maanantai 29. kesäkuuta 2009

Kesäkevennys: yöviulu lumoaa kärsälliset ja nenälliset


Valkolehdokki näyttäytyy juhannuksen molemmin puolin.

Kun öinen metsässä vaeltaja aistii nenässään äkillisen tuulahduksen jotain paratiisillisen parfyymimäistä, hän on mahdollisesti osunut valkolehdokin tuoksuvanaan. Lehdoissa ja kosteilla niityillä esiintyvä 30-40 senttiä korkea valkolehdokki (Platanthera bifolia), jota ruotsalaiset kutsuvat mystisellä nimellä nattviol eli yöviulu, suo tuoksuaan vain yösydämellä. Se on tarkoittanut jasmiiniin verratun arominsa kutsuksi perhosmaailman taitavimmille lentäjille, isokokoisille kiitäjille, jotka käyvät kukilla laskeutumatta niille, pörräten paikallaan ilmassa kolibrien lailla. Valkolehdokin tavoiteltu mesi on pari senttiä syvän "kannuksen" pohjalla, siihen ei vähäpätöisempi ötökkä hapuiluiltaan yllä.

Valkolehdokki kuuluu orkideoihin. Niin, ei voi mitään: tuo vierasperäinen sana saundaa stailimmin kuin kotimainen "kämmekkä". Aina kun mainitaan orkidea, tulee mieleen jalosukuisen hienostunut, raa'alle ilmanalallemme arka eteläinen kasvi. Sen että sana orkidea tulee itse asiassa kreikan kielen kiveksiä merkitsevästä sanasta "orkhis" (viittaa eräiden lajien parillisiin juurimukuloihin, joita vastaavuusmagian oppien mukaan on myös kerätty potenssilääkkeeksi) ei pidä antaa häiritä. Orkideat keikaroivat kasvien evoluution huipulla: niiden kukat ovat kasvikunnan huippudesignia ja kärkiteknologiaa äärimmäisen kehittyneinä ja usein tietyn hyönteislajin pölytettäviksi erikoistuineina, minkä lisäksi orkideoilla on sujuvaksi hiottu symbioosi sienijuurien kanssa.

Orkideoilla on faninsa. Maassamme on niiden kasvatusta ja niitä koskevaa tietämystä edistämään perustettu Suomen Orkideayhdistys. Luonnonvaraisena Suomessa kasvaa yli 30 kämmekkä- eli orkidealajia. Useat niistä ovat harvinaisia ja rauhoitettuja. Myös valkolehdokki on nykyisin kokonaan rauhoitettu, ennen se oli vain suojattu kaupustelulta. Esoteerisen maantieteen ja romanttisen biologian yhteisretkikunta kohtasi keskikesän vaaleassa yössä epätodellisen valkoisena hohkaavan, viettelevän tuoksuisen valkolehdokin Helsingin Vartiosaaressa. Kasvi innosti palaamaan luokseen useampana yönä.


Mesi on jemmassa hillittömän pitkien kannusten perällä.

Ei kommentteja: