torstai 17. helmikuuta 2011

Ympyrätalon tyhjää myyvät kioskit

Saisiko olla merirosvorahoja, rivi lottoa, pilsneri tahi nakkeja? Niitä ei enää täältä saa, mutta lasipinnoista sopii peilata kampaus kuntoon maksutta.

Joskus keskeiselle ja kalliillekin paikalle kaupunkia saattaa "unohtua" jokin tarpeeton rakennus, rakennelma, laite, kadunkaluste tai laitos, joka seisoo tyhjillään tai muuten käyttämättömänä vuodesta toiseen. Purkuhanakassa ja huippuhintaisten neliöiden Helsingissä tämä on erityisen harvinaista, mutta Hakaniemen Ympyrätalon takaa löydämme kiintoisan esimerkin. Siellä olla möllöttää saman katoksen suojaamana kolme kioskia, jotka ovat olleet vuosikaudet tyhjillään.

Estävätkö nykystandardit - kioskissa pitää ilmeisesti olla suihkut ja ties mitkä sosiaalitilat - rakennuksien käytön vai mistä on kyse? Ainakaan allekirjoittanut ei muista nähneensä kioskeissa eloa kuin joskus tyyliin Kekkosen päivinä. Kioskien ympäristö oli jo silloin varsin nuhjuinen paikka, jossa luuhasi karskia porukkaa ja vibat olivat sen mukaiset. Edelleen pari vuotta sitten samainen Ympyrätalon tausta oli kovan denamestan maineessa ja kioskit toimivat jengin käymäläseinustana ja sadekatoksena. Talvella kun juopot kokoontuvat muualla, ovat kummituskioskit ja niiden takainen alue omituinen kuollut saareke kiireisen elämänmenon keskellä. Kioskit saavat olla sijoillaan, ja hyvä niin - niissä on kiehtovuutensa ja niiden tyhjyydessä sanomaa (jatkotutkimukset voi aloittaa vaikkapa Kimmo Pasasen kirjasta Tyhjyys itämaisessa taiteessa ja ajattelussa, Teos 2008). Mistään avarakatseisesta ja rennosta röttelösuopeudesta niitä ei ole tokikaan säästetty, vaan koska ne ovat arkkitehtuurisesti oleellinen yksityiskohta Ympyrätalo-luomuksessa.

Kioskin ikkunat on tökerösti peitetty. Kulahtanut ja likainen metallipinta sopii totaalifunktionalistiseen muotokieleen.

Puupaneloitu sisäkatto osoittaa, että tästä yritettiin oikeasti tehdä hieno. Kattoon on upotettu pyöreät valaisimet, minkä lisäksi katoksen alalaitoja kiertävät yhtenäiset nauhamaiset valaisinpinnat. Viimeinen asia mitä kioskeista on "myyty" onkin itse asiassa valo; marraskuussa 2008 Nina Joonika Kaukoranta valaisi kioskit sisältä vaaleanpunaisella valolla Valon voimat -tapahtuman valoinstallaatiossa Usko, toivo, rakkaus. Yhdellä "valohoitokioskin" luukulla oli myös ihqu sydänkuvio.

Ympyrätalon kioskit edustavat samaa futuristista ja teknologiauskoista optimismia kuin isoveljensä. Alunperin niihin liittyi oma ajokaistansa, ne siis tehtiin autokioskeiksi. Valmistuessaan vuonna 1968 autokuume oli kuumimmillaan ja valmistui myös liikennesuunnitelma Helsingin keskustaan raivattavasta moottoritieverkostosta (Smith & Polvinen). Olivatko Ympyrätalon kioskit Suomen ensimmäisiä lajissaan, jotka oli suunniteltu kaarasta asioitaviksi? Ehkä olivat - tai sitten ei, sillä samana vuonna valmistui porilaisten omaan kaupunkiin Poriin myös autoilijoille suunnattu nakkikioski.

Suomessa autokioskeja alettiin kutsua viimeistään 1990-luvulla nimikkeellä drive-in, mikä hieman särähtää korvaan. Jos hienoja enkku-termejä halutaan lainata, niin niitä kannattaisi käyttää oikein. Ei Suomen autonakkikioskeille ajeta mihinkään sisään, vaan ne ovat drive-through (eli drive-thru) tyypin paikkoja, joissa jonotetaan autolla luukulle ja jatketaan eväät saatua sen ohitse. Drive-in -paikassa pysäköidään haluttuun kohtaan ja asiakaspalvelija tulee auton luo - tai aletaan katsoa leffaa niin kuin amerikkalaisista filmeistä tiedämme.

Kioskien katoksen kaari kulkee samassa linjassa Ympyrätalon kanssa. Autokaista on nykyisin rauhoitettu jalankulkijoille. Taustalla Kallion virastotalo, jonka fatta on yksi seudun tärkeitä kiintopisteitä.

