Laajasalon öljysatamat pois raaputtaminen jatkuu kiivaana. Useimpien siellä toimineiden öljy-yhtiöiden vuokrasopimus on jo umpeutunut ja jäljellä on jälkien siivoaminen, joka sekin on jo pitkällä. Jossain vaiheessa alkaa kohota elementtejä, asuntoja 10 000 ihmiselle, uusi uljas Kruunuvuorenranta. Mutta sitä ennen alue on satahehtaarinen vaihteleva erämaa, täynnä elämyksiä ja yllätyksiä. Seuraavassa kuvakatsaus retkeltämme 1920-luvulla syntyneeseen öljysatamaan, joka tovi sitten oli vielä käytössä.
Ennen kentälle lähtemistä avaamme raportin otsikossa olevan sanan "taivashautajaiset". Se on hautaustapa Tiibetissä, jossa maa on pääsääntöisesti liian kovaa ja kivistä hautakuopan kaivamiseen ja saatavilla oleva puu liian vähäistä polttohautaukseen käytettäväksi. Ratkaisu on viedä vainaja erityiselle taivashautajaisille pyhitetylle vuorenhuipulle. Siellä kylmähermoinen hautausurakoitsija pilkkoo ruumiin palasiksi ja se jätetään korppikotkien syötäväksi. Hautaustavan lisäetuna nähdään se, että vainaja voi vielä kuolleenakin olla hyödyksi muille olennoille eli ruokana linnuille. Samalla tavalla Laajasalon öljysatama on täydellisesti avattu ja pilkottu avaran taivaan alla, jopa sen maaperä on kynnetty ja käännetty. Kaikki hyötykäyttöön kelpaava materia ja koneet on purettu, pantu osiin ja napsittu pala palata kierrätykseen. Ja tämä vertaus on sanottu täydellä kunnioituksella kierrätyspurkajia, korppikotkia ja etenkin taivashautajaisia kohtaan.
Mutta nyt siis satamakierrokselle:
Entisen öljysataman alueelta voi löytää idyllisiä pikku polkusia, joita astella vihellellen ja Helsingin keskustaa ihaillen.
Asfaltoituja teitäkin voi seurata, mutta pitää varautua siihen, että ne saattavat yhtäkkiä kadota kokonaan.
Satunnaisen säiliönkin voi vielä tavata, vaikka moni niistä jo seilasi giganttisella lautalla pois. Tämä on ilmeisesti tarkoitus säästää tulevan lähiön maamerkiksi.
Näissä kairoissa voi iskeä Lapin-kuume.
Miksiköhän rannoilla olevat kyltit toivottavat harvemmin tervetulleeksi?
No, öljynkuljetukset eivät ole niitä kaikkein suurimpia huumorin aiheita.
Tartuntavaara-jäteastia odotti laivoilta tulijoita.
Öljysatamavaelluksen ihanuutta. Kartoissa alue on vaalea läiskä eivätkä kartat muutenkaan enää pätisi kaiken reaalitasolla muuttuessa. Siksi tällaiset viehkeät lammetkin tulevat täytenä yllätyksenä ja kutsuvat retkeilijän viettämään tauon rannalleen.
Paikoin tuntuu, että öljysatama olisi ollut paljon kauemminkin hylätty.
Kun välillä maasto on hyvin vaikeakulkuista louhikkoa, tepastellaan välillä kuin parasta puistokäytävää.
Tämän tornin huipulle voi kiivetä...
... ihastelemaan öljysataman viimeistä purkamatonta sektoria. Paikalla sijaitsi aikoinaan Koirasaari, joka yhdistettiin mantereeseen ja tuhottiin näin ikuisiksi ajoiksi. Helsingin läntisessä ulkosaaristossa on toinen Koirasaari. Sen kallioista puolet louhittiin joskus vuosikymmeniä sitten armeijan tykistöammuntojen tieltä, samalla meni vanha jatulintarha.
Käynti Koirasaareen. Alue on tai ainakin oli St1:n lääniä.
Esson aikainen hauska puulaatikko.
Purettujen laitteiden osia matkalla pois.
Raskaan sarjan kottikärryt, jotka tuulen heiluttamat langat solmivat itseensä.
Koirasaari jäämässä taakse.
Pilaantunut maa on poistettu peruskallioon asti. Pienet lampareet ovat hyvin pian saaneet vesikasvillisuutta.
No joo, kai ne pahimmat öljyisyydet on poissa...
Salaperäinen koppi on aika orpona maan karatessa ympäriltä.
Erilaisia vesiaiheita aistiemme iloksi.
Pieniin kaappeihinkaan ei ole voinut kurkistaa vapautunein mielin, sillä paikka on ollut täynnä riskejä.
Jokainen tapaturmaton päivä on merkitty laskuriin, kun sataman väki on kilvoitellut uudesta tapaturmattoman ajanjakson ennätyksestä.
Äärimmäisen hädän hetkellä saattoi koko lafkan pysäyttää tästä napista.Tähän pysähtyy myös kuvakatsauksemme ensimmäinen osio. Settii jatkuu osiossa 2, jonne voi hypätä vaikka tästä:
http://esoteerinenmaantiede.blogspot.com/2011/09/laajasalon-oljysataman_17.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti