002020-08-05T16:28:04.796+03:00Karkupesän taistelu<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9unGIhvNC9MPprpQK6FlNb2MqYmoLyX0fJe5TR0GjiCr-6FUJyjVIDrX6kC9bkeuZtjlQal6lbT3FiG7hZklbELjH6KY0uWViAa6-0XTK8FfGIYM7xWC0ekO5jF3aRqauom-5EYCwn8M/s2048/20200719_144649.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9unGIhvNC9MPprpQK6FlNb2MqYmoLyX0fJe5TR0GjiCr-6FUJyjVIDrX6kC9bkeuZtjlQal6lbT3FiG7hZklbELjH6KY0uWViAa6-0XTK8FfGIYM7xWC0ekO5jF3aRqauom-5EYCwn8M/s640/20200719_144649.jpg" /></a></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt;">Eräänä kesän lämpimänä iltayönä havaitsimme, että pihan
vanha haapa humisi oudosti. Matala tasainen jyly kuului puun tyviosasta ja
kantoi muutaman metrin päähän. Epätodellinen ääni oli uhkaava, se kavahdutti.
Hiivimme varovaisesti lähemmäksi puuta. Kuulosti kuin siinä olisi ollut
ilmastointikone.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Ja niin siinä olikin, tavallaan.
Haavan onton rungon sisällä kuhisi mehiläisiä, sen saatoimme aukosta nähdä.
Päättelimme niiden kierrättävän onkalossa ilmaa, jotta lämpötila ei kohoaisi
liian korkeaksi.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Puussa pesi kokonainen
mehiläisyhdyskunta, tiiviisti kylki kyljessä. Kesti tajuta mistä on kysymys.
Mehiläiset olivat karkuteillä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Yhdyskunta oli ottanut hatkat joltain lähimaaseudun
mehiläistilalta. Matkaan mehiläiset olivat varustautuneet evästämällä kuvut
täyteen hunajaa. Kuningatar oli poikkeus, se oli laihduttanut pitkää lentoa varten.
Hermostuneena se oli seurannut tiedustelijamehiläisten raportteja ja suotuisan
lentosään koittamista. Sen tuntosarvet olivat haroneet ilmaa, jossa sinkoili
enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Mehiläispaljous oli pakkautunut pesän
etuseinälle, lentoaukon tuntumaan. Matala surina oli soinut odotusta,
odotusta...</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Ja sitten, jonkun kauniin aamupäivän
hellässä suvannossa, se oli tapahtunut – lähtö kotoa, suureen tuntemattomaan.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Itsetarkoituksellinen liike,
horisontintakaiset lupaukset – elämän ikuinen vaellus, kosminen pakotus.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Parven matka oli käynyt halki
Sipoonkorven laajojen metsien. Huriseva, vellova tihentymä oli ylittänyt
rämejuotteja pysähtymättä suopursujen väkevähuuruisiin kukkiin. Kuumien
kallioiden männynkäkkärät olivat haroneet pienen harmaan raepilven alla, synkät
kuusikot uhkuneet kosteaa happamuuttaan, jossain välkehtinyt puron hopeanauha.
Välillä parvi oli levännyt vankan koivutaaton uurteisella rungolla. Jos joku
olisi nähnyt sen, olisi näky kenties muistuttanut repaleista jalkapalloa tai
valuvaa lehmänläjää.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Oli tullut yö. Kehrääjä oli surissut
mäntykankaalla, ja niin oli surruuttellut parvikin, hyristen vapauden kamalaa
riemua. Oli sarastanut aamu ja auringon säteet iskeneet vaativina jaettuun
tajuntaan. Tiedustelijat olivat taas tehneet työtään ja osoittaneet lupaavaa
suuntaa, tanssien kuin visioiden valtaamat shamaanit. Vaellus oli jatkunut yli
peltojen ja vehmaiden lehtimetsiköiden. Vastatuuleen oli parvi käynyt, koska
vaisto käski niin.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Lopulta se oli löytänyt sijansa
maailmassa.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Karu oli se kodiksi. Ehkä siinä
onnistaisi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Vadelman kesäkuussa aukeava pieni vihertävänvalkoinen kukka
on niin huomaamaton, että sitä tuskin panee merkille vaikka kulkisi aivan vattupensaikon
vierestä. Mutta niinä kesäpäivinä, ensimmäistä kertaa elämässämme, huomasimme
vadelman kukinnan. Tämä tapahtui kuulon avulla. Vadelmapensaat hyrisivät
voimakkaasti. Ääni oli jo tuttu, ja kammoksumisen sijasta siitä ilahtui.
Pensaat olivat täynnä keruumehiläsiä. Yhdyskunta oli aloittanut toimensa.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Mehiläistarhaajaa arvokkaan
omaisuuden häipyminen tietysti harmittaa. Karannut yhdyskunta pitäisi ohjeiden
mukaan ilmiantaa. Tarhureiden piirissä on karkureiden kiinniottoon
erikoistuneita ammattilaisia, jotka saapuvat soitosta paikalle haaveineen ja
suojavarusteineen. Ihmisiä neuvotaan suihkuttamaan mehiläispallo märäksi, jotta
se pysyisi aloillaan. Ilmojen uitetut koirat palautetaan palvelukseen, jossa ne
ovat turvassa ja hyödyksi. Mutta ne onnettomat, jotka yrittävät hyökätä
mehiläisparvea vastaan Raid-pullo kourassa, voivat jäädä hengenvaarallisella
tavalla alakynteen.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Emme ilmiantaneet karkureita. Emme
hennoneet. Ne rakensivat jo täyttä päätä kennostoa onkaloonsa. Sitä
tarvittaisiin munintaa varten sekä siitepöly- ja mesivarastoksi. Haapa hyrisi
elämää. Ulos ja sisään lensi jatkuvasti pörriäistä. Ampiaisiin verrattuna ne
olivat säyseämielisiä, ne eivät piitanneet uteliaasta kurkkimisesta, jollei ei
mennyt aivan kolon suulle. Tällöin vartijamehiläinen teki tungettelijan
suuntaan kaarroksen, jolla tehtiin selväksi että tämä on havaittu ja
tarkkailussa.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Opimme nopeasti, että mehiläisten
seurassa pärjää kun välttää äkkiliikkeitä, kovia ääniä ja tummia vaatteita.
Niiden katselu rauhoitti, kun samalla tietty vaaran elementti piti valppaana.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Hunajamehiläiset eivät selviydy omin päin Suomen talvesta,
sanotaan. Niiden luontainen levinneisyysalue ulottuu Skandinavian eteläosiin.
Usein parveilemaan lähteneet yhdyskunnat sitä paitsi päätyvät kehnoon paikkaan,
kuten savupiippuun tai seinärakenteeseen, jossa ne eivät ole tervetulleita.
Kesymehiläiset eivät osaa ampiaisten tavoin tehdä pesälleen seiniä, joten ne
ovat riippuvaisia valmiista suojapaikoista. Maamme luonnonvaraiset mehiläiset
ovat erakkomehiläisiä, jotka nimensä mukaisesti elävät yksin tai korkeintaan
pienissä yhdyskunnissa. Ne pesivät yleensä lahopuun pieniin koloihin. Nykyisin
niitä on alettu auttaa hyönteishotellein.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Kolohaapa on tehokkaan metsätalouden
aikakaudella harvinainen ilmestys, sen löytäessään mehiläiset olivat siis
onnekkaita. Ehkä mekin olimme, sillä perinteisen näkemyksen mukaan pihaan
ilmaantunut mehiläisparvi tietää talolle onnea. Gallen-Kallelan maalauksessa </span><i style="font-size: 12pt; mso-bidi-font-style: normal; text-indent: 65.2pt;">Lemminkäisen äiti</i><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"> elämän säteet palaavat
Tuonelanjoen rannassa hengettömänä makaavan Lemminkäisen luo mehiläisen
viitoittamana. Länsimaisessa symboliikassa mehiläistä on sanottu Marian tai
Jumalan linnuksi, Eleusiissa pappeja ja papittaria kutsuttiin ”mehiläisiksi” ja
vanhoille germaaneille kuolleiden sielujen täyttämä ilma oli ”mehiläistie”.
Antiikissa mehiläisillä katsottiin olevan inhimillisiä hyveitä: urhoollisuus,
siveys, ahkeruus, puhtaus, valtioelämä ja taiteellinen lahjakkuus. 300-luvulla
elänyt Kirkkoisä Ambrosius vertasi kirkkoa mehiläispesään ja maallisena
vertauskuvana mehiläinen on ollut kuninkaallisuuden symboli.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Ihmeeltä ja siunaukselta
mehiläisparven asettuminen pihapuuhun tuntuikin. Olimme elämän tihentymän
äärellä, ja siinä vahvasti elossa itsekin. Mutta muuton taustalla oli
yhdyskuntaan aiemmassa paikassa hiipinyt tyytymättömyys, jopa kapinahenki.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Kuningatar, kaikkien alaistensa emo,
ei voi olla huomaamatta työttömiä työläisiä, turhautumisen hiljaisen levotonta
ilmapiiriä. Se tajuaa että yksilöitä on liikaa resursseihin tai puitteisiin
nähden. On ahdasta, syntyy kitkaa. Yhteisö on repeämässä kahteen osaan. Tällöin
kuningatar kantaa henkilökohtaisen vastuun: se päättää lähteä. Ja sille
uskollinen osa – usein ”puoli valtakuntaa”, satoja tai jopa tuhansia yksilöitä
– päättää lähteä sen mukaan, sitä seuraten ja suojellen.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Jäljelle jäänyt yhdyskunnan puolikas
hankkii itselleen uuden kuningattaren ruokkimalla työläiskennoja kuningatarmehulla.
Kun uusi kuningatar syntyy, surmaa se ensitöikseen kilpasisarensa kennoihinsa
myrkkypistimellään. Kuolleiden päällä tanssahdellen, puhdasta itsevarmuutta
huokuen, se suitsuttaa ympärilleen emoferomoneja. Sitä aletaan palvella, se
komentaa. Samaan aikaan vanha emo on jo kaukana. Jos se palaisi, olisi sille
kuulunut valtaistuin kaksintaistelun takana.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Kesä kääntyi lopuilleen ja haapa jatkoi soimistaan. Siipien
havistelulla mehiläiset kuivasivat hunajaa, talviajan ravintoaan, joka on myös
antibakteerinen ja antioksidanttinen yleislääke. Sitä ne pian lipoisivat
pitkillä punaisilla kielillään. Ilmojen kylmettyä syksyllä humina muuttui
vaimeaksi ja uneliaaksi, eikä sitä kohta enää kuullut. Mehiläiset pitivät
itseään lämpiminä lentolihaksiaan värisyttäen, vaikka niiden siivet eivät enää
liikkuneet. Ne olivat nyt muodostaneet niin sanotun talvipallon. Sen ytimen
lämpö pysyisi talvellakin ihmishuoneiden veroisena. Pallon keskellä oleili
yhdyskunnan arvokkain osa, kuningatar sekä sen tuorein jälkipolvi, vielä munien
ja koteloiden vaiheessa.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Talven aikana kesän ahkeruus
mitattaisiin ankaralla vaa’alla. Riittäisikö hunaja kevääseen asti? Jos ei,
mehiläiset jäätyisivät hengiltä.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Läpi talven hereillä pysyttely on
kotoisiin hyönteislajeihimme verrattuna aivan poikkeuksellista. Pienen
välähdyksen kesää koimme, kun hipsimme joulukuussa, tammikuussa, helmikuussa
kurkistamaan haavan pitkulaiseen onkaloon. Usein näimme verkkaalleen liikehtiviä
mehiläisiä. Leutoina talvipäivinä virkaintoiset vartijat pyrähtivät ulos,
edelleen kehottaen kunnioittamaan kotirauhaansa.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Laitoimme lopputalvesta vaneripaloja
aukon edustalle. Ajattelimme niiden suojelevan pesää purevilta viimoilta.
Toisaalta ne estivät auringon lämmön, joten pian keräsimme levyt pois. Eräänä
iltana luimme, että tiaiset voivat pistellä poskiinsa mehiläispesän. Paniikki
iski, onkohan näin käynyt, uteliaita tiaisia – montaa lajia – keikkui pihassa
paljon! Pimeällä taskulampun kanssa tehty pikatarkistus tuotti helpottavan
tuloksen: kennostot olivat kunnossa. Aukko oli luultavasti tiaisille liian
pieni, vaikka hämmästyttävän ahtaista koloista ne voivat itsensä sujauttaa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Tuli kevät. Se ei ollut tavallinen kellekään.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Pandemia piinasi maailmaa.
Yhteiskunta suljettiin, kadut hiljenivät. Oma rakas äiti sairastui kuolettavasti,
vaikka ei uutisten toitottamaan kulkutautivirukseen. Hänellä ei ollut paljon
aikaa, ei ehkä edes lehtien puhkeamiseen.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Myös mehiläiset olivat toden edessä.
Hunaja oli riittänyt talven yli, mutta onkalon suuaukko ei ollut kaikille liian
ahdas.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Heränneet kekomuurahaiset olivat
keksineet pesän. Eräänä päivänä huomasimme, että niitä taivalsi jonossa haavan
runkoa pitkin – suoraan kolosta sisään. Uurteisella rungolla näytti kuin armeija
marssisi kanjonimaastossa ja vuoristosolaan. Siinä ei ollut kyse mistään rauhanomaisesta
rinnakkaiselosta. Mehiläispesän portilla käytiin taistelua elämästä ja
kuolemasta. Vartijamehiläiset puolustautuivat urheasti, mutta muurahaiset vyöryttivät
niitä joukolla. Yksi toisensa jälkeen vartijamehiläinen jäi muurahaiskihinän
alle. Muurahaiset retuuttivat niiden irtirevittyjä kappaleita alas runkoa.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Päitä kannettiin voitonriemuisissa
kulkueissa, joissa ne keikkuivat irvokkaasti. Muurahaisten päämäärä oli selvä:
ne aikoivat syödä mehiläisten toukat ja juhlia kultaisella nektarilla.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Äiti seurasi taistelua
sairaalapediltä, jonne hän sai uutisia luonnosta. Joka päivä.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Kaksi yhteiskuntahyönteislajia otti
mittaa toisistaan, juuri niin totaalisesti ja uhrautuvasti kuin aitososiaaliset
yhteiskuntalajit, </span><i style="font-size: 12pt; mso-bidi-font-style: normal; text-indent: 65.2pt;">superorganismit</i><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">,
saattoivat tehdä. Mehiläisen pistin ei hyönteistä pistettäessä irtoa. Mutta
muurahaiset ovat pieni kohde pistää ja niillä oli monikymmenkertainen ylivoima kapoisen
onkalon vähäväkiseen mehiläisyhdyskuntaan. Taistelua ei enää käyty portilla. Se
keskittyi jo pesän uumeniin; paikkoihin, joita emme nähneet. Muurahaiset hyötyivät
Pohjolan karaistuneina asukkeina siitä, että keväinen koleus piti mehiläiset
puolikankeina. Yhä uusia päitä ja raidallisia takaruumiita kieppui runkoa alas.
Ruumiinkappaleita satoi haavan tyvelle.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Elimme globaalin kriisin keskellä
kansallista kriisiä ja sen keskellä yksityistä kriisiä. Ja sitten vielä tämä,
kriisi pihapuussa, silmiemme alla.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Halusimme auttaa mehiläisiä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Joku voi olla sitä mieltä, että luonto on luontoa eikä
eliömaailman mittelöihin pidä ihmisen puuttua. Mutta ei sitä voinut katsoa
toimettomana. Olimme kiintyneet mehiläisiin. Ne olivat lemmikkejämme. Sydämemme
olivat murtua.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Muurahaiset suunnistavat resurssien
luo ensisijaisesti hajuaistin avulla. Mitä enemmän ne kulkevat tiettyyn
paikkaan, sitä voimakkaammaksi ja kutsuvammaksi käy niiden muodostama hajupolku.
Siispä päätimme yrittää sotkea niiden hajupolun.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Haavan tyvelle roiskittiin vanhaa
hammastahnaa. Se ei auttanut. Seuraavaksi siihen levitettiin kanelia. Sitten
etikkaa, jossa oli kanelia ja sidosaineeksi biohajoavaa moottorisahan
teräketjuöljyä. Muurahaisten väitetään inhoavan sekä etikkaa että kanelia.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Muurahaiset hämmentyivät. Hetkeksi.
Kohta marssiosastot vyöryivät hajuesteen yli kuin sitä ei olisi ollutkaan.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Sudimme tervaa haavan tyviosan
ympärille. Tuoksu uhosi metrien päähän. Toki mietitytti mitä mehiläiset siitä
pitivät, ne kun merkitsevät pesänsä lentoaukon feromoneilla, hajuaineilla. Hätä
ei kuitenkaan lue lakia.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Terva tepsi, tietenkin.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Mutta kun se
hieman kuivahti, muurahaiset kävivät uuteen rynnäkköön, epäilemättä pyörryttävän
huurun läpi. Sudimme lisää tervaa. Ja lisää. Aloimme myös harjata puunrunkoa
pehmeällä harjalla, joka poisti muurahaiset tehokkaasti ja hellävaraisesti.
Mutta olisimme saaneet heilua harjan kanssa 24/7. Muurahaisten fanaattinen
päättäväisyys vaikutti mistään piittaamattomalta.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Päätimme antaa muurahaisille lahjuksia,
eräänlaista suojelurahaa, siirapin muodossa. Männynkaarnan palasille
perustettuja tarjottimia laitettiin haavalle johtavalle polulle. Ideana oli
tarjota helppo ja energiatiheä saalis, jotta muurahaiset jättäisivät vastusten
takana olevan mehiläispesän rauhaan. Siirappitarjottimet alkoivatkin tyhjetä.
Sekunneissa muurahaiset syöksyivät yhä uusien annosten ympärille. Välkehtivää
meripihkaa ympäröi kiehuva musta, eliömaailman loputon jano resursseihin.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Mutta muurahaiset eivät unohtaneet
hyökkäystään. Keko heitti reserveistään lisää joukkoja kentälle. Armeija oli
täysin mobilisoitu, entistä kiivaampi ja nyt hyvin muonitettu. Se oli varma
voitostaan kuin kone käymisestään.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Kylässä kävi pöllöjen poikueita laskeva mies. Alumiinitikkaineen
hän tarkisti lehtopöllön pöntön tontillamme. Siellä oli hyvä kevät, neljä
pörrökäistä poikasta, kuten hänen puhelimeltaan näytti. Hän pohti kanssamme
muurahaisten torjuntaa. Pöllön pesimäpuita suojattiin joskus näädältä rungon
kiertävällä metallilevyllä. Mutta mikäpä vanne tekisi uurteisesta
haavanrungosta muurahaisenpitävän. Runkoon pitäisi sahata vanteelle ura, mikä
johtaisi puun kuolemaan. Juuri haapojahan on tapana kaulata pari vuotta ennen
kaatamista, koska muuten ne vesovat vimmatusti. Emme halunneet surmata
puuvanhusta ja viritelmä olisi joka tapauksessa ollut erittäin haasteellinen
toteuttaa.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Tilanne oli epätoivoinen, mitä sitä
kieltämään.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Niinä päivinä äiti kuoli sairaalassa.
Loppuun asti rauhallisena, hyväntuulisena, kärsivällisenä ja rohkeana. Sinut
eletyn elämän kanssa.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Juuri ennen tästä elämästä poistumista
kysyimme häneltä: ”kuinka täällä voidaan?”</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">”Täällä kukoistetaan”, hän vastasi –
väsyneesti mutta epäröimättä.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Siinä soi totuus, kirkkaana.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Samana päivänä kevät teki läpimurron.
Koleus oli poissa, tilalla lämpö.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Kun seuraavan kerran, murheen murtamina, kuljimme katsomaan
mehiläispesän kuolinkamppailua, olimme saaneet uuden kumppanin. Emme tajunneet
sitä heti. Mutta sinnikkäästi läheisestä koivupökkelöstä kuului <i style="mso-bidi-font-style: normal;">kvik-kvik</i>, hieman samanlainen ääni kuin
puristettaessa lasten kylpyammeleikkien kumiankkaa. Eloisa valko-musta-punainen
olento oli käpytikka.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt;">Suomalaisen
muinaisuskon ja karjalanuskon mukaan lintu saattaa viedä sielun ihmisen
kuollessa ja tuoda sen syntyessä. Lintu on ollut sielueläin ja vertauskuva, </span><i style="font-size: 12pt; mso-bidi-font-style: normal;">sielulintu</i><span style="font-size: 12pt;">. Niin kuin Topeliuksen
sanoittamassa joululaulussa </span><i style="font-size: 12pt; mso-bidi-font-style: normal;">Varpunen
jouluaamuna</i><span style="font-size: 12pt;">, jossa pieni veli saapuu taivaasta pikkulinnun hahmossa. Se oli
äidin lempilaulu hänen menetettyään teininä viisivuotiaan pikkuveljensä.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Käpytikka on Suomen yleisin tikkalaji.
Toisin kuin muut tikat se nimensä mukaan syö myös havupuiden siemeniä, eli ei ole pelkkä
peto, ja tämä tuo sille edun ravinnon saannissa. Tämä kyseinen yksilö oli
ihmeellisen tuttavallinen ja peloton. Tuon tuosta se lennähti parin metrin
päähän ja selvästi oli kiinnostunut meistä. Se tuntui odottavan, että tulemme
pihalle. Lähtipä se seuraamaan autoammekin kuin saattaakseen meidät matkaan. Puusta
puuhun sen notkuva lentorata rinnallamme vei. Ja alati se huusi jostain läheltä
</span><i style="font-size: 12pt; mso-bidi-font-style: normal; text-indent: 65.2pt;">kvik-kvik</i><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">. Aloimme kutsua sitä
Pihatikaksi. Emme olleet koskaan aiemmin saaneet sellaista yhteyttä tikkaan.
Tuntui kuin sen kautta käpytikka lajinakin olisi tullut uudella tavalla
läheiseksi.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Pihatikka seurasi pää kallellaan, kun
harjasimme muurahaisia haavan kupeilta. Ikään kuin tajuten missä apua
tarvittiin, se kohta lennähti rungolle. Tyynesti tilanteen todeten se alkoi napsia
muurahaisia nokkaansa. Se teki tätä monet kerrat, eri päivinä, nopeina ja
tarkkoina täsmäiskuina. Mehiläiset olivat saaneet ilmatukea! Niin kuin hätää
kärsivät suomalaisjoukot Kannaksella 1944, joiden avuksi lennähti Suomenlahden
eteläpuolelta ihmeisiin yltänyt lento-osasto Kuhlmey.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Lintujen, ihmisten ja mehiläisten
eriskummallista kolmiodraamaa esitetään myös Afrikassa. Siellä elää
tikkalintuihin kuuluva hunajaopas. Myös sen tieteellinen nimi on paljon puhuva,
</span><i style="font-size: 12pt; mso-bidi-font-style: normal; text-indent: 65.2pt;">Indicator indicator</i><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">. Hunajaopas kutsuu
huudollaan ihmisiä seuraamaan itseään. Se osoittaa tien villimehiläisten
pesälle. Makeaa janoavat ihmiset savustavat mehiläiset ulos pesästä ja
ryöstävät hunajan. Mutta ne jättävät aina osan hunajaoppaalle. Jos he eivät
näin tekisi, hunajaopas johdattaisi heidät seuraavalla kerralla, näin uskotaan,
leijonan luo. Hunajaopas on harvoja lintulajeja, jotka pystyvät sulattamaan
mehiläisvahaa, egyptiläisten ruumiiden balsamoimiseen käyttämää ainetta.
Yhteistyö sen ja ihmisen välillä on ikivanha evoluution sopeuma. Kun
metsästäjä-keräilijäheimot ovat yksi toisensa jälkeen muuttuneet maanviljelijöiksi
ja alkaneet ostaa karamelleja makean himoonsa, on hunajaopas lakannut
kutsumasta ihmisiä. Viimeisten alkukantaisten heimojen kanssa se kuitenkin
jatkaa yhteistyötään, joka on myös ikuistettu 20 000 vuotta vanhaan
kalliomaalaukseen.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Pian koitti päivä, jona haavan rungolla hortoili enää yksittäisiä
muurahaisia. Ne eivät tuntuneet tietävän mitä tehdä. Ne eivät enää pyrkineet
mehiläispesään, ne kiertelivät aikansa sinne tänne ja poistuivat. Pihatikan väliintulo
oli ollut ratkaiseva. Muurahaisyhteiskunta oli havainnut sodan mehiläisiä
vastaan kannattamattomaksi tappioihin nähden ja luopunut siitä. Kuningatar oli
niilläkin ylipäällikkönä, jopa kolmekymmentä vuotta elävä matriarkka.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt;">Pihatikka
katosi yhtä yllättäen kuin oli ilmaantunutkin. Kuulimme kyllä edelleen käpytikan
ääntelyä sieltä täältä, se on alueemme tavallisia ääniä, mutta läheiseen tuttavuuteen
ei mikään tikka enää pyrkinyt. Pihatikka oli suorittanut tehtävänsä,
päättelimme.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Aurinko lämmitti, kurjet kailottivat
peltojen äärillä. Mehiläiset alkoivat surista voimakkaammin. Niitä lenteli jo
pesän ulkopuolella, maailmaa katselemassa ja muistuttamassa mieleensä tärkeitä
maamerkkejä. Onnellisuus läikähti rinta-alassa mehiläiset nähtyämme. Tuossa
menee taas yksi ja tuossa toinen, nyt niitä on ulkona kymmenkunta!</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Mutta yhä kalvoi epävarmuus. Olivatko
muurahaiset onnistuneet tappamaan mehiläisten kuningattaren vai oliko uhrautuvasti
kamppaillut henkivartiokaarti saanut pelastetuksi hallitsijan? Jos majesteetti
olisi mennyttä, yrittäisikö horjutettu yhdyskunta enää luoda uutta vai olisiko pesän
tarina lopussa?</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Taistelun jäätyä taakse yhdyskunta aloitti
kuitenkin pian normaalin arkensa. Työläisiä surahteli suuaukolta lentoon ja
niitä palasi erivärisiä siitepölyjä sekä mettä ja kirvojen mesikastetta
mukanaan. Jos seisoimme niiden tiellä, ne vain tyynesti kiersivät meidät.
Niillä oli selvästi tilanne järjestyksessä.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Pesän uumenissa hovin
ruokkijamehiläiset syöttivät kuningatarta suoraan suuhun ja kuningatar muni
sankarivainajien tilalle uusia mehiläisiä. Hyvän mesi- tai siitepölyapajan
löytäneet yksilöt tanssivat kennoston päällä. Tanssin kieli kertoo muille sekä
ravinnonlähteen etäisyyden että suunnan suhteessa aurinkoon, kuten nobelisti Karl von Frisch 1940-luvulla selvitti.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Näsiä helotti edelleen
vaaleanpunaisena oljensävyisessä maisemassa, mutta myös pajut olivat kukassa,
leskenlehdet ja ensimmäiset voikukat. Todellisuus täyttyi annista.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Tätä kirjoitettaessa on tullut vuosi täyteen karkupesän
elämää. Kaarna onkalon suulla on kulunut kiiltävän sileäksi toimeliaista
jaloista. Mitä seuraavat vuodenkierrot tuovat tullessaan, sen näyttää aika.
Kenties ontossa haavanrungossa jonain päivänä herää taas tarve yhdyskunnan
hajaantua kahdeksi ja toisen puoliskon lähteä etsimään uutta elinpiiriä ja
pesän paikkaa. Ehkä vanha kuningatar jaksaa yhä vaeltaa.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Ainakin ilmaston lämpeneminen tukee
mahdollisuutta, että kesymehiläinen, jonka luontainen levinneisyys on siis
tähän asti ulottunut Ruotsiin eteläisiin osiin, onnistuisi vakiintumaan Suomen
luonnon harvalukuiseksi uudisasukkaaksi. Hyödyllisen ja kiehtovan pölyttäjän
liittyminen lajistoomme ei olisi mitenkään huono asia.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Kukapa tietää, jos tämä ratkaiseva
tapahtumaketju saisi alkunsa sipoolaisesta kolohaavasta ja käpytikan oikealla
hetkellä antamasta tehokkaasta avusta.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Täällä kukoistetaan. Sellainen on elämän luonne.</span></p></div>Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänenhttp://www.blogger.com/profile/18169628882502571682noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-5326436514948131076.post-44813236343435101692020-04-06T00:41:00.000+03:002020-04-08T16:46:31.774+03:00Hetki jääavaruutta Pentti Linkolan kanssa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLpe_YXTpzzoRNe_rYcyk51BuFXzUbSRgAG921dyMRbmU5-yNPqA6Pa4hqI1VUakx-E7oCPaGBL7iW8jz5OYgzg-yYLMlZ7S24p_4X8F1EE1mx6C9TPChk9_hdf-NoPS8e5aLFNoBeb_g/s1600/17032012154.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLpe_YXTpzzoRNe_rYcyk51BuFXzUbSRgAG921dyMRbmU5-yNPqA6Pa4hqI1VUakx-E7oCPaGBL7iW8jz5OYgzg-yYLMlZ7S24p_4X8F1EE1mx6C9TPChk9_hdf-NoPS8e5aLFNoBeb_g/s320/17032012154.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Suomalaisen luonnonsuojelun jättiläinen on poissa (5.4.2020). Mutta hänen ajatuksensa ja elämäntyönsä jatkavat eloaan, vuosi vuodelta ajankohtaisempina ja tärkeimpinä.<br />
<br />
Maaliskuussa 2012 Pentti Linkola soitti ja pyysi allekirjoittanutta avukseen talvikalastukseen. Olimme tutustuneet loppuvuodesta 2007 Linkolan 75-vuotishaastattelun merkeissä ja sen jälkeen pitäneet harvakseltaan mutta säännöllisesti yhteyttä.<br />
<br />
Verkkoja Vanajanveden jääkannen alla lillui toistasataa, joten avuntarve ei ollut mikään muodollisuus. Niin tuli lähdettyä apumieheksi, lupauksena hakata avantoja, lykkiä lastia ja sen sellaista, mutta pidättäytyä kalojen tappamisesta. Linkolalle tämä vakaumuksellinen rajoite sopi hyvin, sillä hän omasi itsekin koko joukon ehdottomuuksia.<br />
<br />
Mistään lomaleiristä ei ollut kyse. Työpäivät alkoivat ennen kukonlaulua. Aamiaiseksi oli eräänlaista kylmäpuuroa: kouralla säkistä kaurahiutaleita lautaselle ja punaista maitoa sekaan. Porstuasta löytyi jäisiä vadelmia lisukkeeksi. Jäille lähdettiin ensisarastuksella. Vaaleana hohkaava lakeus levittäytyi kaukaisuuksiin, hämärissä silmänkantamattomiin.<br />
<br />
Linkola perehdytti apumiehen avannon tekoon: pitää olla riittävän suuri aukko, pyöreä, särmättömät reunat, ja jääkappaleet tulee huolellisesti poistaa vedestä reiällisen kauhan avulla. Oleellista oli myös rakentaa verkonnostajalle tuulensuoja pystyyn iskettyjen jäätuurien varassa seisovien puulevyjen avulla.<br />
<br />
Aika suli äänettömän aavan yllätyksettömässä minimalismissa. Oltiin todellakin keskellä tyhjyyttä. Samat toimet toistuivat loputtomiin. Avanto, verkonnosto, saalis talteen, vaellus uuteen paikkaan, uusi avanto...<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgp5g0GzRPI43HVBtSqowAFCkYLdOC8PJpmlk1lZb_t60WNyPf31db05f3mAOmjUaFTclBrmAItXLpXDmpEscwRwWazqBx2xK6HSL458CDDyT6TKdla0yKiazilT7eozfwNjl3lene3MvE/s1600/17032012152.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgp5g0GzRPI43HVBtSqowAFCkYLdOC8PJpmlk1lZb_t60WNyPf31db05f3mAOmjUaFTclBrmAItXLpXDmpEscwRwWazqBx2xK6HSL458CDDyT6TKdla0yKiazilT7eozfwNjl3lene3MvE/s320/17032012152.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Linkola nosti verkot paljain käsin, naama irvessä, lakonisia murahdellen. Oli huolta elämänkirjosta, rakkaita luontopaikkoja koskevia menetysten haavoja. Faktaa, tarinaa, kulttuuriviittauksia, provokaatiota. Sivistys, ihmisrakkaus ja huumori kaiken pohjavirtauksena. Paljon oli nähty ja koettu, mutta yhtä asiaa ei nyt sentään olisi uskonut tapahtuvaksi. Kun 1960-luvulla työhevosia oli Suomessa liki 400 000, oli niitä nyt parikymmentä. Hevoset olivat muuttuneet pikkutyttöjen lemmikeiksi.<br />
<br />
Päivän huipensi evästauko. Linkola oli luvannut huolehtia muonapuolesta. Tarjolla oli, ja näin on ollut tiettävästi muillakin, homeessa olevia voileipiä. Niiden syöminen keskellä jääaavaa oli kuin initiaatioriitti, ja ehkä se oli sellainen. Linkolalle eri ihmisten kutsuminen apulaisiksi talvikalastukseen oli tietoinen tapa tavata muita ja vaihtaa ajatuksia. Vieraiden petipaikkana toimivassa verkkosaunassa oli samana talvena uinunut niin kirkkoherraa ja prikaatinkenraalia kuin helvetin enkeliä. Monipuolisesti ajassa kiinni oleva ajattelija ei synny tyhjiössä.<br />
<br />
Paluuvaellus tapahtui tähtien tuikittua jo pitkään Vanajanveden yllä. Hämäränäkö oli kehittynyt täyteen voimaansa, koska lamppuja ei käytetty eikä niitä edes ollut. Kotivalkamansa laiturissa Linkola halusi istahtaa tauolle. Hän hehkui tyytyväisyyttä tehdystä työstä. Filosofoi sydämellisenä, lumoutui maiseman äärellä. Pienenä, nöyränä osana suurta kokonaisuutta, elonkirjon kauneuden ja rikkauden oivaltaneena. Elämänsuojelijana. Hetkeksi hän kohosi kaiken surun ja vaivan ylle, täyttyi merkityksestä, niin kuin kaikki jotka tietävät tehneensä osansa.<br />
<br />
Talolle saavuttua oli vielä edessä mittavan kalamäärän kantaminen sisään. Jotain askeettista illallista oli, <i>menu</i> on unohtunut, ehkä osin uupumuksen usviin. Linkolan osalta työpäivä jatkui kohti yösydäntä saalista peraten. Ja kohta pirisisi taas herätyskello. Niin hän ansaitsi rahaa metsien suojeluun Luonnonperintösäätiön kautta. Talvikaudella seitsemänä päivänä viikossa. Sitten kutsuivat linnut, metsät ja kirjoittaminen. Niin kauan kuin mahdollista.<br />
<br />
Me kiitämme.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgh6UesOFA9m1VDIL_vImS3qWc9d03CqU2no_ckROhOf0bQKI5PKk8rQ7JZVHwzFdAlFP4YNIRnyt4SQaqLmdXFnBCpHHziFMm0CQ_avymbi2yjtpBadbeR8qzQJ-po2XJotSjb2zStG7s/s1600/17032012153.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgh6UesOFA9m1VDIL_vImS3qWc9d03CqU2no_ckROhOf0bQKI5PKk8rQ7JZVHwzFdAlFP4YNIRnyt4SQaqLmdXFnBCpHHziFMm0CQ_avymbi2yjtpBadbeR8qzQJ-po2XJotSjb2zStG7s/s320/17032012153.jpg" width="320" /></a></div>
<br />Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänenhttp://www.blogger.com/profile/18169628882502571682noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5326436514948131076.post-48003872637716296252020-01-09T23:26:00.000+02:002020-01-10T00:26:52.494+02:00Talvennavan kuu kumottaa käänteisjuhannusta<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaH_TQ-OviTEUL336Wr5p2Qb4iUzcHQyUcL9rivICwW30KwwLAsocOOmmJ30vVqBoDiiLaU35BIl1_39GdFewCzhjCMc_CgN3bYl6hSE2HyCSJAZa9RCRFZfeqoVAYxI8QANxBi_948RY/s1600/WP_20200109_22_44_05_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="899" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaH_TQ-OviTEUL336Wr5p2Qb4iUzcHQyUcL9rivICwW30KwwLAsocOOmmJ30vVqBoDiiLaU35BIl1_39GdFewCzhjCMc_CgN3bYl6hSE2HyCSJAZa9RCRFZfeqoVAYxI8QANxBi_948RY/s320/WP_20200109_22_44_05_Pro.jpg" width="179" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt;">Iltayöstä puoli kahdeltatoista hän vetää takin niskaan ja
astuu ulos. Kiertää vanhan puutalon ja menee etupihan terassille, jonka reunat on
kylmämuurattu luonnonkivistä ja joilla kiemurtelevat lehdettömät
tuoksuköynnöskuusamat. Kenkien alla kirskahtelee sora. On tammikuun 8.
Jos se jostain muistetaan, niin Elvis Presleyn syntymäpäivänä.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Tammikuun ”tammi” tulee hämäläismurteesta
eikä viittaa puulajiin, vaan napaan. Tammikuu on perinteisesti ollut vuodenkierron kylmin, ankarin aika; talven ydin, hyinen napa. Talvennapa on kuitenkin siirtynyt sadassa vuodessa
tammikuulta helmikuun puolelle, toisin sanoen talvi alkaa nykyisin myöhemmin
kuin muutama sukupolvea sitten.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Tänä talvena terminen talvi ei ole
vielä edes alkanut Elviksen syntymäpäivänä.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Sulan maan yllä puhuu tuuli, lounaan sykloni, toistaen
Atlantin maininkien kostean lauhkeaa kumua. Syksy on kasvanut
yli-ikäiseksi. Sen olisi pitänyt jo päästä päätökseen, raueta talveksi. Se on
käynyt levottomaksi, huonoina päivinään silkan hurjistuneeksi. Turhautuneisuudessaan se kaataa
puita juurineen ja repii kattopeltejä, ollen kuin teini, jolta puuttuu luonteva tie
aikuistumiseen ja itsenäistymiseen. Jonain päivinä jylhät havumetsäiset mäet kohisevat
puuskissa niin, että sitä voisi erehtyä luulemaan suihkukoneen ääneksi.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Terassilla palvottiin kesällä, siis
joskus hyvin kauan sitten, aurinkoa. Oltiin kuin sisiliskot halkopinon
eteläsivun parvekkeilla. Nyt ei ole aurinkoa, ei päivää, ei kesää. Mutta on kuu
ja kuunottoa. Sydäntalvella kuu kumottaa kirkkaimmin ja kauemmin kuin missään
muussa kohtaa vuodenkiertoa. Täyteytensä hetkillä se loistaa samoilta
korkeuksilta kuin kesän aurinko. Siinä luonto näyttää meille täydellisen peilikuvan, jos hoksaamme katsoa.</span><br />
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><br /></span><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">Sydänkesällä kuu roikkuu matalamietteisenä ja ruosteenkarvaisena puiden latvojen
tuntumassa, horisontin läheisyydestä johtuen kömpelön isolta näyttäen ja jo
pian piiloon painuen. Siis kuin keskitalven aurinko. Mutta talvella kuun kaari kohoaa särmän voimakkaana kuin nuoli atleetin jousesta. Valokiekko loimottaa liki taivaanlaelta kesäauringon elkein: etäisenä, jalona, valkeudessaan puhtaana. Se on melkein liian pistävä katsoa
silmästä silmään. </span><span style="font-size: 16px; text-indent: 86.9333px;">Puiden varjo, oma varjosi; ne ovat nyt lyhyet kuin suven kultaisimmassa kilossa.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span>
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Puolikuukin on talvitammella muiden vuodenaikojen peilikuva, ilmentäen
kulkuradallaan niitä korkeuksia, joilla aurinko syksyisin ja keväisin tekee
taivaltaan.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Talvikuutamon harmaanhopea maisema on
graafinen ja pelkistetty, ja silti siinä on mysteerin mustia aukkoja enemmän
kuin muulloin. Vain jokunen tähti pitää kuulle seuraa, muut
se on syönyt. Armeliaasti
täysikuun tienoon vuorokausiin liittyy usein kirkastuva sää. Keskitalvella tämä
on tyypillisimmillään. On kuin poissa-olevan kesän hopeisia käänteispäiviä ei olisi
tarkoitettu hunnutettavaksi.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">Jänikset tanssivat ja painivat kuutamossa,
kunhan niiden kiima alkaa helmikuussa. Ne ovat yön lapsia, ehkä eivät tosin
vapaaehtoisesti. Monen nisäkäslajin arvellaan evoluutionsa aikana mukautuneen
päiväaktiivisesta hämärä- ja yöaktiiviseksi välttääkseen lajeista kummallisinta
ja vaarallisinta, ihmistä. Talvennapa ei kuitenkaan tue villiintymistä. Silloin
pöllökin vaikenee. Villiintymiseen tarvitaan lupaus, jos kohta kuinka pieni
sellainen, keväästä.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">Talvennavalla ihmisluonto kääntyy sisäänpäin muun luonnon mukana. Jos kesäpäivässä hilpeät ja lämmöstä rentoutuneet äänenalat
heijastuvat lempeinä ympäröivästä vehreydestä, keskitalven kuutamon kajossa
luontevimpana narskuvat yksinäiset askeleet. Ajatuksissa on vakautta ja ajattomuutta,
kylmyyden kirkasta selkeyttä. Talvea. <o:p></o:p></span><span style="font-size: 16px; text-indent: 86.9333px;">Näin ajastaika - kuten vanha itämerensuomalainen sana kutsuu vuodenkiertoa - hiipii meihin.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">Tammikuutamon lainavalossa sädehtii salainen juhannus, vasen keskikesä. </span><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Sen huomaaminen ja juhlistaminen on palkitseva askel matkalla sinunkauppoihin vuodenkierron kanssa. Koskaan yö ei ole ollut
niin kirkas, teräksinen ja loistokas, kuin Pohjolan uinuessa pimeintään.
