tiistai 30. joulukuuta 2025

Jopa itse valo on keskustettu - palauta sen periferia

 

Joulutähti loistaa hehkulampun valoa.

Valo on mitä selkein keskuselementti, symbolisesti ehkä se kaikkein ilmeisin. Merkitseehän valo näkyvyyttä, mikä taas mahdollistaa järjestyksen, kontrollin ja hallinnan. Valo poistaa silmänräpäyksessä pimeän salaisuuksineen, ikään kuin pimeää ei olisi koskaan ollutkaan. Valo on rationaalisuutta, kaiken salamyhkäisyyden ja arvoituksellisuuden vastakohta.

Kuitenkin valollakin on periferiansa, kätketty puolensa.

Perifeeriset aallonpituudet

Valon periferiaa ovat silmälle näkymättömät aallonpituudet. Näistä mainittakoon eritoten infrapuna, jonka aallonpituusalue on verrattomasti näkyvää valoa laajempi. Kuten aluejärjestelmän perifeeriset alueet, myös valon perifeeriset aallonpituudet ovat välttämättömiä kokonaisuuden tasapainoisuuden kannalta.

Kaikki päivänvalossa elävät eliöt ovat kehittyneet ja sopeutuneet kukoistamaan täyden spektrin valossa. Ihminenkin kuuluu tähän joukkoon. Eri aallonpituuksilla on omat biologiset vaikutuksensa.

Luonnonvalon vaaka on tasapainossa

Näkyvän spektrin lyhytaaltoista osaa edustava sininen valo sisältää paljon energiaa. Se aktivoi verkkokalvon soluja ja lisää dopamiinin vapautumista, mikä parantaa vireyttä ja tarkkaavaisuutta. Samalla sininen valo kuitenkin kuormittaa solujen mitokondrioita ja lisää hapetusstressiä. Tämä ei muodostu ongelmaksi luonnonoloissa, koska infrapuna tukee mitokondrioiden energiantuotantoa ja suojaa niitä hapetusstressiltä. Antioksidanttina toimii melatoniini.

Mitokondrioissa tapahtuva melatoniinin eritys on tyystin oma järjestelmänsä, eikä sitä pidä sekoittaa lepoajasta signaloivaan käpyrauhasen melatoniinieritykseen – vaikka molekyyli on sama. Nimitys ”yöhormoni” on silti osuva, sillä kyse on palauttavasta ja korjaavasta tekijästä.

Polariteetti ja keskustaminen

Kerrattakoon: valossa on biologisessa mielessä iskuvoimainen osansa ja sitä tasapainottava suojaava osansa. Tätä on polariteetti. Taolaisittain puhutaan jang- ja jin-voimasta. Kaikki dynaamiset järjestelmät muodostuvat tällaisesta vastanapojen tanssista.

Esoteerisessa maantieteessä termillä keskustaminen tarkoitetaan sitä, että aluejärjestelmän perifeerinen vastanapa laimennetaan tai eliminoidaan. Näin tehdään, koska nykykatsannossa vain keskuselementtiä pidetään arvossa ja periferiaa jonain tuottamattomana, määrittämättömänä ja epäilyttävänä – jonain, mistä halutaan myös keskuksen kaltainen: säntillinen, hallittu ja tehokas.

Moderni keinovalo ja biologinen vinouma

Kukapa olisi uskonut, että koittaa aika, jolloin itse valo keskustetaan. Mutta sellainen aika koitti, kun keksittiin loisteputket ja led-polttimot. Aiemmat lämpösäteilyyn perustuvat valonlähteet – tuli, öljylamppu, kaasuliekki ja hehkulamppu – sisälsivät näkyvän spektrin lisäksi runsaasti infrapunaa. Ne antoivat valoa, joka sisälsi keskuksen eli näkyvän valon lisäksi myös periferian: näkymättömän mutta kokonaisuudelle elintärkeän osan. Loisteputki ja vielä tehokkaammin viimeisin innovaatio, led-polttimo, tehtiin yksinomaan sillä tavoitteella, että niiden valossa nähdään. Valon ravitsevuus ja terveellisyys eivät olleet minkäänlaisia intressejä.

Kuten astronomi Robert Fosbury, joka on perehtynyt valon eri aallonpituuksien vaikutuksiin, on todennut:

”Led on kehitetty vain tuottamaan näkyvää valoa – se on niiden koko raison d’être. Se on mahtava juttu, jos olet ainoastaan kiinnostunut näkemään. Mutta jos et, ja olet kiinnostunut myös elämään, se on katastrofi.”

