Valo on mitä selkein keskuselementti, symbolisesti ehkä se kaikkein ilmeisin. Merkitseehän valo näkyvyyttä, mikä taas mahdollistaa järjestyksen, kontrollin ja hallinnan. Valo poistaa silmänräpäyksessä pimeän salaisuuksineen, ikään kuin pimeää ei olisi koskaan ollutkaan. Valo on rationaalisuutta, kaiken salamyhkäisyyden ja arvoituksellisuuden vastakohta.
Kuitenkin valollakin on periferiansa, kätketty puolensa.
Perifeeriset aallonpituudet
Valon periferiaa ovat silmälle näkymättömät aallonpituudet.
Näistä mainittakoon eritoten infrapuna, jonka aallonpituusalue on verrattomasti näkyvää valoa laajempi. Kuten aluejärjestelmän perifeeriset
alueet, myös valon perifeeriset aallonpituudet ovat välttämättömiä
kokonaisuuden tasapainoisuuden kannalta.
Kaikki päivänvalossa elävät eliöt ovat kehittyneet ja
sopeutuneet kukoistamaan täyden spektrin valossa. Ihminenkin kuuluu tähän
joukkoon. Eri aallonpituuksilla on omat
biologiset vaikutuksensa.
Luonnonvalon vaaka on tasapainossa
Näkyvän spektrin lyhytaaltoista osaa edustava sininen valo sisältää paljon energiaa. Se aktivoi verkkokalvon soluja ja lisää dopamiinin vapautumista, mikä parantaa vireyttä ja tarkkaavaisuutta. Samalla sininen valo kuitenkin kuormittaa solujen mitokondrioita ja lisää hapetusstressiä. Tämä ei muodostu ongelmaksi luonnonoloissa, koska infrapuna tukee mitokondrioiden energiantuotantoa ja suojaa niitä hapetusstressiltä. Antioksidanttina toimii melatoniini.
Mitokondrioissa tapahtuva melatoniinin eritys on tyystin oma
järjestelmänsä, eikä sitä pidä sekoittaa lepoajasta signaloivaan käpyrauhasen
melatoniinieritykseen – vaikka molekyyli on sama. Nimitys ”yöhormoni” on silti osuva,
sillä kyse on palauttavasta ja korjaavasta tekijästä.
Polariteetti ja keskustaminen
Kerrattakoon: valossa on biologisessa mielessä iskuvoimainen
osansa ja sitä tasapainottava suojaava osansa. Tätä on polariteetti.
Taolaisittain puhutaan jang- ja jin-voimasta. Kaikki dynaamiset järjestelmät
muodostuvat tällaisesta vastanapojen tanssista.
Esoteerisessa maantieteessä termillä keskustaminen
tarkoitetaan sitä, että aluejärjestelmän perifeerinen vastanapa laimennetaan
tai eliminoidaan. Näin tehdään, koska nykykatsannossa vain keskuselementtiä
pidetään arvossa ja periferiaa jonain tuottamattomana, määrittämättömänä ja
epäilyttävänä – jonain, mistä halutaan myös keskuksen kaltainen: säntillinen,
hallittu ja tehokas.
Moderni keinovalo ja biologinen vinouma
Kukapa olisi uskonut, että koittaa aika, jolloin itse valo
keskustetaan. Mutta sellainen aika koitti, kun keksittiin loisteputket ja
led-polttimot. Aiemmat lämpösäteilyyn perustuvat valonlähteet – tuli,
öljylamppu, kaasuliekki ja hehkulamppu – sisälsivät näkyvän spektrin lisäksi
runsaasti infrapunaa. Ne antoivat valoa, joka sisälsi keskuksen eli näkyvän
valon lisäksi myös periferian: näkymättömän mutta kokonaisuudelle elintärkeän
osan. Loisteputki ja vielä tehokkaammin viimeisin innovaatio, led-polttimo,
tehtiin yksinomaan sillä tavoitteella, että niiden valossa nähdään. Valon
ravitsevuus ja terveellisyys eivät olleet minkäänlaisia intressejä.