Taajamien valosaaste on kuin mielen myrkkyä tehdessään talviöistä oranssina
vellovaa mönjää. Viisas olisi ihminen, joka laskisi itse pystyttämänsä mitättömyyden verhon
kauneuden ja ylevyyden edestä. Kauhu luontoa kohtaan on kauhua todellisuutta
kohtaan.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Kivimuurin tuoksuköynnöskuusamat teeskentelvät kuolemaa kätkiessään surkeisiin risusuikeroihinsa huumaavan mausteisen itämaisen
tuoksun. Mutta siellä se on, kesän ydinmehu, limittäytyneenä talviyöhön,
likeisempänä kuin voisi uskoa.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2HwDgfSDOynq3dKFwtjqeo2gfDWIxo2ZB5eLemQth957kzCbE7cyNz0HtxHWczNS6VJEA1Ro0pDLFYvz4CixYcK8gsiv1555s9jJhTCaWD9TpaB8WwoHEE7p7wQH3KXA3rEH2yjk1yMI/s1600/WP_20200109_19_27_07_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="899" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2HwDgfSDOynq3dKFwtjqeo2gfDWIxo2ZB5eLemQth957kzCbE7cyNz0HtxHWczNS6VJEA1Ro0pDLFYvz4CixYcK8gsiv1555s9jJhTCaWD9TpaB8WwoHEE7p7wQH3KXA3rEH2yjk1yMI/s320/WP_20200109_19_27_07_Pro.jpg" width="179" /></a></div>
Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänenhttp://www.blogger.com/profile/18169628882502571682noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5326436514948131076.post-50449009427904417822019-09-27T00:07:00.000+03:002019-09-27T00:07:50.853+03:00Pistohiekan lentokentän intiaanikesä<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLGeoiQqfh1t885lBLFrdvW1lKSOKXMIsgR9HaNWOpRU7M8OeG-sBBVWIVNp9HPVIJZu2yhCE6S9hoBwaKx-nboil4ez2UbM95E1fxh3NEYDqnm1FZlRB2DvrzJ7PIhBNlPJ1-_Vepxoo/s1600/WP_20190829_10_13_29_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="899" data-original-width="1600" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLGeoiQqfh1t885lBLFrdvW1lKSOKXMIsgR9HaNWOpRU7M8OeG-sBBVWIVNp9HPVIJZu2yhCE6S9hoBwaKx-nboil4ez2UbM95E1fxh3NEYDqnm1FZlRB2DvrzJ7PIhBNlPJ1-_Vepxoo/s320/WP_20190829_10_13_29_Pro.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Elokuun viimeisinä päivinä koitti harvinainen intiaanikesä. Lämpö kautta eteläisen Suomen nousi hellerajalle. Aiemmin vallinnut koleus tuntui olevan poispyyhitty kivenkoloja myöten. Kuihtuneen kesän kuloontuneen heinän keskellä tunnelma oli välimerellinen, itse ilman ollessa kuin kehon ympärille kietaistu lämmin peite jossa on aavistus hedelmällistä kosteutta. Hehku kuiski tilapäisyyttään. Oli lähdettävä, mentävä eikä meinattava.<br />
<br />
Mihin silloin mennään, kun mennään kokemaan kesää? Kesän huipentumapaikalle, eli kirkkaan veden äärellä sijaitsevalle leirintäalueelle. Mielessä kaikui maagisen arvoituksellinen nimi, Pistohiekka. Puumalassa Saimaan rannalla sijaitseva Pistohiekka on ollut Suomen kenties suosituin ja legendaarisin leirintäalue Porin Yyterin ohella. Sen kulta-aikana suomalaiset kansoittivat mäntykankaita Sopu-telttoineen, jotka Volkkareiden ja Kusiaisten katoilla kulkivat ristiin rastiin maata.<br />
<br />
Niin aika kuitenkin muuttui ja koitti päivä, jona Pistohiekan leirintäalue pani lapun luukulle. Kansasta oli tullut liian mukavuudenhaluista kömpiäkseen telttoihin (riippumatta siitä, että nykytelttojen ominaisuudet päihittävät mennen tullen vuosikymmenien takaiset mallit). Kuluvan vuoden keväänä Pistohiekasta purettiin kaikki leirintäaluetoimintaan liittyvät rakennukset ja rakenteet lukuunottamatta säännön vahvistavaa poikkeusta (metsän keskellä sijaitsevaa yksinäistä lomamökkiä).<br />
<br />
Se mitä ei ollut, paljasti oleellisen. Pistohiekka oli suosittu leripaikka jo kivikaudella. Se on ominaisuuksiltaan täydellinen viettää vuorokausi jos toinenkin. Etelään avautuva mäntykangas, hiekkainen maaperä, laajat tasaisesti syvenevät hiekkarannat, suuri vesistö yhteyksineen.<br />
<br />
Elokuinen yö viileni, mutta pysyi silti leutona. Kirkas sääala pysyi paikallaan kuin henkeään pidätellen. Kaukana mainittavista taajamista taivas oli vapaa havaittavasta valosaasteesta. Linnunrata levittäytyi Saimaan ylle. Tutkimusretkeläiset näkivät pieneltä kallioniemekkeeltä kirkkaimman tähdenlennon koskaan. Pistohiekan sannoilla oli heidän lisäkseen vain venäläisten eräilijöiden leiri, jossa tuli oli hiipunut ja hiljaisuus laskeutunut.<br />
<br />
Leirintäalue ei ole kuitenkaan ainoa Pistohiekan kadonnut infrastruktuuri.<br />
<br />
Jokunen askel rannasta pohjoiseen on jotain, mitä ei rakennettu huoletonta joutenoloa varten, vaan elämän ja kuoleman kysymys mielen päällä. Tarkoitamme toisen maailmansodan sotalentokenttää.<br />
<br />
Aamun tultua vaelsimme kentälle. Mitä olisi löydettävissä? Siitä kertoo seuraava kuvallinen osio.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWzEMpmdmvJ5SAgI_T9r8OjlHh0DPBTaMBStVlYan8mzisQCOY9t-rAF_X4-f5bpPIClFiHJet9SHK3r8rqRTfNWqrFQuKKqDx4ZBs9uBNAhzyNI35HbaG_UnCB6Ip2o4Ld5b7jk1wZTw/s1600/WP_20190829_09_54_56_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="899" data-original-width="1600" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWzEMpmdmvJ5SAgI_T9r8OjlHh0DPBTaMBStVlYan8mzisQCOY9t-rAF_X4-f5bpPIClFiHJet9SHK3r8rqRTfNWqrFQuKKqDx4ZBs9uBNAhzyNI35HbaG_UnCB6Ip2o4Ld5b7jk1wZTw/s320/WP_20190829_09_54_56_Pro.jpg" width="320" /></a></div>
Sotakentän alueelle tietää saapuneensa kun näkee tulipesäkkeen. Se on voinut palvella it-konekiivärin suojana tai maahyökkäystä torjuvaa lähipuolustusta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3t0usm8mr_u62UJxBOPN6hs4EMlHu1LYseHnchM3EdrYmm7EdItSbA9KNZf0hUX5Ut83q9VyGZUF3ipaN-wezgShc-uAI-i5XFOJ6dGdca60lCeLrAFUS19PKflN4mKsH1Q5wfveqq78/s1600/WP_20190829_09_47_53_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="899" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3t0usm8mr_u62UJxBOPN6hs4EMlHu1LYseHnchM3EdrYmm7EdItSbA9KNZf0hUX5Ut83q9VyGZUF3ipaN-wezgShc-uAI-i5XFOJ6dGdca60lCeLrAFUS19PKflN4mKsH1Q5wfveqq78/s320/WP_20190829_09_47_53_Pro.jpg" width="179" /></a></div>
Etualalla portti kuoppaan, jossa on ollut puurakenteinen korsu maavallien suojaamana. Ylempänä kohoaa mäki.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB8pEnYtlTgntmYozfiPy4RzJtsH86tC5AEwDM5KDMCThCVijBhgGen0aYi40h_T_cGuZWLw7R58fkhyzUU9AKfAOqlK7KYQiMBfPXZX8lsm0SaosmOxCw3cEpDOkKfQWzg1VOyNEtacw/s1600/WP_20190829_09_46_08_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="899" data-original-width="1600" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB8pEnYtlTgntmYozfiPy4RzJtsH86tC5AEwDM5KDMCThCVijBhgGen0aYi40h_T_cGuZWLw7R58fkhyzUU9AKfAOqlK7KYQiMBfPXZX8lsm0SaosmOxCw3cEpDOkKfQWzg1VOyNEtacw/s320/WP_20190829_09_46_08_Pro.jpg" width="320" /></a></div>
Sama korsujäänne toisesta suunnasta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3h2TicTVvPBLQYb1PB9adEnUC7MEj4X1EBzWV6BDovvProNP65GZhQLmKQL8oKKefIUHRxmr23ZTQ7NcQcsCVGAbLBNPn-OwqRjRtw2B5xp5b5FwMXOmZCYDmIQwVqMzVKkMS3K9Vciw/s1600/WP_20190829_09_44_45_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="899" data-original-width="1600" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3h2TicTVvPBLQYb1PB9adEnUC7MEj4X1EBzWV6BDovvProNP65GZhQLmKQL8oKKefIUHRxmr23ZTQ7NcQcsCVGAbLBNPn-OwqRjRtw2B5xp5b5FwMXOmZCYDmIQwVqMzVKkMS3K9Vciw/s320/WP_20190829_09_44_45_Pro.jpg" width="320" /></a></div>
Seinämissä on näkyvillä metalliosia ja mahdollista maatunutta hirttä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFMJBblylcCTkhYUJtv-LVDxFH_EMPor0cQ6k2XHIW8pK-CEWnnppjlEWQw_dkGJLahu31HXRU2Sforc9qgAo5qgywxKHuf5KjIE6NRsViEswZ_GohTBFQeuqR3qghwRaXa5m-BDSdVVg/s1600/WP_20190829_09_44_21_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="899" data-original-width="1600" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFMJBblylcCTkhYUJtv-LVDxFH_EMPor0cQ6k2XHIW8pK-CEWnnppjlEWQw_dkGJLahu31HXRU2Sforc9qgAo5qgywxKHuf5KjIE6NRsViEswZ_GohTBFQeuqR3qghwRaXa5m-BDSdVVg/s320/WP_20190829_09_44_21_Pro.jpg" width="320" /></a></div>
Toinen korsu.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj48zoh9uuDHJXcT0aqxaDDQ06RZ3Gt-mSbb3jvfQmkSiQaCUDf9_9DyIEe5kePTD0rjBOfu5gJYP5gYD06jYi7RWhWTNh4_xiKEWelY3J-w1DwDaB8nrIY7EcePO3WUoaZCrgCxqmCYdU/s1600/WP_20190829_09_44_06_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="899" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj48zoh9uuDHJXcT0aqxaDDQ06RZ3Gt-mSbb3jvfQmkSiQaCUDf9_9DyIEe5kePTD0rjBOfu5gJYP5gYD06jYi7RWhWTNh4_xiKEWelY3J-w1DwDaB8nrIY7EcePO3WUoaZCrgCxqmCYdU/s320/WP_20190829_09_44_06_Pro.jpg" width="179" /></a></div>
Mäntykukka on aina erikoinen näky. Kasvilla ei ole lainkaan lehtivihreää eli klorofyllia, sillä se ei yhyeytä itse elintoimintoihinsa tarvittavia sokereita, vaan ottaa täysloisena ravintonsa männyltä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOKYWzZoyHxbqQRX4eSWFGqVw1SnYmrVX18ClPYF1Bo_XZdcZU_DLKO5BWY7dJ0LdKcVTF_UEBm4nw-IlWoIU2Wz5HcyxzySyyKNGH7Ahejh0BLJi6c0NOH2awZQSykvCvN81e1i1lo6E/s1600/WP_20190829_09_37_30_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="899" data-original-width="1600" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOKYWzZoyHxbqQRX4eSWFGqVw1SnYmrVX18ClPYF1Bo_XZdcZU_DLKO5BWY7dJ0LdKcVTF_UEBm4nw-IlWoIU2Wz5HcyxzySyyKNGH7Ahejh0BLJi6c0NOH2awZQSykvCvN81e1i1lo6E/s320/WP_20190829_09_37_30_Pro.jpg" width="320" /></a></div>
Laajempi suojakuoppa, joka on vallitettu hevosenkenkäisesti. Tämä on lentokoneen säilyttämiseen tarkoitettu sirpalesuoja. Mahdollisesti se on ollut suojaverkolla katettu. Vastaavia, paremmin hahmotettavia on Porkkalan Friggesbyn entisellä lentokentällä (Neuvostoliiton vuokra-aikaan liittyvä), josta on tässä blogissa toisaalla raportti.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7y_eF9Ej4zANY3vYJ8Lb2itsbhvmK5FzBdfwr1ZeSWVSYTRX7aTZW04KXFak0guN_zHvRAw6OSQlbKVegcifDfGeUnyF-3JzMUCI1YRa64fwtS0FQCG8caY80c7rTG0ehWkFH8LL26ok/s1600/WP_20190829_09_35_10_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="899" data-original-width="1600" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7y_eF9Ej4zANY3vYJ8Lb2itsbhvmK5FzBdfwr1ZeSWVSYTRX7aTZW04KXFak0guN_zHvRAw6OSQlbKVegcifDfGeUnyF-3JzMUCI1YRa64fwtS0FQCG8caY80c7rTG0ehWkFH8LL26ok/s320/WP_20190829_09_35_10_Pro.jpg" width="320" /></a></div>
On huomion arvoista miten luonnonmukaisesti rakenteet tehtiin maaston muotoja hyödyntäen. Nyt niiden ohi kävelisi tietämättä - jollei tietäisi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiC24lmhzm2svwNZsmCYtBFOu-phyphenhyphenuyn8A-Qexg_bvJmDT8pLaWG-FjP2kJvHU7afgG7XB1ot38nin_OfB0a63s4GXfpJPvbcn2FQXB59BszWmC027RUS-fLRg8azUpRNC6gYdwCa7Cn7Q/s1600/WP_20190829_09_34_44_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="899" data-original-width="1600" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiC24lmhzm2svwNZsmCYtBFOu-phyphenhyphenuyn8A-Qexg_bvJmDT8pLaWG-FjP2kJvHU7afgG7XB1ot38nin_OfB0a63s4GXfpJPvbcn2FQXB59BszWmC027RUS-fLRg8azUpRNC6gYdwCa7Cn7Q/s320/WP_20190829_09_34_44_Pro.jpg" width="320" /></a></div>
Lentokonesuojan perä. Aukkoa suihkuhävittäjän takaliekille ei vielä tarvittu, toisin kuin Porkkalan kentällä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSTVmJad1Vqilcs2VvWUjkn72UwsnaZXgjklej27_1uynCCkIYf8Z0-Q-0abPVQZpq_IUKwpThzvkhNtcHnnlzPiWc4rbZx8gy0xKW_8r0HsK2_F5hyoCE6PSpNEheWZOwr6vs93OnBZI/s1600/WP_20190829_10_11_03_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="899" data-original-width="1600" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSTVmJad1Vqilcs2VvWUjkn72UwsnaZXgjklej27_1uynCCkIYf8Z0-Q-0abPVQZpq_IUKwpThzvkhNtcHnnlzPiWc4rbZx8gy0xKW_8r0HsK2_F5hyoCE6PSpNEheWZOwr6vs93OnBZI/s320/WP_20190829_10_11_03_Pro.jpg" width="320" /></a></div>
Mäen vieressä avautuu laaja hiekkakangas, ja siellä sijaitsee itse kenttä. Sitä ovat raivanneet viitisentoista vuotta sitten Kotkan siipiveikot, jotka harrastivat paikalla varjoliitoa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL-mbWyj8VJU_2_Jqr-QjyIVZ0M1efQs1aGzEa8Y_NE-DosmLO7Bt4ks8MkBR8Oyqy3k8nm5lYH1v3uuKZMDBiGYBG1Fd2GZTnHRaEMBhdPddiC-4YAiK6u2dsMHbZgbxucotaZ_tjll0/s1600/WP_20190829_10_02_42_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="899" data-original-width="1600" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL-mbWyj8VJU_2_Jqr-QjyIVZ0M1efQs1aGzEa8Y_NE-DosmLO7Bt4ks8MkBR8Oyqy3k8nm5lYH1v3uuKZMDBiGYBG1Fd2GZTnHRaEMBhdPddiC-4YAiK6u2dsMHbZgbxucotaZ_tjll0/s320/WP_20190829_10_02_42_Pro.jpg" width="320" /></a></div>
Paikallisille salainen areena kaahata autoilla. Tällainen pieni ihmishäiriöstä syntynyt hiekka-aavikko palvelee myös paahdeympäristöstä riippuvaisia eliöitä, joita Suomen umpeenpusikoituminen uhkaa. Vastaavan ympäristön lippulaivaesimerkki on Säkylänharjun taisteluharjoittelualue, josta blogissa oma raporttinsa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCKkkm8m2nHTXr0WclQtUDzhE8KcjjhBit74S8gJT5HW1IYJL_AwaTplCgxaLO6PWSpenFcVqT0dXH-xBra1tcMWxUp7ALJi2Hd2iDINRiYb4sxYhII4roW403Ri-ztAoBOCmm8Snmt28/s1600/l_puumala_1937.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="535" data-original-width="800" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCKkkm8m2nHTXr0WclQtUDzhE8KcjjhBit74S8gJT5HW1IYJL_AwaTplCgxaLO6PWSpenFcVqT0dXH-xBra1tcMWxUp7ALJi2Hd2iDINRiYb4sxYhII4roW403Ri-ztAoBOCmm8Snmt28/s320/l_puumala_1937.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Yllätys selviää vasta vanhasta ilmakuvasta. Kenttä (noin 700 metriä halkaisijaltaan) on ollut alkujaan pyöreä muodoltaan! Näin se mahdollisti laskeutumisen mistä suunnasta tahansa hyödyntäen vastatuulta. Tätä nykyihmisestä omituiselta vaikuttavaa kenttämallia vailla erillisiä kiitoratoja harrastettiin muun muassa Iso-Britanniassa. Aiemmissa kuvissa esitelty mäki näkyy kentän vasemmassa laidassa ja sittemmin tulleen (ja menneen) leirintäalueen sijainti kentän yläpuolen rannoilla.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Leirintäalueen tilalle on kaavailtu uutta massiivista lomakylää ja lentokentänkin henkiin herättämistä sitä palvelemaan on väyläytelty. Aika näyttää. Tässä kohtaa ilmiömaailman tanssia Pistohiekka lepää suvannossa, auvoisassa suvannossa.</div>
Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänenhttp://www.blogger.com/profile/18169628882502571682noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-5326436514948131076.post-20733284474950221462018-10-20T22:26:00.000+03:002018-10-20T22:26:03.654+03:00Välttämätön mahdoton – kollektiivisesta lyhytnäköisyydestä vapautuminen<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgS27GQJslRfB93F6p_rz32qOSymg9gHYhKA25dU_MbWdtMgwMwfMAY-eDtOOQJMEbEUNMzAKgoAMUK7nLlgbm_Odv1fO61iPB2C232xJZuPSKgcu2DHmcnUBO9NVxi13uUFbfgXU1xy6Q/s1600/IMG_9707.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgS27GQJslRfB93F6p_rz32qOSymg9gHYhKA25dU_MbWdtMgwMwfMAY-eDtOOQJMEbEUNMzAKgoAMUK7nLlgbm_Odv1fO61iPB2C232xJZuPSKgcu2DHmcnUBO9NVxi13uUFbfgXU1xy6Q/s320/IMG_9707.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: left;">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: left;">
<span style="font-size: x-small;">Tätä ennen kirjoitus on julkaistu <i>Elonkehä</i>-lehden numerossa 2/18.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Aikoinaan 1990-luvun alussa tuli työskenneltyä Työterveyslaitoksessa
autokuljettajana. Toimenkuvaan kuului postin, ruoan, ulkomaisten tutkijavieraiden
ja tuoreen veren kuskausta, kuten myös säännöllisiä oikeuslääketieteen
laitokselle suuntautuvia keuhkojen noutokeikkoja. Keuhkot haettiin
obduktiosalilta, avausvuoroaan odottavien vainajien parista. Ne olivat kuuluneet
rakennustyömiehille, joiden kuolinsyynä oli keuhkosyöpä. Hengityselimet
lähtivät työterveyslääkäreiden tutkittaviksi. Isot hailakasti punertavat
pallukat kelluivat säilöntäaineessa läpinäkyvässä muoviastiassa. Taudin
pesäkkeet ja rihmastot näkyivät karmivan esteettisinä. Mukana seuranneet vainajan
taustatiedot kertoivat säännöstään samaa: altistunut asbestille.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Asbestin laajamittainen käyttö
rakennusmateriaalina on vain yksi esimerkki ihmisen tavasta rynnätä suuna päänä
hyödyntämään uutta keksintöä ennen kuin ollaan selvillä, mitä kaikkea siitä
oikeasti seuraa, mitä epäsuoria ja kerrannaisia vaikutuksia sillä on. Olisi kiintoisaa
saada selville kuinka vanhaa perua tällainen taipumus on meissä. Alkoivatko
keräilijä-metsästäjinä vaeltaneet esi-isämme uudelle seudulle saapuessaan suin
päin popsia tuntemattomia sieniä ja kasveja? Toki evoluutio on tarvinnut myös
venäläisen ruletin pelurille kuuluvia luonteenpiirteitä. Ehkä toisinaan on
kokonainen heimo tuhoutunut myrkkysieniä ahmittuaan, hintana kehityksestä.
Helppoa teoriaa ei ole tarjolla. Keskimäärin ihmiset näyttävät olevan
perusvarovaisia, ja tätä havaintoa tukevat riskinottohalukkuutta kartoittavat
psykologiset testit.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Riskinottajat ovat kuitenkin
keskimääräistä useammin keksijöitä ja johtajia, ja he osaavat vetää muut
kelkkaansa. Kahteen miljoonaan vuoteen tästä ei koitunut todellista vaaraa
planeetalle eikä edes ihmissuvulle itselleen. Ensimmäinen avaruuteen asti
näkyvä ihmistoimenpide oli antiikin aikana tapahtunut Välimeren alueen metsien ryöstöhakkuu
ja siitä koitunut pysyvä metsäkato. Sittemmin panokset ovat kasvaneet
kovimmiksi mahdollisiksi, kuten riipaisevan hyvin tiedämme. Aihetta ei ole
olkienkohautteluun tai virnuiluun. Olemme panneet kaiken peliin.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Varovaisuusperiaatteen noudattaminen
eli ennakoiva riskienhallinta on osa älyllistä toimintaa. Huippustrategi ei
tarvitse olla. Leivänmurua havitteleva puistopulu harjoittaa
varovaisuusperiaatetta, kun se muruja hotkiessaan varmuuden vuoksi pysyttelee
mahdollisimman loitolla känttyä sirottelevasta mummosta. Kansainväliseen
ympäristöoikeuden prinsiippeihin varovaisuusperiaate on kuulunut varsin vähän
aikaa, 1980-luvulta. Varovaisuusperiaatteella tarkoitetaan tässä yhteydessä
sitä, että jos tietty keksintö on mahdollisesti haitallinen ihmiselle ja
ympäristölle eikä sen vaikutuksista ole tieteellistä konsensusta,
todistustaakka keksinnön haitattomuudesta on sen levittäjällä. Periaate – niin
lohdullinen kuin onkin – on tässä tapauksessa nimenomaan periaate. Käytäntö on
eri juttu.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Yleisimmistä kemikaaleista tuskin 15
prosenttia on tutkittu niin, että niiden vaikutus ihmiseen tunnetaan
riittävällä varmuudella. Vaikutukset voivat vaatia vuosikymmeniä tullakseen
esille. Emme voi tietää millaisia aikapommeja olemme asettaneet tikittämään.
Silloin kun kemikaalien vaikutuksista havaitaan uusia yllätyksiä, eivät nuo
yllätykset jostain syystä milloinkaan ole iloisia (nehän voisivat olla). Esimerkiksi
sellaiset muovin ainesosat kuin ftalaatit ja bisfenoli-A näyttäisivät olevan
sekoittamassa väestön hormonitoimintaa, naisistuttaen miehiä synteettisinä
estrogeeneinä (ksenoestrogeeneinä), ja ollen yhteydessä myös muun muassa
keskivartalolihavuuteen, insuliiniresistenssiin ja käyttäytymishäiriöihin.
Muovia on tuotettu sitten 1950-luvun 8,3 miljardia tonnia. Määrälle on vaikea
löytää mitään ymmärrettävää vertailukohtaa. Olemme altistaneet itsemme niin
huolella muoville, että sen ainesosien fysiologisilla sivuvaikutuksilla on
yhteiskuntia muovaava voima. Ympärilleen katsova huomaa vaivatta.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Pari tuhatta vuotta vanha tarina
noidan oppipojasta ansaitsee tulla muistetuksi. Tarinassa noidan oppipoika omin
päin käyttää mestariltaan oppimia taikasanoja, joilla hän saa luudat kantamaan joesta
itselleen kylpyvettä. Mutta hän ei osaa lopetussanoja, ja niinpä pian talo
tulvii vedestä. Kauhuissaan hän pilkkoo luudan kirveellä – vain huomatakseen,
että palaset kantavat vettä taloon entistä enemmän. Tarinassa mestari ilmaantuu
ja pysäyttää kaaoksen.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Mistä meille ilmaantuisi kaaoksen
laannuttaja? Katsotaan sisäänpäin. Älyä meillä ainakin riittää.
Tieteellis-teknisesti häikäisevät keksintömme ilmentävät itsessään kiistatonta
älykkyyttä. Hyväntahtoisuuden puuttumisestakaan ei ole kyse. Useita
vaaralliseksi osoittautuneita innovaatioita on levitetty yleiseen hyvään
uskoen, vilpittömästi, halleluja huulilla. Kohtalokas puutostila saattaa koskea
nöyryyttä. Se joka ei kuvittele itseään kaikkitietäväksi, karttaa
automaattisesti ottamasta riskejä muiden kustannuksella.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Nöyryyttä merkitsevä latinan kielen
sana </span><i style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">humilis</i><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"> juontuu sanasta </span><i style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">humus</i><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">, mikä merkitsee maata, maaperää. Etymologia
sitä ehdottaa: tarvitsemme </span><i style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">maanöyryyttä</i><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">,
nöyryyttä kaikkea elävää kohtaan. Tällainen nöyryys perustuu kaiken kattavan
keskinäisriippuvaisuuden tunnustamiselle. Kirkkaina hetkinämme tunnemme sen
selkäytimessä, muutoin voimme päätellä sen loogisesti: ihmisen ja ympäristön
hyvinvointi ovat yhtä ja samaa kokonaisuutta. Nykyisin myös tiede on tästä
täsmälleen samaa mieltä. Mikä tahansa sysäys vaikuttaa koko systeemiin, ja
siksi mikä tahansa sysäys ei ole ok. Ihminen on jo turmellut planeettaa tavalla,
joka hakee kilpailijaansa noin 66 miljoonaa vuotta sitten liitukauden
joukkosukupuuton aiheuttaneesta asteroidikatastrofista. Sillä kertaa luonnon monimuotoisuuden
toipuminen kesti kymmenisen miljoonaa vuotta. Meille ikuisuus on lyhyempi aika.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Maanöyryyden kehittymisestä, niin
suotavaa kuin se olisikaan, on valitettavan vähäisiä merkkejä. Keikumme
hybriksen ja denialismin väliä, jumalallisen loistavina ja samalla onttouden
kalvamina. Että mitään merkittävää ihmiskunnan nöyrtymistä tapahtuisi tarpeeksi
laajalti ja nopeasti ennen biosfäärin täyttä konkurssitilaa, se vaikuttaa
mahdottomalta. Ei auta kuin vetää vastapalloon John Ruskinin sanoin: ”Mahdotonta,
vastataan minulle. Olkoon niinkin. Minulla ei ole tekemistä mahdottomuuden vaan
ehdottoman välttämättömyyden kanssa.”</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Ylevä kuvitelma ihmisen
tieteellis-teknisestä kaikkivoipuudesta kukoisti 1800-luvun lopulla ja
1900-luvun alussa. Tiede ja teknologia näyttivät ratkaisevan onnellisuuden
edessä olevat haasteet ja leikkaavan tietämättömyyden. Tätä suuruuden tunnetta
ikävöidään nostalgisesti steampunk-alakulttuurissa. Kuvitelma on rapistunut
ensimmäistä maailmansodasta lähtien. Loogisesti tämän prosessin pitäisi merkitä
nöyryyden lisääntymistä. Ennen kaikkivoipuuden humalaa ihminen oli keskimäärin
aika nöyrä kaveri. Polvillaan rukoili maalta ja taivaalta suopeutta, sydänjuuriaan
myöten ilmiömaailman väkien edessä värisi, kunnioittaen tähyili mysteerien
horisonttia. Hän tiesi ettei tiedä. Hän oli osa ravintoketjua, isojen kissojen
ruokalistalla. Lajihistoriallisesta vinkkelistä ajatus luomakunnan kruunusta on
elänyt vasta silmänräpäyksen.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Tosin tuskinpa 2000-luvun ihminen ajattelee
kaikkivoipuutta. Eihän mitään muutakaan suurta ajatella. Irrallaan sinkoillen
rohmutaan resursseja – ja </span><i style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">that’s about
it.</i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Vanhalla kreikan termillä </span><i style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">pharmakon</i><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"> on kaksoismerkitys. Se
tarkoittaa sekä lääkettä että myrkkyä. Uusiin teknologioihin olisi aina
suhtauduttava olettaen niiden olevan </span><i style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">pharmakon</i><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">.
Lääke vai myrkky, se on usein vain annostelukysymys. Ja mitä olemme tehneet? Kokonaisvaikutuksiltaan
arvaamattomia keksintöjä on levitetty paitsi mahdollisimman nopeasti myös
mahdollisimman laajalle. Yhdistelmä edustaa suorastaan alleviivattua
lyhtynäköisyyttä. Öljy on ilmeinen esimerkki. Vaivaisessa 150 vuodessa on luotu
syvälle elämämme perusteisiin ulottuva riippuvaisuus, jota emme voi enää
hallita. Öljy on keskeisessä asemassa maailmanlaajuisen elintarvikehuollon
jokaisessa osassa lannoitteiden valmistuksesta ruoan jakeluun. Öljyvetoinen tehotuotanto
on edellytys maapallolla kuhisevan ihmismaton ruokinnalle. Öljyä täytyy käyttää
edelleen, vaikka tiedämme sen käytön kaameat varjopuolet. Ei ole muutakaan
tapaa, jolla voisimme pitää pystyssä tuntemamme maailmanmenon. Öljyllä
saavutetut edut ovat jo lähestulkoon osa käsitystämme ihmisarvosta.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Tempoilu teknologioissa on luonnollisesti
kytköksissä talouteen. Kun jotain keksitään ja se näyttää toimivan, se menee kaupaksi.
Mikä olisi enemmän lyhytjänteisyyttä paljastava termi kuin </span><i style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">kvartaalitalous</i><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">, joka viittaa pörssiyhtiöiden huomion
kiinnittymiseen neljännesvuosituloksiin. Kolmen kuukauden perspektiiviin
viritetty kauppakone ei kykene eikä pyri ympäristöempaattiseen kokonaisarvioon
– sitä ei yksinkertaisesti ole kehitetty sellaiseen. Olemme symbioosissa tuon
koneen kanssa. Se tarvitsee massaa, joka janoaa päästä käsiksi tuotteisiin; kaikenlaisiin
mutta mieluiten uudenlaisiin, mahdollisimman pian ja mahdollisimman paljoon. Kansallisen
ja kansainvälisen hallintomme pääfunktio, siitä ei ole juuri epäilystä, on
raivata tilaa kulutuksen ja kaupan paritanssille. Tokikaan hallintomme ei ole
kukaan muu kuin me itse. Lapset johtavat lapsia, ja joillain tenavilla on
gangsterinkin elkeet.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Jos maailmanmenoa ajattelee vain
"reaalijärjellä", ei juuri mitään toivoa ole. Myös valistuneet
hyväsydämiset ihmiset – jotka kokevat kehityksen suunnasta tuskaa – pyörivät
myllyn mukana, vaikkakin voihikien. Joku 1800-lukulaisittain omavarainen eläjä,
naurismaata käyvä hippi pellavavaatteissa, on säännön vaatima poikkeus, urhea
kummajainen, ja ekopuodeissa ramppaavat urbaanivihreät ostavat lähinnä aneita.
Suurin osa ihmiskunnasta joka tapauksessa vain odottaa kieli pitkällä, että
pääsisi hyppäämään totaaliseen kulutukseen, miettimättä sekuntiakaan onko se
lyhyt- vai kaukokatseista. Luolaihmisen nälkä ja kvartaaliviritteinen
totaalituotanto on shokeeraava yhdistelmä.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Pessimistisen syväekologisen
näkemyksen mukaan ihminen ei ole oppiva ennen kuin hän on pudonnut tarpeeksi
korkealta, palannut klaanitasolle kaivelemaan raunioita. Harmonia palaisi ja
sen myötä koittaisi uusi alku. Vaan kuka jaksaa uskoa, että ihminen olisi
toimintakykyinen post-apokalyptisessa maailmassa, jossa myös eloonjäämiskamppailu
muuttuisi entistä pidäkkeettömämmäksi. Kuva tällaisesta maailmasta on niin
surullinen, että edelleen toivon täytyy pysyä mahdottomassa. Mitä mahdoton
toive käytännössä merkitsee? Miljardien ja miljardien ihmisten pitäisi elää
kestävällä tavalla tämä vuosituhat ja seuraavat vuosituhannet hamaan
tulevaisuuteen.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Helsingissä vieraillut iäkäs
tiibetiläislama Geshe Pema Dorjee kertoi, että hän itkee usein iltaisin
sängyssä, kun muistelee vanhaa Tiibetiä. Sieltä hän joutui pakenemaan
kiinalaismiehitystä vuonna 1959. Nomadiperheen vesana hän oli kokenut
rikkumattoman puhtaan luonnon. Kaikki vedet (paitsi suolajärvet) olivat
juomakelpoisia, villieläimistö kukoisti vainoamattomana, elinympäristöt olivat
ehjiä eikä missään ollut palastakaan muovia. Geshe antoi aikalaistodistuksen,
joka nostaa mieleen myyttisen termin: paratiisi. Kohta koko planeetalla ei ole
ainuttakaan ihmistä, joka olisi elänyt turmeltumattomassa ympäristössä. Jokainen
uusi sukupolvi pitää normaalina entistä häiriintyneempää ja vioittuneempaa
ympäristöä. Normaali määrittyy sen mukaan mihin kasvaa sisään. Toimivan
elonkehän vaatimus alkaa kuulostaa lähinnä symboliselta, utopialta. Viherkatot
ja viljelylavat kuulostavat paljon tutummalta. Geshe sanoi, että yhden, kahden,
kolmen ihmisen muuttuminen kerrallaan on se mitä toivoa saattaa. Jokainen
sysäys kuitenkin merkitsee, sillä se sisältää kumulatiivisen kasvun
mahdollisuuden. Emme pidä enää esimerkiksi orjuutta hyväksyttävänä, koska
muutamien toisinajattelijoiden radikaali näkemys levisi yleiseksi ja itsestään
selvänä pidetyksi. Se tapahtui yllättävän nopeasti, kuten kumulatiivisuuteen
kuuluu.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Pane yksi riisinjyvä shakkilaudan
kulmaruudulle, kaksi sen viereiselle ruudulle, neljä sitä seuraavalle ruudulle,
seuraavalle kahdeksan… ja pian hukut riisin.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Jotkut kärsimystä tuottavista
prosesseista voivat toimia sokeina korjausliikkeinä. Jos esimerkiksi ihmisen
hedelmällisyys romahtaa – mistä on jo selviä viitteitä länsimiehen siittiöiden
määrässä – voidaan vuosisadan kuluttua olla tilanteessa, jossa keskimääräinen
maapallon asukas ei kerta kaikkiaan saa lapsia. Fyysisellä tasolla tämä olisi
täsmälääke tautiimme. Vakaasta ilmastosta ja öljynsaannista riippuvaisen
ruoantuotannon kriisit voivat johtaa siihen, että maailman vilja-aitat eivät
enää pysty ruokkimaan ylimääräisiä suita. Jos meren ravintoketjut muovitetaan,
emme voi odottaa apua ihmeteknologiasta, jonka avulla ihmiskunta alkaisi haavia
ravinnokseen planktonia. Ei ole poissuljettua että tullaan näkemään
ydinasevaltoja, jotka harventavat risteilyohjuksilla kanssaihmiskuntaa niukkuuden
pöydän äärestä. Ihmisyyden kriisi olisi silloin tietysti sanoinkuvaamaton. Joku
voi nähdä islamin taantumuksellisuudessa ekologisen mahdollisuuden, mutta
valitettavasti kyseessä ei millään tapaa näytä olevan ideologia jossa
kaihdettaisiin biosfäärin riistämistä.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Toivonpilkahduksia tuovat tapaukset,
joissa sivuvaikutuksiltaan tuhoisan keksinnön käyttöä on onnistuttu
ylivaltiollisin sopimuksin rajoittamaan. Muun muassa suihkepulloissa käytettyjen
ponnekaasujen CFC-yhdisteillä eli freoneilla oltiin jo tuhomassa elämä
maapallolta ennen kuin prosessiin tajuttiin puuttua Montrealin sopimuksella
1980-luvun lopulla. NASA:n sittemmin simuloimassa skenaariossa, jossa freonien
käyttö olisi jatkunut suitsimatta, olisi vuonna 2065 jo kaksi kolmasosaa
kotiplaneettaamme ultraviolettisäteilyltä suojaavasta otsonikehästä kadonnut.
Silloin pienimpiin harmeihin olisi kuulunut ihon palaminen muutamassa
minuutissa auringossa. Kuitenkin jo päästettyjen CFC-molekyylien elinkaari
ilmakehässä on keskimäärin sata vuotta ja ne tuhoavat otsonia kaiken tuon ajan.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Eräs ystävä ehdotti ihmiskunnan
ratkaisuksi, että päätöksenteossa sitouduttaisiin seuraamaan tutkimustietoa.
Jos tiedeyhteisö selkeästi varoittaisi jostain ilmiöstä, toimittaisiin
tilanteen vaatimalla tavalla. Tässä utopiassa on aineksia. Tutkijat ovat jo
osapuolena valmiit: he soittavat hälytyskelloa hiki hatussa. Kesällä 2016
julkaistiin arvostetussa</span><i style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"> Science</i><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">-lehdessä
ison tutkijajoukon yhteisartikkeli, jonka mukaan maapallon maa-alueista 58
prosenttia – jolla asuu 71 prosenttia ihmiskunnasta – on jo luonnon
monimuotoisuuden suhteen niin heikentyneitä, että tilanne ”kyseenalaistaa
ekosysteemien kyvyn ylläpitää ihmisen yhteiskuntia”.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Jos tällainen tieto ei herätä
radikaaliin, hallitusten ohjaamaan suunnanmuutokseen, sotatilaa vastaavan
kriisiaikojen poikkeustilan julistamiseen, niin mikä sitten?</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Harvardin yliopiston
emeritusprofessori, huippubiologi Edward O. Wilson on päätynyt laskelmissaan
siihen, että planeetan pinta-alasta täytyy jättää luonnolle 50 prosenttia
ekosysteemien kriittisen romahduksen välttämiseksi. Toteutuessaan tämä </span><i style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Half Earth</i><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"> -aloite riittäisi Wilsonin
mukaan pelastamaan yli 80 prosenttia lajistosta ja jokseenkin kattavasti
ekosysteemit. Toistetaan: puolet maiden ja merten pinta-alasta luonnonsuojeluun.
Siinä on ihmiskunnalle – ja sen kullekin kansakunnalle erikseen – konkreettinen
tavoite. YK:n ympäristöohjelman ja Kansainvälisen luonnonsuojeluliitto IUCN:n
yhteinen </span><i style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">World Database on Protected
Areas </i><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">ilmoittaa nykyiseksi suojeluasteeksi maa-alueiden suhteen noin 15
prosenttia ja meri-alueiden 2,8 prosenttia. Mahdollisuuden ikkuna sulkeutuu
pian. Sukupuuttoaallon eskaloituminen ei jää odottamaan nimellisiä
parannustoimia. Budjettiriihissä luonnonsuojelua ei voi enää mieltää
luksustuotteeksi, johon sijoitetaan vain jos ”tärkeimmiltä” sektoreilta jää
yli.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Validi tieteellinen tieto on
teoriassa neutraalia ja objektiivista. Tutkimusten täytyy olla toistettavissa,
jotta muut voivat vahvistaa – tai kumota – tulokset. Toisinaan paradigmat
muuttuvat niin kuin itseään päivittävässä järjestelmässä kuuluukin tapahtua.
Kuten olemme kuitenkin huomanneet, monen kaksiteräisen keksinnön suhteen
tieteellinen ymmärrys on tullut pahasti jälkijunassa. Lisäksi tiedettä suurissa
määrin rahoitetaan taloudellisesti arvokkaiden innovaatioiden toivossa – ei
rajoittamaan niitä. Entä mikä hallinto todella ottaisi tutkimustiedon ohjenuorakseen?
Demokratioissa kansaan vetoaa kulutusmahdollisuuksien lisääminen, ei
päinvastainen. Diktatuurissa hallitsijan pitäisi olla hämmästyttävän valistunut
ja oikeamielinen ja hänen alamaistensa pitäisi olla hänen kannallaan, jotta hän
ei tulisi sysätyksi vallasta. Vaikka tällainen ihmeellinen ekokuningas jonnekin
manifestoituisi, ei se riittäisi mainittavaan muutokseen, elleivät maapallon kaikki
merkittävät valtiot kulkisi samoilla linjoilla. Käytännössä kyse olisi siis
planetaarisesta luopumisliikkeestä, jossa oltaisiin valmiit jättämään lyhyen
tähtäimen etu pitkäkestoisen edun vuoksi.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Jarruttamisesta tekee äärimmäisen
vaikeaa se, että mopo on alkanut mennä kahtasataa. Jos joskus keskiajalla
ihmisen elämänmalli muuttui suhteellisen vähän vuosisadan aikana, on viimeisen
sadan vuoden aikana muutos ylittänyt mielipuolisimmatkin kuvitelmat.
Innovaatioiden ilmaantumisen vauhti kiihtyy sisäisestä pakosta. Edward O.
Wilson on rinnastanut prosessin kemiasta ja fysiikasta tunnettuun
autokatalyysiin. Se tarkoittaa reaktiota, jossa yksi tai useampi reaktiotuote
tuottaa jatkoreaktion. Kaikki käyttökelpoiset innovaatiot merkitsevät
automaattisesti siementä uusille innovaatioille. Mitä runsaammin innovaatioita
syntyy, sitä enemmän seuraa autokatalyyttisiä reaktioita. Kehitys on tässäkin
kumulatiivista. Kohta mopo menee kolmea sataa. Sen renkaat irtaantuvat maasta
eikä sitä voi enää ohjata.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Venäläisen teknologiakriitikko
Dimitri Orlovin mukaan sellaiset hankkeet, joiden hyöty on vain rajallinen
mutta haitat potentiaalisesti rajattomat, olisi rationaalista hylätä jo laskennallisesti.
Tällainen teknologia on esimerkiksi ydinenergia voimala- ja asesovelluksineen. Vaikka
globaalisti merkittävän ydinkatastrofin riski olisi epätodennäköinen, se on
otettu ja sen aktualisoitumisen mahdollisuus kasvaa vääjäämättä teknologian
yleistyessä ja ajan kuluessa. Missä olit tammikuun 25. 1995? Se olisi voinut
olla käänteentekevä päivä. Tuolloin Boris Jeltsinin vapiseva sormi oli jo
valmiina laukaisemaan 470 ydinohjusta – harkinta-aikaa oli kuusi minuuttia –
vastineeksi oletettuun lännen ydinhyökkäykseen – todellisuudessa norjalaiseen
säärakettiin.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Paradoksaalisesti
lyhytjännitteisyyden tempo on kiihtynyt rinta rinnan lisääntyneen eliniän odotteen
kanssa. Hautalöytöjen perusteella on arvioitu, että antiikin Kreikassa ja
Roomassa elettiin keskimäärin hieman alle 30-vuotiaaksi. Teollistumisen
alkaessa Euroopassa 1700-luvun lopulla elinikää oli odotettavissa 35–40 vuotta
ja todellisen teknis-tieteellisen kaikkivoipuuden aikakaudella 1900-luvun
alussa viitisenkymmentä vuotta. Kuitenkin noina aikoina tehtiin hankkeita ja
asioita, joiden kestoksi toivottiin pikemminkin tuhat kuin sata vuotta.
Kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys leimasivat myös tekemistä. Miksi ei enää,
vaikka olemme alkaneet pitää itseämme käytännössä kuolemattomina?</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Tuhoisien tapojen jatkaminen on
vaivatonta kuin kiven vierittäminen alamäkeen. Korjausliike on kiven vierittämistä
ylämäkeen. Ponnistelu merkitsee vaivaa ja luopuminen on uhraus. Kuitenkin
prosessiin liittyy tietty huojennus, vaistomainen tunne oikein toimimisesta. Pessimismin
pimeä syli on näennäisen realistinen ja upottavuudessaan houkutteleva. Havahtuneelle
se kuitenkin merkitsee eräänlaista rintamakarkuruutta ihmisyyden etulinjasta.
Jotain on aina tehtävissä. Jos ajattelemme toisin, olemme jälleen lyhytnäköisyyden
pihdeissä. Kuten voimme loogisesti päätellä ja esimerkein osoittaa, kaikki teot
aiheuttavat seurauksia, joiden ketju jatkuu näköpiirimme ulottumattomiin.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Kysymys on sysäyksestä, jonka juuri
sinä voit tehdä. Lohtu on ehkä laiha, mutta se on todellinen. Se on synnyinoikeutesi.
Mahdollisuus.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Maaliskuun täysikuu loimottaa
hätkähdyttävän korkealta. Kuukausi on lopullaan, hanki kattaa yhä koko
maiseman. Kuu loistaa sisään ikkunasta saunaan. Kiuas on juuri saanut tulen
sydämeensä, hormi vetää innokkaasti, mikä luo erikoisen vastakohdan kirkkaan
pakkasillan suurelle liikkumattomuudelle. Huomio osuu kiukaan takana oleviin
levyihin, jotka suojaavat puuseiniä kuumuudelta. Harmaa aines on asbestia,
tietenkin. </span><i style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Pharmakon</i><span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"> läpäisee elämämme.
Intressinämme on resurssien hyödyntäminen ja riskien välttäminen. Se on ollut
ja tulee olemaan tasapainoilua. Koskaan se ei ole ollut helppoa. Joskus ja
jossain, todistettavasti riittävän usein, tasapainoilu on kuitenkin onnistunut.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Olemme vielä täällä.</span></div>
Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänenhttp://www.blogger.com/profile/18169628882502571682noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5326436514948131076.post-82444160850732115242018-02-14T10:17:00.000+02:002018-03-06T13:46:48.969+02:00Luontosuhteen syventämisen välttämättömyydestä ja ihanuudesta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhvPTRb4XdsBuKo-C3EgHAcjpW13DOSVLoa94D1zjX4wzaIa6m1nDqpUUjT_UuVqygy7a6h14y5mME047tSl_di7XOa9SryUgqbUVZ5-TqkiinT0BIv3KvL9IxupDhh1Zd8Gs3h8h0A8k/s1600/IMG_2710.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhvPTRb4XdsBuKo-C3EgHAcjpW13DOSVLoa94D1zjX4wzaIa6m1nDqpUUjT_UuVqygy7a6h14y5mME047tSl_di7XOa9SryUgqbUVZ5-TqkiinT0BIv3KvL9IxupDhh1Zd8Gs3h8h0A8k/s320/IMG_2710.JPG" width="240" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0.0001pt; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<div class="MsoNormal" style="line-height: 24px; margin-bottom: 0cm;">
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Mitä luontosuhteelleni
kuuluu? Jokaisen kannattaa esittää tämä kysymys itselleen. Se on aikamme
ratkaisevimpia niin omamme kuin planeetan hyvinvoinnin kannalta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Teknologia kasvaa
volyymiltaan kumulatiivisesti. Se saa yhä hienostuneempia, monimutkaisempia ja
levittäytyvämpiä muotoja. On entistä helpompaa, houkuttelevampaa ja
pakottavampaa olla liikkumaton ja viihdytetty. Digitalisoitumisen ja
robotisoitumisen myötä valtaosa töistä tapahtuu istuen hygieenisissä
sisätiloissa näyttöpäätteen äärellä. Samanaikaisesti maailmanlaajuinen
urbanisaatio keskittää suuret joukot tiiviisti rakennettuun ympäristöön, myös
Suomessa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Ihmissuvun kahden
miljoonan vuoden perspektiivistä kaupunkiasuminen on äärettömän tuore ilmiö; se
alkoi kuutisen tuhatta vuotta sitten, mikä tarkoittaa että noin 99.7 prosenttia
sukumme evolutiivisesta taipaleesta on kulunut yksinomaan luonnossa. Tähän
lukuun ei ole edes laskettu mukaan varhaisempia vaiheitamme apinaihmisinä.
Ilman mitään moraalista kannanottoa, on tieteellinen fakta että urbaani
teknoympäristö on meille (niin kuin kaikille eliöille) luonnoton,
kirjaimellisesti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Aivotutkijat pystyvät
näkemään ihmisen aivoista fyysisesti, jos kyseinen henkilö on varttunut
kaupungissa. Etuotsalohko (DLPFC) on massaltaan vähäisempi kaupungissa
kasvaneilla. Tämä on tulkittu seuraukseksi jatkuvasta stressistä eli taistele
tai pakene -reaktioista. Muutokset etuotsalohkossa ovat yhteydessä skitsofreniaan,
joka onkin – muiden mielenterveyden ongelmien ohella – urbaaniympäristössä
huomattavasti yleisempää kuin maaseudulla. Kehon ja mielen perustavaa laatua
olevien toimintamekanismien evolutiiviseen uudelleenmuokkautumiseen
tarvittaisiin kymmeniä ellei satoja tuhansia vuosia. Valitettavasti ihmiskunnan
nykyinen elämänmalli ei lupaa menestyksellistä tulevaisuutta edes sadaksi
vuodeksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Washingtonin yliopiston
psykologian professori Peter H. Kahn Jr. on esitellyt ilmaisun ”sukupolvellinen
ympäristömuistinmenetys” (<i>environmental generational amnesia</i>). Sillä hän
tarkoittaa prosessia, jossa uudet sukupolvet määrittelevät ympäristön tilaa
koskevan <i>normaalinsa</i> sen mukaan, millaisissa olosuhteissa ne
varttuvat lapsena. Useita sukupolvia jatkunut suuntaus on ollut, että
normaalina pidetään yhä vähäisempää, rikkonaisempaa ja etäisempää luontoa.
Yleisenä normaalina esimerkiksi pidetään nykyisin sitä, että tähtitaivasta ei
voi nähdä, tieverkosto halkoo tiheänä maan, äänimaisemaan kuuluu taustamelu ja
metsäluonto on muokattu puuviljelmiksi. Kaupunki koetaan normaaliksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Luonnoton voidaan siis
mieltää normaaliksi yksilöperspektiivin kapeasta räppänästä. Tällainen
normaalius on eräänlaista puudutusta, jonka teho yltää psyykemme välittömään
pintakerrokseen. Hermostomme on kuitenkin muinainen. Jos kaikkein
urbaaneimmankin ihmisen aivoja havainnoidaan aivokuvantamismenetelmillä,
huomataan että kaupunkimaiseman näkeminen aktivoi ahdistukseen ja stressiin
liittyviä aivoalueita kun taas vihermaisema levollisuuteen ja onnellisuuteen
liittyviä alueita. Tällaisia tuloksia tukevat neljä standardia fysiologista
stressitestiä: sydämen syke, systolinen verenpaine, kasvolihasten jännitys ja
ihon sähkönjohtavuus.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Maailman arvostetuimpiin
luonnontieteilijöihin kuuluvan Edward O. Wilsonin hypoteesin mukaan ihmisellä
on synnynnäinen taipumus muodostaa yhteys luontoon, muihin elämänmuotoihin.
