Kellokosken torkkuva ruukki

Ruukin voimalaitoksen torni suorastaan sähisi tulevaisuudenuskoista virtaa.

Älä heitä kirvettäsi järveen
vaan lähetä se uudelleen terästettäväksi meille
jolloin siitä tulee kuin uusi.

Näin mainosti aikoinaan Kellokosken tehdas Oy - Marienfors Bruk Ab, osoitteenaan yksinkertaisesti "Järvenpään asema". Jälleenrakentamisen ja uudisraivauksen Suomi eli pula-aikaa ja olosuhteiden pakko ajoi esineiden elinkaaren maksimoimiseen. Ruukki kukoisti, siellä oli kolmisensataa työntekijää, jotka elivät yhteisössään "kuin valtiossa valtiossa"; asunnot, kirjastot, kirkot, koulut, kaupat, pesutuvat, saunat, palokunnat, kulttuuririennot, peruna- ja hautuumaat - ne olivat kaikki tarjolla firman puolesta. Vuonna 1963 monen työntekijän sydänalassa häilähti epävarmuus, kun vuodesta 1795 toiminut ruukki sai uuden omistajan, Fiskars Oy:n. Tuotanto ruukilla kuitenkin jatkui, toistaiseksi, mutta 1980-luvulle tultaessa pantiin lappu luukulle. Viimeisten vuosikymmenien hittituotteita olivat Kellokosken maitotonkat ja alumiiniset Kello-veneet, jotka molemmat tunnettiin ympäri Suomea.

Nykyisin Kellokosken ruukki on unelias, vaikkakaan ei täysin hiljennyt paikka. Siellä on vuokralla erilaisia hanttipajoja, kerhohuoneita ja kuppilakin. Tyhjyyttä kumisevaa ja ruohoon peittyvää tilaa on sitäkin. Mikä on se haltija, joka on tuprautellut trendi- ja kukoistuspulveria joidenkin ruukkien, kuten Fiskarsin ja Ruotsinpyhtään, ylle - ja jättänyt toiset harmaasävyiseen unodukseen, kauas turistibussiruuhkista? Kuka tietää, mutta hän on joka tapauksessa liihoitellut Kellokosken ohi, vaikka se on Suomen ruukeista lähimpänä Helsinkiä - runsaan 40 kilometrin päässä. Kellokosken ruukkialue ei rohkaise satunnaista fiilistelijää porteistaan sisään, vaan katselee tätä hieman kulmiensa alta ja haluaisi mielellään olla rauhassa. Antoisa retkikohde vanha teollisuuskeskittymä joka tapauksessa on, pienuudestaan huolimatta sen tunnelma on Suomen ruukkien särmää kärkeä.

Hiljainen teollisuuskuja edustaa klassista ruukkitenhoa.

Jotain "täysiä" on lastattu tähän.

Tehdasalueen säilyneet rakennukset ovat pääsoin 1890-1930 -luvuilta. Tämä funkistalo on tuoreimmasta päästä.

Täällä ei myydä design-tuotteita eikä cappucinoa.

Ruukin raittia loppukesän päivänä.

Voima torneineen. Näyteikkunassa mainostetaan ruukin historiaa esittelevää näyttelyä; se tosin oli jo elokuussa 1995.

Patoaltaan tienoota. Vasemmalla kurkistaa yksi Kellokosken mielisairaalan rakennuksista. Laitokset ovat kaksi välitöntä rajanaapuria.

Hieman teollisuusalueesta syrjässä oleva kirkko (vuodelta 1800) on ruukin ainoa tiptop-kuntoon puleerattu rakennus. Nykyinen asu on peräisin vuoden 1930 korjauksesta.

Näkymä koskelle.

Tehdassaleissa hyödynnettiin luonnonvaloa.

Koski alhaalta.

"Jätteen heittäminen jokeen irtisanomisen uhalla kielletty."

Näin pittoreskin satukirjamaista estetiikkaa ei Suomessa yleensä enää kohtaa.

Ruukin tuorein rakennus. Autot ovat ralliviritelmiä.

Luonto valtaa kulkutiet.

Edullista toimitilaa isoillekin proggiksille.

Datsun sadesuojassa.

Lopuksi voisi kysyä, mitä ruukit oikein olivat. Miten ne erosivat muista teollisuusalueista? Geologinen tutkimuskeskus tarjoaa hyvän yhteenvedon ruukin määritelmästä
(http://www.gsf.fi/aineistot/kaivosteollisuus/RUUKIT.htm):

1. Ruukit olivat aikansa metalliteollisuutta.

2. Ruukit olivat yksityisten henkilöiden tai sukujen omistuksessa, ja siten ruukkien historiaan liittyvät kiinteästi omistussuhteet ja omistajien tai omistajasukujen vaiheet. Tämä asia tulee esille myös tarkasteltaessa kaivoslain mukaisten valtauskirjojen hakijoita.

3. Ruukit käyttivät raaka-aineenaan joko vuorimalmia, josta huomattava osa tuotiin laivalla Ruotsista, tai lähialueen järvi- ja suomalmeja.

4. Ruukkiteollisuuteen liittyi yleensä suuri maa- ja metsäomistus, ja siten metsän käyttö hiilen hankintana oli ruukkien toiminnalle ensiarvoista.

5. Ruukit sijoittuivat aina koskien varrelle, ja siten virtaava vesi oli käyttövoimana saatavilla.

6. Useiden ruukkien yhteydessä oli malmin sulatuksen sekä raudanvalmistuksen ohella manufaktuuriteollisuutta ja viimeiseksi mainitusta on tullut uuden ajan tuotantomuoto.

7. Ruukkien ympärille kehittyi omavarainen yhdyskunta, joka nykyään on ollut sosiaalisen tutkimuksen kohteena.