tiistai 15. toukokuuta 2012

Koivuisia kunnaita ja agenttitarinoita Hertsikan hyppyrillä

Maisema on sävytetty kuin maalauksessa, kiitos koivujen äärettömän siitepölylastin.

Koivujen on kerrottu pöllyttelevän tänä keväänä enemmän kuin aikoihin. Siitepölyä on "erittäin runsaasti", vastaavaan tuprutteluun päästiin viimeksi yhdeksäntoista vuotta sitten. Moni onneton tuntee tämän nenässän ja silmissään, mutta ennätyssiitepölyisyyden voi havaita jopa maisemaa katselemalla. Kävimme tähystelemässä himmeän vaaleanruskeaksi värjäytyneen metsämaiseman estetiikaa Herttoniemen hyppyrimäen tornista. Samalla pieni retki palveli eriskummallisen urheilumuodon viimeisen Helsingin mohikaanin ihmettelyä. Mieleemme muistui myös eräs kylmään sotaan liittyvä kuuma kohde, joka sekin sijoittui vielä jokunen vuosi sitten hyppyrin tienoolle. Siitä lisää kuvasetin jälkeen.

Moni tekijä on varmasti syynä sille, miksi Helsingin hyppyrimäkien määrä on romahtanut takavuosien yli kahdestakymmenestä vaivaiseen yhteen. Varhaisimmat 1800-1900 -lukujen vaihteen mäet sijaitsivat kantakaupungissa - Alppilassa, Katajanokalla, Kruununhaassa - mutta kuumin hyndien rakennusbuumi koettiin 1940-luvun puolivälistä 1960-luvun alkuun ja tuolloin ne levittäytyivät pitkin liitosalueiden kallioita. Sitten tuli televisio Peyton Placeineen, löllöisä sohvakalusto ja lähiö, modernismin ja mukavuuden airut. Talviurheiluseurat näivettyivät hiihtomaiden huventuessa rakentamisen alle ja mäet rapistuivat talkoohengen kadotessa. Keksittiin turvallisuus, vaadittiin siisteyttä, urakoitiin kaikenlaisen vanhan hävittämiseksi. Harmaat lautatornit katosivat eikä uusia noussut. Harrastukseen innoittajaksi ei näemmä riittänyt eräs 1980-luvun huippumenestynyt mäkikotka, joka sittemmin kunnostautui muilla saroilla.

Mutta nyt siis mäkeen.

Ei tarvitse tulla ulkoavaruuden sivilisaatiosta tajutakseen, että hulluudestahan - tosin kiistämättömän puhdikkaasta sellaisesta - hyppyreissä on kysymys.

Näköaloja tarjoavien paikkojen pitäisi nimenomaan olla kaikille avoimia, sillä ihmisessä on sisäsyntyinen kaipuu nähdä säännöllisesti kauas ja laajalle. Se tekee hyvää mielelle, koska mieli tunnistaa avaruudessa jotain oleellista omasta luonnostaan.

Tyylikäs mattavihreä kioski on mallia "70-luvun snägäri".

Herttoniemen nykyinen hyppyrimäki on vuodelta 1962 (uudistettu 1976), mutta aiemmin lähistöllä oli myös 1930-luvun torni.

Muovitettu latu ja alastulorinne mahdollistaa hellehyppelyn. Lankkuportaissa on tunnelmaa, rakennelmassa häivähdys Linnanmäen vuoristorataa.

Tässä kohtaa luulisi loikka-lasselle tulevan viimeistään mieleen, että mitä helvettiä olen oikein tekemässä.

Tässä nyt siis siitepölymetsää sellaisena kuin epäsuora vastavalo sen näyttää. Viikin-Vanhankaupunginlahden metsissä on runsaasti koivua ja niiden värisävy suorastaan epätodellinen ja maalauksellinen. Lahdella näkyvät Lammassaari ja Kuusiluoto.

Urbaaniin torniin kuuluvat tagi-maalaukset. Tietysti?

Siilitien loppupään tornitaloja. Aito metsälähiö.

Zoomin avulla loikkaa vaikka Suokkiin.

Iso vaalea rakennus keskellä on Herttoniemen sairaala. Sellainen on hyvä olla hyppyrimäen lähellä...

Horisontissa näkyvät Itä-Helsingin tornitaloylpeydet, Itäkeskuksen maamerkki ja Vuosaaren Cirrus.

