Matkan varrelta: Orijärven, Aijalan ja Metsämontun vanhat kaivospaikat

Sivilisaation ja luonnon rajapintaa.

Oi vaeltaja! Jos kulkusi käy Varsinais-Suomen rajoille, Kiskon entisen kunnan vehmaisiin ja ylimuistoista asutuskulttuuria huokuviin maisemiin, voit pysähtyä tunnelmoimaan alueen kaivoshistoriallisilla paikoilla. Seuraavassa näemme niistä pari, mutta voit löytää lisääkin. Maan alle ei enää pääse, siitä pitää pohjavesi huolen, mutta kamaran päälläkin voi miettiä niitä lukemattomia hakuniskuja ja räjähdyksiä, jotka elimellisenä osana palvelivat aivan uudenlaisen aineellisen hyvän saapumista tuohivirsujen ja kaskiviljelyn maisemiin. Maahan itseensä rohjettiin kajota, sen kuve riipiä auki ja kuin matona siihen tie syödä, jotta jokapäiväinen elo olisi helpottunut ja kukoistus olisi ollut ihmisen osa. Tässä onnistuttiin, voitokas oli ihminen jälleen kerran periksiantamattomuudessaan. Mutta sitten eräänä päivänä kuin kaste aamun lehdeltä kaikkosivat kaivosten kilke ja jymy, jättäen tilaa hiljaiselle tantereelle, tyhjenneelle näyttämölle. Sillä nyt viivähdämme, itsessään katoavaisen tuokion katoavaisuudelle omistaen.

ORIJÄRVEN KAIVOS

Orijärven kaivoksen toimintavuodet heittelevät eri lähteissä vuodella tai parilla, mutta sopivan juhlavalta kuulostaa, että se toimi tasan kaksisataa vuotta, 1758-1958. Kyseessä oli maamme ensimmäinen kuparikaivos. Alkujaan malmi vietiin Ruotsiin asti jalostettavaksi, mutta sitten saatiin Kärkelään ja Kiskoon sulattamot. Vuosien 1883 ja 1945 välissä kaivoksella oli monta omistajaa: Fiskars Ab, The Finnish-American Mining Company, Oy Vuorikaivos ja Orijärvi Gruvaktiebolag. Sitten kaivos siirtyi Outokumpu Oy:lle, joka aloitti myös lyijyn ja sinkin talteenoton malmista. Lopulta pitoisuudet eivät enää olleet taloudellisesti kannattavia, mutta luomakunnan kaikilla mantereilla käydessä loppuun kalutuksi, voi tämäkin seikka vielä muuttua.

1870-luvulla Orijärven kaivoksen mainitaan olleen Suomen suurin teollisuuslaitos. Nyt siitä ei ole juuri mitään jäljellä. Tai on, mutta ikuisesti saavuttomattomissa alisen sfääreissä. Maan päällä näkyvä rotkojärvi palkitsee silti esteettisesti.

1950-luvulla lakkautetun kaivoksen kyltti opastaa yhä perille. Onko tulijoita? Voi ollakin, sillä kaivoksen uudelleen avaamisesta on ollut 2000-luvulla spekulaatiota.

Kiviaines näyttää metallipitoiselta.

Kaivostorni on vielä hyväkuntoinen.

Kaivostyöväen asuintalo on komea, mutta autio ja valitettavasti päässyt heikkoon happeen.

Nyt Maya-temppelin rauniota muistuttava jäänne oli kaivoksen rikastamo, tiettävästi amerikansuomalaisten rakentama, joka purettiin jo 1950-luvulla.

Yhtiöllä on ilmeisesti velvollisuus hätistellä kiinnostuneita vielä yli 50 vuotta kaivoksen toiminnan lakkaamisen jälkeen.

AIJALAN JA METSÄMONTUN KAIVOKSET

Aijalan kylä on niin hiljainen kuin kylä ylipäätään Etelä-Suomessa voi olla. Talvehtimiseen voimia keräävä sitruunaperhonen käy ojanpenkan kukilla, varis raakahtaa lakkautetun kaupan harjalla ja tuuli sekoittaa äänen, joka mahdollisesti kuuluu etäiselle mopedille. Mutta Aijalakin oli ennen vilkas taajama. Siellä oli useita malmilouhoksia. Lyijymalmia louhittiin Aijalan Hopeamäessä 1677-1916 ja rautamalmia Aurumsissa 1684-1957 sekä Helbomsissa 1688-1831. Iltatähtimäinen leiskahdus oli kuparimalmin louhinta (1948-1961), jota varten Aijalaan rakennettiin suuri, yhä säilynyt tuotantolaitos. Läheinen Metsämontun laitos jatkoi pidempään, se toimi 1951-1974. Sieltä saatavat maan rikkaudet olivat lajiltaan sinkkiä, kuparia, lyijyä ja hieman hopeaa ja kultaa.


Aijalan keskustassa odottaa jääkaukalo talvea kaivostornin valvoessa vakaasti tilannetta.

Laitos - tai ainakin osa siitä - on nykyisin verkkaisessa varasto- ja verstaskäytössä. Sitä on myös yritetty myydä.

Kulku Metsämontulle on salaperäinen.

Joutomaitten saartama torni on ylväs.

Puuosat vetelevät viimeisiään, mutta betoni kestää vielä aikaa.

Kaikkia rakenteita ei mieli hivellä, kauempaa ihastelu riittää.

Tornista näkyy sinertävää salohorisonttia.

Ylhäällä on myös kiintoisana yksityiskohtana pätkä minirautatietä.

Viimeisin huipulle vievä osuus irtonaiselta vaikuttavine tikkaineen on sovelias lähinnä sille pöllölle, joka kavahti häirittynä tornista siivilleen.

Metsämontun kaivoksen menneisyydestä ja nykyisyydestä on tehty upea, kuvaparein ajan rientoa ja elementtien hajaantumista esittelevä video:
http://www.youtube.com/watch?v=ND5s-9Ee-VA