Tätä vaistonvaraista vetoa luontoon hän kuvaa termillä <i>biofilia</i>. Se
kääntyy suoraan ”elämänrakkaudeksi". Biofilian selitys on
evoluutiopsykologinen: elämän runsautta kohden suuntautuminen parantaa
henkiinjäämismahdollisuuksia. Kun keräilijä-metsästäjä muinoin astui
harjanteelle ja näki allaan vehreän laakson kirkkaine vesineen, monilajisine
kasveineen ja eläimineen, koki hän autuutta. Myöhemmin tämä tunne sai hahmon
paratiisiuskomuksien muodossa. Biofilia on perimmäinen syy siihen, miksi
ihmiskuntaa kiehtoo kysymys elämästä muilla planeetoilla. Traagisesti samaan
aikaan omalla planeetallamme tapahtuu aiheuttamamme kuudes sukupuuttoaalto. Se
kytkeytyy liikakansoituksen ja taloudellisen kasvupyrinnön vyyhtiin eikä
kenelläkään vaikuta olevan kontrollia siihen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Voimme ajatella, että
sekalaisten öttiäisten, kasvien ja sienten häviäminen on sinällään ikävä juttu,
mutta että sillä ei kuitenkaan ole sen kummempaa merkitystä. Tällainen
ajatusmalli on todellinen hyppy tuntemattomaan. Biodiversiteetin eli luonnon
monimuotoisuuden merkitystä on havainnollistettu seuraavanlaisella esimerkillä.
Olemme sairaalassa ja sidotut elintoimintojamme ylläpitävään hyvin hienostuneeseen
ja monimutkaiseen laitteeseen. Lisätäkseen sairaalan taloudellista tulosta
työntekijät ruuvailevat irti osia elintoimintojamme ylläpitävästä laitteesta ja
myyvät ne eteenpäin. Kukaan ei tunne laitteen kokonaismekaniikkaa ollakseen
tietoinen eri komponenttien poistamisen vaikutuksesta laitteen toimintaan.
Sallisimmeko levollisesti laitteen nakertamisen jatkua? Tämä on juuri se
tilanne, jollaisessa olemme. Elämäämme ylläpitävästä globaalista
mega-ekosysteemistä poistetaan ihmisen toimesta tuhatkertaisella vauhdilla osia
verrattuna sen luonnolliseen kulumiseen (sukupuutot).<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Eliölajit ovat
arvokkainta mitä on olemassa – ainakin elämän näkökulmasta. Mitä suurempi
monimuotoisuus, sen enemmän on joustokykyä ja vakautta. Jos haluamme kulkea
samaan suuntaan elämän kanssa, on ekosysteemien tila sydämemme asia. Tämä on
sekä loogista että tieteellisesti perusteltua. Ihminen marssi aikansa tietä,
jossa hän näytti kykenevän erottamaan oman hyvinvointinsa ja luonnon
hyvinvoinnin. Kuitenkin lisääntynyt tietämyksemme pelkästään kehoamme
kolonisoivista mikrobeista ja niiden moninaisesta roolista fyysisen ja
psyykkisen terveyden kannalta on johtanut oivallukseen, että ihminen itsessään
on ekosysteemi. Kahdella jalalla kulkeva ekosysteemi, joka kytkeytyy
lukemattomin tavoin ympäristön ekosysteemeihin ja metagenomiin eli
geeniperimien kokoelmaan. Jos ympäristön ekosysteemit sairastuvat, sairastuu
myös kaksijalkainen ekosysteemi, niin kuin ei-tarttuvien kroonisten
tulehdussairauksien hyöky urbanismin vanavedessä kertoo.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Muutto ulkoavaruuteen ei
ole ihmisen pelastus, vaan biofilian pikainen ja systemaattinen aktivoiminen.
Wilsonin ja muiden tutkijoiden esittämien teorioiden mukaan biofilia täytyy
aktivoida luontokontaktien kautta. Ilman niitä se voi jäädä täysin piileväksi. Aktivoimiselle
tehokkain aika on lapsuus, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. Toisin sanoin,
kysymys on luontosuhteesta. Syvän luontosuhteen on havaittu olevan yhteydessä
onnellisuuteen, vähäisempään ahdistukseen, elinvoimaisuuteen, elämän
merkitykselliseksi kokemiseen ja ympäristövastuullisuuteen. Luontosuhdetta
on mahdollista herätellä, ylläpitää ja kasvattaa myös kaupungissa, kunhan
aluesuunnittelu ja muut tekijät tätä tukevat. Kaupunkien olemassa oleva luonto
on suojeltava aarteena ja muita viherelementtejä lisättävä. Tarvitaan ”landea
stadiin”, niin kuin emeritusprofessori, lääkäri Tari Haahtela on aiheesta
kiteyttänyt. Vastaavasti on Yhdistyneiden Kansakuntien viimeaikaisissa kokouksissa ilmaistu, että pääsy ekologisesti tasapainoiseen ympäristöön on ymmärrettävä ihmisoikeudeksi.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Ihminen on
sopeutuvainen, mikä on ollut eräs menestystekijämme. Lajityypillisiä tarpeita
ja taipumuksia rajoittaviin olosuhteisiin sopeutuminen ei kuitenkaan lupaa
kukoistusta ja terveyttä. Ylempänä viitattu professori Kahn esittää
vertauskuvana eläintarhassa elävän norsun. Se kyllä pystyy sopeutumaan pienen
parkkipaikan kokoiseen betonivaltakuntaansa, mutta osoittaa neuroottista
turhautumista ja sulkeutuu emotionaalisesti; se on vain varjo siitä, mitä se
olisi vaeltaessaan oikeassa ympäristössään. Sama pätisi norsun poikaseen, jos
sille sellainen eläintarhaan syntyisi. Vaikka se ei muuta ympäristöä olisi
koskaan kokenut, eli eläintarha merkitsisi sille normaaliutta, kokisi se
vaistonvaraisesti jotain oleellista puuttuvan ja kärsisi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Ihmisen muodostamassa psykofyysisessä
ja sosiaalisessa kokonaisuudessa ei liene ainuttakaan osaa tai osa-aluetta,
joka ei lähtökohtaisesti hyötyisi luontoaltistuksesta. Samalla, kaikin
mittarein arvioituna, 2000-luvun ihmisen luontosuhde on valtavan haasteen
äärellä. Luonto ei ole koskaan ollut yhtä loitolla ihmisestä, yhtä vaarantunut
ja yhtä kipeästi tarvittu. Biofilia, jolla on myös hehkuva myötätuntoinen ja
suojelullinen ulottuvuus, herää luontosuhteen ruokkimisen kautta.
Luontosuhteemme ei kuitenkaan ala syventyä, jos emme itse sitä halua.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Se on valinta,
priorisointikysymys.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Meidän on päätettävä
astua ulos, mennä lähimetsään ja välillä myös kauemmaksi. Kilpailevien
ajankäyttömuotojen painaessa toisessa vaakakupissa meidän täytyy tehdä
uhrauksia hakeutuaksemme yhä uudestaan, monipuolisemmin ja syvemmin luontoon.
Mutta pian oivallamme sen mitä geeniperimämme "asetukset” ovat yrittäneet
meille alusta asti sanoa: olemme luonnossa kotona. Eikä kotona oleminen ole
uhrausta, vaan huojennusta, vitaliteettia ja onnea. Halu kodin vaalimiseen ja
puolustamiseen nousee selkäytimestä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">On siis sytytettävä
palo, ja se lähtee kipinästä. Pitää vain mennä, heittäytyä. Hiipiä, herkistyä,
rymytä, koluta, haahuilla, poistua mukavuusalueelta, kunnioittaa, karaistua,
hiljentyä, leikkiä, oppia, ymmärtää, antautua. Olla yltä päältä luonnossa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Silloin alkaa tapahtua.
Itsestään kuin kesäkuinen heinä voimistuu biofilia. Ja biofiliaan liittyy
takaisinkytkentä: elämän rakastaminen on vahvinta elossa oloa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Luovuttakaamme viimeinen
sana Zacharias Topeliukselle. Hänellä oli taito kuvata paitsi luontoa myös
kytkeytymistä luontoon sen monivivahteisessa palkitsevuudessaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">”Rakastan metsää ja
merta, kumpaisenkin syvää rauhaa ja raivokasta myrskyä. Aurinkoa, tähtiä ja
pilviä, revontulia, salamaa, rankkasadetta, korkeinta, ihaninta, taistelun,
voiton ja valon täyttämää, kaikkea mahtavaa ja suurta taivaassa ja maassa,
kaikkea kaunista ja suloista tässä elämässä, kastetta laakson kukilla, kevään
lumoavaa kaipausta – niitä minä rakastan ja siksi ne ovat minun. Kuka on yhtä
rikas kuin minä?”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Lisää aihepiiristä:
Leppänen, M. & A. Pajunen. <i>Terveysmetsä - Tunnista ja koe
elvyttävä luonto</i>. Gummerus, 2017.<o:p></o:p></span></div>
</div>
</div>
</div>
Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänenhttp://www.blogger.com/profile/18169628882502571682noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5326436514948131076.post-3030740832539259542017-12-21T00:04:00.000+02:002017-12-21T00:04:43.337+02:00Yhden stidin ihme<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinquPgTnd1RRyTDxHExdaSx05jjTKuTxScQr4Pfu5N1r8Mkcp2Ke5OLASCkDud5zszYQp9GlhjSVFNirVMrUosjvRgummKOMKo_LPe_8nb0m6zOaIXrYYN7v4Q5MD8G7C5gi3_AuhOqQ8/s1600/IMG_5771.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinquPgTnd1RRyTDxHExdaSx05jjTKuTxScQr4Pfu5N1r8Mkcp2Ke5OLASCkDud5zszYQp9GlhjSVFNirVMrUosjvRgummKOMKo_LPe_8nb0m6zOaIXrYYN7v4Q5MD8G7C5gi3_AuhOqQ8/s320/IMG_5771.JPG" width="240" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: 12pt;">Veneelle löytyy suojainen poukama. Miehet nousevat kylmettyneinä
saaren rantaan Suomenlahdella. Kangistunein jäsenin he etsivät tuulensuojaa,
mutta syksyn navakat puuskat tuntuvat yltävän saaren kaikkiin soppiin.
Tulenjano on valtava. On saatava nopeasti aikaan kunnon nuotio; vain se
pystyisi pelastamaan uhkaavasti etenevältä kylmettymiseltä,
uitetunkoirankurjuudelta.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Tikkuaski on tallessa. Sitä ei ole
kuitenkaan tarkistettu ennen retkelle lähtöä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Jäljellä on tasan yksi tikku.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Välitön ensituntemus on paniikki. Se
ei saa kuitenkaan valtaa, vaan korvautuu nopeasti taistelutahdolla. Homman
täytyy onnistua! On laadittava täydellinen aloitusasetelma nuotiolle – silloin
yksi stidi riittää.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Ensin tyhjennetään taskuista
kauhtuneet paperinenäliinat ja vanhat kassakuitit. Sitten kerätään kuivia
kuusen alaoksia, kuihtuneita korsia, tuohta koivunpökkelöstä. Sytykkeet
kasataan ilmavaksi mutta napakaksi mytyksi. Sen ylle laaditaan katedraali
karahkoista, jonka tärkeä funktio on toimia tuulensuojana. Vilkaistaan toinen
toisiaan. Ei ole väliä, että kumpi. Sytyttävä käsi on käytännössä yhteinen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Pidätetään hengitystä. Kaikki on kuin
hidastetusta filmistä: raapaisu, kohahtava leimahdus, liekin supistuminen,
epäröiviä savukiehkuroita, tikun mustuminen, käyristyminen ja kutistuminen… ja
sammuminen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Keltaisen liekin pelmahdus
sytykemytyssä; se on sillä hetkellä ainoa asia maailmassa. Vaimeaa ritinää,
ohut kiemura paksua, läpinäkymätöntä savua... Jaksaako liekki, miten sitä voisi
auttaa, uskaltaako sitä puhaltaa?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Tuli on hengissä, mutta juuri ja
juuri. Ensin sitä pitäisi ruokkia varovaisesti kuin vastasyntynyttä ja sitten
vauhdilla kuin nälkäistä ahmaa. Ruokkija ei saa herpaantua ja ruokareservin on
riitettävä. Kokemus on osoittanut, että pikkusälän palaessa pois, voi yllättävän
isokin tulenalku sammua jättäen vain mustan reiän nuotiorakennelmaan. Toisinaan
metsätöiden yhteydessä koottuja oksakasoja ei meinaa saada syttymään
bensallakaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Tällä kertaa liekin jumala on
suosiollinen. Nousee nautinnollinen varmuus: kriittinen piste on ylittynyt,
tuli ei enää sammuisi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Sitä vaan tuijottaa lieskoihin.
Antiikin kreikkalaiset eivät turhaan kutsuneet tulisijaa nimellä <i>focus.</i><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Mieleen muistuu vanhan merikapteenin
kertoma tositarina. Joskus uransa alussa Merenkulkuhallituksen palveluksessa
ollessaan hän oli kuskannut ulkoluotojen loistoille satakiloisia kaasupulloja.
Kerran ollessaan vaihtamassa loiston kaasupulloa jollain kaukaisella luodolla,
huomasi hän tulitikkujen unohtuneen Helsinkiin. Yksikin tikku olisi riittänyt
ja tuli olisi ollut taas edustettuna sillä vähäisellä kivellä suunnattoman
vesimassan keskellä. Silloin – aava todistajanaan – hän vannoi, että pitäisi
loppuikänsä tulitikkuja taskussaan. Jätettyään viimein työn merellä, kapteeni
alkoi johdattaa ihmisiä näiden viimeisellä matkalla, kuolevien vapaaehtoisena
tukihenkilönä. Tikkuaski taskussa voi symboloida myös elämänkipinää.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Ihmissuku on osannut tehdä tulen
satojatuhansia vuosia, joidenkin arvioiden mukaan jopa yli miljoona vuotta.
Kepakoiden hinkkaamisen ja tulusraudalla iskemisen jälkeen ovat tulitikut
olleet ihmeellinen keksintö. Niin kiellettyä kuin se onkin, jopa lapsi herättää
tuosta vain tulen tikulla. Tulitikusta on ehtinyt tulla liian arkinen ja halpa
asia, jotta tajuaisimme arvostaa sitä yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä
teknisistä innovaatioista. On tarvittu kymmenien tuhansien sukupolvien
mittainen ketju, jotta olemme tulleet pisteeseen, jossa meillä on etuoikeus
helposti ja varmasti tehdä tuli. Meidän tulisi aina kantaa mukana
tulentekovehkeitä pelkästä kunnioituksesta esivanhempien tietotaitoa kohtaan,
mutta myös ihmisyytemme merkkinä. Kaikista yksittäisistä keksinnöistä
tulentekotaito oli ratkaisevin, kun alkuihminen alkoi erkaantua apinaelämästä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Arvostus palaa, kun pelastus on yhden
stidin varassa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Liekit humisevat, pihka räiskähtelee,
kosteus pihisee.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">Savu kiertää valkeana kehää, mutta
muuttuu sitten läpinäkyvämmäksi ja liikkeiltään varmemmaksi. Säteilevä lämpö
tuntuu iholla. Pian se imeytyy pinnan alle, koko olemukseen. Onko mikään koskaan
ollut yhtä lohdullista, rohkaisevaa?</span></div>
Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänenhttp://www.blogger.com/profile/18169628882502571682noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5326436514948131076.post-88964109330883234192017-11-01T01:07:00.000+02:002017-11-01T01:07:48.272+02:00Tuulen tuomaa: ennen ja jälkeen Kiira-rajuilman<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDa4wi7stXdvPs18RKZTxvVzVVdMPf6G_8fId9rig8fjHooFRhVOPHpcu1PDQ6hTv7Hj2m6dZGJ8WMKXbZ0m_4mbfK7OJeS9gVnW0vZUjmsjaqynLAncxX5L7UDP_ahAo9Qk74wElkreI/s1600/WP_20170813_10_21_37_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="899" data-original-width="1600" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDa4wi7stXdvPs18RKZTxvVzVVdMPf6G_8fId9rig8fjHooFRhVOPHpcu1PDQ6hTv7Hj2m6dZGJ8WMKXbZ0m_4mbfK7OJeS9gVnW0vZUjmsjaqynLAncxX5L7UDP_ahAo9Qk74wElkreI/s320/WP_20170813_10_21_37_Pro.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Taivas tummeni Helsingin Mannerheimintiellä. Oli 12.
elokuuta ja seitsemän illalla, mutta näytti kuin kelloa olisi käännetty parilla
tunnilla eteenpäin. Läntiselle taivaalle oli ilmaantunut uhkalla kyllästetty, vuorenkorkuinen
alaisin. Jalkakäytävillä vilisi lauantaiväki. Luultavasti harva oli seurannut
sääennustetta. Muuan nainen pohdiskeli ystävilleen, että oliko lähistöllä
kenties alkanut suuri joukkorummutusesitys. Vaan ei, alasin se kumisi. Tuossa
vaiheessa luonnonilmiöllä ei ollut vielä nimeä. Seuraavana päivänä kaikki
tiesivät puhua Kiira-rajuilmasta.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Rintama kävi päälle noin sadan kilometrin tuntinopeudella –
vain moottoritienopeutta paahtava auto olisi voinut paeta sitä. Parvittain
kännykkäkäsiä kohosi kuvaamaan outoa mustuutta, jonka etureunassa jyräsi
rullamainen vyörypilvi ja uumenissa välkkyivät salamat. Samassa iski tuuli.
Joku tuijotti epäuskoisena kädessään olevaa tyhjää lautasta; siinä oli juuri
ollut iso pala kakkua, mutta se oli lentänyt maahan. Kaatosade ei alkanut ripottelun
kautta vaan suoraan kuin hanan avauksesta. Yleinen kohahdus kävi tuhansista
suista. Ooh! Mitä ihmiset olivat muutamaa hetkeä aiemmin miettineetkään, se oli
pyyhkiytynyt pois.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kaikki juoksivat etsien mitä tahansa suojaa. Joidenkin
onnistui rynnäköidä kohdalle pysähtyneeseen raitiovaunuun. Siellä jokin uitettu
koira ravisti turkkinsa, omistajansa estoyrityksistä huolimatta. Ei väliä,
naurahtivat kanssamatkustajat, märkiä ollaan muutenkin. Ulkona oli tavattoman
synkkää, katulamppuja syttyi. Alas Simonkatua virtasi puro, joka olisi riittänyt
meritaimenen nousuun. Katupuut niiasivat puhureissa. Kaisaniemen puiston
tuulimittari kirjasi 29,6 sekuntimetrin puuskan.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Sitten – vain vartissa – kaikki oli ohitse. Kaupungissa
vallitsi epäuskoinen hiljaisuus, pysähdys, avarruttava häkellys. Kello kääntyi taaksepäin,
valoisuus lisääntyi. Mutta valo oli omituista, kellansävyisen himmeää. Mielessä
kävi, että näyttäisikö atomisodan jälkeisen ydintalven kajo tällaiselta. Sydänalassa
velloi kolkkous.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Täytyi soittaa maalle. Miten metsätila ja talo olivat
selvinneet?</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Naapuri saatiin langan päähän. Hän selosti surrealistista
näkyä pihaltaan. Isoja puita oli jysähtänyt puutarhaan puolen tusinaa. Kuin
ihmeen kautta talo, pihamökki, liiteri ja talli (missä parhaillaan vapisi kaksi
hevosta) olivat säilyneet osumitta. Hyvä kuulla. Mutta entä meidän puolella? Naapuri
sanoi lähtevänsä katsomaan, soittavansa takaisin.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Pitkissä minuuteissa asui pinnanalainen hermostuneisuus.
Sitten puhelin soi. ”Myös teillä on suojelusenkeleitä”, kuului avauslause. Tuo
tieto oli tarpeen, sillä sitä seurasi raportti kaaoksesta. Useita puita oli
tullut alas, jotkut aivan taloa viistäen. Yhden männyn latvus oli osunut
kattoon, mutta katkennut aiheuttamatta muuta vahinkoa kuin lommon peltiin. Jopa
puutarhakalusteet – monta vuosikymmentä elämää jo nähneet – olivat ehjinä männyn
oksiston lomassa. Myös piharakennukset olivat säästyneet. Metsässä häämötti
epämääräinen joukko rytöjä ja konkeloita. ”Tiedäthän sen vanhan männyn
mietiskelypenkin vieressä? Tuolla se on nyt 45 asteen kulmassa.”</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ilmatieteen laitoksen verkkosivut olivat kaatuneet siinä
missä puut. Palvelin ei ollut kestänyt kävijätulvaa. Laitoksen antama varoitus
kiiri kuitenkin mediassa: kehotettiin välttämään ulkona oloa. Ennuste lupaili
pian saapuvaksi rajuilman seuraavaa ukkosrintamaa. Se olisi kuitenkin ensimmäistä
heikompi.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Lähdettiin liikkeelle.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Sade oli loppunut. Töölöläisen kerrostalon sisäpihalla
bilettäjät ottivat muina miehinä drinkkejä. Syvällä kaupungin kuiluissa ja
kennostoissa saattoi poikkeusilmiö jäädä huomiotta. Vallilan Paavalinkirkon tienoilla
välkkyivät vilkut. Palokunta sahaili ison vaahteran revennyttä haaraa, joka oli
langennut ajoradalle ruhjoen pysäköityjä autoja. Valtatiellä piti väistää
kaistalle kaatunutta puuta, soratiellä sama juttu. Tien laidoilla näkyi jopa
aivan nuoria puita, jotka olivat vääntyneet ilmeisen pysyvästi mutkalle. Syöksyvirtaukset
olivat iskeneet yläviistosta. Ystävä Harakan saaresta raportoi kuinka myrskyn
sormet olivat näkyneet vaahtopäisessä meressä: syöksyvirtausten kohdalla
vedenpinta oli juossut joka suuntaan, se oli kuin kiehunut. Helsingin majakalla
mitatut puuskat ylsivät nopeudeltaan 32,5 metriin sekunnissa. Sellainen antoi
hieman maistiaisia hirmumyrskystä (kymmenen minuutin keskituuli vähintään 33
m/s). Suomessa on esiintynyt hirmumyrskyjä ainoastaan tunturihuipuilla, ja
ilmeisesti vuonna 1890 – silloinkin elokuussa – sellainen koettiin
Pohjois-Itämerellä.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjA6Frx4uc9zg-HcxmLXdVkkHWH5nuXzqENMqT1Dfxy2qAZ6INEy7iOFQRfLtNMzROx-hYT5bKls7ZQDn2kjdIO8ULg2C8WRp9y7BVBm4NKLc0ErasmiRuYyXRLFBR0ye7OvKQIbCYTSHE/s1600/WP_20170813_12_04_40_Pro+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="899" data-original-width="1600" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjA6Frx4uc9zg-HcxmLXdVkkHWH5nuXzqENMqT1Dfxy2qAZ6INEy7iOFQRfLtNMzROx-hYT5bKls7ZQDn2kjdIO8ULg2C8WRp9y7BVBm4NKLc0ErasmiRuYyXRLFBR0ye7OvKQIbCYTSHE/s320/WP_20170813_12_04_40_Pro+%25281%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kotimäellä ajo katkesi. Tien sulkivat iso kuusi ja haapa,
jotka molemmat makasivat pitkin pituuttaan juurakot pystyssä. Samassa sakenevasta
hämärästä ilmaantui naapuri – toinen kuin kelle oli soitettu. Vähäpuheisena ja kuin
intiaaniopas viittoi hän metsään, kiertämään kaatuneet puut. Pihamaa oli
odotetusti raju näky. Sähkölinjakin kyyhötti maassa kaatuneen puun alla. Mitä
metsässä olikaan, pimeys sai pitää sen. Nyt oli aika kaivaa esiin kynttilöitä –
sähköt olivat poikki – ja ryhtyä iltapuuhiin. Huomisen menot oli todettava
automaattisesti perutuiksi. Tuskin lähiviikkoinakaan tulisi tekemisen pulaa.
Unen rajamailla ja vailla selkeää tilannekuvaa ei voinut kuin päästää irti koko
asiasta. Sade jatkoi ropinaansa peltikattoa vasten. Miten rentouttava ääni se
onkaan, kun tietää olevansa suojassa. Mitenköhän metsän eläimet olivat kokeneet
rajuilman?</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ylevän kokemus, eli syvä pelonsekaisen kunnioituksen tila
minkä suunnaton luonnonmahti herättää, vähentää itsekeskeisyyttä ihmisissä ja
lisää yhteisöllisyyttä. Tällä on juurensa lajihistoriassa, sillä erilaisista
kriiseistä ja katastrofeista selviytymiseen on tarvittu yhteen hiileen
puhaltamista. Niin tapahtui nytkin. Yhdistyttiin. Heti aamusta kierrettiin
talossa jos toisessa: sahaamassa runkoja, raahaamassa oksia, kuskaamassa
pöllejä, murjomassa vitsejä. Ujo kaksitoistavuotias tyttö toi myrskytuhoista
eniten kärsineelle talolle lohdutukseksi aarteensa, suklaalevyn. Keittoon ja
lämpimiin voileipiin oli pantu sitä mitä kaapista sattui löytymään, mutta ne
olivat unohtumattoman maukkaita. Yhteisateriointi on ihmiskunnan merkittävimpiä
ja historialtaan pisimpiä traditioita. Yhdessä syödessä aivoissa pulppuaa
kiintymystä ja luottamusta lisäävä oksitosiinihormoni.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Stihl 231 oli paljon äänessä niinä viikkoina. Sahaaminen
alkoi ajotielle kaatuneista puista, jatkuen sitten kävelyreittien aukaisuun ja
keskeisten piha-alueiden ensiraivaukseen. Moni juurakoinensa kaatunut puu esitti
taianomaisen tempun: kun puu oli sahattu poikki, nousi tyviosa sekunneissa
takaisin pystyyn. Tämä johtui juuriston jännityksistä ja maakakun painosta.
Toisinaan pystyyn noussut runko oli useita metrejä pitkä. Niistä tuli
arvokkaita pökkelöitä. Pohjoisella metsäluonnolla on valtava jano lahopuuhun.
Talousmetsien todellisuudessa eliölajisto joutuu elämään vähintään 90
prosenttia pienemmällä lahomäärällä kuin mihin se on evoluutiossaan sopeutunut.
Voimme vertailuksi ajatella, millainen tilanne ihmiskunnalla olisi, jos
elämällemme välttämättömät resurssit äkisti leikattaisiin kymmenykseen.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tuho on yhtä luonnollista kuin syntykin, se on selvää. Silti
järkytys ja suru alkoivat nostaa päätään, kun mieli viimein taipui tajuamaan
tapahtuneen. Rakkaudella, ponnistuksilla ja yksityiskohtiin menevällä
pieteetillä vaalittu metsä – terveysmetsänä hoidettu parihehtaarinen – oli
menettänyt kolmisenkymmentä puuta, joista moni oli ollut hieno ja järeä. Alueen
isoimmasta männystä oli naapurikoivu piessyt pois koko latvan, kaikki vihreät
osat. Pieniäkin puita oli taipunut piloille. Metsä näytti jääneen Stuka-hyökkäyksen
alle. Sen näkeminen vastasi kodin näkemistä murron jälkeen. Perusturvallisuus
ja -järjestys olivat järkkyneet. Vanhojen puiden menetys on yksilön
näkökulmasta armottoman lopullinen. Metsä on erilainen kuin tavalliset
maalliset aarteet: sitä ei saa takaisin rahalla, vaan ainoastaan ajalla –
valuutalla, jota yksi ihmiselo tarjoaa hyvin rajallisesti. Ei ole vaikea
ymmärtää ihmisiä, jotka kokevat itselleen läheisen metsän avohakkuun
traumaattisena.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Suurin tuhokeskittymä oli usean ison puun sekasortoinen
rytö, jossa runkoja kulki sekä rinnakkain että eri kerroksissa. Jättimäisten
kuusien oksat olivat raskaita viittoja, joista jokainen saattoi peittää
neliömetreittäin maata. Isojen koivujen latvustot jakautuivat lukemattomiin haaroihin
biomassan painaessa henkilöauton luokkaa. Oksistojen esirippu oli
umpiviidakkoa, josta ei ilman asetta läpi käynyt. Irvistävien juurakkokakkujen
liepeillä maa oli pettävää ja jalka saattoi solahtaa tuntemattomiin onkaloihin.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Johtopäätös nousi kirkkaana. Mylläkän siivoamiseen
tarvittaisiin talkoot. Tuumasta toimeen, kutsut matkaan. Ajankohdaksi
päätettiin seuraava lauantai, jolloin myrskystä olisi viikko aikaa.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxWOGqFa5ICLZ8BFQfs-6MwcxnEWPdoqSVIuxoHEYHmiIHJAkK60nU29xPXbUrASPkIi61bA-4qgWWlmUc_k1njEaUWEYjJWIliJcQLA2L74cHurL3JEAjjxI9Ln7CEuGXFE6AGzP8iQ0/s1600/WP_20170818_12_03_13_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="899" data-original-width="1600" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxWOGqFa5ICLZ8BFQfs-6MwcxnEWPdoqSVIuxoHEYHmiIHJAkK60nU29xPXbUrASPkIi61bA-4qgWWlmUc_k1njEaUWEYjJWIliJcQLA2L74cHurL3JEAjjxI9Ln7CEuGXFE6AGzP8iQ0/s320/WP_20170818_12_03_13_Pro.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tusina myötätuntoista sankaria saapui. Neljä moottorisahaa
lauloi samanaikaisesti, kolmilla kottikärryillä kuskattiin pöllejä, yksi
työpari hoiteli traktorikäyttöistä halkomiskonetta ja jotkut raahasivat tunnista
toiseen oksia polttopaikoille, joissa milloin mikä nokinenä paiskoi
apinanraivolla purtavaa liekeille. Yhteisruokailu kruunasi päivän. Edistys eri
työmailla oli huikea. Tietysti hommia jäi edelleen tehtäväksi, mutta enää
urakka ei tuntunut musertavalta. Oltiin voiton puolella.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Seuraavaksi paikalle kutsuttiin vanhankansan tekijämies,
Härmälä nimeltään. Hänellä oli kokemusta ison kartanon tilanhoidosta mukaan lukien
kaikenlaisista metsätöistä. Nyt hän keskittyisi laukaisemaan konkeloita. Muita
puita vasten nojaavat jötikät olivat hengenvaarallisia kaadettavia, jollei
tiennyt tarkkaan mitä teki. Mukanaan Härmälällä oli erikokoisten
moottorisahojen ohella tehokas ritsa. Sen ammuksena toimineeseen lyijypainoon
solmittiin pitkä naru, joka ammuttiin valitun oksanhaaran ylitse. Narun avulla
korkeallekin konkeloon saatiin vedetyksi köysi. Seuraavaksi konkelo kutsuttiin alas
käyttäen kanadalaista moottorivinssiä. Täydelliseen kaatoon pyrittäessä ei suora
vetolinja ollut aina käyttökelpoisin; hämähäkin tavoin vedettiin köyttä
rungosta runkoon, varustaen sivutukipisteet väkipyörin. Erityistä onnistumisen
iloa tuottaa, kun iso puu rysähtää metsään musertamatta alleen edes pienintä
taimea. Maisemasyistä vinssattiin myös vinoja pökkelöitä pystyyn. Törröttävät
juurakot asettuivat takaisin maahan. Työn lomassa seitsemänkymppinen mies antoi
opetuksia metsätöiden turvallisesta suorittamisesta. Tämä tapahtui kunnioittavasti
mutta mestarin roolista tietoisena. ”Laita moottorisahan ketjulukko aina päälle
kun vaihdat käyvän sahan kanssa muutamankin askeleen paikkaa. Se voi tuntua
lisävaivalta, mutta tee se silti.” Selkeät ohjeistukset tuntuivat
jonkinlaiselta siunaukselta. Päälle tulivat tarinat, joiden käänteet ylsivät
1800-luvulle. Selvisi, että Härmälän isä ja allekirjoittaneen isosetä –
lääkintämies ja rynnäkkötykkimies – olivat molemmat taistelleet Tienhaarassa
juhannuksena 1944. Siellä Kannaksen läpi vyöryneestä puna-armeijasta saatiin
ensimmäinen ratkaiseva torjuntavoitto, eeppisellä alivoimalla. Kaukaiset tapahtumat
yhdistivät samaksi heimoksi.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Päivänä jonain ilmaantui sähkölaitoksen leivissä toimiva
raivausporukka. Sen tehtävänä oli vapauttaa kaatuneiden puiden hautaamat sähkölinjat.
Takana oli jo toista viikkoa täysiä päiviä ympäri maakuntaa, mutta metsurit
tuntuivat uivan kuin kalat tehtävässään. ”Myrskyistä on aina selvitty”, totesi
porukan sydämellinen vetäjä. Hän kertoi elämästään pienellä metsätilalla, jossa
oli hyvä lähde ja valtavat marjasaaliit. Porukka päätyi hoitelemaan vaarallisen
konkelokuusen, joka ei olisi sille edes kuulunut, sillä se ei olisi kaatuessaan
yltänyt sähkölinjalle.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Jos rajuilma tuottaa kokemuksen ylevästä, niin saman tekee
se, että todistaa ison puun kaatumisen. Pitkään jatkunut kurkotus korkeuteen ja
syvä liittyminen maan kanssa, kaikki lukemattomat tunnit yhteyttämistä ja
aineenvaihduntaa, ympäristön valoisuuden ja kosteuden säätely, maiseman
hallinta ja paikan hengen luominen – kaikki se on poissa yhdessä rysäyksessä,
joksikin aivan muuksi muuttuneena. Vanhan puun kaatuminen on kuin leijonan
karjaisu: sen kuullessaan muu luonto hiljenee – niin tekee myös ihmisluonto, mieli.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Raivauksen keskelle tuli soitto Ullanlinnassa asuvalta
ystävältä. Hän selosti närkästyneenä vastoinkäymistään Kiiran kourissa.
Rajuilman iskiessä hän oli ollut Flow-festivaalilla ja surkealaatuinen
kertakäyttösadetakki oli revennyt päälle vedettäessä. Kokemus oli varmasti
ollut aidosti inhottava, mutta – kaikella kunnioituksella – olihan se aika huvittavan
epätodellista kuunneltavaa päiväkausia jatkuneen raivaustyön perään, väsymyksen
hiipiessä luihin ja ytimiin. Ihmiset elävät hyvin erilaisissa todellisuuksissa
ja myös kollektiivisesti todellisuudet – kutsuttakoon niitä tasavertaisesti
”kupliksi” – voivat valtavasti (ja jo lyhyilläkin etäisyyksillä) vaihdella
asuinalueen ympäristöominaisuuksien mukaan.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Koska metsään ei ollut aikomusta päästää mättäitä ruhjovaa
traktoria eikä metsätyöhevosia ollut saatavilla, jäi puiden korjuu
tukkimuodossa pois laskuista. Rungot pätkittiin pölleiksi. Omat
polttopuuvarastot olivat valmiiksi piripinnassa, mutta naapurien parissa puulle
oli suurempi tarve. Eräille heistä annettiin vastuualueet, joilta sopi sahata
ja kärrätä sovitut puut. Varsin hämmästyttävää oli, kun pitkänhuiskea
tarzanmainen hahmo lampsi metsään vain lannevaatteessa. Metsävoimailua ja
avojaloin maastossa juoksemista harrastava parikymppinen kantoi pöllejä päänsä
päällä. Hän vei niitä tällä tavoin kotiinsa saakka, vaikka puu olisi voinut
kulkea kottikärryissä ja suurimman osan matkasta auton peräkärryssä. Tuskin yksikään
maalaisisäntä koskaan on vapaaehtoisesti tehnyt raskaimman kautta sellaista
minkä saattaa tehdä kevyemminkin, mutta nuoruudella on omat lakinsa. Mukava
vastapalvelus saadusta puusta oli, kun naapuriston ainoan traktorin omistaja
tuli kierittämään loitommalle tietä kaventaneen kiven. Samalla lähenivät välit,
jotka tähän asti olivat olleet etäiset. Riehuttiin yhteinen raivaussessiokin.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkPwY2ERPsQGv2ytuls8N8e4NqtEbtoGyQixYVXpJyhOk-KQ69ITfs7begGrttyuw4judjYyFIulsHuAlOgI2stWnDBOaHWFs-r3rApPYPnSHdxxgNhv25jxXa80oIEhNbkuloGcXEkE4/s1600/WP_20170819_16_26_14_Pro+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="899" data-original-width="1600" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkPwY2ERPsQGv2ytuls8N8e4NqtEbtoGyQixYVXpJyhOk-KQ69ITfs7begGrttyuw4judjYyFIulsHuAlOgI2stWnDBOaHWFs-r3rApPYPnSHdxxgNhv25jxXa80oIEhNbkuloGcXEkE4/s320/WP_20170819_16_26_14_Pro+%25281%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kiira havahdutti tarkastelemaan puita, jotka voisivat
tulevissa myräköissä kaatua rakennusten päälle. Puut pitäisi kaataa mieluiten
tulevana talvena. Jotta polttopuuhun ei hukuttaisi, tehtiin osalle nyt
saaduista pölleistä metsävarasto ja jätettiin joitakin irti maasta olevia
”ilmavarastoituja” runkoja kakkosluokan reserviin. Valittiin lopullisesti ne
rungot, jotka saisivat jäädä lahoamaan luonnon hyväksi. Puumateriaalia
ajatellen ehkä suurin uhraus oli järeä honka, joka jäi kokonaisuudessaan
luonnon hoideltavaksi. Puoli vuosisataa ei riittäisi sen katoamiseen. Myös iso
upea haapa jätettiin maatumaan sekä erään järeän koivun runko, joka oli hieman
irti maasta. Rungosta muodostui tasapainorata osaksi ”salapolkua”, joka
paikalla jo kulki. Nousemista varten sahattiin portaat. Luovuuden herääminen
oli varma merkki siitä, että pahin oli takana.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Aina oli ollut haave saada kuorma- eli trukkilavoja. Ne ovat
erinomaisia alustoja kaikenlaisen polttopuun säilyttämiseen ennen kuin aines on
tarpeeksi kuivaa liiteriin. Muuan kaveri oli vuosia aiemmin maininnut voivansa
järjestää lavoja. Koskaan ei ollut tarjoukseen tullut tartuttua – ei ollut
kehdannut vaivata. Mutta nyt oli hyvä syy aktivoida asia. Ja niin niitä lavoja
tuli, unenkaltaisesti kuin manna taivaalta. Ei tarvitsisi enää tehdä klapeja
keväisin mutaan. Pitkän tauon jälkeen näki kaverin – ja hänen apumiehekseen
mukaan lähteneen yhteisen ystävän, jonka tapaamisesta oli vielä pidempi aika.
Rajuilman odottamatonta satoa oli tämäkin jälleennäkeminen.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Samoihin aikoihin media raportoi Karibiaa ja Floridaa
rusikoivasta Irma-hurrikaanista. Se oli voimakkain koskaan Atlantilla mitattu,
peittoalueeltaan noin Ranskan luokkaa. Koettelemukset Kiiran kanssa tuntuivat
mitättömiltä, kun katsoi uutiskuvien tulvivia katuja, hajonneita taloja ja
röykkiöiksi kertyneitä veneitä. Sadattuhannet olivat lähteneet kotiseudultaan
evakkoon yksin Floridassa. Kärsineitä kohtaan heräsi melko spontaanisti myötätunto.
Sitä oli valmiiksi ”samalla kanavalla” itsekin. Ihminen ja hänen luomuksensa
ovat hyvin hauraita, vaikka seikka arjessa unohtuukin.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Jälkityöt jatkuivat pari kuukautta. Pulssi takoi ja paita
liimautui märkänä ihoon. Selkä oli koetuksella ja kipeytyi, sitä täytyi
kuntouttaa taivutuksin ja kävelyin. Mielessä kävi: kuinka monta selkää onkaan
rikottu tätä maata rakennettaessa. Polttoroviopaikkojen tuntumassa odottivat
muhkeat oksakasat. Tyynellä ja märällä säällä ne hupenivat tuleen. Lokakuussa
märkää riittikin. Jo kuun alkupäivinä satoi tuplasti koko kuukauden normaalin
sademäärän edestä. Polttajan piti kytätä sadealueiden aukkoja. Työhön
ryhtyminen alkoi tuntua puuduttavalta ja hiipivästi epätoivoiselta. Kuitenkin
pauhaava tuli – jonka voimassa on sukulaisuutta myrskyn kanssa – elähdytti aina
uudestaan. Roviossa ei ole mitään uutta ja yllättävää, ja silti se lumoaa.
Halonhakkuutantereella tunnelma oli apeampi. Myöhäissyksy on polttopuiden
teolle luonnottomin mahdollinen vuodenaika. Ennätyssateissa viruneet pöllit
lipsuivat saippuanliukkaina, kun niitä tarttui liejuisiksi tiskiräteiksi
virttyneillä hanskoilla. Lehtipuupöllit oli kuitenkin syytä hoidella ennen
talvea. Myös talkooruokien kokkauksiin alettiin kypsyä kuudennen talkookerran
jälkeen (vaikka talkoolaisvieraita olisi vain yksi, on tarjoilun luonnollisesti
syytä olla kunnossa).</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Vaikka kiroilutti, ei kokemusta olisi vaihtanut poiskaan.
Maagisen parantavalta tuntui tehdä loppusilaus tuhopaikkojen korjaamisessa.
Sahata viimeiset pienet vääntyneet ja katkenneet puut, laastaroida maan
repeämät eloperäisellä sälällä. Tässä vaiheessa silmät olivat jo auenneet
sille, että paikoista oli tulossa vielä elvyttävämpiä kuin ne olivat olleet.
Uusiin pienaukkoihin levittäytyisi liiasta varjosta kärsinyt mustikka, uusia taimia
oli odotettavissa ja uudet näköalat häämöttivät aiemmin suljetulta mäeltä,
paljastaen etäisiä peltoja ja metsiä. Lisäksi metsän tarinaan oli kirjoitettu
monia uusia ihmisiä. He eläisivät näissä paikoissa niin kauan kuin eläisivät
muistikuvat tai eteenpäin välitetyt kertomukset. Viimeisellä roviolla kohtasivat
kolmen talon asukkaat. Tulen äärellä vaikeneminen on kaunista, kun savu nousee
pystysuoraan ja iltataivas on kirkas. Yhteisöllisyys virtaa luontaisesti esiin,
kun olosuhteet sitä kutsuvat.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_f-KEMbD_FG-7c_I9GaakKaIPQEt6uWGwIYIrOjatpG-eUHhERO5BbSOj5bsv3jricXPVDBcUsWRJqVpghIMoPfDBzibteQQTb1eMp1IM1Dp5cTiw5I7qjFpKpCQ9MisxN3ec7D7Pcas/s1600/WP_20170819_17_17_30_Pro+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="899" data-original-width="1600" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_f-KEMbD_FG-7c_I9GaakKaIPQEt6uWGwIYIrOjatpG-eUHhERO5BbSOj5bsv3jricXPVDBcUsWRJqVpghIMoPfDBzibteQQTb1eMp1IM1Dp5cTiw5I7qjFpKpCQ9MisxN3ec7D7Pcas/s320/WP_20170819_17_17_30_Pro+%25281%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Martaan pimeys vallitsi, kun syksyn viimeiset pöllit
pinottiin, halot hakattiin ja pressut levitettiin. Tuuli viuhui talon nurkissa
ja natisutti niitä. Navakka puhuri kävi harvinaisesta suunnasta, kaakosta.
Ilmatieteen laitos oli antanut varoituksen erittäin huonosta ajokelistä. Kohta
pyryttäisi, lunta odotettaisiin 15-20 senttiä. Työ tapahtui otsalampun valossa.
Kun puut olivat kaatuneet 66 vuorokautta aiemmin, oli ollut kesä. Se oli niin
lähellä ja niin kaukana. Ensimmäiset lumihiutaleet pilkahtelivat valokeilaan.
Kaikki oli tullut mallilleen, valkoinen esirippu saisi sulkea näyttämön.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Se oli nyt siinä – ainakin hetkeksi.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Mäellä oli eletty harhakuvassa, jossa maisema on staattinen.
