Hetki ennen kaikkoamista.
Biologisena lajina ihminen havittelee palkintoa. Joko uurastuksella ansaittua tai - jos suinkin mahdollista - mannana taivaalta putoavaa. Seuraavassa kuvakatsauksessa kohtaamme kaksi unelmien täyttymyksen esikartanoa. Niitä ei ole enää olemassa; ne katosivat pian kuvien ottamisen jälkeen, toinen kesällä 2014 ja toinen kesällä 2015.
Ensimmäinen kohteistamme oli räntäsateisen arjen hyvä haltija, lohdun tuoja ja jokapäiväisen leivän jakaja. Tämä entinen aatelinen päätyi monen sukulaisensa tavoin mierolaiseksi. Yhä räikeämpää pintakiiltoa vaativa aika ei enää arvostanut sen vähäeleistä arvokkuutta ja kohtuutta. Se rappioitui ja keräsi arveluttavaa seuraa ennen kuin joutui väijytykseen ja nitistettiin.
Jälkimmäinen kohde oli luonteeltaan kameleontti. Se osasi mukautua moneksi. Hetken aikaa se oli rikkonaisista ja resurssijanoisista kaukopiireistä vaeltaneiden toivomuslähde, jolla saattoi lunastaa mahdollisuuden lapsen tilaan palaamiseen. Se ennakoi käänteentekevää kansainvaellusta, sivilisaation tuuliajoa ja yhteiskunnan hajaannusta. Se todisti myös illuusiottomien kurtisaanien kylmää hehkua, pakkasilloissa väreileviä haaremikangastuksia. Kesäöissä se soi kuin kannel ja norjat koivut peilautuivat valkeina sen ikkunoista. Satumaata se lupasi lupaamasta päästyään, mutta varoitti myös katkerista pettymyksistä. Yölinjojen vähäsanaisille miehille sen tyynyt olivat aina pehmeitä.
Kuljemme ensin Helsinkiin, Maunulaan. Ilmestymme 1950-luvun rivi- ja kerrostaloalueelle Keskuspuiston kuusikoista, taimenpuroa seuraten. Näemme jotain häikäisevän valkeaa. Rakennuksessa on temppelimäisyyttä, mutta toisin kuin oikea temppeli se on matalaotsainen. Siinä ei ole tornia, ei pyrkimystä ylös. Se istuu kuin harkko savessa; onko se aitoa kultaa? Se tuntee maalliset tarpeet ja vastaa niihin. Kuitenkin se on rajattu mellakka-aidoin. Se on enää kuori. On käsillä sen viimeinen kevät.
Maunulan vai Suursuon ostoskeskus? Kumpaakin nimeä käytetään, mutta samasta rakennuksesta on kyse. Se valmistui 1962. Ihmiskunta oli käynyt edellisenä vuonna ensi kertaa avaruudessa. Oltiin uudessa ajassa. Kaikki muuttuisi, vanha hylättäisiin. Ostoskeskus yhdisti markkinapaikan ja kyläkaupan parhaat puolet, ja teki sen momosti (modern and modest). Aniharvassa olivat ne onnekkaat taajamat, jotka ostoskeskuksena saivat. Ostarit olivat selkeälinjaisia ja hohtavia, pelkkää upeutta. Kuka olisi uskonut, kuinka nopeasti ne nuhjaantuisivat ja kävisivät kartetuiksi.
Jatketaan toisaalle, Varsinais-Suomeen.
Pari kilometriä Suomusjärven kirkonkylästä pohjoiseen on Syvälampi. Pieni idyllinen järvi antoi nimensä motellille, joka nousi 1983 Helsingin ja Turun välisen maantien laidalle. Sijainti Suomen vilkkaimpiin kuuluvan valtaväylän laidalla, melko tarkalleen kahden suuren kaupungin puolivälissä, oli majoitus- ja ravitsemusliikkelle optimi.
