Hakkuuaukeataloja ja ramppeja taivaaseen - martaan retkihetkiä

Minne tällainen ramppi vie? Se vie taivaalle ja tyhjyyteen, ja on hyvä siinä.

Marraskuun viimeisen päivän Antti-myrsky syöksi lumen maahan miltei vaakatasoisena viivana. Ja yhä uudestaan on valkoista vaippaa sen jälkeen laskostettu. Niin arvet kuin hymykuopat ovat maisemakasvoista peittyneet. Raadeltu raiskio ja huikaisevin keto ovat nyt yhtäläisiä, tyynessä salaisessa unessa. Eroavaisuuksia tasoittaa vieläpä miltei ympärivuorokautisesti jatkuva yö.

Pihamaansa kinoksia lapioiva katsoo vakavan mietteliäänä kattoja. Tuleeko tästä jälleen suunnattoman lumitaakan talvi? Sellainen rasittaa kunnossakin olevia rakennuksia, mutta moni hylätty ja heikentynyt katto rojahtaa ja tölli tuupertuu lopullisesti jokaisena runsaslumisena talvena.

Seuraavassa kuvakatsauksessa näemme eräitä Uudenmaan ja Kymenlaakson hiljaisia taloja ja maisemia sellaisena kuin marraskuu ne vei alkaneeseen talveen, äänettömään koitokseen. Japanilaisen zen-buddhalaisuuden piirissä tavataan perinne, jonka mukaan saattajan on odotettava kunnes saatettava on kokonaan kadonnut näköpiiristä. Hieman tämän ideaalin hengessä katsoimme näitä ihmiskätten jälkiä, joita emme ehkä enää koskaan näe. Saattovartion palkitsi koruttoman kauneuden ja sakeana nousevien tarinanpalasten läsnäolo. Seuraava sana oli oleva valkeuden.

Talo näyttää ihan käyvältä, kunnes sen ylitse pyyhkäissyt katse palaa takaisin kattoon ja mieli sanoo: "O-ou!"

Kotoa on lähdetty sellaisella kiireellä, että teepannu on jäänyt portaille. Siinä on vielä jäätynyttä teetä - tai ainakin sitä muistuttavaa lietettä.

Heti porstuaan käytyä selviää, että taloon ei ole mitään asiaa. Vaikka taivas ei romahtaisi niskaan, rintamamiestalon kaltoin kohdeltu yläkerta voi moisen tempun tehdä.

Ovelta saattoi silti kurkistaa sisään. Keittiö on jäänyt kalustetuksi.

Ulko-oven punainen ikkunapleksi antoi lumotun sävyn marrasmetsälle.

Klassikkotermari.

Fiat Ritmo ja lumikola pitävät yhtä.

Aika putosi päälle ruskein palasin.

Itse tehdyssä lintulaudassa on jopa räystäskourut. Milloin tarjoilu mahtoi päättyä? Nyt siementen sijalla on havupuiden kariketta.

Maalaamaton navetta istuu sulavan vaatimattomasti martoon maahan.

Tehtyään työnsä isäntä oikaisi selkänsä ja työnsi höylän sille tarkoitettuun koloon liiterin seinässä.

Terän kumma leposija.

Kuvastin.

Aukkohakkuun telaketju-uria seuraamalla saapuu yllättäen pihapiiriin.

Täälläkin kerran elettiin ja kuoltiin.

Kuihtuneet japanintatarit ropisevat tuulen noustessa; kohtalaisella tuulella kuin puurännissä juoksevat kahvinpavut, navakalla kuin uhitteleva kalkkaro.

Kaikessa on korutonta tarkoituksenmukaisuutta.

Dörtsi ei ole bosessa, vaan kutsuvasti lukitsematon.

Prioriteettien ykkönen. Ilman kunnollista tulisijaa ei taloa voinut ennen ajatellakaan.

Kun vaeltaa tarpeeksi syrjäiseen paikkaan voi nähdä tällaisen villin lännen tyyliä olevan agraarituulimyllyn. Se on valituksensa jo valittanut.

Pohjoisrinne kasvaa sankkaa metsää. Sinne unohtunut tölli katoaa kesäisin täysin viherseinän taakse.

Mättäikön säilyketölkki vie ajoituksen markka-ajalle, mutta ei silti kovin pitkälle menneeseen.

Tölli on tyhjää täysi ja sen hautarauha häpäisty tuhoiskuin.

Jälleen pienissä yksityiskohdissa puhuu arjen arvokkuus.

Pihavaja niiaa kohti pohjoisrinnettä, johon se hiljaa katoaa.

Kaamospäivän päätös tulee äkkiä.

Kymenlaakson nurkilla alkaa tietty itäisyys puhua - ja nostalgikkojen kielessä tämä on ymmärrettävä silkkana kohteliaisuutena.