Sitä ei metsä koskaan ole, kuten ei muukaan elämä. Jonain päivänä tulee uusi
myrsky. Sen kokemiseen on nyt hyvä pohja.</div>
Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänenhttp://www.blogger.com/profile/18169628882502571682noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5326436514948131076.post-90440860721089225962017-10-04T00:34:00.000+03:002018-03-17T21:28:03.679+02:00Piilotettu muinaistie ja sen vartija<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpTPWb5u3KRwTHk96UYHrUuiGCyLOOAMzzuLypSGXmuCRimF2Gv4yHPI4rb2Q_WYykVGnkuDdH3027-qNkLPiu8-mPMEAJ7zXUhVf5dwv8Isg7uIOcZiESZCZHZ-o1QgGf5yqnym0oTII/s1600/IMG_5120.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpTPWb5u3KRwTHk96UYHrUuiGCyLOOAMzzuLypSGXmuCRimF2Gv4yHPI4rb2Q_WYykVGnkuDdH3027-qNkLPiu8-mPMEAJ7zXUhVf5dwv8Isg7uIOcZiESZCZHZ-o1QgGf5yqnym0oTII/s320/IMG_5120.JPG" width="240" /></a></div>
Vahtipaikka sijaitsee saaressa, jota ympäröivät kylmää terästä virtaavat kosket.<br />
<br />
Perheen kertomaa on, kuinka Itä-Helsingin Vartiokylästä ennen käytiin Malmin hautausmaalla. Elettiin 1950-lukua eikä autoa ollut. Suorin yhdyslinkki Vartiokylän ja Malmin välillä oli vanha maantie. Sitä pitkin käveltiin. Kesähelteillä takki käsivarrelle laskostettuna ja otsaa nenäliinalla pyyhkien, talvipakkasilla rivakoin narskuvin askelin, pimeän tullen taskulampun kellertävään keilaan turvautuen. Tie kulki laajassa metsässä halki nykyisen Myllypuron ja Pohjois-Viikin. Metsää kutsuttiin nimellä Botby skog tai Puotinkylän pohjoismetsä.<br />
<br />
Matkaa Vartiokylästä hautausmaalle oli viitisen kilometriä. Patikalla saattoi törmätä keskellä tietä seisovaan lehmään, kuten eräänä juhannuspäivänä kerrotaan käyneen. Yhdessä kohtaa murjotti kallioseinämään louhittu ensimmäisen maailmansodan aikainen luola. Mättäät olivat marjaisia. Ilma kantoi hiljaisuuden satoa, ellei sitten etäisiä laukausten ääniä Malmin ampumaradalta. Kohokohdan tarjosi vuolaan puron ylittävä silta, joka sijaitsi jonkin matkaa Hallainvuoren takana. Paikalla kuohahteli koski. Aikoinaan siinä oli sijainnut mylly, jonka mukaan sittemmin nimettiin Myllypuron kaupunginosa. Matkan varrella oli muuan erityisen kaunis kohta, etelään avautuva rinne, jota leikkimielisesti kaavailtiin talonpaikaksi perheen vanhemmalle tyttärelle. Yhdellä reissulla putosi käsine, joka sitten seuraavalla reissulla löytyi. Ennen hautausmaata maisema tien vasemmalta puolen aukesi sepposelleen ja katse saattoi lentää kilometrejä yli Viikin peltojen Vanhankaupunginlahden laajoihin ruovikoihin asti. Itämeren tyttäreksi kutsutun nokisen kaupungin paljasti vain horisontin auer.<br />
<br />
Tuo mutkainen ja kapea soratie, jota perhe taivalsi viisivuotiaana kuolleen iltatähtensä haudalle, säilyi valtaosaltaan sellaisenaan 2000-luvun alkuun asti. Nykyisin siitä voi löytää ainoastaan fragmentteja. Helsingin seudun tieverkostoa noin vuonna 1700 kuvaava kartta tuntee tien. On mahdollista, että se on keskiaikainen niin kuin ovat Vartiokylän ja Malmin kylätkin. Vaikka tie oli vielä 1960-luvun alkupuolen kartoissa merkitty arvovaltaisen paksuna, romahti sen asema täydellisesti, kun Kehä I valmistui sen korvaajaksi, minkä lisäksi Lahden moottoritie katkaisi sen. Vuoden 1969 ilmakuvassa moottoritie on työmaana maansiirtokoneineen ja kuorma-autoineen; raksan läpi olisi voinut vielä rämpiä, mutta pian tuon jälkeen vanha tie tukittiin, suuaukon jäädessä orpona mäen päälle.<br />
<br />
Tie unohtui takametsiin, jossa harva liikkui. 1980-luvun alussa tie oli niin syrjähenkinen, että siellä isoisän sopi valmentaa 12-vuotiasta tyttärenpoikaa autolla ajon jaloon taitoon. Edelleen kautta 1990-luvun vallitsi tiellä syvä hiljaisuus ja sen reunusmetsät olivat Viikin puolella yhä laajoja ja seikkailullisen perifeerisiä. Koski kohisi harvojen tuntemana salaisuutena vehmaassa laaksossaan ja sen laidalla kohosi lehtokumpu, jossa jylhät kuuset raamittivat herkkähenkistä valkovuokkokunnasta. Kadonnut paikka tuppaa saamaan muistikuvissa erityisen hehkun, mutta toukokuiset iltayöt siellä päräyttivät tuoreeltaankin. Paikan henki, <i>genius loci</i>, oli voimakas. Tämä koski tietä kokonaisuutena. Se ei vienyt enää mihinkään, mutta tarjosi tunteen perille pääsystä.<br />
<br />
Kun Myllypuron lisärakentaminen ja kokonaisen kaupunginosan perustaminen Viikkiin haukkasivat tien ja metsän sen ympäriltä - mikä tapahtui vaiheittain noin vuosina 1999-2007 - kehotti solastalginen* vaisto pysymään poissa alueelta. Usein on parempi säilyttää kauniit muistot ja välttää menemästä menetettyyn paikkaan. Toisaalta elämä on luopumista, tahdoimme tai emme.<br />
<br />
Niinpä eräänä kevään 2017 päivänä tuli seurattua piiloitettua tietä, eräänlaista tien aavetta. Tien linjaus, niin tuli havaittua, on säilynyt Myllytuvanpolun ja Arthur Rindellin raitti -nimisten kevyen liikenteen väylien kohdalla, mutta vain satametrinen osuus ennen Lahdenväylää on "alkuperäiskuntoista", toisin sanoen viidakoitumassa.<br />
<br />
Kuten tuli jo sivuttua, tietä hyödynnettiin osana ensimmäisen maailmansodan Helsingin maalinnoitusta. Sen läheisyydessä sijainneista linnoituslaitteista on eräs jäljellä - varsin mielenkiintoiseen paikkaan sijoittuneena. Päätimme retkemme suojahuoneelle, joka sijaitsee niin hyvien liikenneyhteyksien varrella että on käytännössä saavuttamaton.<br />
<br />
* solastalgia on nostalgian muoto, jossa kaipuu menetettyyn ei sinällään suuntaudu tiettyyn fyysiseen maantieteelliseen sijaintiin vaan siihen mitä se oli ennen merkittävää ympäristönmuutosta.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgy-cKRuP9p8BS-SwJWCnfZNewzfQCJQAMgRwko0QBc1Sds3mLsXffT-zdzflZ_ONdfAxT5VcKuUoQD7RMngJw5iimdUTiGRJjgDFJMOAqblDXJxUJ9Xn2qZOJ2mEyeFrkmzhqERPyj0vQ/s1600/IMG_5077.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgy-cKRuP9p8BS-SwJWCnfZNewzfQCJQAMgRwko0QBc1Sds3mLsXffT-zdzflZ_ONdfAxT5VcKuUoQD7RMngJw5iimdUTiGRJjgDFJMOAqblDXJxUJ9Xn2qZOJ2mEyeFrkmzhqERPyj0vQ/s320/IMG_5077.JPG" width="320" /></a></div>
Myllytuvantien päästä alkaa autoilta suljettu pyörätie. Moisia esteitä ei ollut kun punainen Ford Escort ajoi tästä noin vuonna 1982. Tuolloin oli syksyinen viikonloppuaamu eikä tiellä ristin sielua.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOrlYMw-os3gjw3YEcG8bYa9-eneCmKVRAiUKBrWSGahBN5sJidsDiqcY8QAmQDQ3X5D05zUpYH_1vg6Y0C7k2q4-6lmRg-i8_u5hdndu9C4MNiNlo-DlLdhUykGgFcRvRV6ZSXLwmpwM/s1600/IMG_5152.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOrlYMw-os3gjw3YEcG8bYa9-eneCmKVRAiUKBrWSGahBN5sJidsDiqcY8QAmQDQ3X5D05zUpYH_1vg6Y0C7k2q4-6lmRg-i8_u5hdndu9C4MNiNlo-DlLdhUykGgFcRvRV6ZSXLwmpwM/s320/IMG_5152.JPG" width="240" /></a></div>
Tienposkessa röhnöttää kiintoisa betonilieriö. Miksi ja milloin se valettiin, kuka tietää.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuYB9bHhugw40pFHJY7ZNQxQ925O9u0hk_OaHOy5e04tkMQFn6N8AYjgohvBkpRO3i7XxzqWm3OmXPgnfCJlFxnXzTaJ3x3XxUrdr9SfXWinRUyPxnJ_2M9gtifoCjnZUxQcWm3qic5kE/s1600/IMG_5080.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuYB9bHhugw40pFHJY7ZNQxQ925O9u0hk_OaHOy5e04tkMQFn6N8AYjgohvBkpRO3i7XxzqWm3OmXPgnfCJlFxnXzTaJ3x3XxUrdr9SfXWinRUyPxnJ_2M9gtifoCjnZUxQcWm3qic5kE/s320/IMG_5080.JPG" width="320" /></a></div>
Tielinjaus jää Hallainvuorentien ja Latokartanonsilmukan nimellä kulkevien uusien väylien jalkoihin, kunnes se taas tulee esiin.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0aPdjYYz_pVLMdHpNlhno0JKoO4qQpy27QhE42k-iFstCFDB8DEUkMrFvThU_HyW-AEJqSR7RnENgMAhYdwcdjOJAE75oqkC6W6Hsymg1c3Y1vLwSCKQJjhO5b3SdLDwCdRbOL5woLaQ/s1600/IMG_5150.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0aPdjYYz_pVLMdHpNlhno0JKoO4qQpy27QhE42k-iFstCFDB8DEUkMrFvThU_HyW-AEJqSR7RnENgMAhYdwcdjOJAE75oqkC6W6Hsymg1c3Y1vLwSCKQJjhO5b3SdLDwCdRbOL5woLaQ/s320/IMG_5150.JPG" width="240" /></a></div>
Sammaloituneet kivivallit reunustoilla kielivät tien levennyksestä, joka on voinut liittyä raskaiden mörssäreiden kuljetuksiin ensimmäisen maailmansodan aikana. Myllypurossa sijainneelle patteri 65:lle sijoitettiin neljä 280 mm:n mörssäriä.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9s-x3BZ5OQe0mfoL7fyXQTP2gQLtr9NKHpXPuNIEuiL6eXXj3KfchlkGh9-CUIFb_gI4E0xG2GpZU3mDUZxdb_Zmrogy0q-OiO-fNi0GgMqGee7G-NgG2x1uWnki7szvvOGmFvdeqPeE/s1600/IMG_5081.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9s-x3BZ5OQe0mfoL7fyXQTP2gQLtr9NKHpXPuNIEuiL6eXXj3KfchlkGh9-CUIFb_gI4E0xG2GpZU3mDUZxdb_Zmrogy0q-OiO-fNi0GgMqGee7G-NgG2x1uWnki7szvvOGmFvdeqPeE/s320/IMG_5081.JPG" width="240" /></a></div>
Nykykäyttöön tie on turhan leveä, kuten näkyy käyttämättömänä heinittyvästä osuudesta. Toisaalta tie on runsaalla kivituhkalla siloteltuna kadottanut primitiivisen ja osin kivisen soratieluonteen, joka sillä vielä 1990-luvulla oli.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMcJEdniRr-RT-wPpUd4-WPs82moq0QoA74j2Daa4vazCjsTOwnEPgnbbdhzub73Zd1voh1sp4QzH-GlXU0JiqCnllZjavtyC3JoLapJlhERRj6qwLW1B9c5QjSv9fMhh4aCVmX_5yAbI/s1600/IMG_5147.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMcJEdniRr-RT-wPpUd4-WPs82moq0QoA74j2Daa4vazCjsTOwnEPgnbbdhzub73Zd1voh1sp4QzH-GlXU0JiqCnllZjavtyC3JoLapJlhERRj6qwLW1B9c5QjSv9fMhh4aCVmX_5yAbI/s320/IMG_5147.JPG" width="240" /></a></div>
Tässä tien tunnelma näyttäytyy ehkä eniten sellaisena kuin hautuumaataivaltajat sen kokivat. Parhaiten säilynyt osuus on Hallainvuoren pohjoislaidalla ja mittaa sillä on runsaat 200 metriä.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIscDJsEBsI1EkVdGS_f7yuz4y_6u76diHMbBV-P5Wq8SFxBw5UBQPrWMVEFKrByMoY0W6V24zBj-fYP7dH-lISsUJycAyk5e0E6a_cQkylfgVGQpcXEqY0tKXmEqlOiFrXodd6A990qs/s1600/IMG_5084.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIscDJsEBsI1EkVdGS_f7yuz4y_6u76diHMbBV-P5Wq8SFxBw5UBQPrWMVEFKrByMoY0W6V24zBj-fYP7dH-lISsUJycAyk5e0E6a_cQkylfgVGQpcXEqY0tKXmEqlOiFrXodd6A990qs/s320/IMG_5084.JPG" width="240" /></a></div>
Viimein tulee vastaan itse Myllypuro eli niin kutsuttu Viikinoja. Koskikohtaan on rakennettu parvekemainen aitio. Viikarit loikkivat puron kivillä niin kuin viikareiden pitääkin.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiW2h1irvG8MmcnUGK_XRHj_qqHAMP3GsFe8lnwR0kWnnEnG7CaglRwkZ2US6CelvTlHFxJWFVv8C9XV9X8zK9y9WZmG1p2_yeHuHnGgORPRCKmBoyf6Y5cuow7B7xRAw0blX6BVidYqUw/s1600/IMG_5082.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiW2h1irvG8MmcnUGK_XRHj_qqHAMP3GsFe8lnwR0kWnnEnG7CaglRwkZ2US6CelvTlHFxJWFVv8C9XV9X8zK9y9WZmG1p2_yeHuHnGgORPRCKmBoyf6Y5cuow7B7xRAw0blX6BVidYqUw/s320/IMG_5082.JPG" width="240" /></a></div>
Tunnistamattomaan kuntoon kesytetty vuosisatoja vanha maantie. Vanhan tunnelman illuusion nostattamiseksi olemme jättäneet taloilla reunustetut osuudet tästä kuvasarjasta.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRdmdJBC0L8Po8KDclL2j0CrPYvImJjGVdpbFnAJmPzinsLbnRXI07jKAzbtsbfewj3ODi0qf28CYra23l_oGjD6FRwgixhbd-m6FvIjqxeMkbLZ4RU8LeIWC4Hg6GYl5yQqr4gbLXFJc/s1600/IMG_5086.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRdmdJBC0L8Po8KDclL2j0CrPYvImJjGVdpbFnAJmPzinsLbnRXI07jKAzbtsbfewj3ODi0qf28CYra23l_oGjD6FRwgixhbd-m6FvIjqxeMkbLZ4RU8LeIWC4Hg6GYl5yQqr4gbLXFJc/s320/IMG_5086.JPG" width="320" /></a></div>
Latokartanonkaaren ylityksen takaa alkaa viimein vuosisataisen tien kaikkein vähiten käsitelty osuus.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUNn0cGHVWCs5-Q5ui2qk-3UcTGA5SiGeX6DZ-1G6nvJAP4u0dAHFHd6gW_FPnTM3P9nODpqS4SEg92L5XilsIIgynkGC3OnHHhu7ANDw5O3qMpMWSX2MREtFV_uPrcLUXgyooEDBTXCQ/s1600/WP_20170209_14_53_50_Pro+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="575" data-original-width="1024" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUNn0cGHVWCs5-Q5ui2qk-3UcTGA5SiGeX6DZ-1G6nvJAP4u0dAHFHd6gW_FPnTM3P9nODpqS4SEg92L5XilsIIgynkGC3OnHHhu7ANDw5O3qMpMWSX2MREtFV_uPrcLUXgyooEDBTXCQ/s320/WP_20170209_14_53_50_Pro+%25281%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Tässä käsittelemätön osuus koko vähäiseltä mitaltaan, talvella kuvattuna. Kaavan mukaan metsikkö tien molemmin puolin rakennetaan, eli tiekin on katoava tai vähintäänkin tuleva saneeratuksi.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRH-nr_sWJmGSl7w0MpypdZIjzYE9qhHBaLD-gBVz5u16JRMuRq4EmsI_UzeY5tC7quAnCKqgxz9nrWWyJyOW5pVs1Ddr2cY0n8FZZaFrOCR7UaiXd9dFNih0nDpGGaVxQhD3mbtr0wtA/s1600/IMG_5087.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRH-nr_sWJmGSl7w0MpypdZIjzYE9qhHBaLD-gBVz5u16JRMuRq4EmsI_UzeY5tC7quAnCKqgxz9nrWWyJyOW5pVs1Ddr2cY0n8FZZaFrOCR7UaiXd9dFNih0nDpGGaVxQhD3mbtr0wtA/s320/IMG_5087.JPG" width="320" /></a></div>
Tie katkeaa.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXKiynKDgzA3yTsCRihX3XWQEUZMPCZuUitNGbSqoa_wjyVnRZM8PfX62RFrIbK4okHk24jCxe8nEJpuhOG8_GFNFaI8ghIOGxhpU_IdVQNHCmvT-Hz9pBqHT_Mjg1d5LaPFrdNv77BHQ/s1600/IMG_5089.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXKiynKDgzA3yTsCRihX3XWQEUZMPCZuUitNGbSqoa_wjyVnRZM8PfX62RFrIbK4okHk24jCxe8nEJpuhOG8_GFNFaI8ghIOGxhpU_IdVQNHCmvT-Hz9pBqHT_Mjg1d5LaPFrdNv77BHQ/s320/IMG_5089.JPG" width="320" /></a></div>
Kyltti "Moottoritien ylittäminen kielletty Käyttäkää alikulkutunnelia" on ammuttu seulaksi isokaliperisella aseella silloin kuin koko alue oli "in the middle of nowhere". Malmin hautausmaan muuri häämöttää Lahdenväylän takana.<br />
<br />
Loikkaus Lahdenväylän ylitse (täydennetty 31.10.2017):<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTKXwvU-b5WCI76ixlyBSH6sa1UCqB5W0MlfB7PRnTh21ejUnjLTbshnOmcEJEKck-NPCnP8xxmwHgR8RG3fyQXOeYzoImoOD6dzwgtZ5iPgjOiH0tHr8VGP4MOOslHLsF1fUaBMoa0Hg/s1600/WP_20171030_14_30_11_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="899" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTKXwvU-b5WCI76ixlyBSH6sa1UCqB5W0MlfB7PRnTh21ejUnjLTbshnOmcEJEKck-NPCnP8xxmwHgR8RG3fyQXOeYzoImoOD6dzwgtZ5iPgjOiH0tHr8VGP4MOOslHLsF1fUaBMoa0Hg/s320/WP_20171030_14_30_11_Pro.jpg" width="179" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Heräsi epäilys, että vanhaa maantietä olisi voinut lyhyelti säilyä Malmin hautausmaan itälaidalla, muurin ulkopuolella. Ja näin tosiaan on. Kun hautausmaa perustettiin 1890-luvulla, sen alue rajattiin idässä tien mukaisesti. Nykyisin maantien pätkä palvelee yksinomaan hautausmaan varikkoalueen liikennettä.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Tässä yhteydessä tien tarinaan ilmaantuu Suomen viimeinen teloitettu nainen Martta Koskinen, joka kohtasi loppunsa maanpetoksesta tuomittuna 29.9.1943. Hänet ammuttiin sotaylioikeuden pöytäkirjan mukaan Malmilla "hautausmaan läheisyydessä", minkä lisäksi muissa lähteissä mainitaan "muuria vasten". Johtolankoja yhdistämällä päästään valistuneeseen arvaukseen, että teloitus pantiin toimeen juuri näillä metsäisillä paikkeilla, koska muualla hautausmaan rajat kulkivat joko asutuksen vieressä tai tiettömillä pelloilla. Toinen vaihtoehto on, että teloitus tapahtui Malmin ampumaradalla. Siinäkin tapauksessa Koskisen viimeinen matka kulki tutkimuksemme kohteena olevaa tietä. Saattoväkeen kuuluivat kurinpitorangaistusta kärsivät rikollisvangit, jotka hautasivat teloitetun irtolaisille tarkoitettuun rivihautaan.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtXFjkHL3u5LeNj_MJ-bJrrFtW2aQd7zAWqhFNwP2zbAJ428vqNFPIQvMqMPNYDVcU0b06-A0lkVVbVcz3CLiWp8An97XD9_eN2JCxCU6AcFkQcGXsNcYmqszxRbNdZB_wWCD0PfQRN8g/s1600/WP_20171030_14_33_18_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="899" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtXFjkHL3u5LeNj_MJ-bJrrFtW2aQd7zAWqhFNwP2zbAJ428vqNFPIQvMqMPNYDVcU0b06-A0lkVVbVcz3CLiWp8An97XD9_eN2JCxCU6AcFkQcGXsNcYmqszxRbNdZB_wWCD0PfQRN8g/s320/WP_20171030_14_33_18_Pro.jpg" width="179" /></a></div>
Ollaan menossa kohti Lahdenväylää eli kuljemme vastakkaiseen suuntaan kuin teimme Myllypuron-Viikin alueella.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBcfuvmYzOO6PDiHezIfoQg3T7oNSekSUgnJ2Cby1JP_ZqCSbipk3kDg3BxQjM2JIiE8EaVOR3NNdkjEWJ6iySsqoFZ-NrVuM6xmTy1vlFdKpOwf9g8CqUTl6DkmkZpFsEDo8ftAaGw-Q/s1600/WP_20171030_14_43_28_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="899" data-original-width="1600" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBcfuvmYzOO6PDiHezIfoQg3T7oNSekSUgnJ2Cby1JP_ZqCSbipk3kDg3BxQjM2JIiE8EaVOR3NNdkjEWJ6iySsqoFZ-NrVuM6xmTy1vlFdKpOwf9g8CqUTl6DkmkZpFsEDo8ftAaGw-Q/s320/WP_20171030_14_43_28_Pro.jpg" width="320" /></a></div>
Tien laitamilla on hylättyjä hautakiviä, jotka ovat peräisin ylläpitosopimukseltaan rauenneilta haudoilta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6JS9dDWebBmZEFkd6TAoXB9f5PDxAipGvIk0q381aW-Qu3ej0xzD8t2_MoVp_oUYn2rtNS9PalWUqexMEELnDxyq3vyHtJ1Y-s91iuobo12vapcapSf6SZh514JEOGo7d1Q30VM_3YR4/s1600/WP_20171030_14_37_02_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="899" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6JS9dDWebBmZEFkd6TAoXB9f5PDxAipGvIk0q381aW-Qu3ej0xzD8t2_MoVp_oUYn2rtNS9PalWUqexMEELnDxyq3vyHtJ1Y-s91iuobo12vapcapSf6SZh514JEOGo7d1Q30VM_3YR4/s320/WP_20171030_14_37_02_Pro.jpg" width="179" /></a></div>
Lopuksi tietä peittää paksu karike, joka on saanut rauhassa kertyä lähes puoli vuosisataa. Tien kuitenkin erottaa selvästi, koska linja on ympäristöään korkeampi ja reunustettu ojin.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVVaR3tHsRM7jdV603b8jVDGfxb6mmIB_gwxbEAhP9B7focUIYw7tTofYEe_5vIrdIoanWZELtJ8FmBaDEC9-ZirQLwHwjj47yCVFuBx1pDGTBuwWZbJkZFjXUdoghvVJRH7wrRYO2_4Q/s1600/WP_20171030_14_39_30_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="899" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVVaR3tHsRM7jdV603b8jVDGfxb6mmIB_gwxbEAhP9B7focUIYw7tTofYEe_5vIrdIoanWZELtJ8FmBaDEC9-ZirQLwHwjj47yCVFuBx1pDGTBuwWZbJkZFjXUdoghvVJRH7wrRYO2_4Q/s320/WP_20171030_14_39_30_Pro.jpg" width="179" /></a></div>
Tie käy entistäkin peitteisemmäksi, mutta perällä häämöttää jo jotain tuttua...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7QG0QuSc7iLeAfGjvtd5rz7g1CxTnoddBKtSmB54qjyi7yaqmAT4jGuwWIN-UH2-m_MX5UnhOmh31uQI7GYYuUXYfOr_Wy1XyF5hEkX_HLQxM60qFwjsJ4m5EUd0mTORawI4LfbwmrHQ/s1600/WP_20171030_14_38_05_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="899" data-original-width="1600" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7QG0QuSc7iLeAfGjvtd5rz7g1CxTnoddBKtSmB54qjyi7yaqmAT4jGuwWIN-UH2-m_MX5UnhOmh31uQI7GYYuUXYfOr_Wy1XyF5hEkX_HLQxM60qFwjsJ4m5EUd0mTORawI4LfbwmrHQ/s320/WP_20171030_14_38_05_Pro.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Vuoden 1969 ilmakuvan mukaan moottoritien rakentamiseen liittynyt liikenne kulki muinaistietä hautausmaan sivuitse. Viimeisenä lähtenyt pystytti kyltin.</div>
<br />
Tähän väliin hieman karttaosastoa pohdintoineen:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijDE0BKMhyphenhyphen-35LMwx9ilP3jDQw7fZrnRaJDlvXQct6eVxsPcITfUZE5G09A8WbM-9XfbEEyTVZpbFAvrw3_R-IvD6_xuolTWPTaljbQSWwzud_DOsRcX5HI8eoc3l1QBm9BupcE9o_vZA/s1600/img026+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1163" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijDE0BKMhyphenhyphen-35LMwx9ilP3jDQw7fZrnRaJDlvXQct6eVxsPcITfUZE5G09A8WbM-9XfbEEyTVZpbFAvrw3_R-IvD6_xuolTWPTaljbQSWwzud_DOsRcX5HI8eoc3l1QBm9BupcE9o_vZA/s320/img026+%25282%2529.jpg" width="232" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Noin vuoden 1700 Helsingin teitä kuvaavasta kartasta huomaamme, että tiestä lähti pitkä haara etelään Herttoniemen suuntaan. Haaran alkuosa noudattaa täsmällisesti Myllypuron ensimmäisen asuntokadun Myllärintien linjaa.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
(Kartta teoksesta Sundman, M. (1983): Kaupungin rakentumisen vaiheet. Tutkielma Helsingin kaupunkirakenteen muodostumisesta ja väestörakenteen vaiheista. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisu YB 1/83).</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWhkMfpILU4-Cq5WO86iI0Cj1B1I-HVcBsrlxzT2IpIgxNlXKotR61wnu_sjjYK-iRa-eAi9_oq_hctuArUH6j2pu1Q9V-a_h-3xWQPZL_DwtUzxbh-E47eJz2F-mcwtplU1C7eNvrKJo/s1600/IMG_5561.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWhkMfpILU4-Cq5WO86iI0Cj1B1I-HVcBsrlxzT2IpIgxNlXKotR61wnu_sjjYK-iRa-eAi9_oq_hctuArUH6j2pu1Q9V-a_h-3xWQPZL_DwtUzxbh-E47eJz2F-mcwtplU1C7eNvrKJo/s320/IMG_5561.JPG" width="320" /></a></div>
1930-luvun topografisessa kartassa tiellä on nimi Puotinkyläntie.<br />
<br />
Tie on johtanut Puotinkylän kartanolta (joka nykyisin tunnetaan Puotilan kartanona) Malmin kylään, joka oli Helsingin pitäjän hallinnollinen keskus, ja siitä edelleen pitäjän kirkolle eli 1400-luvulta peräisin olevalle Pyhän Laurin kirkolle. Sieltä tie on jatkunut Tikkurilan ikivanhalle markkinapaikalle. Tie on myös ristennyt Turun ja Viipurin välisen valtamaantien, Kuninkaantien, jota arvellaan Suomen toisiksi vanhimmaksi tieksi Hämeen härkätien jälkeen. Alkuperäinen risteyspaikka sijaitsi suunnilleen Malmin hautausmaan kohdalla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgawnX4EeDfpeAsiOV79_WY-UHJUg5qQQdkxaPEFlqBZImFXRmb1CFs8guLS_42QcGk9E7hOkmkiHaw9aVAoNUbePV9niPnGYG4nWDIGtR9QZ-pl3cwjYYQx7hloP8yoadj2GrkG2waNrc/s1600/IMG_5566.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgawnX4EeDfpeAsiOV79_WY-UHJUg5qQQdkxaPEFlqBZImFXRmb1CFs8guLS_42QcGk9E7hOkmkiHaw9aVAoNUbePV9niPnGYG4nWDIGtR9QZ-pl3cwjYYQx7hloP8yoadj2GrkG2waNrc/s320/IMG_5566.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Vailla vuosilukua oleva (marssireitin merkitsemiseen käytetty) kartta näyttäisi olevan mielenkiintoinen yhdistelmä kahta karttaa.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Muinaiset tielinjat ovat syntyneet hyvin orgaanisesti, jaloin ja kavioin. Puotinkylän asutus on peräisin viimeistään 1200-luvulta. Kukapa tietää jos tielle linjauksen antanut alkupolku olisi iältään vähintään sen kahdeksansataa vuotta. Jossain vaiheessa on kuitenkin joku tehnyt päätöksen, että polku tasoitetaan ja levennetään kärryliikenteelle kelpoisaksi. Työ on ollut valtava. Siitä saa pikkiriikkisen aavistuksen jokainen, joka on edes kerran kangennut jotain isompaa kiveä tai kantoa sijoiltaan ja sitten täyttänyt ja tasoittanut syntyneen montun.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCz_tD06Goz-ZmmrbDZH-dK5b-3IGa8pReg96vNc4C9GniF1Krf2jtkWSKM46L4jPtrPJqvOJLfp56zRzDD2gbrKNEG-30X14pz1a2hTtSxsCsik-kr2YoJ39UMukRzySmZt0mQHqlBl0/s1600/IMG_5563.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCz_tD06Goz-ZmmrbDZH-dK5b-3IGa8pReg96vNc4C9GniF1Krf2jtkWSKM46L4jPtrPJqvOJLfp56zRzDD2gbrKNEG-30X14pz1a2hTtSxsCsik-kr2YoJ39UMukRzySmZt0mQHqlBl0/s320/IMG_5563.JPG" width="320" /></a></div>
Vuoden 1959 kartassa tie on merkitty alueellisesti merkittäväksi väyläksi (paikallistason tiet on kuitattu rasterilla). Suunnitteilla olevan Lahdentien linjaus näkyy katkoviivalla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUoOBXOOKJ8w1_abA89EFq7jN0Brll6XSGTJv4_Ygm-OZNtZrMhCC06zvUhdON35kIagIxMZfKjKdCRNuEvT_ofCWzknISAo1tfdvq0hNsc82qhtAMaO8f_SYS18AajBemMa2aXe29snE/s1600/IMG_5564.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUoOBXOOKJ8w1_abA89EFq7jN0Brll6XSGTJv4_Ygm-OZNtZrMhCC06zvUhdON35kIagIxMZfKjKdCRNuEvT_ofCWzknISAo1tfdvq0hNsc82qhtAMaO8f_SYS18AajBemMa2aXe29snE/s320/IMG_5564.JPG" width="320" /></a></div>
Vuoden 1960 Helsingin matkailijakartassa on muinaistie ristitty Klamintieksi. Kyseinen tie on edelleen pienenä asuntokadun pätkänä olemassa Vartiokylän päässä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHiv8IIceMFNLwJVSfZpmPBgqiQRjIxWCk3Buc27H26dRAH-pRRxazG2MpK9EYlwfaVjaYIk1AwAhIEbNMHLxckZMYsuE5gKubZQk-FH5OxeGzsVu2sBP2OjdlTzUpuqPFQLpHYdXg5YM/s1600/IMG_5567.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHiv8IIceMFNLwJVSfZpmPBgqiQRjIxWCk3Buc27H26dRAH-pRRxazG2MpK9EYlwfaVjaYIk1AwAhIEbNMHLxckZMYsuE5gKubZQk-FH5OxeGzsVu2sBP2OjdlTzUpuqPFQLpHYdXg5YM/s320/IMG_5567.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<div style="text-align: left;">
Vuoden 1965 opaskartassa vuorossa on nimi Myllytuvantie. Tuleva Kehä I näkyy katkoviivalla muinaistien ja ampumaradan välisellä vyöhykkeellä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOie8S0CTtD5gti0anW-eqOqaY3JFXitVQ-35-7Snx0J7fZW0gdrFBCq9XxYEFA3m-_0NdztXKATuafZK7oPeXSydmQUyG4ZGQrBEIj2lmsjIhyphenhyphendMYjoGA6pY1BDINDFR89nzFpuvVa0Y/s1600/Maantie.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="397" data-original-width="611" height="207" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOie8S0CTtD5gti0anW-eqOqaY3JFXitVQ-35-7Snx0J7fZW0gdrFBCq9XxYEFA3m-_0NdztXKATuafZK7oPeXSydmQUyG4ZGQrBEIj2lmsjIhyphenhyphendMYjoGA6pY1BDINDFR89nzFpuvVa0Y/s320/Maantie.PNG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Muinaistien viimeisiä hetkiä. Ilmakuva on keväältä 1997 ja tie erottuu lumisena (kuvakaappaus Helsingin karttapalvelu -sivustolta).</div>
</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Vanhalta tieltä päästyämme lähdemme katsomaan teitä, jotka korvasivat sen.</div>
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBW6TEXx4Xu5zAgIHhCjscJ60KHvim8sKJ7s20jo-5syY6lFxICCeBMY0R75Z589lHn6HRhbEXyN9KypX_Uoe95WJKYp0VpDv5Y4_dnGcJ52iHCJ63Z4pMHAkpUOWzc-liHOfhLryyB-I/s1600/IMG_5141.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBW6TEXx4Xu5zAgIHhCjscJ60KHvim8sKJ7s20jo-5syY6lFxICCeBMY0R75Z589lHn6HRhbEXyN9KypX_Uoe95WJKYp0VpDv5Y4_dnGcJ52iHCJ63Z4pMHAkpUOWzc-liHOfhLryyB-I/s320/IMG_5141.JPG" width="320" /></a></div>
Luodinreikäiseltä kieltokyltiltä on tähän melko prikulleen 300 metriä. Olemme Kehä I:n ja Lahdenväylän kohtaamisalueen silmukkaviidakossa. Pyörä on jäänyt aitaa vasten, patikka männikössä alkanut.<br />
<div style="text-align: center;">
</div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVYvtHLHbnJy2KoruRp62SESkbdE3ZLS_VEWGZw4RZalGtxRb_pXIsNhMlQA3curIKyq14Ahs6xAnD7ajUzS3YSVUG7EFqdNbmrqqVOUZR3bA7aEvV0G-EwGP3vvDCxfXLo1769DU-doQ/s1600/IMG_5105.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVYvtHLHbnJy2KoruRp62SESkbdE3ZLS_VEWGZw4RZalGtxRb_pXIsNhMlQA3curIKyq14Ahs6xAnD7ajUzS3YSVUG7EFqdNbmrqqVOUZR3bA7aEvV0G-EwGP3vvDCxfXLo1769DU-doQ/s320/IMG_5105.JPG" width="320" /></a></div>
Maastossa kulkee juoksuhaudan jäänteitä.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgG-Sfqy0dAXdcjCBp0BwARM0qJKjtJ4FrtFiTlbTuxnfmsowT2H86zcrH8FL46MDcmz8kCClfuFSacey21LkTTnXsB6Ml-LjkfG4GAmR5Fbbnrf9zlUTTQLuY5LMcMJdGD9Zml65u_zos/s1600/IMG_5104.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgG-Sfqy0dAXdcjCBp0BwARM0qJKjtJ4FrtFiTlbTuxnfmsowT2H86zcrH8FL46MDcmz8kCClfuFSacey21LkTTnXsB6Ml-LjkfG4GAmR5Fbbnrf9zlUTTQLuY5LMcMJdGD9Zml65u_zos/s320/IMG_5104.JPG" width="240" /></a></div>
Mäen vierellä aukeaa tällainen leveä kanjoni.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYPrQZS4JJNQcAe3Zt2-PQFQ-ZsR_DRLj9EOg_AuzI9BzqcaIFcVFo38jbbKi_72YHE7KZoDGm7_I-9hL26YLI64X6gZL1GXk5kqN52Y8ap0b5XDFIFrKLIk85pGr6KU8EIdB_FRMerm4/s1600/IMG_5101.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYPrQZS4JJNQcAe3Zt2-PQFQ-ZsR_DRLj9EOg_AuzI9BzqcaIFcVFo38jbbKi_72YHE7KZoDGm7_I-9hL26YLI64X6gZL1GXk5kqN52Y8ap0b5XDFIFrKLIk85pGr6KU8EIdB_FRMerm4/s320/IMG_5101.JPG" width="240" /></a></div>
Mitähän potta täällä tekee?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfgELNrqqwB7oiccUMS96JMrBibcl_J0SSFQVpNi-GAhJOqH_hcucHcZulzzTcsrpOri0cj3tHff-lqu4IZPY-P0u2i9xA7zL6wo02xdneM_rpgCr7e3Ly2x-gUKvJwfXwiT-YtxW1UsY/s1600/IMG_5139.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfgELNrqqwB7oiccUMS96JMrBibcl_J0SSFQVpNi-GAhJOqH_hcucHcZulzzTcsrpOri0cj3tHff-lqu4IZPY-P0u2i9xA7zL6wo02xdneM_rpgCr7e3Ly2x-gUKvJwfXwiT-YtxW1UsY/s320/IMG_5139.JPG" width="240" /></a></div>
Aita on tullut alas ja sammal kasvanut sen päälle. Helpottaa loikkijan elämää.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjV9t9CPRVRlg0cFwSo-jOXkYdk463-1WTwmUCY2OJrGgZ1JqSGFbqrfVLyCeqgWHN_ZSZM4lZ9eRARrO8hu4BfPP-6nxoG3BfDPFpApnRvhW57QkjmBco6v5mGMTtXqq-zehCsKMayDK8/s1600/IMG_5135.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjV9t9CPRVRlg0cFwSo-jOXkYdk463-1WTwmUCY2OJrGgZ1JqSGFbqrfVLyCeqgWHN_ZSZM4lZ9eRARrO8hu4BfPP-6nxoG3BfDPFpApnRvhW57QkjmBco6v5mGMTtXqq-zehCsKMayDK8/s320/IMG_5135.JPG" width="240" /></a></div>
Ylityspaikka.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbJCGYpDjC4dPGFO80ZG4zmJ-k8wg2_Z1M7DH-sW8t-x6pUEj03qKXHFjAaiGwqbi5E9MfkUK3rwTUVfhCc8lpbNWa-BPcijXDD72B5oWqNc635FRWvSwvlKbVutCbeysx2vP1CFeQgFw/s1600/IMG_5109.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbJCGYpDjC4dPGFO80ZG4zmJ-k8wg2_Z1M7DH-sW8t-x6pUEj03qKXHFjAaiGwqbi5E9MfkUK3rwTUVfhCc8lpbNWa-BPcijXDD72B5oWqNc635FRWvSwvlKbVutCbeysx2vP1CFeQgFw/s320/IMG_5109.JPG" width="320" /></a></div>
Seuraavaksi tästä rinteeseen...<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizMhBO6xQSfErduU3ocZqAYCwsct-wHjA_6Ffg1ks6t3KX6IYd-P-cBMPHqttmH2Jb2Iv5nxNpIW7QwM79d708Y295lSJRcVVtAEw3-m1O64hVfj3I-LiH_kQRLG9L5XjWjcv6xqnTeDU/s1600/IMG_5110.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizMhBO6xQSfErduU3ocZqAYCwsct-wHjA_6Ffg1ks6t3KX6IYd-P-cBMPHqttmH2Jb2Iv5nxNpIW7QwM79d708Y295lSJRcVVtAEw3-m1O64hVfj3I-LiH_kQRLG9L5XjWjcv6xqnTeDU/s320/IMG_5110.JPG" width="320" /></a></div>
... ja sillan ali.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7wFwPy2oYfcoy6NaF_sN_vWbDPdIqodmfOM5fsuyy9fXag69pE9B_MySM9YIQr4pOWw_JkhNr4kvYBCECt8Zpah18ZfghrueuIQns1OHboGXW_kHxBhdLsjhYtqZsGwS0DtNcuYi0pGk/s1600/IMG_5133.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7wFwPy2oYfcoy6NaF_sN_vWbDPdIqodmfOM5fsuyy9fXag69pE9B_MySM9YIQr4pOWw_JkhNr4kvYBCECt8Zpah18ZfghrueuIQns1OHboGXW_kHxBhdLsjhYtqZsGwS0DtNcuYi0pGk/s320/IMG_5133.JPG" width="320" /></a></div>
Tällaista rationaalis-valistuksellista tekoa on pakko ihailla, sillä siinä on piirteitä uskonnollisesta riitistä. Katukyltit on pystytetty, vaikka niitä ei pysty kukaan lukemaan (ne ohitetaan 80 km/h eikä teksti ole juuri sanomalehtiotsikoita suurempaa).<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj73JrmRXM0S6Uyr55PATxeOpz-DxzpcOQpBG10e1PqcJgVrppJtwDYFbsrh1JONHoy-_iLPczwc9tFZJ7W0Kt5iYdUMAY-lqXjsa3wP3QxMhe9Qi3BqQOFE0yiGuQwI3CLvYTSqa-zEh8/s1600/IMG_5112.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj73JrmRXM0S6Uyr55PATxeOpz-DxzpcOQpBG10e1PqcJgVrppJtwDYFbsrh1JONHoy-_iLPczwc9tFZJ7W0Kt5iYdUMAY-lqXjsa3wP3QxMhe9Qi3BqQOFE0yiGuQwI3CLvYTSqa-zEh8/s320/IMG_5112.JPG" width="240" /></a></div>
Nyt näkyy kumpu, jota aiemmin on tullut ihmeteltyä vain ohisyöksyvän auton ikkunasta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghYwi58Iox_zEGv3yjwd6IX84CJUv06wVBvS8WWklFyuppHkaF8R6g7pepZnn4ifgvwD-MJlYty7DSiFbOB0V8z14fgggMfL-Lrttk6grxB4b7LFwM_iO_GXmIsIz3tAW3BIdLg6qcPCY/s1600/IMG_5129.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghYwi58Iox_zEGv3yjwd6IX84CJUv06wVBvS8WWklFyuppHkaF8R6g7pepZnn4ifgvwD-MJlYty7DSiFbOB0V8z14fgggMfL-Lrttk6grxB4b7LFwM_iO_GXmIsIz3tAW3BIdLg6qcPCY/s320/IMG_5129.JPG" width="320" /></a></div>
Nätti pikkubunkkeri maavallit suojanaan. Miksi se aikoinaan sijoitettiin tähän? Ehkä siksi, että lähituntumassa ristesivät valtatie ja paikallisesti merkittävä maantie - aivan kuten nytkin.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-52mPPaytZ64p7Fn0Yr12ifeMl8Rwq36Sq9GfS9iO_t7MhJzRaLhJQbhO43zFNva3TgUYXn6L3D_oy7cNf0O-B6cV8J1V44Qf8f-kMoXZmX-nDcVy-wTX3CKlBc0V0eKuNTcI98vNA3c/s1600/IMG_5113.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-52mPPaytZ64p7Fn0Yr12ifeMl8Rwq36Sq9GfS9iO_t7MhJzRaLhJQbhO43zFNva3TgUYXn6L3D_oy7cNf0O-B6cV8J1V44Qf8f-kMoXZmX-nDcVy-wTX3CKlBc0V0eKuNTcI98vNA3c/s320/IMG_5113.JPG" width="320" /></a></div>
Luonnonkivien hyödyntäminen tekee tyylistä lähes ajattoman.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKzJJdizaBO5g0P13TI2amFS9-qPLdDS1WgX120QmD_5sdgA473tr4uE0ZPHjO_4qVn3oBBjI4EmNwJlcNJ5Dfv2iV9l4aUDmE7IadCtt7GjukOB0G6900oiqp1PoDGxdXnqLgM2yvI9k/s1600/IMG_5114.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKzJJdizaBO5g0P13TI2amFS9-qPLdDS1WgX120QmD_5sdgA473tr4uE0ZPHjO_4qVn3oBBjI4EmNwJlcNJ5Dfv2iV9l4aUDmE7IadCtt7GjukOB0G6900oiqp1PoDGxdXnqLgM2yvI9k/s320/IMG_5114.JPG" width="240" /></a></div>
Sata vuotta hoitamatta ja yhä suht' solidia. Levätkäämme hetki muuriin tukeutuen ennen paluuta.<br />
<br />
Ketä kiinnostaa maailma Lahdentien alapuolella, voi jatkaa tähän:<br />
<a href="http://esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/2013/01/alinen-moottoritien-malliin.html">http://esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/2013/01/alinen-moottoritien-malliin.html</a>Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänenhttp://www.blogger.com/profile/18169628882502571682noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-5326436514948131076.post-29141234123634740782017-06-22T00:33:00.000+03:002017-06-22T00:33:01.955+03:00Terveysmetsä: kirjatiedote<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghpmWHmIZBML3LtNJ3bc_pWfqumXoDFnCp5jR6dihWjMgaJzBFmAxR8hGvTW4dtOParahyFAB45Qp580MPH8ODDGxxxkO3En4Hqogi_MKIGWuWmNUHNpjPMCFJcobnckr6JcD6E44harg/s1600/IMG_5220.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghpmWHmIZBML3LtNJ3bc_pWfqumXoDFnCp5jR6dihWjMgaJzBFmAxR8hGvTW4dtOParahyFAB45Qp580MPH8ODDGxxxkO3En4Hqogi_MKIGWuWmNUHNpjPMCFJcobnckr6JcD6E44harg/s320/IMG_5220.JPG" width="240" /></a></div>
<br />
Blogin arvoisille lukijoille tiedoksi, että olen toisena kirjoittajana juuri ilmestyneessä kirjassa <i>Terveysmetsä - tunnista ja koe elvyttävä luonto </i>(Gummerus). Toinen kirjoittaja on biologi Adela Pajunen. Opus pyrkii vastaamaan siihen, miten erilaiset luontopaikat vaikuttavat ihmiseen ja miten näille vaikutuksille voi parhaiten altistua. Vastaus koostuu yhdistelmästä uusinta tutkimustietoa, teoreettista ja käytännöllistä luontotietoa, kulttuurihistoriaa, harjoitteita ja tosipohjaisia maastotarinoita. Muutama osuus on jalostunut tämän blogin teksteistä.<br />
<br />
Kutsumme "terveysmetsäksi" luontopaikkaa tai -aluetta, joka tarjoaa keskimääräistä enemmän hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia. Näitä tutkittuja ja koettuja vaikutuksia on runsaudensarveksi asti ja tieto niistä ei ainakaan vähennä motivaatiota samota katveisiin mahdollisimman usein. Kirjassa esitellään terveysmetsälle 31-kohtainen tunnusmerkistö, joista kukin muodostaa yhden pääluvuista. Kriteeristö on laadittu pohjoisen havumetsävyöhykkeen olojen pohjalta, mutta on pohjimmiltaan yleismaailmallinen. Terveysmetsän tunnusmerkkejä eli paikkaominaisuuksia ovat esimerkiksi pinnanmuodot, lajistollinen monimuotoisuus, luonnollisen pimeä yö, kalliopaljastumat, erityisen vaikuttavat puuyksilöt, luonnontilaisuus, vesistöt, näköalat ja mahdollisuus ylevän kokemukseen.<br />
<br />
Ihmisenä oleminen tapahtuu paikoissa, paikkojen kautta. Paikat vaikuttavat väistämättä meihin, ja samoin me muokkaamme ja valitsemme paikkoja sisäisen tilamme kuviksi. Kuitenkin suhteemme paikkoihin on usein tiedostamatonta tai jotain, jolle ei anneta juuri painoarvoa. Paikkojen tietoinen lähestyminen merkitsee ihmisyyden ja luontosuhteen syventämistä. Kun opimme tunnistamaan mielenmaisemiamme, tiedämme minne mennä ja minne jäädä.Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänenhttp://www.blogger.com/profile/18169628882502571682noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5326436514948131076.post-70745425021384284132017-05-20T13:02:00.000+03:002017-05-21T01:10:14.220+03:00Kasvun ääniEräs vuodenkierron timanttinen ja hyvin nopeasti väistyvä ilmiö on <i>kasvun ääni</i>. Se ajoittuu eteläisessä Suomessa valkovuokkojen kukinnan tienoille. Paras paikka kuulla kasvun ääntä on lehtomainen kangas tai lehto ja siellä jokin pieni aukio tai metsäniitty.<br />
<br />
Ilmiö näyttäisi olevan havaittavissa vain auringonlaskun jälkeen, iltayöstä ja sydänyöstä. Kasvavatko kasvit eniten yöllä, koska päivällä ne ovat keskittyneet yhteyttämiseen? Heikkotuulinen ja ihmishyörinän suhteen hiljaisempi aika on joka tapauksessa otollinen herkkien äänien havaitsemiselle. Hämärän salliva syli sopii hipsiville ja hiipiville. Ja heille maa helpommin puhuu.<br />
<br />
Maa on ollut hiljaa vuoden, mutta sitten tulee leuto ja pilvinen ehtoo, edeltäviä aikoja lämpimämpi. Tienoo on vihertymässä, ryöpsähtämäisillään satumaiseen heleyteen. Kulkija on hiljaa ja yksin, ja hän pysähtyy. Hän on luullut kuulevansa jotain ja haluaa varmistaa havainnon. Hän kumartuu maan puoleen, suo sille huomionsa.<br />
<br />
Rapsahtelua. Tiheää sellaista.<br />
<br />
Koko kamara rapsahtelee niin kuin siihen lankeaisi raskaita sadepisaroita. Osa äänistä lienee hyönteisten aiheuttamia, mutta rapina on niin laaja-alaista, että sen on pakko enimmäkseen olla peräisin versojen nousemisen liikkeestä. Kuivat lehdet pitävät herkästi ääntä. Kun verso puskee sitä peittävän lehtikarikkeen läpi, syntyy lehdissä jännitteitä, jotka tietyn kriittisen pisteen ylityttyä laukeavat äkillisen liikahduksen muodossa. Naapurilehdet myös hankautuvat toisiaan vasten kuin kohtaavat mannerlaatat.<br />
<br />
Ylös kiirehtivä verso soittaa edellissyksyn kuivaa lehteä. Elämä soittaa kuolemaa.Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänenhttp://www.blogger.com/profile/18169628882502571682noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5326436514948131076.post-41443068409456062632017-04-23T13:53:00.002+03:002017-04-26T23:24:42.819+03:00Valon paljastama<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNURjpMbjM1jl8qR-cqrFAlorUburNIZq4QRGyQZ4gmct5t075TRDGI9lGFWMydKz00haaDz10nQVqOanTICgWuFNkPjxRiFabcYZroQB6iJ42qaON-iecaU_7p2yFBBxHUYZC8WRVwDtz/s1600/IMG_4085.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNURjpMbjM1jl8qR-cqrFAlorUburNIZq4QRGyQZ4gmct5t075TRDGI9lGFWMydKz00haaDz10nQVqOanTICgWuFNkPjxRiFabcYZroQB6iJ42qaON-iecaU_7p2yFBBxHUYZC8WRVwDtz/s320/IMG_4085.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i>Valon tulva tää</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i>miten maan yli kirmaa! Se päihdyttää.</i></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<i>On kuin jokin kristallimalja väikkyis'</i></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<i>kädess' enkelin - viiniä maahan läikkyis;</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Huhtikuun valo on valoista kovinta. Se vaikuttaa sävyttömältä, ohuelta, läpipistävältä, totaaliselta. Sen taustakankaana oleva luonto on riisutuimmillaan, lakoontuneimmillaan, kuloontuneimmillaan ja kalpeimmillaan kuin minään muuna jaksona vuodenkiertoa. Huhtikuun valo pääsee joka paikkaan. Karikkeen läpi ja kantojen sisään se tunkeutuu, kutsuu elämää esiin pauhaten, vaatien. Sen teho yltää jopa 80 000 luksiin - neljäkymmentäkertaiseksi tyypilliseen marrasajan keskipäivään verrattuna.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i>kuin kipunois</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i>kiven kyljessä kulta - ja karkelois</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i>siness´ ilmanhenkiä tuhatluvuin,</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i>läpikuultavin, häilyvin harsopuvuin;</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Laajan väestötutkimusaineiston mukaan suomalaisista aikuisista 85 prosenttia kokee vuodenaikojen vaikuttavan mielialoihinsa ja käyttäytymiseensä. Mitä se 15 prosenttia on meinannut? Kevättäkö voisi olla tuntematta? Talvihämärissä aivojen hermosolujen välittäjäaine serotoniini hyytyi kuin oliviiöljy pakkasessa, mutta kevään läikehtivä valo käynnistää sen tuotannon vuolaaseen ryöppyyn. Vire, toimintatarmo, seurallisuus ja empaattisuus lisääntyvät. Huomio kääntyy ulkomaailmaan. Toisten kasvot alkavat kiinnostaa. Ihastutaan, hullaannutaan. Keväällä virtaa myös dopamiini, mielihyvän kokemiseen liittyvä välittäjäaine, johon muun muassa kokaiinin teho perustuu. Dopamiini auttaa kiinnostusta pysymään yllä ja kapenemaan kohteeseensa - niin kuin suurennuslasilla keskitetty aurinko.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kevät on kuitenkin keikkuvaa kyytiä, vaarallisin vuodenaika. Masentuneiden oireet pahenevat ja valo tuntuu jopa fyysisenä kipuna. Itsemurhat - joista on Suomessa ainutlaatuisen pitkät seurantasarjat, vuodesta 1751 alkaneet - saavuttavat huippunsa keväällä. Osa kevään haastavuudesta mielelle perustuu "ristivedoksi" kutsuttuun ilmiöön: elimistön sisäinen kello tahdistuu sekä ympäristön valon että lämpötilan mukaan, ja kevät aiheuttaa sille ristiriitaisia signaaleja, kun valoa on julmetusti mutta liian varhain vaatteitaan vähentänyt ihmispolo viluinen. Keskuskellon rytmihäiriöt yhdistetään uni-valverytmin viivästymiseen ja siihen, että henkilö hallitsee huonommin mielijohteitaan.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i>kuin lainehtis</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i>povi maan, valo aivoja kirvelis,</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i>pääkopassa ois ilot heinäsirkkain,</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i>sydämissä sois sävel kiurun kirkkain -</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Huhtikuun valossa tapahtuu retkemme:</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Vaellamme paikoista kätköismpään ja sisäänkääntyneimpään. Se sijaitsee linnuntietä alle viisi kilometriä kirkolta, joka on keskiaikaisen kaupungin tunnettu maamerkki. Pikitieltä erkaantuu lähinnä maastoautolle sopiva kärrypolku. Se päätyy laajoihin metsää ja niittyä sisältäviin laidunmaihin, joita kesäisin hallitsevat vapaudesta väkevöityneet härät. On leveitä ojia ja heinikon kätkemiä vesiplotteja, joihin saapas soljahtaa varttansa syvemmin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Sitten saavutaan metsään, joka on jätetty tarkoituksella luonnontilaistumaan. Se on niin umpeutunut, että olisi kasvukauden aikaan läpipääsemätön vihreä muuri; vasta yli 250 vuoden ikäisinä kaikkien metsätyyppiemme metsät alkavat olla "puistomaisia".</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i>ja maan alla tuntisi vainajat haudoissaan:</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i>kuin mahla ja paisuvat silmut puihin</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i>elo ehtynyt taas palas suonihin, luihin..</i><i>.</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i><br /></i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Patikka on parikilometrinen. Tietön, käytännössä polutonkin. Se johtaa syrjäiseen niemeen, ruovikkoisen ja karikkoisen selkäveden äärelle. Kulku on hidasta, mutta voitamme silti aikaa. Sitä huhtikuisen kirkas valo tekee: se hidastaa koettua aikaa noin 20 prosentilla. Näin kevät kompensoi sitä, että se on vuodenajoista lyhyin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i><br /></i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
(Otteet Uuno Kailaksen runosta <i>Hymni valolle. </i>Lisää valon vaikutuksesta ihmiseen tutkimusprofessori, psykiatri Timo Partosen kirjasta <i>Valosta aikaa - Sisäinen aika ja terveys</i>, Duodecim 2012).</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-0AAI5WJVl1HSnAGKaFod_L1BVX8zRg4kCxxjVz8l-S6w7naI7sIgvwSN6QPLv8Jq0vGUSBRSLq_n-zyHD5AGNYqyr1eM3CFtCSRIGqz3P0yQqMpGUBzhYbLTMDixTDw90W2Ej8TIVxS0/s1600/IMG_4112.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-0AAI5WJVl1HSnAGKaFod_L1BVX8zRg4kCxxjVz8l-S6w7naI7sIgvwSN6QPLv8Jq0vGUSBRSLq_n-zyHD5AGNYqyr1eM3CFtCSRIGqz3P0yQqMpGUBzhYbLTMDixTDw90W2Ej8TIVxS0/s320/IMG_4112.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Huhtikuinen metsälaidun.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcUyMUKFGHei_VwTUFcHFL3QnUeP2L2WpZuzcJ2rj70ED9xyYgJBaxw4UQPhafZrBbHXproDYRZDekX54RRId8HYDX6u2cWxMKuI9hiYMibydYD5TzJx4I-XWngsJndXQpVXIr48RTqi7W/s1600/IMG_4109.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcUyMUKFGHei_VwTUFcHFL3QnUeP2L2WpZuzcJ2rj70ED9xyYgJBaxw4UQPhafZrBbHXproDYRZDekX54RRId8HYDX6u2cWxMKuI9hiYMibydYD5TzJx4I-XWngsJndXQpVXIr48RTqi7W/s320/IMG_4109.JPG" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Synkin kuusikkolouhikkokin loistaa valoa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNMdlUngN-hju-SQ0uLaoQF9fLz23pEVudDyhXBU8FrDYdS5-1IHzPiZ5hRXMSXxZG9qJzWaDxDgyfNSCsvl7YjjIU5122p0rBE_5DAycO5HZjJTXydCq8jdJLiUFbhiwTECH7Ih2By0WF/s1600/IMG_4111.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNMdlUngN-hju-SQ0uLaoQF9fLz23pEVudDyhXBU8FrDYdS5-1IHzPiZ5hRXMSXxZG9qJzWaDxDgyfNSCsvl7YjjIU5122p0rBE_5DAycO5HZjJTXydCq8jdJLiUFbhiwTECH7Ih2By0WF/s320/IMG_4111.JPG" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Polku sulkeutuu.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhc2hKtcILmbm9bkmOzC0TNUUo-UT4Ft5tP8Djqq1d37kXAPSqyCovJ9NVXa_5DqCDkbSgfCxr-0rWN-7z5EhT7mb4Nn5czzVG8UW5N2u_EewQbjvERbt60YRkE2SsKrEAfHOp1RP__unzY/s1600/IMG_4108.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhc2hKtcILmbm9bkmOzC0TNUUo-UT4Ft5tP8Djqq1d37kXAPSqyCovJ9NVXa_5DqCDkbSgfCxr-0rWN-7z5EhT7mb4Nn5czzVG8UW5N2u_EewQbjvERbt60YRkE2SsKrEAfHOp1RP__unzY/s320/IMG_4108.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Takaniitty.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEy2e9Af4RlnoDr0597gtHRT9EoTN4fwe1GS6vNh2PgxxJujHeUdQkfefDitOZCxoXxQlJ2C1j2gR1Q1SO2Iczifvl9X1ms4_08Mu0lF4IHLBL9KjIJPkS6OjPN0zjze8vE-niDD1Gu28/s1600/IMG_4087.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEy2e9Af4RlnoDr0597gtHRT9EoTN4fwe1GS6vNh2PgxxJujHeUdQkfefDitOZCxoXxQlJ2C1j2gR1Q1SO2Iczifvl9X1ms4_08Mu0lF4IHLBL9KjIJPkS6OjPN0zjze8vE-niDD1Gu28/s320/IMG_4087.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Äkkiä se näkyy: luonnolle kuuluva talo.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5vaFw94bQ0t4887ekLr8W8E4X0uwdXrBPhSWcpy4aMmUYW7s5rjMC8OLzkcE-6MlZYWglqHHfr63f8WqevwOHLOP9M6rYHa6VdNJi57_roK06JqOoMJ2PJojYwipCxB6gNKdjvmKv5A_4/s1600/IMG_4089.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5vaFw94bQ0t4887ekLr8W8E4X0uwdXrBPhSWcpy4aMmUYW7s5rjMC8OLzkcE-6MlZYWglqHHfr63f8WqevwOHLOP9M6rYHa6VdNJi57_roK06JqOoMJ2PJojYwipCxB6gNKdjvmKv5A_4/s320/IMG_4089.JPG" width="320" /></a></div>
Menneen elämän näyttämö.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUtzuFhjaqSr0ZQVWyhntg1qIhxmK6h2nx2Oc-GcDWgiomouHXHPYjeFZaAn6Z2zvSgOOUohFlQIBJU9noPDTG1OJ_iaZ-dwjS3kAuPTSRrRXrJoc2GyJzp_GM5aOvhC9_lUtxHKPvD3Hl/s1600/IMG_4105.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUtzuFhjaqSr0ZQVWyhntg1qIhxmK6h2nx2Oc-GcDWgiomouHXHPYjeFZaAn6Z2zvSgOOUohFlQIBJU9noPDTG1OJ_iaZ-dwjS3kAuPTSRrRXrJoc2GyJzp_GM5aOvhC9_lUtxHKPvD3Hl/s320/IMG_4105.JPG" width="320" /></a></div>
Lehtien puhjettua tuomipöpelikköön rakennus jää näkymättömiin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL92JPjyggYJmA5YzJgu02YLHR3P2wMmdbt3R1gqW5w5q089-15WEpilS5UMgmTABj-pf-2AXH0QkCjZhjAkteL2S4buLIbXRUPXzErXTecACp9YcY9AsrLG2IWycGkDo-HE2VfSlCxdzD/s1600/IMG_4090.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL92JPjyggYJmA5YzJgu02YLHR3P2wMmdbt3R1gqW5w5q089-15WEpilS5UMgmTABj-pf-2AXH0QkCjZhjAkteL2S4buLIbXRUPXzErXTecACp9YcY9AsrLG2IWycGkDo-HE2VfSlCxdzD/s320/IMG_4090.JPG" width="320" /></a></div>
Kuin maalaus näky tämä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzzRrsyMuTSK_-xdjbo-zLO8S3xNTC3qVsY1ETY0UXNkfnuTHV8Ln2lYlVJzVgkzgphD_yJNKW4AXnhPC1RqV9SayMigcigQj249gfY7jTGPClPnRPa8sAx7rF7hjm8XoTPD2TfhfwSew/s1600/IMG_4091.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzzRrsyMuTSK_-xdjbo-zLO8S3xNTC3qVsY1ETY0UXNkfnuTHV8Ln2lYlVJzVgkzgphD_yJNKW4AXnhPC1RqV9SayMigcigQj249gfY7jTGPClPnRPa8sAx7rF7hjm8XoTPD2TfhfwSew/s320/IMG_4091.JPG" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Lopullinen syleily.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8RyPH6q6c2cMiYM9fj-_-bBzbFHik5iZdtl9TMtHBmuKZPiy6js519CtFKewQSaXbxsJOr1ORZAdesCJXGCa-gk8XI7RbVEZm52L7W0acuRmBP_F4XQz3vln0qeq592iHTqHFP5CZwvTK/s1600/IMG_4092.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8RyPH6q6c2cMiYM9fj-_-bBzbFHik5iZdtl9TMtHBmuKZPiy6js519CtFKewQSaXbxsJOr1ORZAdesCJXGCa-gk8XI7RbVEZm52L7W0acuRmBP_F4XQz3vln0qeq592iHTqHFP5CZwvTK/s320/IMG_4092.JPG" width="240" /></a></div>
Ovelle.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiylC0MjxzmKcKJlc0-fVzfoX-dq4WrVqIIK-i7iRx8wRd57mxMLSm8f2ytJDvPAaD3zpwbAOomZDghJusBOqefVB3oioDySPz-jYUAykczm3vp1dfi6EoyZz-Xu8xHJkhJTi-Vh-nXB_q4/s1600/IMG_4093.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiylC0MjxzmKcKJlc0-fVzfoX-dq4WrVqIIK-i7iRx8wRd57mxMLSm8f2ytJDvPAaD3zpwbAOomZDghJusBOqefVB3oioDySPz-jYUAykczm3vp1dfi6EoyZz-Xu8xHJkhJTi-Vh-nXB_q4/s320/IMG_4093.JPG" width="320" /></a></div>
Ateljee, kertoo kyltti. Ilmenee, että täällä työskenteli takavuosikymmeninä taiteilija Iván Wallensköld-Rotkirch. Hänet tunnettiin paitsi taidokkaista öljymaalauksista, akvarelleista ja piirroksista, myös läheisestä suhteestaan luontoon.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOrcKV5ls3RB0fHibH8kCJqiWl_LRURZheEquNfRLey3eiG-c6YhmVrFqiUKTA7YphgExbcGrvyW03zOjda4T78c0AYYw1XX4_MBlSv-E31IyAHSGQbQVljWTDyJ3ewH3RVeJhhxdzuFk/s1600/IMG_4098.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOrcKV5ls3RB0fHibH8kCJqiWl_LRURZheEquNfRLey3eiG-c6YhmVrFqiUKTA7YphgExbcGrvyW03zOjda4T78c0AYYw1XX4_MBlSv-E31IyAHSGQbQVljWTDyJ3ewH3RVeJhhxdzuFk/s320/IMG_4098.JPG" width="240" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Katto on tulossa alas.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5P1CqZogYYKl3Cgvp0iHc1qlZmkW9JdK5MhbYfIlHiD9JRhlCse3UtZv7PfqUY34R3XoaJ6qPbKZb8hNqErA5o-h20QZPyw3c56C_G8xiJASu73N4q6IX-yvCPVibAS1qtuUxs7hy1bwC/s1600/IMG_4101.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5P1CqZogYYKl3Cgvp0iHc1qlZmkW9JdK5MhbYfIlHiD9JRhlCse3UtZv7PfqUY34R3XoaJ6qPbKZb8hNqErA5o-h20QZPyw3c56C_G8xiJASu73N4q6IX-yvCPVibAS1qtuUxs7hy1bwC/s320/IMG_4101.JPG" width="320" /></a></div>
Maailmanmenoa on seurattu.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOeQGv4HSIiyCrV5u0EWW3saPVjEbc0b9Ijhiz1wrhN9yUBODrjTrBn60iTjyae0kCl6QUXBkR5xNs2YwSkObURrCy7tYnpQxcJX2NfTHcERz3q-pFTJsZeeMNFTGEN9ysuFs0a6J5W16I/s1600/IMG_4100.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOeQGv4HSIiyCrV5u0EWW3saPVjEbc0b9Ijhiz1wrhN9yUBODrjTrBn60iTjyae0kCl6QUXBkR5xNs2YwSkObURrCy7tYnpQxcJX2NfTHcERz3q-pFTJsZeeMNFTGEN9ysuFs0a6J5W16I/s320/IMG_4100.JPG" width="240" /></a></div>
Erikoinen oksainstallaatio.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr0nJqth7BEbOlJjYqm0q6m6qSFrbXaG5UxdUbywvl9jvtd0SQeQZsuJs0cKoswgsUaMUnr8V9520xQI78qgd3YetPZJML35Wbwb8Yhh71lN4Gh1FFrQf-pwGhKrsOzDYfttmw8NJsPudJ/s1600/IMG_4095.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr0nJqth7BEbOlJjYqm0q6m6qSFrbXaG5UxdUbywvl9jvtd0SQeQZsuJs0cKoswgsUaMUnr8V9520xQI78qgd3YetPZJML35Wbwb8Yhh71lN4Gh1FFrQf-pwGhKrsOzDYfttmw8NJsPudJ/s320/IMG_4095.JPG" width="240" /></a></div>
Kerran niin tärkeä nurkkaus.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLRlhXf3jsRsvBpF2zsDzU-c5srzHE9yNqeMlpasEkLzhe4eeGA9-EmVaCyLHfPqfqHVdDxqQNfkEL01D-aP-GpH0cgXujy4s6AGbeRf0f9lFwhp0G6k1EYMC2pei1MiwMch5vXvp3Qzc6/s1600/IMG_4094.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLRlhXf3jsRsvBpF2zsDzU-c5srzHE9yNqeMlpasEkLzhe4eeGA9-EmVaCyLHfPqfqHVdDxqQNfkEL01D-aP-GpH0cgXujy4s6AGbeRf0f9lFwhp0G6k1EYMC2pei1MiwMch5vXvp3Qzc6/s320/IMG_4094.JPG" width="320" /></a></div>
Päreet kuistin katossa uusittiin samana vuonna kun Elvis teki läpimurron.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHHp4DYbuplCGdmx4apqXzzB8JLCGbHoxTwTiC1Y-ZFWB9hq-05YAecTYS1Mcm-DlSw-Hs_v_9IV4xFj9tAk2t8LtZz8oCY7zw0I0GWq5FhArBFwd-qL3BBP34kch7LoTWHbStFBZRf_Q9/s1600/IMG_4096.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHHp4DYbuplCGdmx4apqXzzB8JLCGbHoxTwTiC1Y-ZFWB9hq-05YAecTYS1Mcm-DlSw-Hs_v_9IV4xFj9tAk2t8LtZz8oCY7zw0I0GWq5FhArBFwd-qL3BBP34kch7LoTWHbStFBZRf_Q9/s320/IMG_4096.JPG" width="240" /></a></div>
Siirtomaatuotteet sulostuttivat arkea...<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhW9T6SnqxJ2JdV03wuuUZBScOgc3Cs-6geKdFzXfleBgwTqOu86OsgZML8OIR8m43fKFMrMUPLJhilU8ClH9OHt_5xBJ8Rn-ICUD6Ugye2QhaLoCY3r0W64sbPw6FSwtLaa1PcW1szFn5h/s1600/IMG_4104.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhW9T6SnqxJ2JdV03wuuUZBScOgc3Cs-6geKdFzXfleBgwTqOu86OsgZML8OIR8m43fKFMrMUPLJhilU8ClH9OHt_5xBJ8Rn-ICUD6Ugye2QhaLoCY3r0W64sbPw6FSwtLaa1PcW1szFn5h/s320/IMG_4104.JPG" width="240" /></a></div>
... samoin ranskalaiset rypälejuomat.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw7aTLKpkM8I2IzrWAnIkDMz9cdRJMhbrrZLY_8DBiMUOOqFfCsxDlYxjBIYMDehjL0n33N89R_Eon8RYfBG68zI_tMoKDcw88axFEcXrnH93j_VsUPIjVss-ZY2m669OJ7ul8r40PUNs/s1600/IMG_4102.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw7aTLKpkM8I2IzrWAnIkDMz9cdRJMhbrrZLY_8DBiMUOOqFfCsxDlYxjBIYMDehjL0n33N89R_Eon8RYfBG68zI_tMoKDcw88axFEcXrnH93j_VsUPIjVss-ZY2m669OJ7ul8r40PUNs/s320/IMG_4102.JPG" width="240" /></a></div>
Alkujaan talo on ollut saaristolaistorppa. Sähköjä sinne ei ole koskaan vedetty. Matka lähimmille sähkölinjoille onkin pitkä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKLgYm2Ls9p8JZw_Anq4DDUzkdNnYxK5VFc_s5ss37XuSPkQ1u9ANM-yeWs_qFBMU9HtIlYrseMStiNcyM6cYDMu_R65udYu1YIpyZKe8BZfwKKA7UN2Xi_TTNpb82jW6VHcx8ifTVvPZ_/s1600/IMG_4110.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKLgYm2Ls9p8JZw_Anq4DDUzkdNnYxK5VFc_s5ss37XuSPkQ1u9ANM-yeWs_qFBMU9HtIlYrseMStiNcyM6cYDMu_R65udYu1YIpyZKe8BZfwKKA7UN2Xi_TTNpb82jW6VHcx8ifTVvPZ_/s320/IMG_4110.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Aika palata halki härkälaidunten, huhtikuun loppumattomassa valossa.</div>
Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänenhttp://www.blogger.com/profile/18169628882502571682noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-5326436514948131076.post-64300298809926214212016-10-08T00:12:00.000+03:002016-10-27T00:14:25.678+03:00Huipulla-oloa: Kammiovuori, Päijätsalo ja Neitvuori<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnYtw6toSIa6isx2R9ovO1qMCY0dKi9zO3di7rJPyTg5HxH0l0x5KnOUAkr3ETgoeQePPHO6jaAkhhFi91PLEB62tNmP8MRWvs_matv5MpFA65LdvMlrQHkjenqtI5-FoJLsCR-D1llPWm/s1600/IMG_4456.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnYtw6toSIa6isx2R9ovO1qMCY0dKi9zO3di7rJPyTg5HxH0l0x5KnOUAkr3ETgoeQePPHO6jaAkhhFi91PLEB62tNmP8MRWvs_matv5MpFA65LdvMlrQHkjenqtI5-FoJLsCR-D1llPWm/s320/IMG_4456.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Tiedät tunteen. Olet kiivennyt korkealle mäelle. Ylemmäksi ei pääse, huippu on nyt tässä. Pysähtymisen paikka. Täyteyden kokemus. Yleensä elämässä tällaiset hetket ovat harvinaisia.<br />
<br />
Huiput ovat muistutuksen paikkoja. Ne muistuttavat ihmistä mahdollisuudesta elää suuremassa sisäisessä tilassa. Siinä on anteliaisuutta, viisautta, luovuutta, halua olla hyödyksi.<br />
<br />
Akseli Gallen-Kallelan itselleen piirtämä <i>Ex Libris</i> kuvaa metsän keskellä kohoavaa mäenhuippua ja sille pystytettyä hirsirakennusta, jonka edustalla istuu piippua poltteleva mies. Horisontti on kaukainen, taivaalla liitelee kotka tai haukka. Mies mietiskelee rentona, hän on kuin hallitsija joka kevyesti silmäilee hyvässä jamassa olevaa valtakuntaansa. Hän ilmetää sitä mitä Alppi-retkien romantikot ovat kutsuneet käsitteellä <i>Gipfelerlebnis</i>. Suoraan suomennettuna se tarkoittaa huipulla-olon kokemusta.<br />
<br />
Huipulla-olon kokemusta ei tule ymmärtää vain näköalojen aiheuttamana huikaistumisena. Pitkälle näkemisellä ja maisemien kauneudella on suuri arvonsa, mutta pitkälle voi nähdä myös topografialtaan vaatimattomilla rannoilla, lakeuksilla ja aavikoilla. Huippu on eri asia, sillä se on luonteeltaan puhdas kulminaatiopiste. Huipulla vapaus ja kaikki-mahdollisuus ovat kotonaan. Harva asia maailmassa rohkaisee samalla suoruudella tavanomaisen ylitykseen kuin mäen tai vuoren laki.<br />
<br />
Eräänlaisena modernin kiipeilijäretkeilijän esi-isänä voidaan pitää filosofi, runoilija Francesco Petrarcaa. Hän kiipesi huhtikuussa 1336 Mont Ventouxin (1912 m) huipulle Ranskan Provencessa vain nähdäkseen "mitä sellaisella korkeudella on tarjottavana". Huipulle pääsy oli hänelle vuosien haaveiden täyttymys eikä esteettisesti tuottanut pettymystä. Suuren hetken kunniaksi hän kaivoi esiin Augustinuksen <i>Tunnustukset</i> lukeakseen siitä mukana olleelle veljelleen. Petracra, joka myöhemmin dokumentoi kokemuksensa munkkiystävälleen kirjeessä, vannoi ensimmäisen silmäänsä osuneen lauseen käsitelleen sitä kuinka ihminen hämmästelee vuorten korkeutta ja muuta luonnon suuruutta, vaan ei huomioi sisimpäänsä. Runoilija reagoi muistutukseen välittömästi. Hän vaikeni koko loppuretkeksi, käänsi katseensa sisäänsä voidakseen huomata huipulla-olon itsessään.<br />
<br />
Pelkän esteettisen kokemuksen ylittävää kontemplatiivisuutta tavoitteli myös kirjailija Jack Kerouac, joka pestautui kesällä 1956 metsäpalonvartijaksi, jotta saisi mahdollisuuden viettää kaksi kuukautta Washingtonin osavaltiossa sijaitsevan Desolation Peakin (1860 m) palotornissa. Huipulla-olo -kokemuksen määritelmiä pakeneva luonne ilmenee hänen sanoissaan: "Kun saavutat vuorenhuipun, jatka kiipeämistä."<br />
<br />
Korkealle, korkealle pääsivät amerikkalaisten Skylab- ja neuvostoliittolaisten Salyut-avaruusasemat 1970-1980 -luvuilla. Ne olivat miehitettyjä jopa usean kuukauden jaksoja kerrallaan. Ihminen ei ollut koskaan oleillut niin pitkään niin keinotekoisessa ympäristössä. Mistä astronautit ja kosmonautit näkivät unia? Enimmäkseen maisemista, vuorista ja pilvistä.<br />
<br />
On ikuinen kesä, näyttämönä Suomen luonto, paikkoina Kammiovuori, Päijätsalo ja Neitvuori. Jatkamme kiipeämistä.<br />
<br />
KAMMIOVUORI, SYSMÄ<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhshWOTXBJpjG7PSJRKe8aQ0fKAE0hWCVTyGh1vcsKXeXg5R7rDA_hyruOGZixSMbZPUddCUDbad0yBAqOeRaDyMVC5viqd_CZyhvDXE7rw3fihHeDKKU0raxmWluU4-DtmePugSeI_WdZM/s1600/IMG_0405.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhshWOTXBJpjG7PSJRKe8aQ0fKAE0hWCVTyGh1vcsKXeXg5R7rDA_hyruOGZixSMbZPUddCUDbad0yBAqOeRaDyMVC5viqd_CZyhvDXE7rw3fihHeDKKU0raxmWluU4-DtmePugSeI_WdZM/s320/IMG_0405.JPG" width="240" /></a></div>
Itä-Hämeen korkein paikka on Sysmän Kammiovuori (221 metriä merenpinnasta).<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCIloIpzuoAGsTGRRr6ejAtUyWqxQPjNZ1HNG7wEVe-VZydPqabgPIqr3M5F7magcUzCbvCEb8WV7YGpi0n0zN6mXFy1ndPOTKnfbkc8LpW_l7nfoVuZPou0BcM3S-Z7HoOtBMoZ-XwdYV/s1600/IMG_0407.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCIloIpzuoAGsTGRRr6ejAtUyWqxQPjNZ1HNG7wEVe-VZydPqabgPIqr3M5F7magcUzCbvCEb8WV7YGpi0n0zN6mXFy1ndPOTKnfbkc8LpW_l7nfoVuZPou0BcM3S-Z7HoOtBMoZ-XwdYV/s320/IMG_0407.JPG" width="320" /></a></div>
Nämä huipulla-olon puitteet eivät käytännössä sisällä mitään sivilisaatiosta muistuttavaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEja1nKPDlki1B8_m1yY_GG7TQk8j37EXqYB0W3txkdw6QQ4YEgNBxDIRAx9UWXambUWMsERKICvICvDNM324507kwer7k8TXmBQTb8C4R0mcEKL-qL1BbmFFma3f7OShltQfag0iRy6U2kO/s1600/IMG_0411.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEja1nKPDlki1B8_m1yY_GG7TQk8j37EXqYB0W3txkdw6QQ4YEgNBxDIRAx9UWXambUWMsERKICvICvDNM324507kwer7k8TXmBQTb8C4R0mcEKL-qL1BbmFFma3f7OShltQfag0iRy6U2kO/s320/IMG_0411.JPG" width="320" /></a></div>
Siniautereisuus on maiseman siniverisyyttä.<br />
<br />
PÄIJÄTSALO, SYSMÄ<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjznk8ugBmxTbRFUlUYr-phQIC9q6Y_QZWAD04AkUniMuRghYZvZo4jLvm2ToYn63lvqJ2xWub1UZ4L7afCiQ3F40tF2Hp7NT1m3X0nCseHwiTUtLCCScL5NiQycb02K5I7e4pfp_nd-0It/s1600/IMG_0422.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjznk8ugBmxTbRFUlUYr-phQIC9q6Y_QZWAD04AkUniMuRghYZvZo4jLvm2ToYn63lvqJ2xWub1UZ4L7afCiQ3F40tF2Hp7NT1m3X0nCseHwiTUtLCCScL5NiQycb02K5I7e4pfp_nd-0It/s320/IMG_0422.JPG" width="240" /></a></div>
Päijätsalolla on vuonna 1899 valmistunut näköalatorni, jonka huipulta kuva on otettu. Tornin rakensivat paikkakuntalaiset ja huvilaväki. Venäläinen virkavalta protestoi tornin pystytystä, vaikka sen tarkoitukseksi oli selitetty Päijänteen kauneuden ihailu. Huipulla-olo on vaarallisen avaavaa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7-J_gsjceOYmdUMpKctiGlydywL94i08KPFOeTFdgvyIF2RD8Odfi_UvOrCe3onZIMhmDdn7yDbg7s11wFpyTzT2_4Z1iMCOThspKExzkfO1LlUduZMfrKzAkkjmatmC0O4jPMCzjPnNQ/s1600/IMG_0445.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7-J_gsjceOYmdUMpKctiGlydywL94i08KPFOeTFdgvyIF2RD8Odfi_UvOrCe3onZIMhmDdn7yDbg7s11wFpyTzT2_4Z1iMCOThspKExzkfO1LlUduZMfrKzAkkjmatmC0O4jPMCzjPnNQ/s320/IMG_0445.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<div style="text-align: left;">
Kesäyö jota moottoriveneet kunnioittavat täydellä puuttumisellaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9M641tmHTLfPDAY9yfpRBUzwNgD1eg-THaZ6aWm0W7LPXF-kgw3_L2Nm1hy4Jhnw15VL8FPPevsNewWSpV9y07zm8Lk2cXDwQrpO8sJPgEWIxQRyBkgipZkOsPACbfWhz8p2OWLxZBl0d/s1600/IMG_0437.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9M641tmHTLfPDAY9yfpRBUzwNgD1eg-THaZ6aWm0W7LPXF-kgw3_L2Nm1hy4Jhnw15VL8FPPevsNewWSpV9y07zm8Lk2cXDwQrpO8sJPgEWIxQRyBkgipZkOsPACbfWhz8p2OWLxZBl0d/s320/IMG_0437.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Selkävesiä.</div>
</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
NEITVUORI, ANTTOLA</div>
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhK2ALNO5pvYchSBvZdAxxYhwk-FZBq7O0SukGSA9TXyWlG76_kxVCfD8UyCNIDzEqNd73NZn2C3fPaLMB_-fQsYhq2WeBoe4CFEjgwz0PNvOWqe4_G7hCai5LZDAJ4ZJ8xb0gAsh0KU3Dg/s1600/IMG_4443.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhK2ALNO5pvYchSBvZdAxxYhwk-FZBq7O0SukGSA9TXyWlG76_kxVCfD8UyCNIDzEqNd73NZn2C3fPaLMB_-fQsYhq2WeBoe4CFEjgwz0PNvOWqe4_G7hCai5LZDAJ4ZJ8xb0gAsh0KU3Dg/s320/IMG_4443.JPG" width="320" /></a></div>
Neitvuoren korkeus on merenpinnasta 184 metriä ja Luonterista, Saimaan läntisimmästä osasta, 110 metriä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_6_lV8ofEkqE8zmZ6PuuZ0rkrhFeM8bnhQnVG2HtoCE4KSg-uMd-Yjl7LBkzVd0Q9omCuc48CkC3EZJoT_56l20U2_acSe_R0uJ-BmSRJUT__Qfc_wKH_CqljiBeIUOCQOWzkc2GRiJBL/s1600/IMG_4444.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_6_lV8ofEkqE8zmZ6PuuZ0rkrhFeM8bnhQnVG2HtoCE4KSg-uMd-Yjl7LBkzVd0Q9omCuc48CkC3EZJoT_56l20U2_acSe_R0uJ-BmSRJUT__Qfc_wKH_CqljiBeIUOCQOWzkc2GRiJBL/s320/IMG_4444.JPG" width="320" /></a></div>
Alkujaan paikan nimen kerrotaan olleen Hiidenvuori, mutta nimi vaihtui kun nuori nainen sydänsuruineen hyppäsi vuorelta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMPNbbG0bX4-tC8Z9jjzpw6f6qRocgGyL4UwUgy2pHqnn7J2jDueQ7_Bb2U3DsrPdwsmNZlQa_t5NTfrMutqk0ZwSKQZb7icIrNR8RczaE5g1kerRbEq9bR3VtIufmdtllEl0XyfuJhWux/s1600/IMG_4450.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMPNbbG0bX4-tC8Z9jjzpw6f6qRocgGyL4UwUgy2pHqnn7J2jDueQ7_Bb2U3DsrPdwsmNZlQa_t5NTfrMutqk0ZwSKQZb7icIrNR8RczaE5g1kerRbEq9bR3VtIufmdtllEl0XyfuJhWux/s320/IMG_4450.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Tässä(kin) tapauksessa huipulla-oloa tukee hiljaisuus. Aamuun mennessä on kuulunut vain kuikan, kehrääjän ja palokärjen ääniä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOwzcyD2aDfuG_ypFggnP84LHzgZtN-RBdiZ3Hu_aafZKfSyg0epwQ5pk-qccfCWvMsyanaBB2stkOYoYq0ZmKAU-yIcEh69cF33YqIzFbSk7sbS_e4S7QTk864o1UmoibW6vh6kS9Sn97/s1600/IMG_4461.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOwzcyD2aDfuG_ypFggnP84LHzgZtN-RBdiZ3Hu_aafZKfSyg0epwQ5pk-qccfCWvMsyanaBB2stkOYoYq0ZmKAU-yIcEh69cF33YqIzFbSk7sbS_e4S7QTk864o1UmoibW6vh6kS9Sn97/s320/IMG_4461.JPG" width="320" /></a></div>
Vaeltaja katsoo maisemaan - vaiko sittenkin sisäänsä?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitahXpCuMbLsFcDHol0QlNTCkarKLxuDxnFrduSS1hGMYLHzFRLTrJlr5qvgY-9_AiCUOMLcO6759EX7s9eYjLJ7KwCAfEZHHZDCcyWRFWJ9XKvcC_2xtKk1sMGQOrSPR_kizto2QsAzF4/s1600/IMG_4692.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitahXpCuMbLsFcDHol0QlNTCkarKLxuDxnFrduSS1hGMYLHzFRLTrJlr5qvgY-9_AiCUOMLcO6759EX7s9eYjLJ7KwCAfEZHHZDCcyWRFWJ9XKvcC_2xtKk1sMGQOrSPR_kizto2QsAzF4/s320/IMG_4692.JPG" width="240" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Aiemmin mainittu <i>Ex Libris</i> kuvattuna Salakirjojen uudelleenjulkaiseman <i>Kallela-kirjan</i> kannesta.</div>
<br />
Samaa teemaa nostatti kaksi pohjoisen mahtimäkeä vuonna 2012:<br />
<a href="http://esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/2012/08/yha-ylos-yrittaa-kaksi-mahtimakea.html">http://esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/2012/08/yha-ylos-yrittaa-kaksi-mahtimakea.html</a>Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänenhttp://www.blogger.com/profile/18169628882502571682noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5326436514948131076.post-79830047484750337072016-09-22T00:39:00.000+03:002016-10-27T00:20:17.235+03:00Suon syrjällä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0vPIkV_cpPuSKGcW8ndeUv-hpYccDctVlrf3tOqnouAPbgIAPKp1xQT0ozofqCmX9boULknUKNr1tzcal4iWJJiO-2JOB_nFmqEH2PVLYuRyTrmr1S8wkfYkNFZbBi0hhHTGr-3b9TgXF/s1600/IMG_4038.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0vPIkV_cpPuSKGcW8ndeUv-hpYccDctVlrf3tOqnouAPbgIAPKp1xQT0ozofqCmX9boULknUKNr1tzcal4iWJJiO-2JOB_nFmqEH2PVLYuRyTrmr1S8wkfYkNFZbBi0hhHTGr-3b9TgXF/s320/IMG_4038.JPG" width="240" /></a></div>
Neva siintää oivallisen kauniille mäelle.<br />
<br />
"Tarkastellessaan asumapaikkoja vanhoilla viljelyseuduilla, joutuu usein ihmeekseen toteamaan, etteivät vanhimpiin asumaryhmiin luettavat asumat ole hakeutuneet vesien varsille ja viljaville maapaloille, vaan että soilla on ollut merkillinen vetovoima asumain sijoittumiseen. Itäisen Euroopan suoperäisten osien muinaisten asukkaiden tiedetään valinneen asuinpaikkojaan mieluummin soiden keskeltä, missä heidän henkensä ja omaisuutensa oli parhaiten turvassa viholliselta ja metsänpedoilta."<br />
<br />
Yllä oleva sitaatti on historianprofessori Väinö Voionmaan (1869-1947). Hän esitti näkemyksen, jonka mukaan suomenkielen sanat "suoja" ja "turva" ovat alkujaan suoelämään liittyviä; muistumia muinaisista ajoista, jolloin suoasumukset ovat olleet "ihmisen varmimpia ja turvallisimpia kotipaikkoja".<br />
<br />
Ehkä sanapareilla suo/suoja ja turve/turva on tosiaan yhteys. Suosaareen perustettu asumatukikohta on epäilemättä ollut hyvin suojassa, jos suo sen ympärillä on ollut erittäin märkä ja upottava. Aukean maiseman tuoma näkyvyys on sekin auttanut uhan havaitsemista ja arviointia. Kulkemista varten on saatettu laatia sammalin peitetty pitkospuu, jonka reitti on ollut vain asukkaiden tiedossa. Vartiokylän pojillakin oli vuoden 1980 tienoilla märän rämeikön keskellä leirisaareke, jonne päästäkseen piti osata mutkitteleva reitti mättäältä toiselle. Leirisaarekkeessa säilytettiin aarteena litran pulloa Coca-Colaa. Siitä vihkiytynyt saattoi saada lämpimän ja väljähtyneen, mutta silti sävähdyttävän suoehtoollisen.<br />
<br />
Suota on sorsittu pitkään. Tunnetusti Topelius aikalaisineen inhosi suota, mutta jopa I.K. Inhan 1920-luvun klassikkoteos <i>Suomen maisemia </i>on esittämättä suota yhdessäkään kuvassa. Suomen alkujaan 10,4 miljoonasta suohehtaarista on ojittamatonta 4,0 miljoonaa hehtaaria. Se on edelleen iso määrä, mutta tosiasiassa ehjät suot ovat pohjoisessa. Etelässä ja lännessä miltei jokainen suo on ojitettu tai kärsinyt ympäristönsä totaalisesta ojituksesta. Kunnon suo hätkähdyttää, aina.<br />