Tanssiravintolana motelli oli niin suosittu, että sinne joutui jonottomaan viikonloppuisin tunteja. Paikalle tuotettiin suositun amerikkalaisen tv-sarjan sankari nimeltä Ridge. Hyvät ajat kuitenkin hiipuivat. Korpimotelli muuttui varjoiseksi bordelliksi, jossa oli tarjolla halpoja itänaisia. Huhut jylläsivät, otsikoita revittiin. Pelkkä nimi Syvälampi alkoi säteillä pahamaineisuuden hehkua kautta maan.
Miltei koko vuoden 2009 motelli toimi vastaanottokeskuksena maan rajoille ilmaantuneelle kolmannen maailman edustajistolle. Paljon se näki, paljon kuuli. Se saavutti surrealistisen hämäryyden pohjakosketuksen, jäi tyhjäksi, vaipui katatoniseen tilaan. Viimeinen niitti kaikille paikkaa koskeville toiveille oli monella tapaa haitallinen luomus: moottoritie. Valmistuttuaan lähistölle se alensi kunniakkaan ja ikivanhan valtaväylän, Turuntien, paikallistieksi eikä suonut Syvälammelle edes liittymää.
Syvälammen motellin hautajaisroviosta vastasi mitä ilmeisimmin pyromaani. Tässä nähdyt kuvat otettiin kuukautta ennen tuhoa.
Vehmas unohdus.
Aika poistua ja sulkea ovi.
Olkoon näiden kadonneiden paikkojen muistot lämpimiä kaikille niille, jotka ehtivät niissä käydä.
Olkoon näiden kadonneiden paikkojen muistot lämpimiä kaikille niille, jotka ehtivät niissä käydä.
Ylioppilaslehden toimittajan ekskursio Syvälammelle 2002 kertoo muun muassa Tatjanasta:
Jälleen erinomainen kirjoitus ja hienoja kuvia.
VastaaPoistaS-ryhmähän tuon Suursuon ostarin aikoinaan tappoi. Halusivat tontin ja tässä pitäjässä HOK-Elannon tahto on virkamiesten ja poliitikkojen laki. Kun tontin vuokrasopimus oli katkolla, kaupunki ei tarjonnut ostarin omistajille uutta pitkää vuokrasopimusta. En nyt muista oliko kaksi vai viisi vuotta, mutta niin lyhyt joka tapauksessa, ettei omistajien kannattanut kiinteistöön panostaa, tunnelin päässä näkyi vastaan tuleva juna joka tapauksessa. Sitä en tiedä, mikä on tämän hetken suunnitelma tontille, kun siinä on uutta s-autuutta tien toisella puolella. Ilmeisesti kyllästyivät odottamaan.
VastaaPoistaKiitokset arvon kommentoijille palautteesta ja tiedoista. On mielenkiintoinen vaikkakaan ei yllättävä kuvio tuo lyhyillä vuokrausajoilla näännyttäminen. Entä mitä tulee ostarin tilalle? Asuntorakentamista, veikkaan, sehän on päivän dogmi.
VastaaPoistaNoi molemmat kohteet ovat esimerkkejä siitä, kuinka tietynlaiselle bisnekselle on edellytykset vain sopivien ja ennen kaikkea sopivien ja edullisten tilojen myötä. Ja myös esimerkkejä siitä, että monenlaisille tiloille löytyy käyttöä kuoppajaisiin asti, jos vain virkamies on suopea tai hänestä ei välitetä.
VastaaPoistaSelloja, Redejä sun muita pykättäessä ja vanhoja ostareita alas repiessä kannattaisi pitää mielessä, että kaikki liiketoiminta ei edellytä ykkösluokan tiloja, suurin osa ei ole edes elinkelpoista ykkösluokan tiloissa ja vuokrilla.