Heikki ja Kaija Sirenin luomus katsoo jälleen kirkkaasti tulevaisuuteen, kun asbestipommin peruskorjaukseen upotettiin 30 miljoonaa euroa. Arkkitehdeille kaikin mokomin vapaat kädet visioidensa piirtämiseen, mutta eikö olisi moraalista kieltäytyä työstä, kun oman rakennuksen alta aiotaan hävittää laadukkaampia taloja ja kaupunkikuvaan leimallisesti kuuluvaa rakennusperintöä? Ympyrätalon kohdalta purettiin useita kauniita puutaloja ja pari komeaa kivitaloa, muun muassa Gustaf Estlanderin niin kutsuttu Wendtin talo (1903). Monilla 1960-luvun hulppeiksi käyntikorteiksi aioituilla liikerakennuksilla tuntuu jostain syystä olevan "paha karma"; vaikka ne sijaitsevat keskeisillä paikoilla, ne eivät saa kummoisia vuokralaisia tai elävät suorastaan kituelämää. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi niin sanottu Metallitalo, "uusi Heimola" ja Kansan talo. Ympyrätalo on saanut sentään remontin jälkeen muun muassa Alkon, S-marketin ja Tiimarin käyttäjikseen.

Ympyrätalon kioskien eräänlainen henkinen sukulainen on Alvar Aallon niin sanottu Erottajan paviljonki: vihertäväksi hapettuneesta kuparista ja lasista koostuva sisäänkäyntirakennus, joka rakennettiin alkujaan pommisuojan porrashuoneeksi 1951. Kadun alla olevassa tilassa oli pitkään nuhjuisia kioskeja. Muistan kerran erään ystävän luonnehtineen luolan atmosfääriä, että "se on sellainen, johon mennään jos ostetaan pornolehti". Helsinki suojeli Erottajan paviljongin 2006 - onhan se itse mestarin kynästä. Nykyisin rakennelma palvelee tylsästi parkkihallin sisäänkäyntinä.

8 kommenttia:

  1. On tosiaan aikamoinen mysteeri miten nuo kioskit ovat jääneet autioiksi, sijaitsevat kuitenkin paraatipaikalla. Luulisi edes jotain vaihtoehtoista käyttöä löytyvän.

    Lämmin muistikuva viime keväältä: on ensimmäisiä kuumia kevätpäiviä. Viisi sammunutta rantojen miestä viereisen sodan ajan naisten muistomerkin portailla. Ratikka jatkaa porhallustaan ohi ja harmittaa kun en ehdi ottaa kuvaa. Seuraavana päivänä hymy on mairea kun löydän kuvan tilanteesta ilmaisjakelulehdestä.

    Enää ei kestä kauaa kun tuo aika vuodesta on taas täällä. Tuuli on vielä kylmä, mutta auringonpaiste lämmin. Ensimmäinen terassiolut maistuu kovin hyvältä.

    VastaaPoista
  2. Muistelen, että Ympyrätalon kojuissa oli 60/70-luvuilla autoilijoille tarjolla pankkipalveluita. Käyttötarkoitus sopisi yhteen kioskien laadukkaan sisustuksen kanssa. Aivan varma tästä en kuitenkaan ole. Itse en niissä asioinut. Sen sijaan asioin kyllä useastikin Arkadiankadulla OKO:n pääkonttorin sisäpihalla olleessa autopankissa.

    Mappe

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista molemmille.

    Onpa erikoista kuulla tuollaisesta autopankista, siinä on todellakin oltu futuristisella asenteella liikkeellä. Ja yksi on varmaa: rahoja ei ole voitu jättää yöksi noihin kopperoihin.

    Amerikassa voi tiettävästi mennä naimisiinkin vastaavaan tyyliin autovihkimössä.

    VastaaPoista
  4. KOP:n teettämässä 1960-luvun lyhytelokuvassa Ympyrätalo esitellään talon rakennusvaiheita ja sitä, miten hienot tilat talossa olivat. Esittelyssä on mm. autotalli, toimistotilat, pankkikonttori sekä pankkikonttorin drive-thru palvelupisteet kiireisille autoilijoille. Juuri näiden kioskien edessä elokuvassa joku nostaa tililtään rahaa kätevästi ajamalla muistaakseni Ford Anglialla suoraan pankkitiskin viereen.

    VastaaPoista
  5. Tässäpä KOPin autopankkipalveluita mainostava mainos:
    https://www.youtube.com/watch?v=EQk2BM7-2r4

    VastaaPoista
  6. Kiitos, herkullinen pala historiaa.

    Jossain vaiheessa joku varmaan tuli myös ajatelleeksi autopankin riskejä. Olisi meinaan harvinaisen kätevä pikaryöstöön...

    VastaaPoista
  7. Kiitos kommentoijalle arkistopätkästä! Nythän nämä nousivat taas otsikoihin, kun kioskeille todella suunnitellaan käyttöä. Minulla on sellainen mielikuva, että 1990-luvulla olisi ollut nakkikioskia, kun asuin lähellä. Mahdanko muistaa oikein? Drive-in-pankkeja on ollut muuallakin, ainakin Turussa sellainen on ollut KOP-kolmiossa.

    VastaaPoista
  8. Itse en nakkikioskia muista, asuin niin ikään 1990-luvulla lähistöllä. Mutta on se silti mahdollista, olisivathan kioskit toki omiaan autogrillikäyttöön.

    VastaaPoista