<br />
Ehkä suoluonnon niukkuus lisäsi allekirjoittaneen jo lapsena tuntemaa soiden ihailua ja kunnioitusta. Salaperäisen luontotyypin tapasi vain harvoin, lähimmin Kontulan edesmenneellä Kurkisuolla. Rämeiden ja nevojen korvikkeeksi kävivät kaikenlaiset muut lutakot, esimerkiksi matalien merenlahtien maatumisluhdat (oikeassa suossa pitää määritelmän mukaan olla turvekerros). Ja mitä runoutta vanhat peruskartat sisältivätkään kuvatessaan erilaisia soistuma-asteita. Soistuva maa, metsäinen ja aukea suo, helppokulkuinen, vaikeakulkuinen ja ylipääsemätön suo. Maaston syvänteitä hamuava vaakaviivoitus ja maaginen sinetti, kolmipiikkinen hetteikön symboli. Kulju, allikko suonsilmä - yhtä puhdasta juhlaa.<br />
<br />
Suo ei ole kunnon maaperää mutta ei vesistökään; määrittelemättömyys tekee siitä sivullisen - tai ainakin sivullisten maiseman. Sivullisuutta ilmentää esimerkiksi se, että soille tai edes niiden laidoille eli "rannoille" ei rakennetta kesämökkejä. Tässä suhteessa suota voi pitää viimeisenä kesyttömänä luontotyyppinämme. Suot ovat helposti kaivettavia ja siksi niissä piilee varmasti lukemattomia kätköjä ja hautoja, joita ei ole tarkoitettu koskaan löydettäviksi. Kirpeä, sumuinen, armeliaan pysähtynyt ja vahvasti aistittavan alisen sisältävä on suo. Se on myös päivänpaisteinen, ison taivasosan suojatti, siunattu eräillä jaloimmilla marjoista ja vahvimmista kasveista.<br />
<br />
Seuraavassa kuvasarjassa kuljemme keväällä etelä-sipoolaisen suon syrjää. Erittäin märälle suolle ei ollut asiaa. Jos olisi ollut, olisi kokemus ollut vähäisempi ja ehkä tungettelevakin hengeltään. Suoja suotakoon suon takaisille.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKwlrBDBXyfPDg7j58ZIidhWKA0IELTz8AjqTHpi7zqb9bcf3SXLsAY53cjvgb8H-G4wlUaCVHD5d3To6ttT061BWe1q1kQZjQ05uHVzIPo9UMd7j5cPkdZYvOi0fjBKOI__gDb5JXeQEe/s1600/IMG_4048.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKwlrBDBXyfPDg7j58ZIidhWKA0IELTz8AjqTHpi7zqb9bcf3SXLsAY53cjvgb8H-G4wlUaCVHD5d3To6ttT061BWe1q1kQZjQ05uHVzIPo9UMd7j5cPkdZYvOi0fjBKOI__gDb5JXeQEe/s320/IMG_4048.JPG" width="240" /></a></div>
Polveilevaa on suota etsivän retkikunnan kulku. Maastossa on vain niin sanottu riistapolku ja sillä pysytään jäkälikköjen säästämiseksi.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBkl_9z88-UN63djHAQ2y-lPs9QJNaKeU3QIOh_xcyDSN_i1ec8b0gz97hVqkOrXlWXF4m80zOkTqkmBoKaX52RGYIXRPP0Zv4rLsADOYRf3KQY18RSra1Q45uoC6Bz-_CrC8FGTlJCf8-/s1600/IMG_4045.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBkl_9z88-UN63djHAQ2y-lPs9QJNaKeU3QIOh_xcyDSN_i1ec8b0gz97hVqkOrXlWXF4m80zOkTqkmBoKaX52RGYIXRPP0Zv4rLsADOYRf3KQY18RSra1Q45uoC6Bz-_CrC8FGTlJCf8-/s320/IMG_4045.JPG" width="240" /></a></div>
Maasto käy karummaksi ja nousee.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiafxaIkCh6E4USnWDuRPgD8a2i4cFTOb3idiq7FI9C5-iQkSDO3gXMl2a43vA80fUuQ8ujdbFUJWJLuL_N9W-fzuGE29tr7LVEmO5E7X9NGN7SydSsiItti2rwtx19GkDCJaYzYRRoHSjj/s1600/IMG_4040.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiafxaIkCh6E4USnWDuRPgD8a2i4cFTOb3idiq7FI9C5-iQkSDO3gXMl2a43vA80fUuQ8ujdbFUJWJLuL_N9W-fzuGE29tr7LVEmO5E7X9NGN7SydSsiItti2rwtx19GkDCJaYzYRRoHSjj/s320/IMG_4040.JPG" width="240" /></a></div>
Pysähdys. Edessä pudotus - ja suo.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZjlq81nQRwUOV06ADouzNtRygFrxAAh2U4WsJ0WL3sih_dPWPkXF3l7jZ8PrVX-Bkrrn2Jupd5-LMbvUH8Px38E3x7X-dUoA-izh4TvOMrP4u1NwdMsNbmVMh5JR0BfEGfKqjF6kBNQKR/s1600/IMG_4044.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZjlq81nQRwUOV06ADouzNtRygFrxAAh2U4WsJ0WL3sih_dPWPkXF3l7jZ8PrVX-Bkrrn2Jupd5-LMbvUH8Px38E3x7X-dUoA-izh4TvOMrP4u1NwdMsNbmVMh5JR0BfEGfKqjF6kBNQKR/s320/IMG_4044.JPG" width="320" /></a></div>
Maisema on kuin jostain tarujen Vienasta.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimAENzbV7X5YYITjIQ1qzcOgDZJ4ywfqOFAtuiaHJKDaDrVl6jD0Scf9vebxeeMy3kSkx5NeMjH_I2ADdMa5p5Y6RfGpoHy9pe7JeeTBs6Q1tXitS0zr3GZGQYKNPJ-S4hny3YInW_l3vA/s1600/IMG_4050.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimAENzbV7X5YYITjIQ1qzcOgDZJ4ywfqOFAtuiaHJKDaDrVl6jD0Scf9vebxeeMy3kSkx5NeMjH_I2ADdMa5p5Y6RfGpoHy9pe7JeeTBs6Q1tXitS0zr3GZGQYKNPJ-S4hny3YInW_l3vA/s320/IMG_4050.JPG" width="240" /></a></div>
Laskeudumme perimmäiseen suolahdelmaan kiertääksemme suon ja päästäksemme suon keskelle kurottuvalle metsäniemelle.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHNOAR2-v4EVhIfz8O1Ko5OxSun_EHGma4JWldLXmBIiTluaFUopHE_LjS7cu_-Z_C3wwP2_GtPmJHBahxa46SisaeNVkRjQMyRgliBcfX2eqK2ifhaydRJAIFbaFWi_6z49XX2-7gkhhd/s1600/IMG_4051.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHNOAR2-v4EVhIfz8O1Ko5OxSun_EHGma4JWldLXmBIiTluaFUopHE_LjS7cu_-Z_C3wwP2_GtPmJHBahxa46SisaeNVkRjQMyRgliBcfX2eqK2ifhaydRJAIFbaFWi_6z49XX2-7gkhhd/s320/IMG_4051.JPG" width="240" /></a></div>
Metsässä on huomiota herättävän vanhoja puuyksilöitä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimtdZsxWfhHVdJjLRrVnyy8ZA51d3NZKrdf1SpCOaMOE1CIU2K2t7NZ7SY4XzmPySILtjXCp4Aa21xk7gBLwGhflCRVi7e44QGvj4YJ-rXApIMy1iGm3QZirxwNNtY1MNh8luygT76Ob4j/s1600/IMG_4052.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimtdZsxWfhHVdJjLRrVnyy8ZA51d3NZKrdf1SpCOaMOE1CIU2K2t7NZ7SY4XzmPySILtjXCp4Aa21xk7gBLwGhflCRVi7e44QGvj4YJ-rXApIMy1iGm3QZirxwNNtY1MNh8luygT76Ob4j/s320/IMG_4052.JPG" width="320" /></a></div>
Pohjoinen louhikkorinne.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTGz7dTas-0aRosTTR8oBJ2-MhatYoIiuMdYnzqUemtsSKgaFpOVAWEsBzP2Sf_peNdfbsZtSdVF75GiKpjJsHpCCpF_K658aobp0Um7xLjsQnGSw3tB9iDXIR6StF20Vjlio72TkI2rzY/s1600/IMG_4053.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTGz7dTas-0aRosTTR8oBJ2-MhatYoIiuMdYnzqUemtsSKgaFpOVAWEsBzP2Sf_peNdfbsZtSdVF75GiKpjJsHpCCpF_K658aobp0Um7xLjsQnGSw3tB9iDXIR6StF20Vjlio72TkI2rzY/s320/IMG_4053.JPG" width="240" /></a></div>
Tästä alkaa Kyrkudden eli kirkkoniemi. Mitään rakennusta ei ole eikä ole koskaan ollut. Täkäläinen kirkko on metsä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFFVtAWA85gNqTlH7xDeIZ75CMB3s8VcEIRboawrirW4UR7jIZaN1nCMqE4X65BVbsbza6F-4ekS6Tl4tk_4xkompb5CmxIwiP3XdiYVu4CKq-o4eBBpQiDyGEuaumY8u1zgWvAqP1rJBE/s1600/IMG_4055.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFFVtAWA85gNqTlH7xDeIZ75CMB3s8VcEIRboawrirW4UR7jIZaN1nCMqE4X65BVbsbza6F-4ekS6Tl4tk_4xkompb5CmxIwiP3XdiYVu4CKq-o4eBBpQiDyGEuaumY8u1zgWvAqP1rJBE/s320/IMG_4055.JPG" width="320" /></a></div>
Graafisena piirtyy suovuori suunnattomassa kevätvalossa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-5NIPERsE7Hpz0hlune0J0UPx-dUfoQhkQItl32Ce83JAfCmdHA9L1lx42w0zvfTs6d-2pXs1UZr47shJNAakrrJWPhN6epuK29askLdaDTZzlUpLbvjlqq9EPKSp_MyQXBmvFLUyzszm/s1600/IMG_4057.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-5NIPERsE7Hpz0hlune0J0UPx-dUfoQhkQItl32Ce83JAfCmdHA9L1lx42w0zvfTs6d-2pXs1UZr47shJNAakrrJWPhN6epuK29askLdaDTZzlUpLbvjlqq9EPKSp_MyQXBmvFLUyzszm/s320/IMG_4057.JPG" width="320" /></a></div>
On tultu lähelle suota.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhENzxFPOy8ZiJZNuC5vJxeS1JPNqCUOpNi0KDXflIrmKI-mHrOTzUlasM2FfQTwlC1X-MgtGhDqJcWMUL4mwwOMWqixLX4nGA7-Dv7wcXy2EvJw1HlW-dDcu0ZRzQmrO_ff3_eXcnqbvHH/s1600/IMG_4060.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhENzxFPOy8ZiJZNuC5vJxeS1JPNqCUOpNi0KDXflIrmKI-mHrOTzUlasM2FfQTwlC1X-MgtGhDqJcWMUL4mwwOMWqixLX4nGA7-Dv7wcXy2EvJw1HlW-dDcu0ZRzQmrO_ff3_eXcnqbvHH/s320/IMG_4060.JPG" width="320" /></a></div>
Muutama tapaileva askel ulos niemeltä...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdIQ6ZfFli_EbE_A8z-W6vbVAAtLWpGq0IzBIv38390z06rKptXdlXzEe-iu7VK6OAYzPhCg2amJSOmJt6_pSKqB3C2xVu3KVNPTQyDs1eVGWsbDWLP2M7tDxYdr99VWUpwB3oWBgBf6yM/s1600/IMG_4059.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdIQ6ZfFli_EbE_A8z-W6vbVAAtLWpGq0IzBIv38390z06rKptXdlXzEe-iu7VK6OAYzPhCg2amJSOmJt6_pSKqB3C2xVu3KVNPTQyDs1eVGWsbDWLP2M7tDxYdr99VWUpwB3oWBgBf6yM/s320/IMG_4059.JPG" width="320" /></a></div>
... kunnes tie katkeaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGSvAQFzDuyhvcqMbCV1xydWRJzPaYaP6XGFy5v7sMutKK57FeTZxfBCCeIybnmZKn7s692kZlYJl2-WlNUntyeyFxq4MTEBoyqcJ57oGhxPwsCObebcGvm_XqSheYay7eex_bLoZjWlDR/s1600/IMG_4061.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGSvAQFzDuyhvcqMbCV1xydWRJzPaYaP6XGFy5v7sMutKK57FeTZxfBCCeIybnmZKn7s692kZlYJl2-WlNUntyeyFxq4MTEBoyqcJ57oGhxPwsCObebcGvm_XqSheYay7eex_bLoZjWlDR/s320/IMG_4061.JPG" width="320" /></a></div>
Takaisin kovalle maalle.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgP9u17vNzPfJwmqD7a6Xg3figMma2oUcf5NO_eHTv-HJ5K5Rc9oRPoo6qO6pOM8CkTZExuaMVa4uE5OZtCT6yNA3-votWwF51vQsj8LHVG5P_fvRfgknJiMFBODnCGBHt5l84o-oCKQGZX/s1600/IMG_4063.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgP9u17vNzPfJwmqD7a6Xg3figMma2oUcf5NO_eHTv-HJ5K5Rc9oRPoo6qO6pOM8CkTZExuaMVa4uE5OZtCT6yNA3-votWwF51vQsj8LHVG5P_fvRfgknJiMFBODnCGBHt5l84o-oCKQGZX/s320/IMG_4063.JPG" width="320" /></a></div>
Silmäkkeet siniset jäävät.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxIHd7GSK062ET4pVMI2z2X3qvD0_bPP0nssETENRrqJcWDzL3xuz4HoCw0DkYvCIgCzdHVXtBr_WfpIc5UISRko7MX2kWNFGi525fbCH9hKPqx0f64rlZXkpUvXYHMBTBvTpbVQ-IbuKc/s1600/IMG_4066.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxIHd7GSK062ET4pVMI2z2X3qvD0_bPP0nssETENRrqJcWDzL3xuz4HoCw0DkYvCIgCzdHVXtBr_WfpIc5UISRko7MX2kWNFGi525fbCH9hKPqx0f64rlZXkpUvXYHMBTBvTpbVQ-IbuKc/s320/IMG_4066.JPG" width="240" /></a></div>
Kalliomänty on nähnyt tsaarivallan ajan, ehkä Ruotsi-Suomenkin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCJ7AcZknp3xqlGllljjKHmdMBtUdj5AHzB7L4e0RxhhAMAwDx-WGB18zK4Mq1MFEQZPCpWxuMzoFq2SQdTxdiIVqm-bPUIEUK03pMcXYIYugSrPKEr8ZYnopRgrbx17mmkXvZNzanpAdy/s1600/IMG_4070.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCJ7AcZknp3xqlGllljjKHmdMBtUdj5AHzB7L4e0RxhhAMAwDx-WGB18zK4Mq1MFEQZPCpWxuMzoFq2SQdTxdiIVqm-bPUIEUK03pMcXYIYugSrPKEr8ZYnopRgrbx17mmkXvZNzanpAdy/s320/IMG_4070.JPG" width="240" /></a></div>
Pääsemättömyys, juuri se antoi voiman.Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänenhttp://www.blogger.com/profile/18169628882502571682noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5326436514948131076.post-87058206444232708242016-07-30T00:55:00.000+03:002016-07-30T01:06:18.678+03:00Isokesä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKh9LLoUMkjHfgoD10yOqp_oUMRrDS4QUU99I8feBR6Gb0KdfiJCiUkiHNNfx60GXeEjQ7RTD8l8cBvLFX8ie37qLtZlOMAZ5juBN9gk_2ssk716VLnuuQ8dxVq06-IHSZV8sMdIV2ebYf/s1600/IMG_0583.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKh9LLoUMkjHfgoD10yOqp_oUMRrDS4QUU99I8feBR6Gb0KdfiJCiUkiHNNfx60GXeEjQ7RTD8l8cBvLFX8ie37qLtZlOMAZ5juBN9gk_2ssk716VLnuuQ8dxVq06-IHSZV8sMdIV2ebYf/s320/IMG_0583.JPG" width="240" /></a></div>
<br />
Romaniasta juuri palannut vuoristoseikkailija sanoi ensimmäisenä Suomen-iltanaan, että ilmahan on täällä samanlainen kuin muutama tuhat kilometriä etelämpänä. Suunnilleen yhtä lämmin ja kostea. Sirkatkin virittelevät samanlaista laulua.<br />
<br />
Moinen vertaus on mahdollinen, koska vallitsee <i>isokesä</i>.<br />
<br />
Termi on peräisin vanhalta kansalta, joka jakoi kesän ennen juhannusta vallinneeseen "pikkukesään" ja sitä seuranneeseen "isokesään". Jako on yleisesti unohtunut, mutta ilmiö on (ilmaston lämpenemisestä huolimatta) tunnistettavissa ja psykologiselta kantilta hyvin oleellinen.<br />
<br />
Isokesä on pohjoisen elinpiirimme ohikiitävä jakso, jolloin viimeinkin vallitsee ihmiselimistön lämmönsäätelyn kannalta optimaalinen lämpötila. Aloillaan olevan ihmisen ei tarvitse sen enempää hikoilla kuin hytistä, kun ympäristön lämpötila on 20-25 celsius-asteen haarukassa. Ulkoinen todellisuus tuntuu tällöin tukevan olemassaoloamme, ei haastavan ja uhkaavan sitä.<br />
<br />
Toisin on pikkukesällä. Ajanjakso toukokuun lopulta juhannukseen täyttää termisen kesän määritelmän (vuorokauden keskilämpötila on yli 10 astetta), mutta kyse on silti eräänlaisesta myöhäiskeväästä. Helle on harvinaisuus. Tavallista on sen sijaan koleus, aamutuimaan jopa hyytävyys. Luonto on raikas kuin tuore salaatti jääkaapissa.<br />
<br />
Viimeisin Etelä-Suomessa koettu isokesän vaihe sai alkunsa - paradoksaalista kyllä - arktisen maailman porteilta, Vienasta. Siellä yhdistyy mantereinen ilmasto merelliseen niin, että alue voi sydänsuvella tuottaa kuumaa ja kosteaa ilmaa. Virtaus idän ja pohjoisen väliltä ei ole minään vuodenaikana tavanomaisin - eikä juurikaan toivottu - ja nyt sen tuominen oli odottamaton.<br />
<br />
Lämpöä ympäröi siksikin outo tunnelma, että taivas muhi päiväkausia aukottomassa pilviverhossa. Tuuli jaksoi soittaa metsän instrumenteista ainoastaan haapaa ja kovin uneliasta oli se kohina. Pääskyt eivät kirkuneet tyypilliseen tapaansa, vaikka viuhtoivat pitkin poikin ilmamerta. Miljoonat muurahaiset nousivat häälennolleen. Jostain tuntemattomasta syystä lukemattomien yhteiskuntien kuningattaret ja kuhnurit tiesivät hetken oikeaksi ja kokoontuivat tyynellä iltataivaalla vain kerran vuodessa tapahtuvaan seremoniaansa.<br />
<br />
Ihmisen kognitiiviset kyvyt alkavat lineaarisesti heiketä ympäristön lämpötilan ylittäessä 23 astetta. Visaiset tehtävät ja lämpö eivät kuulu yhteen. Lisääntynyt sosiaalisuus ja kohonnut mieliala ovat kuitenkin lämmön ilmeisiä seuralaisia. Puljut ovat kiinni, rantsut auki. Metsiin ja vesille vaeltaneet kaupunkilaiset löytävät keräilijä-metsästäjän itsestään. Ahoilla tuikkivat isokesän makeuden tiivistymät, metsämansikat, sekametsissä loimuaa kanttarellien kulta.<br />
<br />
Isonkesän levollisuuden alla tuntuu muhivan jotain kiivasta. Lämpö merkitsee voimaa. Paikoin purkaus tapahtuu rankkasateena. "Punaisen" vaaratason rankkasateella vettä tulee vähintään 45 millimetriä tunnissa. Ukkonen jylisee. Kun myräkkä on ohi, märät kunnaat kietoutuvat samettista leppeyttä uhkuvaan, kylpylämäiseen höyryyn. Mutta vaikka sadetta ei olisi tullut pisaraakaan, on ilma niin kosteaa että kartonkinen ilmakiväärin maalitaulu vettyy muutamassa tunnissa säämiskämäisen nahkeaksi ja taipuisaksi. Toisinaan ilmassa voi aistia etäistä savunhajua. Usein se on merkki laajoista metsäpaloista itärajan takana. "Savunhajuisten itätuulten mukana saapui yön mustalainen", uutisoitiin 1930-luvulla harvinaisesta vaeltajaperhosesta, kiertokiitäjästä.<br />
<br />
Vienon nokinen aromi on osa tunnelmaa että on "kuin ulkomailla". Ykkösluokan isokesään kuuluvat myös meteorologislangin "trooppiset yöt", joina elohopea pysyy aamunkoittoa edeltävällä sudenhetkelläkin yli 20 celsiuksessa. Silloin lämpöön tottumattomalla nukkujalla voi olla tukalaa. Mutta unenkin lävitse lajimuisti tietää: tällaista sen olla pitää.<br />
<br />
Isonkesä haipuu elonkorjuun jaksoon, syksyn ensituulahduksiin. Jos isokesä on jäänyt suhteellisen viileäksi ja vähäaurinkoiseksi, on pohjoisen ihmisellä ankea ja petetty olo: kokonainen vuosi odotusta ja tässäkö tämä nyt oli? Kun isokesä näyttää parhaimpansa, on luonnon suuri suosiollisuus syytä kokea tietoisesti.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihVWvzxX3jQvJ-EH6ja7cY-DZk8UpYvjFKAfGN20LYNAIYjVY5GbrHUaDOwUJscuikDMjh2z38jWS2xj97hgvMLoXS62xEbDfL9vRM3POxXWahw1ntuaABefWas3vqAn92QRKY8DDE5Kxi/s1600/IMG_0775.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihVWvzxX3jQvJ-EH6ja7cY-DZk8UpYvjFKAfGN20LYNAIYjVY5GbrHUaDOwUJscuikDMjh2z38jWS2xj97hgvMLoXS62xEbDfL9vRM3POxXWahw1ntuaABefWas3vqAn92QRKY8DDE5Kxi/s320/IMG_0775.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Sydäntalven olemukseen pureuduimme kolme ja puoli vuotta sitten:</div>
<div style="text-align: left;">
<a href="http://esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/2013/01/kirkas-on-talvi-popperoisenakin.html">http://esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/2013/01/kirkas-on-talvi-popperoisenakin.html</a></div>
Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänenhttp://www.blogger.com/profile/18169628882502571682noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5326436514948131076.post-86698514271906900532016-04-07T23:58:00.000+03:002016-04-08T16:04:46.840+03:00Ainutlaatuisesti tavallisen metsikön muistopuhe<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkFP4MZtUYnXYO55HfYC2yl0l-XSrY2SmUX8o3ntGGwKkxP_ZVhOPI6blotskv8-6fGJAAjYDizWIp7kS7W0pvFgL9hDLqvNoqg0wV1lK2dXwHhy9pWYFhxPL1v5nwWBzg-NwZw7gx0z6F/s1600/IMG_0510.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkFP4MZtUYnXYO55HfYC2yl0l-XSrY2SmUX8o3ntGGwKkxP_ZVhOPI6blotskv8-6fGJAAjYDizWIp7kS7W0pvFgL9hDLqvNoqg0wV1lK2dXwHhy9pWYFhxPL1v5nwWBzg-NwZw7gx0z6F/s320/IMG_0510.JPG" width="320" /></a></div>
Kun metsikkö vielä humisi ja kahisi.<br />
<br />
Metsikkö hävitettiin kuluneena talvena. Se joutui ylläkön kohteeksi unessa ollessaan. Ihmiset kiirehtivät myllerrettyjen mättäiden ohitse, kummastellen esiin räjähtänyttä tilaa.<br />
<br />
Kuusikko oli poissa, samoin sen lehtipuiset liepeet. Hakkuutähtäisiin oli hautautunut keto, telaketjut särkeneet kallion pinnan. Oranssi juna vinkui solassa, toi asemalle uusia ihmisiä. Jälleen moni kummasteli odottamatonta avaruutta. Hetken aikaa se tuntui energisoivalta; yllättävä muutos virkistää. Sitten jossain häilähti kaipuu, ikävä. Tapahtuneessa oli petoksen makua. Metsä oli ollut siinä aina: yksikään elossa oleva ihminen ei todistaisi muuta. Kuka oli antanut luvan sen kaatamiseen?<br />
<br />
Suomen pääkaupunki etsii systemaattisesti paikkoja, jotka ovat määrittämättömiä, omilleen jääneitä ja hiljaisia, toisin sanoen kasvumanian näkökulmasta hyödyttömiä. Myllypuron metroaseman kupeessa sijainnut metsikkö oli tällainen.<br />
<br />
Todellisuudessa, tietenkin, metsikössä eli suunnattomasti enemmän aistivia olentoja kuin koko Helsingissä on ihmisiä. Havumetsässä 44-numeroisen saappaanjäljen kokoisella alalla elää isompien selkärangattomien lisäksi keskimäärin neljä sataa änkyrimatoa, 1500 hyppyhäntäistä, 19 000 punkkia ja sata tuhatta sukkulamatoa.<br />
<br />
Metsikön lävitse juoksi ehtymätön virta kirkasta vettä. Myllypuron ostoskeskuksen alle 1960-luvulla jäänyt suolähde oli vuolas ja hyvälaatuinen vielä putkiinkin johdettuna. Vesi tuli metsikköön betoniputkesta ja juoksi avouomaansa perattuna purona, kunnes taas metsikön toisella laidalla sukelsi putkeen Myllypurontien alle. Allekirjoittaneen mummo tarinoi 1970-luvulla, että jokin piika olisi yrittänyt aikoinaan tehdä pahansuopia taikoja kaatamalla lähteeseen maitoa. Siitä olisi lähteen pitänyt ehtyä. Ei, se on voittamaton. Piilossakin.<br />
<br />
Myllypuron nimetön metsikkö sai väistyä työmaan tieltä. Työn alla on ammattikorkeakoulu Metropolian kampus, jonka pitäisi valmistua 2019. Rakennus- ja sisustusarkkitehtuurin opiskelijat merkitsivät päätehakkuun kynnyksellä 21 isoa ja vanhaa puuta, jotka metsäkone otti heille syrjään. Puita käytetään raaka-aineena opiskelijoiden muovaamille esineille, jotka ovat aikanaan näytillä kampuksella. Hyvitys vai ylimielisyyttä, ehkä kumpaakin.<br />
<br />
Ajasta ikuisuuteen siirtynyt metsikkö oli ulkomitoiltaan pieni, noin 80 kertaa 130 metriä. Maasto oli erittäin vähän kuljettua, käytännössä polutonta. Metsikkö rajautui kolmelta suunnalta läpäisemättömiin liikenne-esteisiin: isoihin teihin ja metrorataan. Neljäs suunta oli vähän käytetyn Myllypuro-Vartiokylä -pyörätien (Myllyruuhenpolun) varressa. Kuitenkin metsikön jylhyys, sulkeutuneisuus ja poluttomuus toivat sen aluehenkeen suuruutta ja salaperäisyyttä. Se oli saanut kehittyä pitkään omillaan. Sen peitteisissä uumenissa lahosi jokunen järeä tuulenkaato. Sinne saattoi kadota, vajota, siellä oli mahdollista joutua hakoteille - tunnelman puolesta ainakin.<br />
<br />
Näin uskontotieteilijä Veikko Anttonen kirjassa <i>Metsä ja metsänviljaa </i>(SKS 1994):<br />
<br />
”Filosofi Martin Heidegger käyttää metsässä vaeltamisesta
ilman päämäärää vanhaa kansanomaista ilmaisua ’auf dem Holzwege zu sein’.
Suomen kielessä tämän voi kääntää vastaavalla kansanomaisella ilmauksella ’olla
hakoteillä’. Ilmauksella tarkoitetaan, että ihminen on eksyksissä. Mutta
Heidegger löytää vanhasta sanonnasta uuden filosofisen ulottuvuuden. Metsä voi
muodostua uskonnollisen kokemuksen lähteeksi silloin kun ihminen antautuu
’hakoteille’ eli kulkee metsässä ilman määränpäätä.”<br />
<br />
Myllypuro oli ennen pelkkää metsää. Sitten tuli lähiö, jonka laidoilla ja lomassa oli runsaasti metsää. Nyt metsää on enää vähän. Kaikki siitä on kallisarvoista ja käy kallisarvoisemmaksi kansainvaelluksen edelleen pakkautuessa Helsinkiin.<br />
<br />
Tämän kirjoitelman kuvisssa näemme edesmenneen metsikön heinäkuun 2014 asussa.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqnduDp5ADMg0wS5Kzgb-dQRGlE8Eyue9JoLP1lcO8yhOQ42t8Ywl3Ou2XcE6qg7W35f5fc0ioopqsYWt5Fkt2V9BSWGjtCLNEhvYLhf04nsolr7tY2qkLXo0RAU1W22u-nH5HDYttXRJS/s1600/IMG_0527.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqnduDp5ADMg0wS5Kzgb-dQRGlE8Eyue9JoLP1lcO8yhOQ42t8Ywl3Ou2XcE6qg7W35f5fc0ioopqsYWt5Fkt2V9BSWGjtCLNEhvYLhf04nsolr7tY2qkLXo0RAU1W22u-nH5HDYttXRJS/s320/IMG_0527.JPG" width="240" /></a></div>
Saapuminen Myllypuron ostoskeskuksen suunnasta. Metsikkö näkyy taustalla.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgu08K4rO629XXAvJEuo_tmCzE3DTy75qQ11n_cHCZZSuwcvpamBo9vySXUFzY3QyxltlO-QUSbXtUrC2WUQ6YsFKfU57SyAc6T9lduoTzAXUyuGBAz4qEdfeYiHKGegme82fsEGDeckuME/s1600/IMG_0523.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgu08K4rO629XXAvJEuo_tmCzE3DTy75qQ11n_cHCZZSuwcvpamBo9vySXUFzY3QyxltlO-QUSbXtUrC2WUQ6YsFKfU57SyAc6T9lduoTzAXUyuGBAz4qEdfeYiHKGegme82fsEGDeckuME/s320/IMG_0523.JPG" width="320" /></a></div>
Metsikkö rajautuu metroradan kallioleikkaukseen ja sen aitaan.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiftCaK5OAa6UhBi7EC7PAIK4Ud01_F-n5a5d_xGhk7vFkCrDcHr1djPbenKRzhyphenhyphenoGqVnSNAgnK-Jxe_r3HJcyVbnp6IFPLOQU0t9iJULaxifyP7kf6LLdTsIhM3by6bXVdh9wGhMJyZU2G/s1600/IMG_0525.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiftCaK5OAa6UhBi7EC7PAIK4Ud01_F-n5a5d_xGhk7vFkCrDcHr1djPbenKRzhyphenhyphenoGqVnSNAgnK-Jxe_r3HJcyVbnp6IFPLOQU0t9iJULaxifyP7kf6LLdTsIhM3by6bXVdh9wGhMJyZU2G/s320/IMG_0525.JPG" width="320" /></a></div>
Kallioketo on varsin laaja.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUJyZeuT5zP5LInNWBiG78n8QWdiNhETTgZHP1HluKARyVThUw3uN4bNTKLWZ0Cuhv-k-rKy3BfFOpiDNiQhyphenhyphenyEfukLUiSwWDX7eePjyc7eDcmzqYhOe6gneI3u_G4KEHZhvhgy5IBS05e/s1600/IMG_0520.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUJyZeuT5zP5LInNWBiG78n8QWdiNhETTgZHP1HluKARyVThUw3uN4bNTKLWZ0Cuhv-k-rKy3BfFOpiDNiQhyphenhyphenyEfukLUiSwWDX7eePjyc7eDcmzqYhOe6gneI3u_G4KEHZhvhgy5IBS05e/s320/IMG_0520.JPG" width="320" /></a></div>
Rappioarkea mutta myös aitoa luksusta: deekujengin nuotiopaikka.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSUW4_A4xYyUZdIJzmIA9jgIJy7Tv-E5se3Mp9oBKzzR9mpwTFFLQxN1EVi4szt-23A8N5HkqgM806TqFBZDphGB7w_dfIBSi2H-0UEacfVhuaoNkhUpQEkUcOUgYSCrKqw69a-9D0NJSD/s1600/IMG_0522.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSUW4_A4xYyUZdIJzmIA9jgIJy7Tv-E5se3Mp9oBKzzR9mpwTFFLQxN1EVi4szt-23A8N5HkqgM806TqFBZDphGB7w_dfIBSi2H-0UEacfVhuaoNkhUpQEkUcOUgYSCrKqw69a-9D0NJSD/s320/IMG_0522.JPG" width="320" /></a></div>
Kurkistus parin miljardin vuoden taakse.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixyRP4TM-wXkjPgZxOG2AN2B7g_BNmPVxarmMGKDQ762hCUlHjIKoyoSV_GhxtTczrRyQNnDh8OfhmSqnZtkzHe54WLDXMlPBso2-XTVrlA3o3_fmcBCKgkPooy9cc6Bz2zwvb0LYoqrmg/s1600/IMG_0524.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixyRP4TM-wXkjPgZxOG2AN2B7g_BNmPVxarmMGKDQ762hCUlHjIKoyoSV_GhxtTczrRyQNnDh8OfhmSqnZtkzHe54WLDXMlPBso2-XTVrlA3o3_fmcBCKgkPooy9cc6Bz2zwvb0LYoqrmg/s320/IMG_0524.JPG" width="320" /></a></div>
Metsikkö on topografialtaan rinne. Mennään alaspäin.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqGus4DjYiEdYbU1WKxjLWbeMKEE7dVKxNAlOv_JL0XE5S2awsxOfQLwi2Cglu0KfwUm-uvFGcKHZ97SZ6wG8e7xc0M0EN1NaDIA_1eDteZE6M4aG5Pcx-wvY3cm-ZwN_HS7TAqcWqdHkp/s1600/IMG_0515.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqGus4DjYiEdYbU1WKxjLWbeMKEE7dVKxNAlOv_JL0XE5S2awsxOfQLwi2Cglu0KfwUm-uvFGcKHZ97SZ6wG8e7xc0M0EN1NaDIA_1eDteZE6M4aG5Pcx-wvY3cm-ZwN_HS7TAqcWqdHkp/s320/IMG_0515.JPG" width="320" /></a></div>
Metsätyyppi on tuore tai jopa lehtomainen kangas. Pensaskerros on urbaanista typpilaskeumasta rehevöitynyt, viidakkomainen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7u4Y89p7igGV8Jt7-b7_vQb3qvzlkJWb_L1YvCJ0DkM9UuQ2tlh33o4q1K4kD8GNAv1QHb8kIgivounGLh5CLQgDhT5qO0WmlzNQfQw7DOAIhKThwVN2uoF4Q9-hYM0mQHGjzly0LHTr6/s1600/IMG_0511.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7u4Y89p7igGV8Jt7-b7_vQb3qvzlkJWb_L1YvCJ0DkM9UuQ2tlh33o4q1K4kD8GNAv1QHb8kIgivounGLh5CLQgDhT5qO0WmlzNQfQw7DOAIhKThwVN2uoF4Q9-hYM0mQHGjzly0LHTr6/s320/IMG_0511.JPG" width="240" /></a></div>
Nykypäivään asti säästynyt osa puroa, joka näkyy esimerkiksi vuoden 1950 kiinteistökartalla. Silloin Myllypuron alue tunnettiin nimellä Botby skog eli Vartiokylän metsä. Alue oli erämainen, naapurissaan vain pari pientä maatilaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRRU3XzUowELb_CIzP74g5YzHyFolzEdiw4jyqiF9F1vJcJudY9p4wM3tKh18d2VRGRjtq5P7VLB4OFj8b5mY4yNC3Dr-cPFWmQ4057ae29hq-a-tyk2o6eSQr17wRnOnCvlYV6LgeJ5KV/s1600/IMG_0512.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRRU3XzUowELb_CIzP74g5YzHyFolzEdiw4jyqiF9F1vJcJudY9p4wM3tKh18d2VRGRjtq5P7VLB4OFj8b5mY4yNC3Dr-cPFWmQ4057ae29hq-a-tyk2o6eSQr17wRnOnCvlYV6LgeJ5KV/s320/IMG_0512.JPG" width="320" /></a></div>
Vesi on kirkasta ja kylmää pohjavettä. Virtaama on reipas loppukesästäkin.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZGA07kOsLA6YQ3XlUu55SXPG0wyh9-y7prmO8rag4m_xY-zIKTgZ9xAc-UcEY86lQ9xdXkv6gjY4irAE13tkCbGaLWUZ_oyFyVebleZjDW6hX5C77n7MvB8yp1K7b44eBfVJdC1xXmx3R/s1600/IMG_0516.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZGA07kOsLA6YQ3XlUu55SXPG0wyh9-y7prmO8rag4m_xY-zIKTgZ9xAc-UcEY86lQ9xdXkv6gjY4irAE13tkCbGaLWUZ_oyFyVebleZjDW6hX5C77n7MvB8yp1K7b44eBfVJdC1xXmx3R/s320/IMG_0516.JPG" width="320" /></a></div>
Virta on kuin koru, virvoittava jo nähtynä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjq3Q5dHLMvRNJKa7Da4nvMWFISnl4n25wS3t5rv6ta7Q0RUZfDyKV5EtymGaTEQnZb0_AWMlpft5VU7lpPHLNMjJcRc1U1imBFZ3mMS_Zs40B-2EuhBMXk5wQfoLTSR0a1JRdzyhcPDVYl/s1600/IMG_0513.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjq3Q5dHLMvRNJKa7Da4nvMWFISnl4n25wS3t5rv6ta7Q0RUZfDyKV5EtymGaTEQnZb0_AWMlpft5VU7lpPHLNMjJcRc1U1imBFZ3mMS_Zs40B-2EuhBMXk5wQfoLTSR0a1JRdzyhcPDVYl/s320/IMG_0513.JPG" width="240" /></a></div>
Satavuotisia kuusia on merkkailtu. Opiskelijoiden varauksia?<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL_MjpQLIVXrOa02GkbHLxsofZ1u1jgYVF7vhs0gImMsTf-OT2TDsX022aaI5kSNNRkGgzOwea1TtalFmTpxCrRFV56f8ikNUpowZw6k9QP88WzWibcjskyE0PzUaaVpqo40lslK5iUDjU/s1600/IMG_0519.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL_MjpQLIVXrOa02GkbHLxsofZ1u1jgYVF7vhs0gImMsTf-OT2TDsX022aaI5kSNNRkGgzOwea1TtalFmTpxCrRFV56f8ikNUpowZw6k9QP88WzWibcjskyE0PzUaaVpqo40lslK5iUDjU/s320/IMG_0519.JPG" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Mennä hakoteille, latvuksiin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kadonneen metsän naapurissa sijaitsee salaperäinen, ei-mistään ei-minnekään johtava silta numero 7, johon tutustuimme syksyllä 2010:</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://www.blogger.com/goog_2094175710"><br /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="http://esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/2010/09/silta-no-7n-arvoitus-metroradan-hylatty.html">http://esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/2010/09/silta-no-7n-arvoitus-metroradan-hylatty.html</a></div>
Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänenhttp://www.blogger.com/profile/18169628882502571682noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-5326436514948131076.post-3336734685517004032016-03-12T00:52:00.000+02:002016-03-12T09:47:37.643+02:00Ylevä kattila: Paraisten kalkkikaivoksen pohjalla<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiz05Jm9yJD2DAJoh5JkpWy9N8_r3FanEQnLj7VApE-aeCYfECuxrhhaJciqGoQ_7rO0T4ioK3EcKFHsjyQiTkc_6HYi4xSPLn6HLeN8Xi8MPiV5-rtXJqituuNNogl3sI1a4wg0FGSfJm3/s1600/IMG_2758.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiz05Jm9yJD2DAJoh5JkpWy9N8_r3FanEQnLj7VApE-aeCYfECuxrhhaJciqGoQ_7rO0T4ioK3EcKFHsjyQiTkc_6HYi4xSPLn6HLeN8Xi8MPiV5-rtXJqituuNNogl3sI1a4wg0FGSfJm3/s320/IMG_2758.JPG" width="320" /></a></div>
Laskeutuminen. Spiraalina kiersi tie valkeaa kraateria.<br />
<br />
Suomalainen maisema ei ole tyypillisesti "suuri" tai ainakaan "valtava". Hyvin avaraa on lähinnä ulkomerellä ja Käsivarren suurtuntureilla. Jotkut mäkemme ja rotkomme vaikuttavat näköaloillaan, massiivisuudellaan ja jyrkkyydellään, mutta ympäri maata tavattava leimallinen maisemapiirre ei jylhyys ole. Suurten maisemien äärelle kannattaa kuitenkin hakeutua, sillä ne ovat yksi portti ylevän eli subliimin kokemukseen.<br />
<br />
Ylevän kokemuksessa ihminen peilaa itseään maisemaan, joka voisi koollaan nielaista tai murskata hänet. Tapahtuu nöyrtyminen, luonnollinen ja tervehdyttävä hyväksyminen. Ihminen on pieni ja tilapäinen, mutta myös osa suurempaa kokonaisuutta. Antautuminen ja avartuminen ovat saman kolikon kaksi puolta.<br />
<br />
Ylevän kokemus kipinöi suurien tai uhkaavien maisemien lisäksi siellä missä luonnonvoimat jylläävät. Muistamme ikämme miltä tuntuu öisen ukonilman myrskynsilmän mahti tai äärimmäinen merenkäynti. Ylevän kokemuksella on kosketuspintaa vaaran tuntemuksiin ja sitä on luonnehdittu ihanaksi kauhuksi. Toisaalta kokemus voi olla täysin rauhanomainen. Kesy tai pikkunätisti kaunis se ei kuitenkaan koskaan ole; "ihan kiva" -kaliperin ilmiöissä ei ole kyse ylevästä.<br />
<br />
Teollistumisen aikakaudella myös ihminen on pystynyt muokkaamaan maisemaa niin voimallisesti, että on syntynyt ylevää tuottavia keinotekoisia paikkoja.<br />
<br />
Suuntaamme sellaiseen seuraavassa. Palaamme suven 2015 harvoihin todella kuumiin päiviin, heinäkuun alkuun.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQcWQYI3UoEyxXEAYl-z6tPI8V_WfBkOTtHGOFW7w85vgMqpYTeM8RaCJ7jwgnd6YgSNzt_Q5pxYgtvypVLorgaqTFkePOEemcoZkmUxKZv6kwp1D6E0Aa2R_Fqosp_Q1vR_73ZB3csL2K/s1600/IMG_2791.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQcWQYI3UoEyxXEAYl-z6tPI8V_WfBkOTtHGOFW7w85vgMqpYTeM8RaCJ7jwgnd6YgSNzt_Q5pxYgtvypVLorgaqTFkePOEemcoZkmUxKZv6kwp1D6E0Aa2R_Fqosp_Q1vR_73ZB3csL2K/s320/IMG_2791.JPG" width="320" /></a></div>
Avolouhos sijaitsee Paraisten taajaman kupeessa.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlSC64ZTJxl5ApbGOAyGWTMGEj__2lxNJIHFV9Tr4fDm4Rxzp4tTh7zb1XGx4CCx9QDw9xTJOc9cRra1XTNOVU6VgEY4RWshyphenhyphenpPHh3JgXDB3FFxZL1Mgl1a2_Ep5qv9CpxK8knaO9wNn9d/s1600/IMG_2787.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlSC64ZTJxl5ApbGOAyGWTMGEj__2lxNJIHFV9Tr4fDm4Rxzp4tTh7zb1XGx4CCx9QDw9xTJOc9cRra1XTNOVU6VgEY4RWshyphenhyphenpPHh3JgXDB3FFxZL1Mgl1a2_Ep5qv9CpxK8knaO9wNn9d/s320/IMG_2787.JPG" width="320" /></a></div>
Tuotantoalueella. Kulun yleinen sallittavuusaste pienenee vyöhyke vyöhykkeeltä.<br />
<br />
Olemme lounaisrannikolla, aivan Itämeren äärellä. Aiomme laskeutua merenpintaa alemmaksi, uhmata kaikkien valtamerien painetta. Syöksymme vaihde vapaalla sataviisikymmentä metriä syvään kattilaan, valkean kalkkikiven hohteeseen, kuunmaisemaan.<br />
<br />
Paraisten avolouhos on kaksi kilometriä pitkä ja puoli kilometriä leveä. Se on vaatinut syntyäkseen vuodesta 1898 jatkuneen keskeytymättömän kaivuun. Yritys tuon työmäärän (ja siinä palaneen fossiilisen energian) hahmottamiseksi käy sekin mahdolliseksi tieksi ylevään.<br />
<br />
Immanuel Kant kutsui matemaattiseksi subliimiksi (erotuksena dynaamisesta subliimista) ylevän kokemusta, joka on syntyy mielikuvituksemme edellytykset ylittävien mittojen mietiskelystä.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2Fz10x6IPlhwkuoik53fwqCn4Mcpq43Cynle4JcWbYbS3wI8lZ0rjDulKeloBjcfgUY7oYHSLmq5jVAihzgKLNY_Xee0QZOvloSjIoai_kV4GXirKPAQYe1N-5L4QTbLmHHj_BCd19_jL/s1600/IMG_2752.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2Fz10x6IPlhwkuoik53fwqCn4Mcpq43Cynle4JcWbYbS3wI8lZ0rjDulKeloBjcfgUY7oYHSLmq5jVAihzgKLNY_Xee0QZOvloSjIoai_kV4GXirKPAQYe1N-5L4QTbLmHHj_BCd19_jL/s320/IMG_2752.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Alaspäin, kattilaan. Pohja ei vielä pilkistä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitIjM6WjbXFLtyfnIqBNsNC0EhOril9uSY7lbI8xw3EG0ZICLvQhPKFbfGC2BuBteaG5DCYrrhU96WAcLTI0Vx4cgBsnSP9WIW5LDTgNiLQSpISczaPnqS_tj2Etrt9w2g8MrhRP44qe9G/s1600/IMG_2762.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitIjM6WjbXFLtyfnIqBNsNC0EhOril9uSY7lbI8xw3EG0ZICLvQhPKFbfGC2BuBteaG5DCYrrhU96WAcLTI0Vx4cgBsnSP9WIW5LDTgNiLQSpISczaPnqS_tj2Etrt9w2g8MrhRP44qe9G/s320/IMG_2762.JPG" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Pohjataso saavutettiin 1950-luvun alussa. Silloin uutisissa olleen Korean sodan vuoksi tasanko sai nimen Korea.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgULrOvcK8IlB3lH2a29sAQbj7uQ8CIRKrHEtbmT-oqb0gzm2P505U5NJnQIfRSNNZaIP9PbRLXmzRJiPudnjHzzgRIrfuXkF5cQscL8I9f4AL7jCr_Byi_YEHqX7TE0kiY9qSJUFIn-i5r/s1600/IMG_2783.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgULrOvcK8IlB3lH2a29sAQbj7uQ8CIRKrHEtbmT-oqb0gzm2P505U5NJnQIfRSNNZaIP9PbRLXmzRJiPudnjHzzgRIrfuXkF5cQscL8I9f4AL7jCr_Byi_YEHqX7TE0kiY9qSJUFIn-i5r/s320/IMG_2783.JPG" width="240" /></a></div>
