Kultajuuren kannoilla

Hoi etsijä, kultajuuri on täällä!

Lapin kasviston kuninkaallisiin lukeutuu maksaruohoihin kuuluva monivuotinen ravinto- ja lääkekasvi ruusujuuri (Rhodiola rosea). Kohtuullisen helposti sitä tapaa ainoastaan Käsivarren suurtuntureiden alueella, missä se milloin loimottaa teräväsärmäisen vyörysorakon keskellä, milloin roikkuu yksinäiseltä kalliohyllyltä tai - kuten usein - helottaa vilkasvetisen puron tai joen partaalla. Ruusujuurta tavataan joissain määrin myös muun muassa Muonionjokivarresta ja Utsjoen luoteisilta tuntureilta sekä niukkana erillisesiintymänä Pudasjärveltä. Etelämpää sitä ei löydy - ellei sitten puutarhakasvina.

Kautta arktisen maailman sekä muun muassa Keski-Aasian vuorilla, Alpeilla, Islannissa ja Iso-Britanniassa esiintyvä ruusujuuri on eksoottisella tavalla mehuisa ja värikylläs. Äärimmäisen kylmän ilmanalan sijasta sen voisi myös hyvin sijoittaa mielessään trooppisille leveysasteille. Useissa kielissä "kultajuureksi" kutsuttu kasvi antaa itsestään ystävällishenkisen ja kutsuvan vaikutelman. Tälle on oma perusteensa. Kasvin lehdet sopivat sellaisenaan syötäviksi ja sen ruusumaisesti tuoksuva juuri - josta siis meikäläinen nimi - on arvostettua rohdosainetta.

Ruusujuuri auttaa tutkitusti selviytymään niin fyysisestä kuin psyykkisestä kuormituksesta. Kokeet rotilla vahvistavat sen stressiä peittoavaa vaikutusta ja ihmiskokeet osoittavat sen tepsivän masennukseen. Se virkistää, parantaa keskittymiskykyä ja on lemmenrohdon maineessa. Tiettävästi ruusujuuri - jota markkinamiehet kutsuvat "Pohjolan ginsengiksi" - on niin sanottu adaptogeeni, eli mukautuu jeesaamaan elimistöä juuri kulloinkin tarvitulla tavalla. Kautta aikain se on ollut kovaa kamaa Siperian ankarissa oloissa ja legendan mukaan myös viikinkien energisyyden eräs salaisuus.

Tässä kuvaraportissa diggaillaan ruusujuurta sen luontaisilla esiintymispaikoilla Käsivarren perukoilla. Kasvia emme raaskineet maistiaista enempää kerätä, mutta intoa piisasi näinkin. Pienet löydöt johtivat suurempiin, sillä kasvi tuntuu säännöstään löytyvän paikoilta, jotka ovat hienojenkin keskellä hienoimmat.

Tunturimaan sumuiset aamut tervehtivät ruusujuuriretkikuntaa.

Rehevä tunturikoivikko ei ole todennäköinen paikka löytää karumman maannoksen asukkia. Täytyy nousta ylemmäksi, paljakalle.

Tällaiset raikkaat tunturivirrat ovat liepeiltään potentiaalisia kasvin löytämiseksi. Joskus se kasvaa jopa vedessä.

Biotooppi alkaa vaikuttaa jo oikein lupaavalta.

Rinne on täynnä valuvaa vettä - ja seassa pilkottaa jotain keltaista...

Ruusujuuri eikä mikään muu!

Kun jäljille on päässyt, alkaa lajin edustajia löytyä yhä enemmän.

Tässä yksilössä keltainen kukinto on jo tuleentumassa punaiseksi.

Ruusujuuri kaveraamassa vaivaiskoivun kanssa.

Kostea pajukkokin käy kasvupaikaksi.

Valtava kivi on haljeta napsahtanut. Ääripohjoisen alastomissa oloissa monet geomorfologiset prosessit ovat vahvasti näkyvillä.

Suoniitty pilviin peittyneen tunturin juurella - ja jo tuttu näky!

Pala ruusujuuren juurta esiin kaivettuna. Tunturikasveilla eräs selvitymiskeino on se, että suurin osa kasvin biomassasta on maan alla ja ruusujuuri on valinnut tämän strategian. Kasvin lääkinnällinen teho on siis juuressa. Myös maku on lääkemäinen, ei silti paha.

Kulku paljakalla jatkuu jälleen erästä kohisevaa uomaa seuraillen.

Yksinäisellä mietiskelytörmällä voi aavistella oikeaa suuntaa.

Mustuvapaju on paljakan ainoa puumaiseksi kasvava puu. Se muistuttaa omenapuuta hahmoltaan. Näky on kumma maisemassa, jossa koivukin on vain maata nuoleva pieni varpu, vaivaiskoivu.

Lyhyt kesä on vihertänyt tienoon ympärivuorokautisen auringon lietsomalla kiihkolla. Mutta missä olisi ruusujuurta?

Jokikanjonia yhä ylöspäin.

Pakkasrapautuminen tekee täällä kivestä silppua.

Jääleinikki ei viihdy alle 700 metrin korkeudessa. Se on maailman pohjoisin ja Euroopassa korkeimmalla kasvava kukkakasvi, todellinen arktinen aatelinen, mutta ei kuitenkaan hakemamme.

Kultaa näkyvissä!

Louhikkohylly näyttää äkkiseltään karulta, mutta tarjoaa dolomiittipitoisena kalkkitankkausta.

Englantilaiset tuntevat ruusujuuren muun muassa Aaronin sauvana ja kuninkaan kruununa.

Jälleen yksi kasvusto, joka on kuin taideteos maisemassa.

Ja vieläkin runsaampi.

Tässä jos missä koittaa ruusujuuriekstaasi.

Vielä viimeinen vilkaisu kalliopuutarhaan.

Tunturissa tämäkin on mahdollista: nähdä sateenkaari ylhäältäpäin.

Tutkimusretkemme Käsivarressa jatkuu tätä kirjoitettaessa. Vuoden 2009 retkestä löytyy raportti tämän linkin takana:

http://esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/2009/08/kasivarren-ylipera-kylmaa-kukkia-ja.html