Joutsenet kiersivät saarta toiseen suuntaan. Kohtasimme puolimatkassa.
Suomessa on monta hienoa paikkaa. Mutta jos hienoin yksittäinen neliökilometri pitäisi nimetä, olisi vahva ehdokas Helsingin Vartiosaari.
Luontotyyppien moninaisuus, topografian vaihtelevuus, maisemallinen tasapainoisuus, rakennusperinnön rikkaus ja eheys, yleishumaanit ihmistoiminnot, sijainti suhteessa pääkaupunkiin, vuodenaikaiskiertoon mukautunut asutuskulttuuri, rauha, hedelmällinen perifeerisyys, kompaktius, polkureitistön selkeys, tervehdyttävyys, näköalat - kaikki nämä painavat perusteiden vaakakupissa eikä luettelo ole silti tyhjentävä.
Marraskuisen sunnuntain lyhyenä valoisana aikana kiersimme Vartiosaaren vesitse. Verkkainen venekierros tapahtui myötäpäivään, sillä Vartiosaari toi mieleen stupan, ja niin stupia kunnioitetaan.
Stupa on buddhalaisessa kulttuuripiirissä esiintyvä yleensä kupolimainen rakennustyyppi. Eri osineen se symboloi universumin viittä elementtiä: maata, vettä, ilmaa, tulta ja avaruutta (tilaa); näitä harmonisena ja moniulotteisena kokonaisuutena. Kaikkien stupien sisällä on kallisarvoisiksi miellettyjä objekteja, kuten siunattuja patsaita tai pyhäinjäännöksiä. Kiertämällä stupaa myötäpäivään katsotaan saatavan suurta hengellistä ansiota. Vastaavasti stupan tuhoamisen sanotaan olevan äärimmäisen haitallinen teko, suuren onnettomuuden aihe.
Aasiassa myös pyhiä vuoria ja jokia kierretään niin, että ne jäävät kulkijan oikealle puolelle. Suomessa näin tiedetään kierretyn tapionpöytiä. Miksipä käytäntö ei siis sopisi saarihelmellekin.
Ollaan Jatasalmessa. Noin viiden kilometrin kierros on päättymässä.
Allekirjoittaneella oli hyvä ystävä Christophe Olden-Stegmann (1922-2012). Hän oli todellinen kosmpoliitti, joka aikoinaan pakeni eriävine mielipiteineen Saksan kansallissosialistista hallintoa Etelä-Amerikkaan ja sittemmin työskenteli muun muassa parikymmentä vuotta venäläisen prinssin adjutanttina Pariisissa. Tämä ajatonta sivistystä huokuva runouden siteeraaja ja japanilaisen kyudo-jousiammunnan harjoittaja oli nähnyt maat ja mannut, oli reppuselkäreissaaja vielä kahdeksankymppisenä. Kun retkeilimme kymmenisen vuotta sitten Vartiosaaressa, hän yhtäkkiä pysähtyi kesken kierroksemme ja kostuvin silmin sanoi, että paikka oli lumoavimpia mitä hän oli milloinkaan kokenut. Olkoon tämä marraskuinen kierros siis omistettu myös hänen muistolleen.
Lumettomana uutenavuotena 2009 kuljimme Vartiosaaren sisäosia:
http://esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/2009/01/vartiosaaren-uusi-vuosi-kelirikon-kuvia.html
Vartiosaari on mukana Vuoden luontokirjaksi valitussa Jarmo Niemisen teoksessa Aarresaaret - Helsingin saariston uskomaton luonto (Gummerus). WWF:n nyt 37. kertaa myöntämä tunnustuspalkinto julkistettiin tänään 24.11.2014.
Kiitos mukavasta tekstistä. Kävin itse just tänään saaressa ja ajattelin katsoa netistä myöhemmin mitä infoa ja kuvia saaresta löytyy. Tämä oli ensimmäinen linkki, jota klikkasin. Hauska sattuma että olen itsekin reppureissannut ympäri aasiaa ja tutkinut Buddhalaisuutta ja muita ns. viisaustraditioita.
VastaaPoistaTämä saari on myös meikäläisenkin mielestä Helsingin arvokkaimpia/arvokkain paikka. Onneksi on nyt suojeltu. Tämähän yritettiin kaavoittaa laajempaan asumiseen mutta onneksi ei onnistunut.
Yritin etsiä saaresta tuoreita "trametes versicolor" -sieniä, englanniksi "turkey tail", mutten löytänyt kuin potentiaalisia vanhentuneita yksilöitä. Tämä sieni (vai onko kääpä kun kasvaa lahoilla puilla?) on löydetty käsittääkseni hiljattain ja on kuulemma mm. tehokas keuhkojen parantaja. Toimii mm. jopa keuhkosyöpään.
Muita sieniä ja kääpiä näytti vielä tähänkin aikaan löytyvän. Metsässä kävellessäni tuntui olevan todella hiljaista eläinten suhteen mutta tonttukirkon kohdalla, pienen "rukouksen" jälkeen eläinten ja luonnon puolesta (vaikken ole kristitty tai mikään muukaan), erinäisiä lintuja alkoi näkymään. Tiaisia, rastaita, käpytikka ja muutama pikkulintu, jonka lajista en osaa sanoa, tuli hyppelemään oksille melko lähelle muutamassa eri paikassa.
Olin useamman tunnin saaressa ja koko saarellaoloaikana en nähnyt kuin kaksi muuta henkilöä. Ja saaren kiertävällä kävelypolulla oli muutamissa paikoissa hämähäkin/toukanseittiä, joka ulottui polun yli. Eli omituisen hiljaista tuolla on ollut kävijämäärien suhteen.
Suurkiitos monisäikeisestä kommentista, joka kasvoi eloisan retkikuvauksen mittoihin.
VastaaPoistaHienoon aikaan vuodesta olit saaressa, ja otaksun että kulku salmen ylitse tapahtui jonkinlaisissa kelirikko-olosuhteissa. Jokaisesta käynnistä Vartiosaaressa voi onnitella, mutta tästä erityisen painokkaasti.
Mainitsemasi sieni on tosiaan kääpä, silkkivyökääpä. Sen lääkinälliset ominaisuudet on uusi tieto. Pitääpä kulkea silmät auki, jos tuota näkyisi. Vartiosaaressahan on edustava lehtomainen ranta(terva)lepikkö, joten kääpä voisi hyvin siellä kasvaa.
Toivottavasti uusi ystävyytesi saaren kanssa jatkuu ja syvenee.