Louhittava kivi on marmorimaista kalsiittia. Iältään se on käsittämättömät kaksi miljardia vuotta vanhaa (vertailuksi: Puolasta louhittava kalkkikivi on 180 miljoonaa vuotta vanhaa). Aines saa uuden elämän lähinnä sementtiteollisuudessa. Ikuisuuden ikäinen kivi piiloutuu lähiöiden seiniin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB5SO56NNAHqiylgkW2iIprgDFWDxm7ZIdqWITYQKqOTpwtO5sN3PEjNqvufKH44kR25ARJYD_npQ6fqAf9KJMLO9q8VxhDAL1_pJ5QFyb82LSTL8rKORnQITazIf_bcRePqhnwTOstReL/s1600/IMG_2776.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB5SO56NNAHqiylgkW2iIprgDFWDxm7ZIdqWITYQKqOTpwtO5sN3PEjNqvufKH44kR25ARJYD_npQ6fqAf9KJMLO9q8VxhDAL1_pJ5QFyb82LSTL8rKORnQITazIf_bcRePqhnwTOstReL/s320/IMG_2776.JPG" width="320" /></a></div>
Mittakaavaa: hädintuskin erottuva piste seinämän juurella, se on raavas mies.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2BA20Jq8hV6VRBhcsmFMQzediSIkfNEpZKHv8pvu_7KxPatXN2rJ6KJjzExvI_X6WgLC4OF45huEI3hFWPpgoOmNRcID1ODbDrYjkUjv0Jjq5fqGRH04VKM3L_IN9igRlz_Igwf4fD7m7/s1600/IMG_2766.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2BA20Jq8hV6VRBhcsmFMQzediSIkfNEpZKHv8pvu_7KxPatXN2rJ6KJjzExvI_X6WgLC4OF45huEI3hFWPpgoOmNRcID1ODbDrYjkUjv0Jjq5fqGRH04VKM3L_IN9igRlz_Igwf4fD7m7/s320/IMG_2766.JPG" width="240" /></a></div>
Varjon voi löytää pohjoisseinämän vierestä, jossa on säilynyt jopa vettä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg94l51ndSh2lIeDfhDeffBjc7jVXr6KlQsQuI_qiCre4x43Lr2FPH4nQB3wJH4pPIFvgjVtjNCevaXisA0OzcGyjW3UW471cTmOsZ0tfswtwowltCivk43CTmQYn9nvZlJyqKpNtxZW6aT/s1600/IMG_2771.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg94l51ndSh2lIeDfhDeffBjc7jVXr6KlQsQuI_qiCre4x43Lr2FPH4nQB3wJH4pPIFvgjVtjNCevaXisA0OzcGyjW3UW471cTmOsZ0tfswtwowltCivk43CTmQYn9nvZlJyqKpNtxZW6aT/s320/IMG_2771.JPG" width="240" /></a></div>
Samassa sarjassa Saanatunturin jyrkänteen kanssa.<br />
<br />
Pohjalla. Auringon teho on moninkertaistunut, ilma seisoo, helle tirisee.<br />
<br />
Lumisokeus ja lämpöhalvaus olisivat välittömiä uhkia ilman suojavarusteita. Paikassa ei ole käytännössä ollenkaan kasvillisuutta eikä ylipäätänsä mitään ihmiselämää tukevaa paitsi vähäinen viiru epäilyttävän väristä vettä. Se on lumoava anomalia, jossa tuttuus ja outous yhdistyvät.<br />
<br />
Jyrkänteet ovat mahdottomia, suunnattomia. On niiltä silkkaa hyväntahtoisuutta, jos ne ovat romahtamatta vielä tänään. Sen ne päättävät itse.<br />
<br />
Vastarinta on turhaa, naurettava ajatuksenakin.Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänenhttp://www.blogger.com/profile/18169628882502571682noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5326436514948131076.post-43473531332634411422015-12-30T22:55:00.000+02:002015-12-31T10:40:47.556+02:00Vuori, järvi ja pakkotyölaitos: Rummun Murru<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge3OUFDidox9DLu3IDfOhwNyuvIt4Df7fgfTWxUYFvFVPVLz4wdSQXosi2zjZTSKZ7kmAZr137ZrFd6RaobGJ1o7XrUMPF1YFIzZzvvBd60hnvX-YvVWr4p5XD-eyTX95ZnR1uQCcvjlGl/s1600/IMG_3241.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge3OUFDidox9DLu3IDfOhwNyuvIt4Df7fgfTWxUYFvFVPVLz4wdSQXosi2zjZTSKZ7kmAZr137ZrFd6RaobGJ1o7XrUMPF1YFIzZzvvBd60hnvX-YvVWr4p5XD-eyTX95ZnR1uQCcvjlGl/s320/IMG_3241.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Eeppisen maiseman aatelia.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Meren takana, armaan sukukansamme eteläisessä maassa, jossa kalkkipitoinen kamara kasvattaa vehmaita kunnaita, on muuan merkillinen paikka. Siellä on jyrkkärinteinen vuori, sädehtivä smaragdijärvi ja sen pohjassa kulmakunnallinen taloja. Siellä on vankila, jollaiseen et edes vitsimielessä haluaisi joutua. Siellä marjoo tyrni kullankeltaisena ja runsaana kuin happamassa paratiisissa. Siellä maa on täynnä tarinoita, jotka ovat jääneet kuulematta.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Eesti ei voi ylpeillä järvillään ja kukkuloillaan - paitsi tietynlaisilla. Ihmiskätten luoma, sakean historian sävyttämä on maisema viitisenkymmentä kilometriä Tallinnasta lounaaseen. Paikkakunta on nimeltään Rummu ja siellä sijaitsee paikka nimeltä Murru. Tutustumme nyt Murruun lähemmin. Lähtekäämme järvelle vanhan muurin kupeeseen. Pääsemme kesämuistoihin, elo-syyskuun vaihteeseen. Ja ehkä kalteritangoakin laulamaan.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqNLhiTNGGWujSw9WvcYXupTvcsL1T4LAXW6u99XBllApw72-uW5_GlrAJsYSkTxK2GC7NQuaFkyKn57kSRbORDjo52NSR9rS8Ryy02oSWtEq6Q1b0B62qLy1bjciQnVay16tRHXroE2FE/s1600/IMG_3409.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqNLhiTNGGWujSw9WvcYXupTvcsL1T4LAXW6u99XBllApw72-uW5_GlrAJsYSkTxK2GC7NQuaFkyKn57kSRbORDjo52NSR9rS8Ryy02oSWtEq6Q1b0B62qLy1bjciQnVay16tRHXroE2FE/s320/IMG_3409.JPG" width="240" /></a></div>
<span style="text-align: center;">Ei ole salaisuus, että tämä pohjavedestä muodostunut järvi kätkee salaisuuksia.</span><br />
<span style="text-align: center;"><br /></span>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-CmJrtsxCIE4UuoKB2l9TEPs3qbOc5w8m9g6V_WBrfvaveUHAtWQkQWf2t1_37T4E1m2chVF5oxVOkGXoCTNysrwZMY0k6lCsmasq4irz3y1aHDwfyqNmTAbhgHB0zihrzYfwzYtoTyWE/s1600/IMG_3055.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-CmJrtsxCIE4UuoKB2l9TEPs3qbOc5w8m9g6V_WBrfvaveUHAtWQkQWf2t1_37T4E1m2chVF5oxVOkGXoCTNysrwZMY0k6lCsmasq4irz3y1aHDwfyqNmTAbhgHB0zihrzYfwzYtoTyWE/s320/IMG_3055.JPG" width="320" /></a></div>
Järvelle saavutaan vartiotornin vieritse. Paikka on aurinkoisena viikonloppuna kansan suosima virkistyskeidas. Ympäristö on tyly niin kuin hylätty vankileiri voi olla, mutta se ei haittaa slaavilaisen elämänilon haikean syvää hehkua.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4yRrojxAP4ZWRDLng2DE1rvws58M2DYSkbVDakhJ8kXnqzj6dAoZ3BUihLNoLGnQqZ2WbambfLBvBe9YTTXmVh2m3PHNTT8S68rTQdENZg23752hh0iGNdiJI-R-qM2CgLhPqoPTVbbBU/s1600/IMG_3057.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4yRrojxAP4ZWRDLng2DE1rvws58M2DYSkbVDakhJ8kXnqzj6dAoZ3BUihLNoLGnQqZ2WbambfLBvBe9YTTXmVh2m3PHNTT8S68rTQdENZg23752hh0iGNdiJI-R-qM2CgLhPqoPTVbbBU/s320/IMG_3057.JPG" width="240" /></a></div>
Torni ei ole enää miehitetty. Heinä rehottaa. Vain pilvissä on levottomuutta.<br />
<br />
Murrun vankileiri ja vankila ehti palvella nuorta Eestin valtiota, Saksan kolmatta valtakuntaa, pitkää neuvostomiehitystä ja lopulta nyky-Viroa.<br />
<br />
Murruun 1926 perustettu pakkotyöleiri oli tarkoitettu rikollisille ja työnvieroksujille. Sen yhteydessä toimi myös nuorisorikollisten ojennuslaitos. Työnä oli kalkkikiven louhinta rakennusalan tarpeisiin. Vuodesta 1938 vankileiri sai vakinaisen vankilan statuksen. Sen tilat oli suunniteltu 400 vangille, mutta tarvittaessa sopu oli antava sijaa isommallekin joukolle. Louhoksesta kehkeytyi valtava: sillä oli pituusmittaa yli 2,5 kilometriä.<br />
<br />
Miehitysvuosina Murru oli osa vankileirien saaristoa, niin sanottua Gulag-järjestelmää. Sinne joutumiseen riittivät väärät mielipiteet, todelliset tai tekaistut. Tietysti kahleissa puhisi riittämiin myös paatuneita konnia. Krimaanivangit olivat nokkimisjärjestyksessä poliittisten vankien eli "vihollisten" tai "fasistien" yläpuolella.<br />
<br />
<div class="MsoNormal">
"Kriminaalivankien suussa heidän nimensä oli <i>fraijer</i>, alkujaan jiddišistä tai
saksan rikollisslangista <i>Rotwelschistä</i> itäeurooppalaisiin
kieliin levinnyt sana, joka tarkoittaa rikollisen uhria tai prostituoidun
asiakasta, ”pokaa”. Nimitys viittaa siihen, että ”fraijerin” ryövääminen tai
raiskaaminen oli venäläiselle ammattirikolliselle rutiinia, eivätkä
vanginvartijatkaan tohtineet sitä estää. Rikollisten ja alamaailman
alakulttuuri sulautuikin käytännössä osaksi vankiloiden kulttuuria ja
säännöstöä, ja sellaistakin esiintyi, että kriminaalivanki yleni
vanginvartijaksi." (Lainaus Wikipediasta, artikkeli <i>Gulag</i>)</div>
<br />
Hakku heilui Murrussa aina Neuvostoliiton romahtamiseen asti. Sitten joku sulki kivilouhoksen pumpun (tai ehkä varasti sen polttoaineen) ja kaivanto täyttyi pohjavedestä. Tämä tapahtui niin nopeasti, että pinnan alle jäi iso kaivinkone ja muuta kalustoa sekä lukuisia rakennuksia. Syntyi kaunis järvi. Sen rinnalle jäi seisomaan uurastuksen ja tyrannian monumenttina valkea kuonakivivuori.<br />
<br />
Pakkotyölaitos jatkoi tavallisena vankilana. EU-säädösten paineessa se kuitenkin kuristui keskiaikaisuuteensa ja suljettiin vuoden 2012 viimeisenä päivänä.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5vxF3VeVtR8uKtkU4FQELK8hetDHf82JafIoALt4JEQG60mUcGS1P7F-ut7Fs2DL2Jsg-LZsI-_W1SJJoeMN-dmvNznkmVageCqxVrRF1L0mrO5tduMbZVTipi33O-838T6dSg24H7fAV/s1600/IMG_3058.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5vxF3VeVtR8uKtkU4FQELK8hetDHf82JafIoALt4JEQG60mUcGS1P7F-ut7Fs2DL2Jsg-LZsI-_W1SJJoeMN-dmvNznkmVageCqxVrRF1L0mrO5tduMbZVTipi33O-838T6dSg24H7fAV/s320/IMG_3058.JPG" width="320" /></a></div>
Tyrni marjoo runsaana.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEho18Et9dQkVy7TAXkMBLv4C7Lcbze5lxnzn3Dju_Z9x516hG9VDAVQnuZY_EWyz6TGt5EvW1SDOA32ZH8rPBon1QzF6O49NZBcItRvI8G6ammmnoIQRmuQlFUyaoQ28-kYNm9sCTFb07PO/s1600/IMG_3060.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEho18Et9dQkVy7TAXkMBLv4C7Lcbze5lxnzn3Dju_Z9x516hG9VDAVQnuZY_EWyz6TGt5EvW1SDOA32ZH8rPBon1QzF6O49NZBcItRvI8G6ammmnoIQRmuQlFUyaoQ28-kYNm9sCTFb07PO/s320/IMG_3060.JPG" width="240" /></a></div>
Maisema muuttuu oudoksi. On kuin olisi saavuttu pueblo-intiaanien maille.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgymVK_-pXvM_hVwE37wpejpZRQk2QEdx3-maTMKhg0qvcPTRTjON6aLU3cyKGOtH2waoAu_Bb7piHFJEM_GlW4OFg1izMsu9sUVZMqT0WEnQmeJTSAf4dORg490DsZ8eaKxm-CAfpxc3dV/s1600/IMG_3105.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgymVK_-pXvM_hVwE37wpejpZRQk2QEdx3-maTMKhg0qvcPTRTjON6aLU3cyKGOtH2waoAu_Bb7piHFJEM_GlW4OFg1izMsu9sUVZMqT0WEnQmeJTSAf4dORg490DsZ8eaKxm-CAfpxc3dV/s320/IMG_3105.JPG" width="240" /></a></div>
Romanttisen parin käyskentelyä vuorta ihaillen. Sitten näiden kuvien ottamisen alueella liikkumista on kuulemma alettu estää.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPnidTUr8OL1iWlk01uMxrl61_OijwfiWakAJXm7-3cxYDlvqq-rMjqEyLeD0NQSzztDm9Zx9OjHfpWHYBkUnRN1EJLjcz8gnKrtkwkGFXamj7QFIjsMoVYj8pJd_Eidt3XN-aQGXH-dMh/s1600/IMG_3064.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPnidTUr8OL1iWlk01uMxrl61_OijwfiWakAJXm7-3cxYDlvqq-rMjqEyLeD0NQSzztDm9Zx9OjHfpWHYBkUnRN1EJLjcz8gnKrtkwkGFXamj7QFIjsMoVYj8pJd_Eidt3XN-aQGXH-dMh/s320/IMG_3064.JPG" width="320" /></a></div>
Pari vuosikymmentä sitten hulluinkaan ei hallusinoinut, että pian talo olisi raunio, jonka päältä juipit syöksevät itsensä pää edellä järveen.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigqp35xQie9UI45Mt5_MTktIRFLajrKXpjFZ046ausb0U7I0V2I3GxtrJbBjg3fkvMRg5QaZqi5SyndvsWGN9XHo0oHQoFyeJp7-yH3gyTNJdllRqbK9SjDgZB2o5q_yvFijycL1JrJ1LR/s1600/IMG_3123.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigqp35xQie9UI45Mt5_MTktIRFLajrKXpjFZ046ausb0U7I0V2I3GxtrJbBjg3fkvMRg5QaZqi5SyndvsWGN9XHo0oHQoFyeJp7-yH3gyTNJdllRqbK9SjDgZB2o5q_yvFijycL1JrJ1LR/s320/IMG_3123.JPG" width="320" /></a></div>
Järviruoko on löytänyt sijansa. Laji on aito kosmopoliitti, jonka voi tavata suurimmassa osaa maapalloa. Lämpimillä seuduilla se voi kasvaa seitsemän metriä korkeaksi.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDRCtyPOScxehLIo8qwDrFTWyEcfO3czOhP500tdIs19lGeFts8umwDRh4fybNYs8k4Qr9gsSNf6ytOzYwfVnLLzpt1fXWXDRvJsTm9DQWiQMkg7DIFC8I33TiRU0paP-LT0AHGqp1xFZl/s1600/IMG_3405.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDRCtyPOScxehLIo8qwDrFTWyEcfO3czOhP500tdIs19lGeFts8umwDRh4fybNYs8k4Qr9gsSNf6ytOzYwfVnLLzpt1fXWXDRvJsTm9DQWiQMkg7DIFC8I33TiRU0paP-LT0AHGqp1xFZl/s320/IMG_3405.JPG" width="320" /></a></div>
Myrkyllisen punakoison petollista kauneutta.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGCj3of2AhvggNsMEP9WY3bXQeyvYW1ROkUq98PFvrn0fr_2XbdMhGzHMcYSh662pXx4L21MOKUfMHrt4RrU7l0E-uBgEdlQ_oqwWAIdojyfMb2UjMVZj9LXqWo0kmfM48FTz7_z6RxXw9/s1600/IMG_3411.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGCj3of2AhvggNsMEP9WY3bXQeyvYW1ROkUq98PFvrn0fr_2XbdMhGzHMcYSh662pXx4L21MOKUfMHrt4RrU7l0E-uBgEdlQ_oqwWAIdojyfMb2UjMVZj9LXqWo0kmfM48FTz7_z6RxXw9/s320/IMG_3411.JPG" width="320" /></a></div>
Järvi on kirkas kuin lähde.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNUHBx2y5QqZ4YOmlPG6CoZquwhhFmhMdRCR4imXzJzEMdhpeLnQOROnLOlC3ktn8zpnOzZq-qb8yzNitGQzPEioT4cLxtotc0VqBcDrM1TPMRL3brM2snOeU-QSutJVgUVjzI-2WREpPz/s1600/IMG_3113.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNUHBx2y5QqZ4YOmlPG6CoZquwhhFmhMdRCR4imXzJzEMdhpeLnQOROnLOlC3ktn8zpnOzZq-qb8yzNitGQzPEioT4cLxtotc0VqBcDrM1TPMRL3brM2snOeU-QSutJVgUVjzI-2WREpPz/s320/IMG_3113.JPG" width="320" /></a></div>
Sammakkomiehemme ryhtymässä vedenalaiseen partioon.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilSpCqenkVbjYH916wRKWZmRp6UwWEE7s9NjtDdLgRRiy5PkXzrz1M-xTgojm3wOux4y3672_kthgLQ4NGne0PtqM06xHLSKLXLWGp0qOciSR1WN_O-sBLtKz3eu-aSXga5woqs5Eu8Y8S/s1600/IMG_3410.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilSpCqenkVbjYH916wRKWZmRp6UwWEE7s9NjtDdLgRRiy5PkXzrz1M-xTgojm3wOux4y3672_kthgLQ4NGne0PtqM06xHLSKLXLWGp0qOciSR1WN_O-sBLtKz3eu-aSXga5woqs5Eu8Y8S/s320/IMG_3410.JPG" width="320" /></a></div>
Pinnanalainen vihjailee itsestään rakenteella, joka tuo mieleen Loch Nessin hirviön.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9IiEDTasNOocIGVXd9n_8ey7OCsJC1XwW9LMjwII4iDElssxDniLALnJHAnWUaeWDL7VARoJUZ7sePtyP_kGGRkUlDnp7sPg6tvUnzgo-_lwh5gEzekYHoMB-lh3TiQzhwn11QNo0vZg3/s1600/IMG_3112.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9IiEDTasNOocIGVXd9n_8ey7OCsJC1XwW9LMjwII4iDElssxDniLALnJHAnWUaeWDL7VARoJUZ7sePtyP_kGGRkUlDnp7sPg6tvUnzgo-_lwh5gEzekYHoMB-lh3TiQzhwn11QNo0vZg3/s320/IMG_3112.JPG" width="240" /></a></div>
Tämän kaaren alitse he menivät. Palattuaan he kertoivat jännityksestä ja vilusta värisevinä, että veden alla kulki jylhä muuri. Vangeille se oli ollut ylittämätön este. Nyt sen yli saattoi liitää ja sen takana oli paljon kutsuvaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhem5ChmDkFVcbBPa3YVJ-jIDHOToeAr9Qjz-fdwTzRFVlDDY1pIJcIwETOBXvQeoFLuMqxrWnTpcVbyKzpaRhYJNKWq-6_tTz18H8cOigPsWhNHPWeLAfY154NWJ_U0rCQvIxQrk5k-mRp/s1600/IMG_3070.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhem5ChmDkFVcbBPa3YVJ-jIDHOToeAr9Qjz-fdwTzRFVlDDY1pIJcIwETOBXvQeoFLuMqxrWnTpcVbyKzpaRhYJNKWq-6_tTz18H8cOigPsWhNHPWeLAfY154NWJ_U0rCQvIxQrk5k-mRp/s320/IMG_3070.JPG" width="240" /></a></div>
Allekirjoittanut suuntasi vuoristoon. Ylös johti pääsola, josta erkaantui tolkuttoman jyrkkiä sivupolkuja. Keskellä solaa oli rankkasateiden jäljiltä syvä uurtuma, jonka ylitse kulkija sai aika ajoin hyppiä.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmPzAZNdFzXM4FLXBbmBJ__8Ryq6fL3_ZOrnn3h8uUlMzuVZlvGqCsYwZ9tghJ1DGu4NoZHRS_P58LWo-dkUfhoeWQDtfOzYirS74hCVtKCHXHoL9hJox5LRWfiv7I2tmYZd3sgz5NOVs1/s1600/IMG_3091.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmPzAZNdFzXM4FLXBbmBJ__8Ryq6fL3_ZOrnn3h8uUlMzuVZlvGqCsYwZ9tghJ1DGu4NoZHRS_P58LWo-dkUfhoeWQDtfOzYirS74hCVtKCHXHoL9hJox5LRWfiv7I2tmYZd3sgz5NOVs1/s320/IMG_3091.JPG" width="320" /></a></div>
Huipulla. Äkkijyrkkää reunaa täytyy tosissaan varoa - ensimmäinen hätkähdys. Pakkolaitosalueen<span style="text-align: center;"> laajuus - toinen hätkähdys. Huimausta, ihailua. Hiljaisuus.</span><br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEL46R6RemhKjYlnCTeOMZuG11jR8mEOXjew1UnhYmt46GEyyDZ5A44jWlDyHn1Qkx9toZeiyVBAP-B58WDcrCI0MturaJh0Or6ZCJGQoHW4L8aQZLox8LIL6JMqitijdGbmLBe7robePm/s1600/IMG_3093.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEL46R6RemhKjYlnCTeOMZuG11jR8mEOXjew1UnhYmt46GEyyDZ5A44jWlDyHn1Qkx9toZeiyVBAP-B58WDcrCI0MturaJh0Or6ZCJGQoHW4L8aQZLox8LIL6JMqitijdGbmLBe7robePm/s320/IMG_3093.JPG" width="240" /></a></div>
Vuoren vastasyrjällä kulkee uloin muurikehä. Alas katsellessa voisi kuvitella olevansa kotka.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4hW9NqCsxaUkPXJh2PYqbRwi16WazX4XlovR0oveNx4utWJh4Ossur74t7xd08jLnuQNtgd0DbIacjrdjmFb3pAiJawAczM7bdNnEC_FcTQ1WAp6zDig2NxTLEZN61o5kY0zjUWqhGbRn/s1600/IMG_3089.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4hW9NqCsxaUkPXJh2PYqbRwi16WazX4XlovR0oveNx4utWJh4Ossur74t7xd08jLnuQNtgd0DbIacjrdjmFb3pAiJawAczM7bdNnEC_FcTQ1WAp6zDig2NxTLEZN61o5kY0zjUWqhGbRn/s320/IMG_3089.JPG" width="240" /></a></div>
Järvi on muodoltaan vuonomainen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1o5kaf0oS3QO6joxh3Qy_rxtZg1sfsoCJljA2VPabb7kd73PjOzLCOzwwqiFmVhN6pN8-9N6Xm8CqCn1M-95Y8PjJUogk-8TLUsXY5pvbfe88RDzq20Hx0dJTCgtgD3cXsGDiBpO1Y-EB/s1600/IMG_3092.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1o5kaf0oS3QO6joxh3Qy_rxtZg1sfsoCJljA2VPabb7kd73PjOzLCOzwwqiFmVhN6pN8-9N6Xm8CqCn1M-95Y8PjJUogk-8TLUsXY5pvbfe88RDzq20Hx0dJTCgtgD3cXsGDiBpO1Y-EB/s320/IMG_3092.JPG" width="320" /></a></div>
Tällaisia näköaloja ei lättänän Eestin luonnosta tapaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrvFdrasnT1iLOJxgNOqynlOnE3wHFHTDOSfPw4QUip88kFsBEV6nKAepXa7k6VPPSvqJsr7uSDrsPWEPLTy9T4HrCMyq9G0A-nl_DIs52imIsPHSjQDAVQYOm1h7Z9pKxfbM46QWM1yL8/s1600/IMG_3099.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrvFdrasnT1iLOJxgNOqynlOnE3wHFHTDOSfPw4QUip88kFsBEV6nKAepXa7k6VPPSvqJsr7uSDrsPWEPLTy9T4HrCMyq9G0A-nl_DIs52imIsPHSjQDAVQYOm1h7Z9pKxfbM46QWM1yL8/s320/IMG_3099.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Kuonakivivuoristolla on kolme päähuippua.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizwLp4VuFhV-YXvi3nbmN_b3MWFy9yn6hQzoT9t4OYy33Xtr7whqLJHDMObuFNWraOoBMM_7nJM_08xzngYtb3dz4bdI_CXn7shfbN0-bvuLQ6fw2c0VEEYST8Q5FKKcvTDFgpOexX6geQ/s1600/IMG_3101.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizwLp4VuFhV-YXvi3nbmN_b3MWFy9yn6hQzoT9t4OYy33Xtr7whqLJHDMObuFNWraOoBMM_7nJM_08xzngYtb3dz4bdI_CXn7shfbN0-bvuLQ6fw2c0VEEYST8Q5FKKcvTDFgpOexX6geQ/s320/IMG_3101.JPG" width="240" /></a></div>
Ehkä tästä kurusta löytyisi laskeutumisreitti.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioV6KJHS0n9i1-23QPOFNe48WMKyjJJMWRRK7O1Us0EVNa416Nn4JLuXT2rrJSJbkjzb5OTJRyulri8HZCPEeza7K8dyXsw-_8JBZXaJSGQqSZGHjKIab0IckXGEbZYInB4GrGpO2IoKl6/s1600/IMG_3124.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioV6KJHS0n9i1-23QPOFNe48WMKyjJJMWRRK7O1Us0EVNa416Nn4JLuXT2rrJSJbkjzb5OTJRyulri8HZCPEeza7K8dyXsw-_8JBZXaJSGQqSZGHjKIab0IckXGEbZYInB4GrGpO2IoKl6/s320/IMG_3124.JPG" width="320" /></a></div>
Takaisin järven tasalla.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTcT9dpXyAlRHm0wwtaLr5-EsQSapIHTBUtp9uS9P6zqpvqDcVkc6Hoi5hyphenhyphen9miyyMMKuex_ZterXRVGCMJpncJx92wsHDEsAAy_JgB4XOZCz_kYqrRPpDbJCo1YOk1sprGm-hMmHkgCPlV/s1600/IMG_3401.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTcT9dpXyAlRHm0wwtaLr5-EsQSapIHTBUtp9uS9P6zqpvqDcVkc6Hoi5hyphenhyphen9miyyMMKuex_ZterXRVGCMJpncJx92wsHDEsAAy_JgB4XOZCz_kYqrRPpDbJCo1YOk1sprGm-hMmHkgCPlV/s320/IMG_3401.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kulku jatkuu vankilan eteläsivustaa.</div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-DUUrK3MCCZcgio7WCo-mY1gnpaWQZgih4A_u7JULoMWLkIvzJIOhR-3nV9b5M377_8YHR-FglcrLcr6Expw0-hz6VVxAI_3OA_NWu1HLEC_sb9UWERP5vkb5jQcTYp_5qpbuGSlJ9xgU/s1600/IMG_3135.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-DUUrK3MCCZcgio7WCo-mY1gnpaWQZgih4A_u7JULoMWLkIvzJIOhR-3nV9b5M377_8YHR-FglcrLcr6Expw0-hz6VVxAI_3OA_NWu1HLEC_sb9UWERP5vkb5jQcTYp_5qpbuGSlJ9xgU/s320/IMG_3135.JPG" width="240" /></a></div>
Vartiokuja jatkuu ja jatkuu.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjG65wTOyxQ4mpyK7WBLKPSBwVL_bJAMngzk2ijKPRy1A9HEO5dqllEXR1MNM50RQZ-lD_aVYwGbbeIx44hzlEgOlMeA9j1T4BRZeTU9yHMpsP8JUhbEw09c-uCvpV8igCQmPqsMy96z2-7/s1600/IMG_3129.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjG65wTOyxQ4mpyK7WBLKPSBwVL_bJAMngzk2ijKPRy1A9HEO5dqllEXR1MNM50RQZ-lD_aVYwGbbeIx44hzlEgOlMeA9j1T4BRZeTU9yHMpsP8JUhbEw09c-uCvpV8igCQmPqsMy96z2-7/s320/IMG_3129.JPG" width="320" /></a></div>
Vuori ja ilta-aurinko. Kulkija pysähtyy tässä.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiI14R6MgJ8xXhcPyc1-ZG1BPi4VrIj533sToWl4F7a1bJncjbpPbi4P0tvQZv331go8kLP1dZwpNFXHk4el1LexyHPgRW4hNPWdZSkY05596gdG9G9wg1_te2t55cfyTto9_U-4Lmm6kLQ/s1600/IMG_3132.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiI14R6MgJ8xXhcPyc1-ZG1BPi4VrIj533sToWl4F7a1bJncjbpPbi4P0tvQZv331go8kLP1dZwpNFXHk4el1LexyHPgRW4hNPWdZSkY05596gdG9G9wg1_te2t55cfyTto9_U-4Lmm6kLQ/s320/IMG_3132.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Natolangassa ei ole säästelty.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiElxaIYZbDNi1fFa1KjoeT2NGazA86GsNsCR-bH4vlmJ-_pWLN6RLi9NFQ5LWxKvigpq8RjqmbJOvoIUuNGLR-8-k_UbJ-ANu_o8JfhpxdxDI0PSE2i0qEMLmi7jUI_gkbrY9bJ4Py-zQu/s1600/IMG_3404.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiElxaIYZbDNi1fFa1KjoeT2NGazA86GsNsCR-bH4vlmJ-_pWLN6RLi9NFQ5LWxKvigpq8RjqmbJOvoIUuNGLR-8-k_UbJ-ANu_o8JfhpxdxDI0PSE2i0qEMLmi7jUI_gkbrY9bJ4Py-zQu/s320/IMG_3404.JPG" width="320" /></a></div>
</div>
<div style="text-align: left;">
Tuokio kutsuvalla niemekkeellä.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVqGu7e_cD4B3jAFitNK7aq8SWN7J48j-UPLrstT3hxzcL7GJ7CAG4XBGDaxPNA7t96S4FTq4iohIXwPlFOizmznTHkQ7auKyaF6Q8onhGOdp0fk7NSIXVMfp4iFhSvAk35MqNt0196Nwr/s1600/IMG_3399.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVqGu7e_cD4B3jAFitNK7aq8SWN7J48j-UPLrstT3hxzcL7GJ7CAG4XBGDaxPNA7t96S4FTq4iohIXwPlFOizmznTHkQ7auKyaF6Q8onhGOdp0fk7NSIXVMfp4iFhSvAk35MqNt0196Nwr/s320/IMG_3399.JPG" width="240" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Sisempi aita oli aikoinaan sähköistetty. Valaisintelineen yläosassa olevassa kolmionmuotoisessa kehyksessä oleva lamppu syttyi kun joku grillasi itsensä.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghHezGlXz00_S5E5AqJI8NnTzltK4JHf_olW0lsTkMujIVk3thqDKHUAoLFEMf-kg_JZpMg593VqcIitqmgPgsMxItTd-h7cp1taUMjsSlmh_IDwr3gBNqtavUnUcCZrYq1w6p-TFagndz/s1600/IMG_3400.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghHezGlXz00_S5E5AqJI8NnTzltK4JHf_olW0lsTkMujIVk3thqDKHUAoLFEMf-kg_JZpMg593VqcIitqmgPgsMxItTd-h7cp1taUMjsSlmh_IDwr3gBNqtavUnUcCZrYq1w6p-TFagndz/s320/IMG_3400.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
</div>
</div>
<div style="text-align: center;">
<div style="text-align: left;">
Muureihin käyettiin luonnollisesti oman louhoksen kiveä.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhb_8STgjsvqQVUMJUntedxOBcqpW_SPYgpBJ4wvGV5dToc95uvMX3BSguKIRqdDat-EVDoxz0Vvkh7tVJkQ787mUFW_a1JjcioYYdlo3z2fjtalmoX1MewRK4yxYfFJMRnQoa3BAyHp3eI/s1600/IMG_3136.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhb_8STgjsvqQVUMJUntedxOBcqpW_SPYgpBJ4wvGV5dToc95uvMX3BSguKIRqdDat-EVDoxz0Vvkh7tVJkQ787mUFW_a1JjcioYYdlo3z2fjtalmoX1MewRK4yxYfFJMRnQoa3BAyHp3eI/s320/IMG_3136.JPG" width="320" /></a></div>
Tässä on satsattu viiltäviin teriin joukkojenhallinnan instrumenttina.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1eDxYlbnonNlW-KJaqQIl0CMkpwuzNtsiU3E09_73ahfoVkUsIKevXQ5wmUndD4A3D8k8gy9wJiD2v9NsaBwNqn_lFYizRJpJUv0ddvtUOEeuzbK-aKP2Qak8ZcxVifEQDREvz5z5uz_Z/s1600/IMG_3420.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1eDxYlbnonNlW-KJaqQIl0CMkpwuzNtsiU3E09_73ahfoVkUsIKevXQ5wmUndD4A3D8k8gy9wJiD2v9NsaBwNqn_lFYizRJpJUv0ddvtUOEeuzbK-aKP2Qak8ZcxVifEQDREvz5z5uz_Z/s320/IMG_3420.JPG" width="320" /></a></div>
</div>
<div style="text-align: left;">
Vartijan vinkkeli.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcbLn6ndlfSteO6oGtGtCAFQ7doIg0TPxDG_GVGRC9AZs35kiIxxrpFT4bm4Os6VG-Aqa4bHvL7gj666UPWnklrvUr8sl_I_mhZsM1kFsG5XSZLKjQ_2Ijh55VxG3Sr09rQaBnn9ryyj6c/s1600/IMG_3415.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcbLn6ndlfSteO6oGtGtCAFQ7doIg0TPxDG_GVGRC9AZs35kiIxxrpFT4bm4Os6VG-Aqa4bHvL7gj666UPWnklrvUr8sl_I_mhZsM1kFsG5XSZLKjQ_2Ijh55VxG3Sr09rQaBnn9ryyj6c/s320/IMG_3415.JPG" width="320" /></a></div>
Näkymä muurien sisälle.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9zonLTAEpHI3zNueeQjCex33KakxpzFKpys350VSUkL2Nh6nfr0hmkmsLNkNjeS3sPfsPvQOWUeJZwdGDxWl2uDODOVljqpvSgehj-iMLgke-AlljYNsCcPHuBiv0w5qlyNaE_aDdSeto/s1600/IMG_3416.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9zonLTAEpHI3zNueeQjCex33KakxpzFKpys350VSUkL2Nh6nfr0hmkmsLNkNjeS3sPfsPvQOWUeJZwdGDxWl2uDODOVljqpvSgehj-iMLgke-AlljYNsCcPHuBiv0w5qlyNaE_aDdSeto/s320/IMG_3416.JPG" width="320" /></a></div>
</div>
<div style="text-align: left;">
Kumpupilviä voi tulla talvella ikävä.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGA9WRk9jc2JeOIzfWfC4hmQqA82HpnaaAtPtOh4NwFGF4JVmX0ZNHs9j-ru64WnyEcvQdI4qrzu6NJwyV_BEF8mxjduf6PGP3t9wK83VTa5ue3elsxoCu4_sXlyWqkd1yvjgMzDQ5ToPF/s1600/IMG_3140.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGA9WRk9jc2JeOIzfWfC4hmQqA82HpnaaAtPtOh4NwFGF4JVmX0ZNHs9j-ru64WnyEcvQdI4qrzu6NJwyV_BEF8mxjduf6PGP3t9wK83VTa5ue3elsxoCu4_sXlyWqkd1yvjgMzDQ5ToPF/s320/IMG_3140.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Uudempi osa kompleksia muodostaa oman satelliittileirinsä. Vankityövoimaa tarvittiin myös varikoilla, verstailla ja louhinan oheisteollisuuden palveluksesssa.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglcZxBfYeoxipRn9ibwWgBptgTCTywjjoW0snywVORGhQSpZSzkUrjLtboWuQBTzm89GNSmhUZWDss2y5qDeTJFrWQKMwNpEr5VtEQDC64NPe9RIZoLz_kHThAX4NegLcYrqjRPDIjnIGu/s1600/IMG_3139.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglcZxBfYeoxipRn9ibwWgBptgTCTywjjoW0snywVORGhQSpZSzkUrjLtboWuQBTzm89GNSmhUZWDss2y5qDeTJFrWQKMwNpEr5VtEQDC64NPe9RIZoLz_kHThAX4NegLcYrqjRPDIjnIGu/s320/IMG_3139.JPG" width="240" /></a></div>
</div>
</div>
Itälaitaa.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiadhNfqXFj-ZD_DpcXiSHEJo1dCrBr3p-42LYD9p3KlCutYOForeF2frp5sSG6yEvQDutqu_OchF5pRQLHT8wmMd6VdRn3gvfzloRpMSX9PvSlk0BVEDK6vNnsS5tn7zwJRea_JhDHWzzq/s1600/IMG_3146.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiadhNfqXFj-ZD_DpcXiSHEJo1dCrBr3p-42LYD9p3KlCutYOForeF2frp5sSG6yEvQDutqu_OchF5pRQLHT8wmMd6VdRn3gvfzloRpMSX9PvSlk0BVEDK6vNnsS5tn7zwJRea_JhDHWzzq/s320/IMG_3146.JPG" width="240" /></a></div>
Vartijoiden ja muun henkilökunnan asuintalo.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8hCzg3UYMURByINttFya4Vh5L3WeR_E3H7QmajCLSIz8KXC51tt6o6hbPuZ4PBQItvtTQj7IWQLjD2U8q8kLSpqWvq6X0diJDzw_GkUjNHNAMsAYUeHBfQhETmWW52Z6RogHhI6lTY_C1/s1600/IMG_3148.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8hCzg3UYMURByINttFya4Vh5L3WeR_E3H7QmajCLSIz8KXC51tt6o6hbPuZ4PBQItvtTQj7IWQLjD2U8q8kLSpqWvq6X0diJDzw_GkUjNHNAMsAYUeHBfQhETmWW52Z6RogHhI6lTY_C1/s320/IMG_3148.JPG" width="240" /></a></div>
Kaikki loppui äkisti.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdpegfUBOCbIgGEdJz0csEE21frtMxYAzec8OdbtS8wKKM8-59brgR2ymC4xtKcp7LyCbdPWv6g7xos7Y08tueB_naP9ZuetsH0Xq4bbOP2I-usfr_QAyuUpMoYeo-FKvN_uRZOhbTaaoZ/s1600/IMG_3151.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdpegfUBOCbIgGEdJz0csEE21frtMxYAzec8OdbtS8wKKM8-59brgR2ymC4xtKcp7LyCbdPWv6g7xos7Y08tueB_naP9ZuetsH0Xq4bbOP2I-usfr_QAyuUpMoYeo-FKvN_uRZOhbTaaoZ/s320/IMG_3151.JPG" width="240" /></a></div>
Mikään irtoava ei jäänyt sijoilleen. Kostoa ei repimisessä ollut, vaan nälkäisten henkien epätoivoa, joka sekoittui uskomattomalta tuntuneen vapautumisen hurmaan.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5iqltilGt7rS3JigbJ4ylSrggpKg8Xu1sYqDZP9ZKt34XDx5fLVLvavkIctbcq6S9gRrNIJ3IYb7LMO46S2epuxY6sglPvdpaloZQqB5_HzFirxmpDF2RVqgCCi9Uyf3FertO5gFApvgq/s1600/IMG_3154.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5iqltilGt7rS3JigbJ4ylSrggpKg8Xu1sYqDZP9ZKt34XDx5fLVLvavkIctbcq6S9gRrNIJ3IYb7LMO46S2epuxY6sglPvdpaloZQqB5_HzFirxmpDF2RVqgCCi9Uyf3FertO5gFApvgq/s320/IMG_3154.JPG" width="240" /></a></div>
Kohta seinät eivät enää kerro muistoja edes sanomalehtipaperin muodossa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpl328lahWpF9KETIjQOg52R_sIz2xZkiaLKgeB3MPoZhMfFvhikN0APBVnZDGu0Z87fROoxUM9xG4kxv0oFiNbbQwKMlM6OX1d3C6x4LijQzQDE1sjcZKNahJ9FYQKF16ZwmC-H_0Jvpx/s1600/IMG_3159.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpl328lahWpF9KETIjQOg52R_sIz2xZkiaLKgeB3MPoZhMfFvhikN0APBVnZDGu0Z87fROoxUM9xG4kxv0oFiNbbQwKMlM6OX1d3C6x4LijQzQDE1sjcZKNahJ9FYQKF16ZwmC-H_0Jvpx/s320/IMG_3159.JPG" width="320" /></a></div>
Rantaraittia illan hämärtyessä.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjPjEXcY_sxTCS6THltik3fFJHfLUDMqJWO-f7fK4VT3kVy3A5OlCfFw30xfyNC67t-Uo-fa9k-LHkztCWIuMn8ac4OowMduKDjv3U97-s4IUt9tM8pDIEb2VWC0zva2u3-c1DiFgJEwHx/s1600/IMG_3163.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjPjEXcY_sxTCS6THltik3fFJHfLUDMqJWO-f7fK4VT3kVy3A5OlCfFw30xfyNC67t-Uo-fa9k-LHkztCWIuMn8ac4OowMduKDjv3U97-s4IUt9tM8pDIEb2VWC0zva2u3-c1DiFgJEwHx/s320/IMG_3163.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Itäinen sektori on valtava ja raunioitunut.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXo7-k7m7P_hxAzpQP468k3P3jj11nFuZoeny452JrtqM7Jz8DillxlLeWUBmCvoNWOOHOgYkY3bN64-CjR8Okk_cnTxwn5-KiYsI5bAi2ulrvpWoyuuYlc9T4iWPRTOev7ZQnlW39qHwo/s1600/IMG_3160.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXo7-k7m7P_hxAzpQP468k3P3jj11nFuZoeny452JrtqM7Jz8DillxlLeWUBmCvoNWOOHOgYkY3bN64-CjR8Okk_cnTxwn5-KiYsI5bAi2ulrvpWoyuuYlc9T4iWPRTOev7ZQnlW39qHwo/s320/IMG_3160.JPG" width="320" /></a></div>
Väliaikaisuus.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3M_zUrPuoYSm1Fy-ofKTtqZ4lVO3l6OXBjqG5vBkkKsbCtgni-HE1IwJKUCUbAd7glLvsUuJRmbU1DaKuOQf7QT42vdxV8-KD3ehJfFoRnMlj_TGWn1J_wM4QW6zpc0dkovFbjfNIsnoI/s1600/IMG_3288.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3M_zUrPuoYSm1Fy-ofKTtqZ4lVO3l6OXBjqG5vBkkKsbCtgni-HE1IwJKUCUbAd7glLvsUuJRmbU1DaKuOQf7QT42vdxV8-KD3ehJfFoRnMlj_TGWn1J_wM4QW6zpc0dkovFbjfNIsnoI/s320/IMG_3288.JPG" width="240" /></a></div>
Luonto asettuu taloksi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOO0OhtWpf5m82-q8NKGLPg6OwhVs8ixp8ZY8Nz5BY_Dx-6zmqRQtlMn_W0RO1YunQwKL5oDzTGxVuzvUOcg1R6AiAV3jDKeZXCjV0ThCafHGdKN6c9CSfDzcEPYnvjWa5CWBYbAsRVV3q/s1600/IMG_3164.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOO0OhtWpf5m82-q8NKGLPg6OwhVs8ixp8ZY8Nz5BY_Dx-6zmqRQtlMn_W0RO1YunQwKL5oDzTGxVuzvUOcg1R6AiAV3jDKeZXCjV0ThCafHGdKN6c9CSfDzcEPYnvjWa5CWBYbAsRVV3q/s320/IMG_3164.JPG" width="320" /></a></div>
Ajotie eräälle varikolle.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEie1cOIafZMxId4WBy-91n1TmYpIc-7ipANfGNGZtRYWX3DkMDtyNvOTztjWTEOZ8wqjL8CWZC14E8_3z8kEshnEV9EIviK5W520J6Jslo5L0aJF5_v-1Lh7mUN19PYmZNozknM-CGbxeje/s1600/IMG_3167.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEie1cOIafZMxId4WBy-91n1TmYpIc-7ipANfGNGZtRYWX3DkMDtyNvOTztjWTEOZ8wqjL8CWZC14E8_3z8kEshnEV9EIviK5W520J6Jslo5L0aJF5_v-1Lh7mUN19PYmZNozknM-CGbxeje/s320/IMG_3167.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Tumma vihreys. Kesä on päätöksessään.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGdji-DHwzQPr6eWMGEO43H6Fd7fhxOqwkQwG-kH2FSZ_kUuuqB_ErQYiJBaXRc0d6ewLHmDkDYRqdetPXVP6RqBc-5Aq2PqbzYE230bvSuDMpl_Kwl1XdrJOUIRmlFMEnuNtaEa2w151z/s1600/IMG_3165.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGdji-DHwzQPr6eWMGEO43H6Fd7fhxOqwkQwG-kH2FSZ_kUuuqB_ErQYiJBaXRc0d6ewLHmDkDYRqdetPXVP6RqBc-5Aq2PqbzYE230bvSuDMpl_Kwl1XdrJOUIRmlFMEnuNtaEa2w151z/s320/IMG_3165.JPG" width="320" /></a></div>
Kalustohalleja.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAveYVB1dkm4flHJDykfAh2fY-HhJeYweV5SUFLmBGniN3i4hmkddLpPntTdZFon5nUUzUa_rm60F8WxyHn1xIxpdJknsRPRWRv7iPm2VIDwb_kZpwsn_MpzSV1QivkRfDdDR6cPdTj0sJ/s1600/IMG_3166.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAveYVB1dkm4flHJDykfAh2fY-HhJeYweV5SUFLmBGniN3i4hmkddLpPntTdZFon5nUUzUa_rm60F8WxyHn1xIxpdJknsRPRWRv7iPm2VIDwb_kZpwsn_MpzSV1QivkRfDdDR6cPdTj0sJ/s320/IMG_3166.JPG" width="320" /></a></div>
Verkkoaita muurin yllä on tarkoitettu estämään kiellettyjen pakettien heittely sektorien välillä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilXqBFTfr66QUW3pWR29TB3griYkoTYLpktHSTRg8zwuK-9gVHWE6chCgfF72FgX4B1bd-l-97etuPjPOwM3CoIG1IHL2HNuCOjH8H_v8DGiX6sVJ2Z6v0GyWLMpnYSGKGM667dYc6IYgK/s1600/IMG_3168.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilXqBFTfr66QUW3pWR29TB3griYkoTYLpktHSTRg8zwuK-9gVHWE6chCgfF72FgX4B1bd-l-97etuPjPOwM3CoIG1IHL2HNuCOjH8H_v8DGiX6sVJ2Z6v0GyWLMpnYSGKGM667dYc6IYgK/s320/IMG_3168.JPG" width="320" /></a></div>
Mystisiä koodeja upotettuna betonibrutalismin taidonnäytteeseen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmUBTSHsiPnHZH65GV9mwCIyD6pxWzoc5L1viD6GEOqs5uxIURGYvoVtQeeTnqm-nd_K3D2PPEL2NTVPvRI76TWnr3alsc9L0VjoHUQdXZ19s4yM5uKnuo88ZT54AdYew0juvPb59eUAph/s1600/IMG_3169.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmUBTSHsiPnHZH65GV9mwCIyD6pxWzoc5L1viD6GEOqs5uxIURGYvoVtQeeTnqm-nd_K3D2PPEL2NTVPvRI76TWnr3alsc9L0VjoHUQdXZ19s4yM5uKnuo88ZT54AdYew0juvPb59eUAph/s320/IMG_3169.JPG" width="320" /></a></div>
Lisää hiljaisia kortteleita.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyyn3kE_ZSzikLGPAk7e069okLPNi2LRlc3Zb_VER5aDgDuK58Q-wzPWxUiS1KoppiTCAHOGEjyeDYzdODXrD-6I_LhqvmTFU77-nfKlzQpS1HqPGvn1d-_3xwejuVF7BlNiNtYXtNTfhx/s1600/IMG_3170.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyyn3kE_ZSzikLGPAk7e069okLPNi2LRlc3Zb_VER5aDgDuK58Q-wzPWxUiS1KoppiTCAHOGEjyeDYzdODXrD-6I_LhqvmTFU77-nfKlzQpS1HqPGvn1d-_3xwejuVF7BlNiNtYXtNTfhx/s320/IMG_3170.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Vieraspaikka. Olihan joillakin auto.</div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVORI-nvlUZkvtpu8z7hT-hq_RYpS_t3e-REsme0GYezFW4ThlN7CCRfVlIllP5xG03rN3kB2zmILaUCCxBBQ-QLsiunCt3sdNuABiApRSaK1OiMcTZe0PI0eHQU4Fv1ispb-PAWLAqwU9/s1600/IMG_3173.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVORI-nvlUZkvtpu8z7hT-hq_RYpS_t3e-REsme0GYezFW4ThlN7CCRfVlIllP5xG03rN3kB2zmILaUCCxBBQ-QLsiunCt3sdNuABiApRSaK1OiMcTZe0PI0eHQU4Fv1ispb-PAWLAqwU9/s320/IMG_3173.JPG" width="320" /></a></div>
