Käpylän kummajainen - Kaiken nähnyt Vuoritalo

Talo vuorella, Vuoritalo.

On Aku Ankan kaltaisia ihmisiä. He sompailevat elämänsä halki mittaviakin vastoinkäymisiä kokien, mutta aina tavalla tai toisella selviytyen ja epäonnistumisia pelkäämättä yhä uusia rohkeita suuntia kokeillen. Samoin on rakennuksia, joilla tuntuu olevan tällainen kohtalo. Yksi näistä on keskellä puu-Käpylää kohoava Vuoritalo; Nyyrikinpuistoksi kutsutulla kalliomäellä seisova vaikuttavan linnamainen ja lähes ikkunaton tornitalo, jossa on eleganssia huolimatta sen järkälemäisyydestä. Kun sen on nähnyt kerran, jää siitä mielikuva ainiaaksi alitajuntaan.

Seuraavassa pari kuvaa Vuoritalosta sellaisena kuin se näyttäytyi vilpoisassa kevätillassa.

Taloa lähestyessä tuntuu unenkaltaisuuden väristys. Se vapauttaa innostuksen - mutta ehkä myös kammotuksen.

Talon ensimmäisen käyttäjän vapaapalokunnan kalustohallin ovia. Palokunnalla ei ollut autoa; kärryjä tiedetään "kiidätetyn" miesvoimin palopaikoille.

Pieni kulmaparveke on talon hienoimpia yksityiskohtia.

Takaseinä näyttää keskeneräiseltä eikä ihme, sillä taloon oli tarkoitus rakentaa lisäsiipiä.

Yläviistoon - se on ainoa tapa katsoa Vuoritaloa.

Ennen kuin astumme sisään, kertaamme Vuoritalon tähänastisen tarinan.

Vuoritalo muistuttaa olemukseltaan lähinnä Berliinin, Hampurin ja Wienin sodanaikaisia jättimäisiä ilmatorjuntatorneja. Se rakennettiin kuitenkin 1920-luvun alussa vapaapalokunnalle. Alusta alkaen sillä oli myös funktio palvella seuratalona, minkä vuoksi se oli varustettu näyttämöllä, orkesterimontulla ja kerhohuoneella. Vuoritalo oli koko puu-Käpylän piirtäneen ja Italiasta vaikutteita hakeneen arkkitehti Martti Välikankaan kunnianhimoinen luomus. Talo jäi silti jo syntyvaiheessaan tyngäksi, kun siihen suunnitellut mittavat lisäsiivet eivät toteutuneet rahoitusongelmissa. VPK:n toiminta hiipui toisen maailmansodan jälkeen, sillä Käpylässä oli (ja on yhä) vakinainen palokunta eikä autottomalla vapaakaartilla ollut sen rinnalla juuri mielekkäitä keikkoja.

Vuoritalon seuraava käyttäjäkunta oli maanalaisuudesta voimatekijäksi nousseet kommunistit, (Suomen Kansan Demokraattinen Liitto), joiden kokouksia, iltamia ja vallankumoushaaveita rujo torni majoitti 1970-luvulle asti. Talonmiehen perheellä oli asunto talon kakkoskerroksessa (kukaties punatukkainen Regina-tytär esitti serenadin soittelijoille linnanneitoa äärityylikkäällä parvekkeella). Huussi oli kalliomäellä. Vesijohtoa ja viemäröintiä Vuoritalossa ei ole koskaan ollut. Monesti toiletti on ollut au naturel missä vain lähimaastossa; seikka, jota naapurusto ei ole varsinaisesti juhlinut. Aikoinaan kalliolla oli tanssilava ja kieltolain aikaan Vuoritalon "kahvila" oli suuressa suosiossa. Vuosien varrella rakennuksessa ehti toimia myös ainakin kirkko, suojeluskunta, lastentarha, koulu, balettikoulu, teatteri, autokorjaamo sekä ilmavalvontapiste. On ihmeellistä, mihin kaikkeen keskeneräiseksi jäänyt bunkkerimainen kolossi taipui ja kuinka monenlaisia ihmisiä se veti puoleensa.