Avointa itäisyyttä. Lakkautettu motelli on hämärä kuin marraskuun sumu.

Loviisan Valkoon johtava rautatie.

Loviisan 1970-luvun alussa suljettu sisääntuloväylä ja sen kupeen hylätty kartonkitehdas.

Kiitorata ylös...

... on mutkainen kuin meanderoiva joki...

... ja päätyy tyhjyyteen. Minne ramppi ennen veikään, on entinen todellisuus kaikonnut. Samalla on erikoista, että rampin on annettu jäädä uuden rakennuksen seinänaapuriksi.

Rampistolla on myös maanalaisia osia...

... ja siellä muun muassa haudattuja autoja.

Tällä osuudella ratakävely sai lopun, koska vesuria ei ollut tullut mukaan.

Kotkan aseman vieressä on jotain tuttua. Kivikukko, sodanaikainen kumpareeksi naamioitu bunkkeri, joka olisi ottanut aseman tehtävät jos varsinainen asema olisi tuhoutunut. Vastaavaa olemme ihailleet Oulussa:
http://esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/2009/09/oulun-uhattu-kivikukko.html

Jopa lehtien kuihduttua kukko on täysin kasvillisuuden naamioima.

Kylmien vetten aika.

Ollaan tultu tontille, jonka omenasato jäi korjaamatta.

Kalustoa teille ja laineille.

Peugeuot...

... on näköjään ollut niin sanottu piilofarmari, kun siinä on tällainen epämukavuuden maksimoiva takapenkki. Lainrustaajan outoa sadismia oli, että pakuksi rekisteröidyn farmarin takapenkin selkänojakulman piti olla 90 astetta ja pehmusteen enimmäispaksuus viisi senttiä.

Fordin kuormuri vaikutti tarkemman tutkailun perusteella olleen eläintenkuljetusauto.

Muutakin irtainta kojetta oli maastoon mätetty.

Varastorakennuksella on huiskeutta.

Sisällä salliva seisahdus. Täällä ei enää kiirehditä ja suoriteta. Oleminen riittää, mutta sekään ei kanna ikuisuustuomiota harteillaan.

Leposävyjä.

Ei uskoisi, että nämä kaikki rakennukset ovat hylättyjä kuin ojanpohjan kenkäraasu.

Tatar jälleen, mutta soinniltaan vaienneena kuin seuraavana päivänä alkavan talven aavistaen.

Tästä lauloi Jukka Kuoppamäki DDR:ssä Rostockin iskelmäfestivaaleilla: "Laudat eessä ovien".

Jälleen ue-lintulauta. Käytännöllisyydestä on vaikea sanoa, mutta omaperäisestä designista tulee kymmenen pistettä ja papukaijamerkki.

Säilöntäkaappi.

Riemunkirjava varjostin kompensoi seittistä sisäkattoa.

Miksi tämä styrox-kasa on sammaloitunut?

Joltakin jäi 1970- tai 1980-luvulla tiilitalo kesken.

Eristymateriaalit ja puutavara makaavat rungon suojissa.

Fillari ja renkaat tulivat myös suojiin. Sitten tapahtui jotain.

Talo on heinittyneellä hakkuuaukealla.

Jopa tukit ovat jääneet korjaamatta.

Keskeneräisyyden palapeliä.

Tässä olisi ollut piha keinuineen ja istutuksineen.

Elämä voitti, sittenkin.

Yhä sama pihapiiri. Verstas näyttää kasvaneen pala palalta.

Erikoinen "valvomo" ja sälän paljous.

Ehkä asiat olivat joskus hyvässä järjestyksessä.

Lattialla on melkoinen kulttuurisedimenttikerros.

Hohdokkuutta pintaan ja lupauksia pintaa syvemmälle.

Tie yläkertaan.

Yksinkertaista.

Oy Hissihuolto Ab Helsingistä valmisti Sähköpaimen Ollin.

Leiskahdus ruskaa 27. marraskuuta.

Hakkuu on paljastanut metsämajan.

Iso kuusi on kaadettu pari metriä tönöstä, mutta uudet ottavat sen helmaansa.

Tiainen pyrähti tämän seinän sisästä.

Joku kutoi oveen perhoskoristeet.

 Keltainen uimarengas ja punaiset keittiökalusteet.

Nurmesniemen pannu vie vuosikymmenien taa

Lätsä suojasi paarmoilta marjassa.

Elefantteja verhossa.

Rushia ja Sagaa kopioitiin c-kasetille 3. elokuuta 1983.

Jäniksillä tulee olemaan ruokapöytä näiden rankojen kuorissa.

Kaikki on valmista, sanoo maa.