Pakkolaitoksen pääportti.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhX22RAC_UPBXOKMN3n1kRy4LXEww2t-rlKpiQtBCFv85Ic0QVhUfNRR5YE1fGsaXqag6VYv_gdfFiGbuQQSw-rI9zlZnmSAtoXwDJa6MNgnwA9_f15CGeoY1VX1boeJjTdS8QyLisc2BAL/s1600/IMG_3174.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhX22RAC_UPBXOKMN3n1kRy4LXEww2t-rlKpiQtBCFv85Ic0QVhUfNRR5YE1fGsaXqag6VYv_gdfFiGbuQQSw-rI9zlZnmSAtoXwDJa6MNgnwA9_f15CGeoY1VX1boeJjTdS8QyLisc2BAL/s320/IMG_3174.JPG" width="240" /></a></div>
"Vankila-alue! Lähestyminen kielletty!"<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqCJyr50HFGtzqsl0bRPRrgNtydWSLLg5q5luclrIubh4a-VsGZ0pri1FovOL_9e93UiwtiWhxGPDyUQMeWeawoG4AObWLrkX-ihhTRg0x7V2GxhQ9GMIXPs1_prQ14-ySslDyDYM-_ClH/s1600/IMG_3175.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqCJyr50HFGtzqsl0bRPRrgNtydWSLLg5q5luclrIubh4a-VsGZ0pri1FovOL_9e93UiwtiWhxGPDyUQMeWeawoG4AObWLrkX-ihhTRg0x7V2GxhQ9GMIXPs1_prQ14-ySslDyDYM-_ClH/s320/IMG_3175.JPG" width="240" /></a></div>
Saapuvien ja poistuvien autojen pohjat syynättiin karkulaisten varalta.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5n3Bbas4bASu0NMSb27zEKdKpn99EImrUszKmljU94pW3IBsMgup68bBRugQRdiOu19a1UEof1KHLP7xR6bE4-i01tIyLe2az50_bYfGfTXNMFapWge37E0pa1f75-99B1ojw9l7uk4Cq/s1600/IMG_3180.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5n3Bbas4bASu0NMSb27zEKdKpn99EImrUszKmljU94pW3IBsMgup68bBRugQRdiOu19a1UEof1KHLP7xR6bE4-i01tIyLe2az50_bYfGfTXNMFapWge37E0pa1f75-99B1ojw9l7uk4Cq/s320/IMG_3180.JPG" width="240" /></a></div>
Myös sisin vankila-alue on jaettu soluihin, joiden välillä kulkee vartiokujia.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_VR7SMvaOo_qbpEViuzbl6LSRVj69-QEKDqCe2IQTZoukq1xt2hkKZGg7mDJGhnZOBsDBP4lYLF9a9Oo4b7uRvvz_MxpDAmtL6cH9ZDNzGnewZ4NeGTibgeLdY1-aLyqNtUrCaZhmzRtz/s1600/IMG_3177.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_VR7SMvaOo_qbpEViuzbl6LSRVj69-QEKDqCe2IQTZoukq1xt2hkKZGg7mDJGhnZOBsDBP4lYLF9a9Oo4b7uRvvz_MxpDAmtL6cH9ZDNzGnewZ4NeGTibgeLdY1-aLyqNtUrCaZhmzRtz/s320/IMG_3177.JPG" width="320" /></a></div>
Neuvostoliittoko oli harmaa ja ikävä?<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9M823CGuUkJwq-t1OqztcGAdvNssURjfdLXahihArakayzyGZrB6ZHhoI_l70SF5yIlT1TTrrVUa6sejT2IEspWqHfg0xjqqSyQxP138tNPiRwIcAKHXiI8vJFYJfrm1SahX2x6eUJBn5/s1600/IMG_3194.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9M823CGuUkJwq-t1OqztcGAdvNssURjfdLXahihArakayzyGZrB6ZHhoI_l70SF5yIlT1TTrrVUa6sejT2IEspWqHfg0xjqqSyQxP138tNPiRwIcAKHXiI8vJFYJfrm1SahX2x6eUJBn5/s320/IMG_3194.JPG" width="240" /></a></div>
Aika astua sisään, käydä sellikäytävään.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiN_1c2a7VO7CXhW7aXFHuaB7gYHH3hSS-YhZMHEt43Ewv7a6aIi3QQc_5gXVn6P2ESNjf06KwbGOO-8c7OqioaWjV_2WbQk7shw3kEHWc2je00xVoyCw4c29J7NuvQSfGpEN6K5tnEbtn4/s1600/IMG_3219.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiN_1c2a7VO7CXhW7aXFHuaB7gYHH3hSS-YhZMHEt43Ewv7a6aIi3QQc_5gXVn6P2ESNjf06KwbGOO-8c7OqioaWjV_2WbQk7shw3kEHWc2je00xVoyCw4c29J7NuvQSfGpEN6K5tnEbtn4/s320/IMG_3219.JPG" width="240" /></a></div>
Selleissä on tuplavarmistus: panssariovi kurkistusluukulla ja sen takana vielä erillinen kalteriovi.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGsk2MV3bdhtD6_DdoJcbo1Q_g9M3t1uAzQgEsjBIXnN7Mj6tNCiZKYZNnc9EgC0xO6nT07W5xBSlGGsK9CVocwmfOEehNDOg41FAftwwM49bUgdKQTzFTNzXSHPJRIsFNLhCeiD5Sl9Bw/s1600/IMG_3198.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGsk2MV3bdhtD6_DdoJcbo1Q_g9M3t1uAzQgEsjBIXnN7Mj6tNCiZKYZNnc9EgC0xO6nT07W5xBSlGGsK9CVocwmfOEehNDOg41FAftwwM49bUgdKQTzFTNzXSHPJRIsFNLhCeiD5Sl9Bw/s320/IMG_3198.JPG" width="240" /></a></div>
Tyrmä.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKReS3tKgktA8sujGTeujN5QQZq54LZQmuwa93PSaQE7DlzxidvMm2HFfCgIB6dLMJBMXTRoJjDYFI1YTTqTN1PW5pyHnKm54PuZOQ3BYbF5413gAD9SR2gJpGfQ7XLBvN8YOG4V0yTjyP/s1600/IMG_3204.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKReS3tKgktA8sujGTeujN5QQZq54LZQmuwa93PSaQE7DlzxidvMm2HFfCgIB6dLMJBMXTRoJjDYFI1YTTqTN1PW5pyHnKm54PuZOQ3BYbF5413gAD9SR2gJpGfQ7XLBvN8YOG4V0yTjyP/s320/IMG_3204.JPG" width="320" /></a></div>
Sänky oli nostettavissa seinää vasten.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTSGf6eSKP3qSLaCkm5Tta1ibEiIc9QYnWOGtHJiq4X3ezycdn5hVMujcjnNA3T-qGWR2PVYktUH2CNqkGEFrwSYvblqWt8aeaSjql88lu37r1h6qJ24oJLcYW6pR38hvVk_SAJ72LCHMF/s1600/IMG_3203.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTSGf6eSKP3qSLaCkm5Tta1ibEiIc9QYnWOGtHJiq4X3ezycdn5hVMujcjnNA3T-qGWR2PVYktUH2CNqkGEFrwSYvblqWt8aeaSjql88lu37r1h6qJ24oJLcYW6pR38hvVk_SAJ72LCHMF/s320/IMG_3203.JPG" width="320" /></a></div>
Mitä ei voinut saada, sen saattoi kuvitella. Samsungin televisio ja dvd-soitin lisäkaiuttimilla.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtOUaFyql7dOXD3psUK6cqhFy5-di5O1CONoQvN4Jo8WjtJE725r_mGfjsr2AUmm92M_EwfB-S-4XY7z2yZUXO2IQTRLLPmGpE0rcGqzpXO3PNF_pYOTKV3Sw4m4u1U6yXFZVZhh4-O9UU/s1600/IMG_3205.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtOUaFyql7dOXD3psUK6cqhFy5-di5O1CONoQvN4Jo8WjtJE725r_mGfjsr2AUmm92M_EwfB-S-4XY7z2yZUXO2IQTRLLPmGpE0rcGqzpXO3PNF_pYOTKV3Sw4m4u1U6yXFZVZhh4-O9UU/s320/IMG_3205.JPG" width="320" /></a></div>
Naulakko.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhP_ejNRcjOn78JPgHddJzNDxxN_tQGHdMKSGS_Dz8-BuL9zXuzEISywzXExNjX5i0UZXOAjP7LXz4lAe2UEVKKSlG6f9SCwd83x_dszWQa_ep2gbmEmTHIteFuiueEbYn5hdBUZXRZ5XaU/s1600/IMG_3186.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhP_ejNRcjOn78JPgHddJzNDxxN_tQGHdMKSGS_Dz8-BuL9zXuzEISywzXExNjX5i0UZXOAjP7LXz4lAe2UEVKKSlG6f9SCwd83x_dszWQa_ep2gbmEmTHIteFuiueEbYn5hdBUZXRZ5XaU/s320/IMG_3186.JPG" width="320" /></a></div>
Kyllä, paikka oli vain tosimiehille...<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQWMSKqXA9KzeVruXr6mpXMu9HGuxidno8uc6D2mx2LmRlpOR5ks8Doo-s97NQ3XGSpPzNf8kxbrDO1wpHNMw82pTdoTTSzWRCi8KVeue8pgbcXFNM_2iRCBw8-EAO4b9S7gjSTUzRfznr/s1600/IMG_3209.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQWMSKqXA9KzeVruXr6mpXMu9HGuxidno8uc6D2mx2LmRlpOR5ks8Doo-s97NQ3XGSpPzNf8kxbrDO1wpHNMw82pTdoTTSzWRCi8KVeue8pgbcXFNM_2iRCBw8-EAO4b9S7gjSTUzRfznr/s320/IMG_3209.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
... tosin ikää saattoi olla vain 19 vuotta, kuten seinäkirjoituksen syntymäpäiväsankarilla.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1YpZqOX5TRkI64ym1JVDQYm6yO3gwME5UgNd4XDlJKwn-XI0cpHJ6k5NJk2glfQiabal7KzZs5Vt2q6Mup7WWcgL9MIyGhMWyi2LukahnnxBylfaVgBt-2_jpBVHsWgmft2LCPRF2Sv3U/s1600/IMG_3200.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1YpZqOX5TRkI64ym1JVDQYm6yO3gwME5UgNd4XDlJKwn-XI0cpHJ6k5NJk2glfQiabal7KzZs5Vt2q6Mup7WWcgL9MIyGhMWyi2LukahnnxBylfaVgBt-2_jpBVHsWgmft2LCPRF2Sv3U/s320/IMG_3200.JPG" width="240" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Selli 122 toivottaa tervetulleeksi. Satuun!</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCDhFNESTg5EPy-TZThlvJf6pHm4KUWEmhZnmEHxzmezcCqFBoRJ_qv7622zGKUz_n4xOykQUILfIn0jFe76hLjAuH7vnRABLGGnoXakQkN_aTOa1lHeWISx2vP6AorvWzRCJ78qz5hiP9/s1600/IMG_3192.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCDhFNESTg5EPy-TZThlvJf6pHm4KUWEmhZnmEHxzmezcCqFBoRJ_qv7622zGKUz_n4xOykQUILfIn0jFe76hLjAuH7vnRABLGGnoXakQkN_aTOa1lHeWISx2vP6AorvWzRCJ78qz5hiP9/s320/IMG_3192.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Käynti kyökkiin.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsJDTu04T9amNf-s3KR5cqGlKQuKveS23hMxqZepUyhtvh_VwpKr6EI2k-7BGAEZFguxAWJ0cb6mYSg_O9LbYVuIFCSY2QZlXejI-pNkLNdfbxYR05Ug8sck53nk6kx5a6Miy7fu9yx5Pp/s1600/IMG_3220.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsJDTu04T9amNf-s3KR5cqGlKQuKveS23hMxqZepUyhtvh_VwpKr6EI2k-7BGAEZFguxAWJ0cb6mYSg_O9LbYVuIFCSY2QZlXejI-pNkLNdfbxYR05Ug8sck53nk6kx5a6Miy7fu9yx5Pp/s320/IMG_3220.JPG" width="240" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Kirjasto.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjisaG1MMho4WwTVuDvJx94lGiHa8d31R6pr9jK0C11TpfKkJRoKRvofXTQHXDmqhrJmqjR3kVWhzo9fdLapxDKwuwp-t6nyzRpotBzH1szuwOgsg1flEAoPK0v8fZ1OlpsvJEsjyzdsuiK/s1600/IMG_3227.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjisaG1MMho4WwTVuDvJx94lGiHa8d31R6pr9jK0C11TpfKkJRoKRvofXTQHXDmqhrJmqjR3kVWhzo9fdLapxDKwuwp-t6nyzRpotBzH1szuwOgsg1flEAoPK0v8fZ1OlpsvJEsjyzdsuiK/s320/IMG_3227.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Valikoima oli kenties suppea, mutta täällä ei kuunneltu valituksia.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAeiIoIhhz7-pkXodCS3qv49yjUUb3_WEdsccTmMFodwDy8X68QwGnIluAP906yULHRI4CD3aAGSX9GqZStd1Ea9TuUpcI6WkQG7QY52fi2XL4ABfEGY0KJOd43SNCuztbsYQXMNmdIOtY/s1600/IMG_3232.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAeiIoIhhz7-pkXodCS3qv49yjUUb3_WEdsccTmMFodwDy8X68QwGnIluAP906yULHRI4CD3aAGSX9GqZStd1Ea9TuUpcI6WkQG7QY52fi2XL4ABfEGY0KJOd43SNCuztbsYQXMNmdIOtY/s320/IMG_3232.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Selli 232:ssa hallitsi musta mamba. Mutta ei hätää: hänen symbolinsa oli rauhamerkki.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghkIOcZ_jJJUBRw4FL0jhQOwJms6-xRq3PzdYM14PxdIvQNxEdmXRz7n6AsF7X8fEAr251ODQtGjCxN4M2TmbIRsT-lNzob1K2uOjQRGOEL5QeIYKg9SJepKvvFJv6HsEAfCGW1z4xu8oe/s1600/IMG_3201.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghkIOcZ_jJJUBRw4FL0jhQOwJms6-xRq3PzdYM14PxdIvQNxEdmXRz7n6AsF7X8fEAr251ODQtGjCxN4M2TmbIRsT-lNzob1K2uOjQRGOEL5QeIYKg9SJepKvvFJv6HsEAfCGW1z4xu8oe/s320/IMG_3201.JPG" width="240" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Vain hämähäkinseitit puuttuivatkin paikan kummitusmaisuudesta.</div>
</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgS9WwE7Wlf1FxfHBgKs9Rr8EyokBWp8KrPdWHgunTlYFkjzafrXDwtur-JDAJBby9QaDX97gFYtgP1_J5z9x-qIB3NZFYOeOq73l-23R_io6wMrpLmrPxSoR8WmcT3smODd9QMMBLs9G94/s1600/IMG_3199.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgS9WwE7Wlf1FxfHBgKs9Rr8EyokBWp8KrPdWHgunTlYFkjzafrXDwtur-JDAJBby9QaDX97gFYtgP1_J5z9x-qIB3NZFYOeOq73l-23R_io6wMrpLmrPxSoR8WmcT3smODd9QMMBLs9G94/s320/IMG_3199.JPG" width="240" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Tyttöjuliste.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfq-LONgLwJxA7PWuPh7-_k1wkGPykoikNjtIRLKqBnmQLZxKtJMJKbGidfYri6YrsItgVsTbsnn7gpVZDnD1xcON1WdIVjQ5voq719b0We37oHujFZL1jA70b8gRKVwQTJMCaZy8Lldaw/s1600/IMG_3183.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfq-LONgLwJxA7PWuPh7-_k1wkGPykoikNjtIRLKqBnmQLZxKtJMJKbGidfYri6YrsItgVsTbsnn7gpVZDnD1xcON1WdIVjQ5voq719b0We37oHujFZL1jA70b8gRKVwQTJMCaZy8Lldaw/s320/IMG_3183.JPG" width="240" /></a></div>
</div>
<div style="text-align: left;">
Lisää käytäviä. Äänimaisemaa hallitsivat piippailevat äänet, joita kymmenet palohälyttimet päästelivät merkiksi paristojensa ehtymisestä.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEfZeWqsa0cIg-n4SZ1Du1ZGtsTAQFapr1icA7mXo9Fs7N1Uca_tUTZX4d-tmiIUaN8Osm9zG4moOKmjiZOsWhE49iLmUp1jzGIedgVfyPzUazdOM7sqp0EmbX7qTtFHH25dPcmlKE4xJ6/s1600/IMG_3195.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEfZeWqsa0cIg-n4SZ1Du1ZGtsTAQFapr1icA7mXo9Fs7N1Uca_tUTZX4d-tmiIUaN8Osm9zG4moOKmjiZOsWhE49iLmUp1jzGIedgVfyPzUazdOM7sqp0EmbX7qTtFHH25dPcmlKE4xJ6/s320/IMG_3195.JPG" width="240" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Sairastupa?</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzOhlH2ve9WzZ40-LBuOLI1bJKdYU3vzRz2TStz7avyonlITZugVOPZpsupTi4EVoP8hz3JhDvHfu9Lxz63bR7DSThWa4HBxyY_OPMg_f7ys8aqhZ74wh37dTelXE9zuTfXVkHWvloclz4/s1600/IMG_3223.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzOhlH2ve9WzZ40-LBuOLI1bJKdYU3vzRz2TStz7avyonlITZugVOPZpsupTi4EVoP8hz3JhDvHfu9Lxz63bR7DSThWa4HBxyY_OPMg_f7ys8aqhZ74wh37dTelXE9zuTfXVkHWvloclz4/s320/IMG_3223.JPG" width="240" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Vierailuhuoneessa vanki ja vieras olivat kalterin eristämät. Vartija tarkkaili sivusta.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjF8HpGAlU-_h2aRm8AecLbCrlk_vWodlwZHcTdbfHz_a_CNbtEya1bxwIloIsALY8NGiDcwZq_JUOBLdCQn4mL8X3jolLcvrPKa24xCxj3EMW2iGB2WCzZo3S_35m61cOI8mQHX1BRXpZK/s1600/IMG_3202.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjF8HpGAlU-_h2aRm8AecLbCrlk_vWodlwZHcTdbfHz_a_CNbtEya1bxwIloIsALY8NGiDcwZq_JUOBLdCQn4mL8X3jolLcvrPKa24xCxj3EMW2iGB2WCzZo3S_35m61cOI8mQHX1BRXpZK/s320/IMG_3202.JPG" width="240" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Kalterit kaapissa.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOSvNNTyOBhWKQ3btTcVVmJD55MqdJxR3q3zqXROxVf4ENSCu9Qha2da7zsRF_1sQ4nrbXtcNP5E3c2dwDheOGFqxc7XL9FXXPqoqfJFJXO30g3uz_LZWJfpO9DaTvhyphenhyphenBsyrPNv1dWpubt/s1600/IMG_3211.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOSvNNTyOBhWKQ3btTcVVmJD55MqdJxR3q3zqXROxVf4ENSCu9Qha2da7zsRF_1sQ4nrbXtcNP5E3c2dwDheOGFqxc7XL9FXXPqoqfJFJXO30g3uz_LZWJfpO9DaTvhyphenhyphenBsyrPNv1dWpubt/s320/IMG_3211.JPG" width="240" /></a></div>
</div>
<div style="text-align: left;">
Noustaan ylemmälle tasolle. Taktisena kulkutienä tärkeä portaikko on suojattu mahdollisen vankilakapinan varalta niin, ettei sitä voi pommittaa yläpuolelta.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwy4yrdVm_nD0yGi3yqELyLd3RDhpoL7W0mRht_MAo_pKjhtEePHZRlfoLXYsGf2cjL1nO84EI38lzyug3rU1KUOuvcqrcG9B6Ht_FdFhJ-UP_viwXsIV4iWjBZmjVNTk_0kw504kqKST_/s1600/IMG_3217.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwy4yrdVm_nD0yGi3yqELyLd3RDhpoL7W0mRht_MAo_pKjhtEePHZRlfoLXYsGf2cjL1nO84EI38lzyug3rU1KUOuvcqrcG9B6Ht_FdFhJ-UP_viwXsIV4iWjBZmjVNTk_0kw504kqKST_/s320/IMG_3217.JPG" width="240" /></a></div>
Rämisevää rautaa. Pitkiä ramppeja.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjaACjBGrEsUXt2E6K0lLapG7g1N03pgdkHWfhksqqee0S_KcQVOnyr6OWeuF9DobVPjjAmJIjW8DySC0KMqekQpRuqLAVTdBYPrZYfOZ1_xE-LtFApYnJTvxF965g-SAs41uCdQjoohsE/s1600/IMG_3226.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjaACjBGrEsUXt2E6K0lLapG7g1N03pgdkHWfhksqqee0S_KcQVOnyr6OWeuF9DobVPjjAmJIjW8DySC0KMqekQpRuqLAVTdBYPrZYfOZ1_xE-LtFApYnJTvxF965g-SAs41uCdQjoohsE/s320/IMG_3226.JPG" width="240" /></a></div>
Palokuja selliosastojen välissä.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh43aXd-ayaRL-pn1N-B7Il-Y-JzL9fmPYvyZG26kjJSYHRmMvmVaMp-awpVn_CKsRQ8yr0Qd0qPz7TB6Po55TbPE8GqIpssR31Kp4bzM7rptyB_ByAh5nNJz4_-bDRkPMFTqe8zuBsJ00T/s1600/IMG_3214.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh43aXd-ayaRL-pn1N-B7Il-Y-JzL9fmPYvyZG26kjJSYHRmMvmVaMp-awpVn_CKsRQ8yr0Qd0qPz7TB6Po55TbPE8GqIpssR31Kp4bzM7rptyB_ByAh5nNJz4_-bDRkPMFTqe8zuBsJ00T/s320/IMG_3214.JPG" width="240" /></a></div>
Eristysvankien ulkoilupiha.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1CyOEYFyGhsAUY39u9sCDJbkk5ls768HXXP19YjvFLdbshE_AbzQIpXnSb3mHcltZWm-oYaeGEYsFh7YGkBWUTA9gSym9889FW2alUy6koIMGd5hfIzzuG51qnz_pKg3c2HcAT0opt0WJ/s1600/IMG_3228.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1CyOEYFyGhsAUY39u9sCDJbkk5ls768HXXP19YjvFLdbshE_AbzQIpXnSb3mHcltZWm-oYaeGEYsFh7YGkBWUTA9gSym9889FW2alUy6koIMGd5hfIzzuG51qnz_pKg3c2HcAT0opt0WJ/s320/IMG_3228.JPG" width="240" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Luottovankien sellit eivät sijaitse puoliksi maan alla, kuten muiden, ja niissä on huonekaluja<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0-XSDLsNbo-pdrhYkfaReeXxDbOWP4LnP8DdFi9aiEWoQ8hxtysopYkLAWKj8hL89VAoHiTCXtw9tIIGY-0tU6MU5cycgmfU_rfKowz3OyzjdTmKwCgb_aS_XYaYpj27EcqbECnOSWZ5X/s1600/IMG_3230.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0-XSDLsNbo-pdrhYkfaReeXxDbOWP4LnP8DdFi9aiEWoQ8hxtysopYkLAWKj8hL89VAoHiTCXtw9tIIGY-0tU6MU5cycgmfU_rfKowz3OyzjdTmKwCgb_aS_XYaYpj27EcqbECnOSWZ5X/s320/IMG_3230.JPG" width="320" /></a></div>
</div>
<div style="text-align: left;">
Haave se tämäkin.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZHf_qUhRi6qxCnBIuZz7IpvNX4y615c1lR4t9KjhrCqgOffwowsymymRK1CUtOdnw9ZC1138kddvoxE3YouAy9jzmL6NbbOIoh6Dma7ZdvbABaIgshuYt7-srh3t6w8eZxCAx0YGGRXDE/s1600/IMG_3229.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZHf_qUhRi6qxCnBIuZz7IpvNX4y615c1lR4t9KjhrCqgOffwowsymymRK1CUtOdnw9ZC1138kddvoxE3YouAy9jzmL6NbbOIoh6Dma7ZdvbABaIgshuYt7-srh3t6w8eZxCAx0YGGRXDE/s320/IMG_3229.JPG" width="240" /></a></div>
Kaunotar vapaasta maailmasta.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAWYkXaqcI46qclqIoslZcDYgtYSRxj_NohD3Of95tmR8gzl3qcSkCGCgpiJ51BqL9oChRxH-pAgYjuKaapMhOAc2sLh3tKeulcL-HVtk4sMlPGm5lTVfoESXcoTM_TPPfuVvyyLBzb8Av/s1600/IMG_3231.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAWYkXaqcI46qclqIoslZcDYgtYSRxj_NohD3Of95tmR8gzl3qcSkCGCgpiJ51BqL9oChRxH-pAgYjuKaapMhOAc2sLh3tKeulcL-HVtk4sMlPGm5lTVfoESXcoTM_TPPfuVvyyLBzb8Av/s320/IMG_3231.JPG" width="320" /></a></div>
Tässä sellissä eli toivo.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYOVriMV4rMQtjt8sAUFRDr-qhtrTcLnmawQft-XoxVOWXxziaUtYmv6Omu-sXQMuXwjXbE9Cp_k-BY9l7-NKC3BfhVOR0W4SvIIN8Hj-oXM44wwISdH8VBAbjFjBcEI0fGW9O38MO7TWZ/s1600/IMG_3239.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYOVriMV4rMQtjt8sAUFRDr-qhtrTcLnmawQft-XoxVOWXxziaUtYmv6Omu-sXQMuXwjXbE9Cp_k-BY9l7-NKC3BfhVOR0W4SvIIN8Hj-oXM44wwISdH8VBAbjFjBcEI0fGW9O38MO7TWZ/s320/IMG_3239.JPG" width="320" /></a></div>
Ulkona on pimentynyt ja täysikuu loistaa.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-7FBNGySnjnSCewCqT56NCNZO6HQS0iYJsGosE7a6_GWaBMWtPasxD5X7hyyU4QPTgc7IhRFSZ0J7TUrImACimST8wRw1sBx1H1uRtg9_z8AiRwmyfgr3XT1DUtqx3FOLiL8htAw4S4CI/s1600/IMG_3233.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-7FBNGySnjnSCewCqT56NCNZO6HQS0iYJsGosE7a6_GWaBMWtPasxD5X7hyyU4QPTgc7IhRFSZ0J7TUrImACimST8wRw1sBx1H1uRtg9_z8AiRwmyfgr3XT1DUtqx3FOLiL8htAw4S4CI/s320/IMG_3233.JPG" width="240" /></a></div>
Aluetta vartioi jeepillä ja koiralla varustettu vartija, joka lienee vankilan peruja. Pieni iltavisiitti oli täten tunnelmarikas seikkailu.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUJUjxS0ACvE8OtgM_WzJb36XaQF-S8uXSb-HUtlwH9skDLgrE3a-9BR4PerANGWjjr2iVmo6IjR91Y6fqyZT7D1-1gi4FU0WIvFPMURYSizACKSsIqe4HmLqGFL7z2tYqloV54mXI3Edl/s1600/IMG_3249.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUJUjxS0ACvE8OtgM_WzJb36XaQF-S8uXSb-HUtlwH9skDLgrE3a-9BR4PerANGWjjr2iVmo6IjR91Y6fqyZT7D1-1gi4FU0WIvFPMURYSizACKSsIqe4HmLqGFL7z2tYqloV54mXI3Edl/s320/IMG_3249.JPG" width="320" /></a></div>
Aamu. Yöleiri sijaitsi tämän muurin katveessa, vankilaan nähden järven vastarannalla.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiizNGoHN_uAkiXMjxsoP_WRsP9dUZA1iHRbgHBDFSFBf5Jbc1qsMOnJMPe6NIG4ZHeilu3ZCzmPL5kZJ686ng8-cy_g2G-JIGCxxOTvorUJuoR4OuX3Nn7vCxWn2qkG9n2h8D-yHxkjRfW/s1600/IMG_3247.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiizNGoHN_uAkiXMjxsoP_WRsP9dUZA1iHRbgHBDFSFBf5Jbc1qsMOnJMPe6NIG4ZHeilu3ZCzmPL5kZJ686ng8-cy_g2G-JIGCxxOTvorUJuoR4OuX3Nn7vCxWn2qkG9n2h8D-yHxkjRfW/s320/IMG_3247.JPG" width="320" /></a></div>
</div>
<div style="text-align: left;">
Maisema ei jättänyt rauhaan.<br />
<div style="text-align: center;">
</div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_TH-jNPPC1JTWDP0POXFKPNtueVhvd6ucz9UYATe0a5LF4T2RtTrbXp3ae6pSZrPp_WsTjce7C8Xs3wzW7a9_-3gu-o3ex3rb3VZsAGyYPgGNbAHIvFAmi3pM7qDuaLo-CJ5aBjLl9W4C/s1600/IMG_3269.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_TH-jNPPC1JTWDP0POXFKPNtueVhvd6ucz9UYATe0a5LF4T2RtTrbXp3ae6pSZrPp_WsTjce7C8Xs3wzW7a9_-3gu-o3ex3rb3VZsAGyYPgGNbAHIvFAmi3pM7qDuaLo-CJ5aBjLl9W4C/s320/IMG_3269.JPG" width="240" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Aurinko paljastaa järven pohjassa kulkevan muurin.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7EgvvTkwEdaRoc2gkeM8NXQtURPxDz8r4LB2NxpjV42iXAFz2OCk-J384LUO_HZa8fwamtPLTXhHlRGv8f9ZVd5vQSHIvhAgtJQdDCRf0nsu8CyhHMBtfiyTY55MaI_L-gSSMCxb5P_Lk/s1600/IMG_3245.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7EgvvTkwEdaRoc2gkeM8NXQtURPxDz8r4LB2NxpjV42iXAFz2OCk-J384LUO_HZa8fwamtPLTXhHlRGv8f9ZVd5vQSHIvhAgtJQdDCRf0nsu8CyhHMBtfiyTY55MaI_L-gSSMCxb5P_Lk/s320/IMG_3245.JPG" width="320" /></a></div>
</div>
<div style="text-align: center;">
<div style="text-align: left;">
Näkymä satelliittileirin suuntaan.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiO736SVbPiyDzVQCTJz0iZHaxe3b7qqul_uzyLDv1kiPDjYFKBCohnrHB_W-b_WQtFt65YgsCR80YTfA1xEJ1KJjQjPO9TFSADTrVOpoDNtRLG7BVaqNYxZmsiFqAL7Z6wBK1famNAeEx4/s1600/IMG_3261.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiO736SVbPiyDzVQCTJz0iZHaxe3b7qqul_uzyLDv1kiPDjYFKBCohnrHB_W-b_WQtFt65YgsCR80YTfA1xEJ1KJjQjPO9TFSADTrVOpoDNtRLG7BVaqNYxZmsiFqAL7Z6wBK1famNAeEx4/s320/IMG_3261.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Tyyntä.</div>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivuCyxBpye_t3JwBFZ4kZR1bYt-zoHFOCsDvYyy7aYO2z-3d-CwOWM2e_jGezjdXddI0mB0Yb00353DCUEJsBMz6H9FU8ClfeuGCFGOpBqLOYYZvkfZ2_6jj47XDJPviCR1qknejvGRQw6/s1600/IMG_3402.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivuCyxBpye_t3JwBFZ4kZR1bYt-zoHFOCsDvYyy7aYO2z-3d-CwOWM2e_jGezjdXddI0mB0Yb00353DCUEJsBMz6H9FU8ClfeuGCFGOpBqLOYYZvkfZ2_6jj47XDJPviCR1qknejvGRQw6/s320/IMG_3402.JPG" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Vapautta symboloikoon tämä takapihojen nauraja.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Sanan "vapaa" merkitys on monissa vanhoissa kielissä kahtalainen. Sana tarkoittaa paitsi ilmeistä fyysistä tai sosiaalista vapautta (sitä ettei ole kahleissa tai muuten jollekin tilivelvollinen), myös rakkautta, hyväsydämisyyttä, jaloutta ja kunnioitusta. Näin esimerkiksi vanhan norjan sanassa <i>frja</i> tai gootin <i>frijon</i>, jotka molemmat ensisijaisesti tarkoittavat "rakastaa". Vapaus ei ole ainoastaan rajoittavien tekijöiden poissa-oloa, vaan myös aktiivista ansiokasta toimintaa. Olla vapaa ja päivä päivältä vapaampi, sitä päämäärää ei tarvitse hävetä.</div>
Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänenhttp://www.blogger.com/profile/18169628882502571682noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5326436514948131076.post-65196292312947634162015-11-01T00:50:00.000+02:002015-11-19T21:13:59.111+02:00Erämaa ja elämänsuojelu<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi40pck3MI0wU0brSBbDhmkIuLnAaIGA6lU2VwfWPmVSrLI45u2PsQ4EGbGK6UpI-MAg4w7a4MUoylvVcDBBu67BZvNir9x1HZLpuGWrAW-qmt74UDqBM0XNIuyfSsw2Qo1x2qgbSVvtohn/s1600/IMG_3566.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi40pck3MI0wU0brSBbDhmkIuLnAaIGA6lU2VwfWPmVSrLI45u2PsQ4EGbGK6UpI-MAg4w7a4MUoylvVcDBBu67BZvNir9x1HZLpuGWrAW-qmt74UDqBM0XNIuyfSsw2Qo1x2qgbSVvtohn/s320/IMG_3566.JPG" width="240" /></a></div>
<br />
<span style="text-align: center;">Mielikuvituksellisen edistykselliset laitteemme ovat avaruudesta käsin kuvanneet planeettamme jokaisen syrjäkolkan. Kaukokantauma kuljettaa sivilisaation huokosistaan puskemia saastehiukkasia napajäätiköille. Mantereiden kokoiset muovipyörteet tanssivat valtamerissä. Siperian taigan ja Saharan autiomaan yllä jymisevät lentoreitit. Koko biosfääri - jopa Mariaanien hauta 10 994 metrin syvyydellään - on ihmistoiminnan koskema.</span><br />
<br />
Erämaa on suhteellinen asia. Mutta sellaisena kuin me erämaan miellämme, niitä edelleen löytyy, suunnattomiakin sellaisia. Urbaanin ja semiurbaanin valtapiirin ulkopuolella ne ovat säilyneet ilmeisen kesyttöminä, luonnontilaisina ja puhtaina alueina. Tietämättömän mielestä ne eivät tuota mitään tai ainoastaan vähän. Elämälle niiden arvo on mittaamaton.<br />
<br />
Laji- ja yksilövolyymiltaan giganttinen eliölajisto turvautuu erämaihin kuin Nooan arkkiin. Erämaa on ekologinen <i>hotspot</i>, elämän tihentymä. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ihminen on erämaassa ainoastaan vieras, jonka täytyy pian kiiruhtaa pois. Jos hän asettuu yöksi tai useammaksi, hän perustaa leirin. Se on teko, jossa luonto ja kulttuuri kipinöivät tasavahvoina. Leirissä on jotain syvästi merkityksellistä.<br />
<br />
Luonnolle vihkiytynyt brittikirjailija Roger Deakin sanoo kirjassaan <i>Wildwood</i>, että leirissä on enemmän totuutta kuin talossa. Leirin synty sallii ja yleensä vaatiikin improvisointia. Tieto tilapäisyydestä on alusta alkaen läsnä.<br />
<br />
"Leirissä on enemmän totuutta, sillä siinä tilanteessa me olemme. Talo edustaa sitä, mitä me maan päällä haluaisimme olla: pysyviä, juurtuneita, täällä ikuisesti. Mutta leiri edustaa asioiden todellista olemusta: olemme vain läpikulkumatkalla."<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXfvFI3ST_L8z1K9Bisw1KWlttS5QsAzqDX5_Tp4VCQm-v-jC7y-0o1eNZwrekGB4JoMn-2hTlxFt7U7FleqwOS3s75FHZxqQFqLU9-4LYr47SILSIRmI3UxaKYOZC4mNV-EukRRKYVINM/s1600/IMG_3534.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXfvFI3ST_L8z1K9Bisw1KWlttS5QsAzqDX5_Tp4VCQm-v-jC7y-0o1eNZwrekGB4JoMn-2hTlxFt7U7FleqwOS3s75FHZxqQFqLU9-4LYr47SILSIRmI3UxaKYOZC4mNV-EukRRKYVINM/s320/IMG_3534.JPG" width="240" /></a></div>
<br />
Modernia ihmistä ympäröivä keinotekoisuuden kehä, teknologiamaailma - niin sädehtivän ihmeellinen kuin onkin - on vaikeasti puhkaistava umpio. Suurin osa ihmisistä ei koskaan jalallaan astu erämaahan. Se ei ole mahdollisuuksien rajoissa, ei kiinnosta, ei käy edes mielessä. Geenimme eivät kuitenkaan ole vieraantuneet, niiden muisti yltää kauas.<br />
<br />
Amerikkalaisen ympäristöliikkeen korpiparta, kirjailija Edward Abbey pohdiskeli erämaan olemusta teoksessaan <i>Kesä erämaassa</i>.<br />
<div>
<i><br /></i>"Erämaa, erämaa... Tuskin tiedämme, mitä tuolla sanalla tarkoitamme, vaikka sen sointi vetää puoleensa kaikkia joiden hermosto ja tunteet eivät vielä ole peruuttamattomasti turtuneet, puutuneet [--] Sanasta tulee mieleen menneisyys, jota emme tunne, maapallon kohtu josta kaikki olemme tulleet. Se tarkoittaa jotain kadotettua ja jotain edelleen läsnäolevaa, jotain kaukaista ja samaan aikaan intiimiä, jotain vereen ja hermoihimme haudattua, jotain meistä katsottuna tuolla puolen olevaa ja rajatonta. Jotain romanttista - mutta ei sen vuoksi hylättävää."<br />
<br />
Erämaa yhdistää aktiivisina komponentteina olemassaolon peruselementit: maan, tulen, veden, ilman ja avaruuden eli tilan. Erämaa on suunnattoman hienovarainen kellokoneisto, keskinäisriippuvaisten olentojen ja prosessien äärettömyys. Erämaassa evoluutio esittää tämänhetkisen huipputasonsa, kaikki vuosimiljoonien koulimat parhaiden parhaat maagisissa pirueteissaan, leimahtavana supernovana. Erämaan ekosysteemi on vakiintunut ja avaa ikkunan yli aikojen: näin luonto sen tarkoitti olevaksi. Erämaa edustaa elonkehää <i>an sich</i>.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHxzjY80lJW3kB2hSSmTEL_0OaBFBebBPsEIAsdSq3412WdIWpPHvNDA6PavozLSajenTexfBVKECrfTfZe4aSJLFaCw7S7W4lugwhbGIFEwl2Snb3pIyy587R6ZYeg5hNZORaDO98GTjn/s1600/IMG_3556.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHxzjY80lJW3kB2hSSmTEL_0OaBFBebBPsEIAsdSq3412WdIWpPHvNDA6PavozLSajenTexfBVKECrfTfZe4aSJLFaCw7S7W4lugwhbGIFEwl2Snb3pIyy587R6ZYeg5hNZORaDO98GTjn/s320/IMG_3556.JPG" width="240" /></a></div>
<br />
Lajimme historia sen määrää: tietoisuus erämaasta on tietoisuutta kodista, alkuperästä; siltikin, että usein pystymme kokemaan vain himmeää nostalgiaa erämaata ajatellessamme. Erämaan pelkkä olemassaolo voi antaa meille suuren lohdun, mutta myös suuren huolen. Tiedostamatta (tai joissain harvoissa tapauksissa tiedostaen) kannamme harteillamme suurimman kuviteltavissa olevan rikoksen taakkaa.<br />
<br />
"Sivilisaatio, joka tuhoaa sen vähän mitä villistä luonnosta, käyttämättömästä maasta, on jäljellä, leikkaa itsensä erilleen omasta alkuperästään ja pettää itse sivistyksen periaatteen", päättelee Abbey.<br />
<br />
Olemme kalunneet maan jalkojemme alta, vaikka tiedämme niin vaistonvaraisesti kuin tieteellisesti tekomme karmean kohtalokkuuden. Itsetuhoisuus on ilmiönä erikoinen. Pyrkimys välittömään omaan etuun voi todella olla sellainen prioriteetti, että faktoihin perustuva kokonaiskuva, joka osoittaa pyrkyrin vääjäämättömän umpikujan, ei paina vaa'assa. Mutta kenties siinä piilee lainalaisuus: ristiriita on kehitystä eikä evoluutio, suuri peluri hyvän ja pahan tuolla puolen, jää suremaan yksittäisiä romahtavia järjestelmiä. Sen leikkikenttänä on universumi, ehkä monet.<br />
<br />
Abbey jatkaa:<br />
<br />
"Jos teollisen yhteiskunnan ihminen jatkaa lisääntymistään ja toimintansa laajentamista, hän kyllä onnistuu tekemään sen mitä näköjään yrittääkin, sulkemaan itsensä omaan synteettiseen vankilaansa. Hän tekee itsestään maanpakolaisen ja tulee viimein tietämään, jos yhä pystyy tuntemaan jotain, millainen on lopullisen tappion tuska ja hätä."<br />
<br />
Elämä pakenee luotamme jokaisen sukupuuttoon kuolleen lajin myötä. Ja kun ihmiskunta on tähän astisen olemassaolonsa aikana voinut luottaa vuodenaikaisvaihteluiden syvään tuttuuteen ja ennustettavuuteen, niin nyt ilmasto mellastaa kuin räyhähenki. Horjuttava vaikutus yltää kollektiiviseen tajuntaamme, vaikka kuinka käpertyisimme kauppakeskuskäytävän leutoon auvoon, ikuisen kulutuskesän illuusioon.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi13NG_Ye_7HC4bf6OCVIV1nlVDFGbZFkKFaN4EK0btr6yEFn2AigO3hdL-amlkuh5but0-TwgQKK9ixPhscdkmFi9uA4STYa_maqyCxpOkVb6EzWodbvzVkRPKkLmEfunPxil6vnmhvp_f/s1600/IMG_3458.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi13NG_Ye_7HC4bf6OCVIV1nlVDFGbZFkKFaN4EK0btr6yEFn2AigO3hdL-amlkuh5but0-TwgQKK9ixPhscdkmFi9uA4STYa_maqyCxpOkVb6EzWodbvzVkRPKkLmEfunPxil6vnmhvp_f/s320/IMG_3458.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Elämänsuojelijoiden tehtävä on eeppisen suuri. Biodiversiteetin hupenemisluisun pysäyttäminen näyttää lähes mahdottomalta väestöräjähdystä ja kiihtyvää resurssitaistelua vasten.<br />
<br />
Jos elämänsuojelijat ovat voitokkaita, mikään voitto maapallolla ei ole koskaan ollut lähellekään niin mahtava.<br />
<br />
Jotta sen saavuttamista voisi edes ajatella, pitäisi ihmiskunta ponnistella yksimielisesti sen eteen. Kuitenkin peruuttamattoman ympäristöluhistumisen eteneminen otetaan vakavasti vain hyvin pienessä marginaalissa. Johtavien tiedemiesten varoitukset katoavat viihde- ja kulutusmyllyn kakofoniseen jyminään. Kuinka moni esimerkiksi huomasi taannoisen uutisen, jossa Maailman luonnonsäätiö ilmoitti maailman merien eläimistön puolittuneen sitten 1970-luvun?<br />
<br />
Allekirjoittanut tunsi skottisyntyisen upseerin, joka oli erikoistunut rakettiteknologiaan ja palvellut pari vuosikymmentä ydinaseiden laukaisukeskuksessa Yhdysvalloissa. Käskyä mannertenvälisten ohjusten laukaisuun odotettiin yötä päivää, arkena ja pyhänä. Mutta kuinka helvetinkoneen henkilöstö eli sen tietoisuuden kanssa, että täysmittainen ydinsota tekisi planeetasta painajaismaisen paikan asua? He välttivät ajattelemasta asiaa. Keskinäisen rupattelunsa he täyttivät pakonomaisesti pinnallisuuksilla; puheilla autonhuollosta, perhearjesta ja urheilutuloksista.<br />
<br />
Roda de Baran pikkukaupungissa Kataloniassa 2001 upseeri jakoi itseään vuosikymmeniä painaneen salaisuuden. Hän oli palvelusaikanaan hautonut maanpetosta. Kuuban kriisin 1962 jälkeen hän oli päättänyt, että tosipaikan tullen hän sabotoisi laukaisuprosessin. Ohjukset olisivat jääneet siiloihin. Vuosikausia hän jatkoi tehtävässään suunnitelmansa motivoimana. Valtiota vastaan tehty petos ei ole mitään verrattuna kuviteltavissa olevista petoksista syvimpään, biosfääriä vastaan suunnattuun. Tämän oivaltaminen oli vaatinut, että kyllin monena sudenhetkenä valveilla maatessaan mies oli kohdannut oman Pyhän Vincenten niemensä - paikan, jossa maailma loppuu. Pakko suojella elämää ei ollut jättänyt vaihtoehtoja. Palveluksensa jälkeen hänestä tuli erämaiden koluaja. Hän myi talonsa, alkoi leiriytyä.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFmS0PLr-eLtV5JEygGdTuuAa51UsDqytSFnEKXCETs6jN_Fbe90bS6iCZOqv9gCFpZjbppKgHwhtfoIrlUO28XjOqZQwVU2Hzyve6jQi9i3j1CQK42P74cbCZJuA4RV3egmP89-HgMT-m/s1600/IMG_3632.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFmS0PLr-eLtV5JEygGdTuuAa51UsDqytSFnEKXCETs6jN_Fbe90bS6iCZOqv9gCFpZjbppKgHwhtfoIrlUO28XjOqZQwVU2Hzyve6jQi9i3j1CQK42P74cbCZJuA4RV3egmP89-HgMT-m/s320/IMG_3632.JPG" width="240" /></a></div>
<br />
Saksalainen romanttinen perinne tuntee asian nimeltä <i>Waldeinsamkeit.</i> Se tarkoittaa tilaa, jossa olemme "yksin metsässä yhteydessä siihen"; hienosäkeistä ja samalla maanläheistä onnea ja rauhaa, jonka metsän yksinäisyydessä voi saavuttaa. Mitä vähemmän teemme ja yritämme, sitä helpommin yhteys avautuu. Sitä lojaalimpia olemme <i>autenttisuudelle</i>.<br />
<br />
"Maailmani ei jätä ainoastaan romahtamatta, jos irrottaudun siitä, vaan kiinnittymiseni tuntuvat äkkiä raskailta, tukahduttavilta ja liian tiiviiltä punoksilta", muotoilee Pariisin yliopiston filosofian professori Frédéric Gros. Hän näkee luontoon suuntautuvan kävelypatikan vapautumisen menetelmänä. Mitä kauempana kulkija on (etäisyyttä ei lasketa vain fyysisesti) sivilisaation piiristä, sitä hauraimmilta ja illusorisimmilta tuntuvat sivilisaation hänelle tarjoamat piirileikit ja roolit. Ei sillä, etteikö jotkin niistä olisi tähdellisiä omassa kontekstissaan.<br />
<br />
Erämaa on muistuttaja. Ilman erämaata elämänsuojelijalta hämärtyisi käsitys, minkä puolesta hän toimii. Erämaa tarjoaa tilan irrottautua. Erämaassa on helppo huomata - ainakin pilkahduksittain - että ajatus- ja tunnemyllyn takana on valtava tietoinen avaruus, erämaista puhtain.</div>
Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänenhttp://www.blogger.com/profile/18169628882502571682noreply@blogger.com2