Vuoritalon rakentanut kiinteistöyhtiö myi ränsistyneen suojattinsa 1980-luvulla Helsingin kaupungille tuhannen markan hintaan - niin kuitattiin rästissä ollut tontinvuokra. Kaupunki valmistautui purkamaan talon. Sen sai vuokralle kuitenkin punkkareiden Vox Populi -yhdistys ja myös pariinkin otteeseen Käpylä-Seura, joka osoitti haluaan kunnostaa tornista kaupunginosan yleishyödyllisen keitaan. Rahaa alettiin koota suosiota ja mainetta niittäneillä kyläjuhlilla, mutta Vuoritalo oli ehkä isompi pala kuin mitä kukaan oli ajatellut. Vuonna 2002 sen vuokralaiseksi tuli Pääkaupunkiseudun underground-nuorisokulttuuriyhdistys PUNK ry. Talolla oli bändien treenitiloja ja niinkin luotettavan kuuloisen harrasteryhmän kuin Anarkistisen Toiminnan toimisto. Punk-keikkoja soitettiin; irokeesit, niitein varustetut nahkatakit, mustat hupparit, skottiruudut, lävistykset, vihreäksi ja siniseksi värjätyt hiukset hallitsivat tilaa, kunnes kaikki hiljeni vapun 2006 jäähyväisbileisiin. Sen jälkeen Vuoritalo toimi jonkinlaisena varastona ja paloi mystisesti lokakuussa 2010, jo ilmeisesti toiseen kertaan. Se on nyt käytännössä raunio.

Sisällä odottaa rujomman puoleinen tunnelma. Maalaukset ovat pitkälti jo talon punk-kaudelta. Ja on paikka ollut valloitettunakin.

Tutkimusretkeilijä "mustassa kerroksessa". Tunnelma on kuin maanalaisessa kohteessa, vaikka ollaan korkealla tornissa.

Vuoritalon oma vahtikoira ei ole hoitanut hommiaan.

Mystinen iso "kaariovi", jonka ulkopuolella on 10-15 metriä pudotusta kalliolle.

Pääsalissa kiertelee vaivalla nikkaroitu korkea puuparvi portaineen.

Kaiteet on tehty kuorimattomasta rangasta. Ehkä Nyyrikinpuiston lähipuuta...

Näkymä parvelta alas. Oikealla hieman texmex kitsch -tyylisen lautakatoksen jäänteet.

Koska salamavalolla dokumentointi ei anna oikeaa vaikutelmaa tutkimusolosuhteista, tässä maisemia taskulampun kajossa.

Allun muistolle. Kuka hän sitten onkaan, levätköön rauhassa.

Vielä salin korkeaa avaruutta.

Entistä talonmiehen asuntoa tulipalon jäljiltä.

Pyromaanin hävyttömyyttä mustimmillaan.

Kurkistus ikkunasta.

Omistaja Helsingin kaupunki ei meinaa kunnostaa Vuoritaloa.

Vuoritalo on jälleen putoava akuankkamaisesti räpylöilleen, niin ainakin toivoisi. Kaupunki haluaa myydä sen ja hinta olisi kuulemma "nimellinen". Siitä eteenpäin kaikki tuleekin maksamaan maltaita. Asemakaavan muutos on jo pantu vireille, jotta Vuoritalo saataisiin muutettua asuinkäyttöön. Se tuntuu olevan nykyään melkein ainoa keino saada maksukykyisiä remontoijia (vertaa Taivallahden kasarmien tapaus), mikä on surkeaa sinänsä. Loft-asuntorakentamisen toteutuessa Käpylän kummajainen ja naapuruston murheenkryyni olisi viimein kesytetty. Se puhkottaisiin tietysti myös täyteen isoja ikkunoita.

Toteutumatonta historiaa edustaa piirros siitä, millaiseksi Vuoritalon olisi pitänyt kokonaisena tulla:

http://www.mfa.fi/files/mfa/seurantalokuvat/Kuva_24_iso.jpg

Jälkisanat 7.11.2012

Niinhän siinä sitten kävi, ettei rakennuksen tuuri riittänyt loputtomiin. Taannoin uutisoitiin, että Vuoritalo on viittä vaille myyty. Kului noin viikko ja uutisoitiin, että nyt se on ilmiliekeissä ja että palokunta antaa palaa loppuun. Ja nyt kuluneella viikolla 4.11. Vuoritalo purettiin pikapäätöksellä "hätäpurkutyönä", koska se olisi kuulemma voinut romahtaa. Jo vain. Mitähän jos Roomassa olisi ajateltu Colosseumista samoin... No, ainoastaan tulevaisuuteen kiirehtivä aikamme ei odotetusti ymmärrä raunioiden päälle ja nyt Vuoritalo elää enää muistoissa. Niitä muistoja ei tarvitse erityisesti vaalia, koska Vuoritaloa ei voi unohtaa kerran sen nähtyään.

Tornista jäi tulipalon ja purkamisen jälkeen jäljelle vielä tyvi. Tässä se on nähty iltapimeydessä tammikuussa 2013.

Loppunäytöksestä Vartti-lehdessä:

http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/vuoritalo_purettiin_vauhdilla_maan_tasalle-katso_kuvat/