Kuten astronomi Robert Fosbury, joka on perehtynyt valon eri aallonpituuksien vaikutuksiin, on todennut:
”Led on kehitetty vain tuottamaan näkyvää valoa – se on niiden koko raison
d’être. Se on mahtava juttu, jos olet ainoastaan kiinnostunut näkemään. Mutta jos et, ja olet kiinnostunut myös elämään, se on katastrofi.”
Kun käyttämämme valo keskustettiin, ei mietitty seurauksia. Mutta keskustaminen horjuttaa aina järjestelmän tasapainoa.
Led-valot painottuvat sinisen aallonpituuteen, mikä vailla infrapunan suojaavaa vastinparia aiheuttaa ongelmia. Sinivalo lisää elektronivuotoa mitokondrioissa ja, kuten jo todettua, aiheuttaa hapetusstressiä. Ja mitokondriot ovat kaiken terveytemme perusta. Sininen valo myös tuottaa silmien verkkokalvoille fotokemiallista stressiä. Eristetyssä muodossaan ja väärään aikaan saatuna se yliaktivoi sympaattista hermostoa, nostaen kortisolitasoa ja vaikuttaen dopaminergisesti. Tämä voi johtaa levottomuuteen, keskittymisvaikeuksiin, palkkiohakuisuuteen, ja tätä myöten riippuvuusalttiuteen (osaselitys sille, miksi "ruudut", runsaan sinivalon lähde, koukuttavat). Väärään aikaan ja ilman luonnollista spektritasapainoa saatu sininen valo voi ylläpitää korkeaa verensokeria ja aiheuttaa insuliiniresistenssiä. Melatoniinin eritystä sininen valo salpaa 10-25-kertaisesti verrattuna muihin aallonpituusalueisiin.
Menemättä enää syvemmälle biologisiin yksityiskohtiin, todettakoon että 248 maailman
johtavaa sirkadiaanisen rytmin ja valon tutkijaa on esittänyt
Harvard-professori Martin Moore-Eden johdolla led-polttimoihin tupakka-askin
kaltaisia varoitusmerkintöjä, liittyen ledien vuorokausirytmiä häiritsevään vaikutukseen.
Valoperiferian palautus
Valon periferian palauttaminen on mahdollista. Aloita omalta
kohdaltasi. Hakeudu päivänvaloon kuin keitaalle ainakin, paljasta ihosi auringolle, latki lukseja. Istu tulilla.
Palauta luonnollinen valo arkeesi. Hehkulamppuja kyllä edelleen saa, jos näkee hieman
etsimisen vaivaa.
Valo ei ole vain näkemistä vaan myös elämistä varten.


Kiva että tännekki tulee välillä postauksia, tärkee huomio!
VastaaPoistaHienoa huomata, että sivusi on jälleen aktiivinen!
VastaaPoistaKeinovalo-melatoniini-ahdistus. Gallen-Kallelakin aikoinaan pohdiskeli hehkulampun valoa, miten se tylsistää ihmisen: Kuka jaksaa katsella hehkulamppua niinkuin elävää tulta, luonnollista valonlähdettä.
Hehkulamput silti hehkuivat, niinkuin halpa hehkuviini halvassa kapakassa. Elämää se kuitenkin oli, ei keinotekoista.
Tämän kirjoituksen jälkeen ymmärsin, miksi työhuoneeni on kolkko ja luotaantyöntävä: led valot.
Etsin polttavan hehkuiset kohdevalot tuomaan elämää, ei vain valoa.
Kiitos JarnoK, hienoa pohdintaa!
VastaaPoistaHehkulamppu on varmasti vaikuttanut tylsältä öljylamppujen valossa varttuneelle taiteilijalle. Se on kuitenkin spektriltään lähestulkoon tulta vastaava. Se hehkuu, se on tuliperustainen. Ei mikään sieluton kajo, luonnossa esiintymätön kummajainen.
Työhuoneesi tarvitsee ehdottomasti hehkulamppujen ravitsevaa valoa. Niiden hehku poistaa kolkkouden, ja voimistaa ja suojaa piiriinsä tulleita. Ihmiset tuntevat vetoa hehkulampun tunnelmaan, vaikka eivät tiedostaisi asiaa. Kiinnostaahan meitä myös elää eikä vain nähdä.
Ps. Kohdevaloja eli spottipolttimoita saa tosiaan myös edelleen hehkulamppuina.