Tuntuu, että Suomessa ymmärretään rakennusten käyttöarvo mahdottoman huonosti. Mitä tahansa betonielementtiä kyllä voidaan pitää kulttuurisessa mielessä merkittävänä ja suojella se, löytyy käyttöä tai ei. Liiketoiminnan osalta ei ymmärretä kuin geneerinen kauppakeskus, jonka iso raha omistaa ja josta löytyy samat liikkeet kuin kaikista muistakin kauppakeskuksista. Ei tunnu kiinnostavan, jos nuhjuisessa ostarissa kourallinen pienyrittäjiä, joista aika moni maahanmuuttaja, työllistää itsensä, koska voi.
Kannelmäen ostari kuulemma puretaan myös. Joku Kaari siihen lähettyville rakennettiin. Sai luvan samaan aikaan kuin Sukarin Ideapark Vihtiin tyrmättiin. Kaaressa en ole käynyt, kun sinne pääsee niin huonosti joukkoliikenteellä. Kalliosta miltei huonommin kuin kakkostien liittymään Turunväylällä ;)
Kiitos kommentista.
VastaaPoistaTämä on oiva kiteytys: "Noi molemmat kohteet ovat esimerkkejä siitä, kuinka tietynlaiselle bisnekselle on edellytykset vain sopivien ja ennen kaikkea sopivien ja edullisten tilojen myötä."
Niin sanottua isoa rahaa ei voisi vähempää kiinnostaa sellaiset yrittäjyyden muodot, jotka ovat riippuvaisia halvoista toimitiloista. Paikallisesti tällaiset purkuiskut tuntuvat palvelutarjonnassa. Mikäpä Maunulassakaan voi korvata menetettyä ostaria toimitilana.
Suursuon vieressä oleva kahvilarakennus oli aikaisemmin autokorjaamo. En tiedä mikä se on alunperin ollut.
VastaaPoistaAikaisemman kommentoijan mainitsema Kannelmäen vanha ostari on vähän erilainen tapaus kuin Suursuo. Kantsun ostarilla aloite sen purkamisesta on lähtenyt yrittäjiltä itseltään. Ostari kun on vajaakäytössä ja rapistunut niin ovat löytäneet rakennusyhtiön vetämään projektia jossa ostarin tilalle rakennettaisiin sekä uutta liiketilaa että asuntoja. Ainakin osa liikkeistä muuttaisi uusiin tiloihin. Sikäli hämmästyttävä projekti että ilmeisesti mikään taho ei ole sitä vastaan. Kaupunki maanomistajana on tyytyväinen kun asuntorakentamista tiivistetään. Asian tiimoilta pidetyssä keskustelutilaisuudessa ympäristön asukkaistakaan ei vastarintaa ollut noussut vaan monet olivat olleet tyytyväisiä että ostarin tilalle rakennettaisiin uutta.
Kiitos mielenkiintoisista tiedoista, Panu.
VastaaPoistaVai on Kantsussa käymässä noin. Pitääpä käydä kokemassa se ostari niin kauan kun se on vielä mahdollista.
Vähäisemmän liikevaihdon yrityksistä ei varmaankaan ole maksamaan tuliterien liikehuoneistojen vuokraa. Väistämättä Kantsussa on käynnissä pudotuspeli. Tosin epäilemättä vanha ostari pitäisi jossain vaiheessa peruskorjata, mihin ei löytyisi maksumiehiä. Harvinaiselta kuulostaa silti tuollainen yksimielisyys.
Kiitos jakamisesta. Kyllä sitä vaan löytää mielenkiintoisia asioita ihan Suomessakin reissatessa. Ei aina tarvitse lähteä ulkomaille. Meilläkin on muutamia suunnitelmia kesälle, vielä pitäisi majoitus hoitaa. https://lomatrio.fi/
VastaaPoistaTuossa Syvälammen kyltissä lukee Family Dream. Se taisi olla viimeinen ravintola, joka tuossa toimi ennen paloa. Melkoinen vastakohta nimensä perusteella ainakin bordellille.
VastaaPoistaNyt tuolla oli jotain pientä ravintolatoimintaa jäljelle jääneessä rantatalossa ainakin joku vuosi sitten. En tiedä onko enää.