Kun käyttämämme valo keskustettiin, ei mietitty seurauksia. Mutta keskustaminen horjuttaa aina järjestelmän tasapainoa.

Led-valot painottuvat sinisen aallonpituuteen, mikä vailla infrapunan suojaavaa vastinparia aiheuttaa ongelmia. Sinivalo lisää elektronivuotoa mitokondrioissa ja, kuten jo todettua, aiheuttaa hapetusstressiä. Ja mitokondriot ovat kaiken terveytemme perusta. Sininen valo myös tuottaa silmien verkkokalvoille fotokemiallista stressiä. Eristetyssä muodossaan ja väärään aikaan saatuna se yliaktivoi sympaattista hermostoa, nostaen kortisolitasoa ja vaikuttaen dopaminergisesti. Tämä voi johtaa levottomuuteen, keskittymisvaikeuksiin, palkkiohakuisuuteen, ja tätä myöten riippuvuusalttiuteen (osaselitys sille, miksi "ruudut", runsaan sinivalon lähde, koukuttavat). Väärään aikaan ja ilman luonnollista spektritasapainoa saatu sininen valo voi ylläpitää korkeaa verensokeria ja aiheuttaa insuliiniresistenssiä. Melatoniinin eritystä sininen valo salpaa 10-25-kertaisesti verrattuna muihin aallonpituusalueisiin.

Menemättä enää syvemmälle biologisiin yksityiskohtiin, todettakoon että 248 maailman johtavaa sirkadiaanisen rytmin ja valon tutkijaa on esittänyt Harvard-professori Martin Moore-Eden johdolla led-polttimoihin tupakka-askin kaltaisia varoitusmerkintöjä, liittyen ledien vuorokausirytmiä häiritsevään vaikutukseen.

Valoperiferian palautus

Valon periferian palauttaminen on mahdollista. Aloita omalta kohdaltasi. Hakeudu päivänvaloon kuin keitaalle ainakin, paljasta ihosi auringolle, latki lukseja. Istu tulilla. Palauta luonnollinen valo arkeesi. Hehkulamppuja kyllä edelleen saa, jos näkee hieman etsimisen vaivaa.

Valo ei ole vain näkemistä vaan myös elämistä varten.

Valoa Sipoonkorven kesässä. (Kuva Okko Oinonen)

3 kommenttia:

Jupe Nurmela kirjoitti...

Kiva että tännekki tulee välillä postauksia, tärkee huomio!

JarnoK kirjoitti...

Hienoa huomata, että sivusi on jälleen aktiivinen!
Keinovalo-melatoniini-ahdistus. Gallen-Kallelakin aikoinaan pohdiskeli hehkulampun valoa, miten se tylsistää ihmisen: Kuka jaksaa katsella hehkulamppua niinkuin elävää tulta, luonnollista valonlähdettä.
Hehkulamput silti hehkuivat, niinkuin halpa hehkuviini halvassa kapakassa. Elämää se kuitenkin oli, ei keinotekoista.
Tämän kirjoituksen jälkeen ymmärsin, miksi työhuoneeni on kolkko ja luotaantyöntävä: led valot.
Etsin polttavan hehkuiset kohdevalot tuomaan elämää, ei vain valoa.

Esoteerisen maantieteen koulu, Marko Leppänen kirjoitti...

Kiitos JarnoK, hienoa pohdintaa!

Hehkulamppu on varmasti vaikuttanut tylsältä öljylamppujen valossa varttuneelle taiteilijalle. Se on kuitenkin spektriltään lähestulkoon tulta vastaava. Se hehkuu, se on tuliperustainen. Ei mikään sieluton kajo, luonnossa esiintymätön kummajainen.

Työhuoneesi tarvitsee ehdottomasti hehkulamppujen ravitsevaa valoa. Niiden hehku poistaa kolkkouden, ja voimistaa ja suojaa piiriinsä tulleita. Ihmiset tuntevat vetoa hehkulampun tunnelmaan, vaikka eivät tiedostaisi asiaa. Kiinnostaahan meitä myös elää eikä vain nähdä.

Ps. Kohdevaloja eli spottipolttimoita saa tosiaan myös edelleen hehkulamppuina.