Vielä voi pääkaupungista tavata näin originaalin julkisen huussin.

Tällaisia häkkyröitä on haasteellista sovittaa pokkarin kuvaruutuun.

Huomattavasti häiriintyneempää Hyvinkään Sveitsin hyppyrimäkeä ihailimme keväällä 2010:
http://esoteerinenmaantiede.blogspot.com/2010/04/hyvinkaan-sveitsin-hyppytornikummitus.html

Mielenkiintoinen katsaus Helsingin hyppyrimäkien historiaan löytyy täältä:
http://www.nouseva.com/stoorit/stoorit_2.php?ID=120

On paikkoja, joissa asiaton oleskelu on oikeasti kiellettty.

Lopuksi siis tosielämän agenttitarina, johon liittyviä kaikkia sivujuonteita emme edes halua paljastaa. Moni Herttoniemen urheilupuiston maastossa liikkunut muistanee, että hyppyrimäen läheisen pujottelurinteen laidalla sijaitsi yksinäinen 1950-luvun tyyliä edustava omakotitalo. Se purettiin runsaat viisi vuotta sitten. Talo tuntui olevan melkoisen omituisella paikalla ollessaan kaukana muusta asutuksesta ja infrasta. Kulissiksi se olikin rakennettu, vaikka talossa toki asui luotettu talonmies tai muu hoitaja, joka huolehti sen vartioinnista.

Nimettömänä pysyttelevä tietolähteemme valtion laitoksesta kertoo, että kyseinen vain 38 neliön asuinpinta-alalla varustettu talo rakennettiin varta vasten salaiseksi tietoliikennerakennukseksi. Ulkoa se oli viattoman näköinen siviilitalo, mutta sen maanalainen pohjakerros oli varustettu suurvirtalaitteille ja todennäköisesti rakennuksessa oli oma koneasema virran tuottamiseksi hätätilanteessa. Kyseessä ei ollut enempää eikä vähempää kuin Washingtonin ja Moskovan välisen, suurvaltojen presidenttien suoran puhelinyhteyden eli "Kuuman linjan" vahvistinasema. Kuuma linja kulki mäen alla olevassa laaksossa ja talossa olevalla teknologialla signaalille annettiin sen tarvitsema "lisäpotku". Alla asiasta tietolähteemme sanoin ja hänen luvallaan julkaistuna (informantin nimi poistettu):

X vahvisti Washington - Moskova kuuman linjan kaapelin olemassaolon. Hän oli Helsingin kaupunkimittausosaston itäpiirissä maastotöissä 1970-luvulla ja he olivat kartoittaneet kaapelin sijainnin maastossa oleviin kaapelimerkintöihin perustuen, koska kohdalla sijainnutta kaapelia ei näkynyt kartalla. Kartoituksen jälkeen kaapeli oli jälleen kadonnut seuraavasta karttapäivityksestä. Asiaa tiedusteltaessa oli kerrottu että kyseessä oli nimenomaan tämä suurvaltojen välinen ns. Kuuma linja.

X oli keskustellut Kuumasta linjasta vanhan johtotietopuolen virkamiehen kanssa. Herttoniemen pujottelurinteen omakotitalo rakennettiin nimenomaan Kuumaa linjaa varten. Kyseessä oli Kuuman linjan tietoliikennekaapelin vahvistinasema. Tällaisia rakennuksia on ollut linjan varrella useita, yksi Espoossa, toinen Sipoossa ja siis muuallakin. Talot on ilmeisesti rakennettu suurvaltojen rahoituksella. Ovat olleet näköjään todellisia "hys, hys" -kohteita.

Kuumaa linjaa ei piirretty karttoihin mutta se merkittiin punaisilla tolpilla maastoon. Kaapeli ei kulkenut tolppien alla, vaan niihin oli merkitty etäisyystiedot sen sijainnista. Jopa tolpat haluttiin jossakin vaiheessa poistaa salaussyistä. Kaapeli oli myöhemmin poissa käytöstä, mutta se haluttiin kunnostaa uudelleen jonkin Suomessa järjestettävän kansainvälisen konferenssin yhteydessä, jolloin kaapelin päitä kaivettiin esille ja se saatiin jälleen toimimaan.

Espoon vahvistinasema on purettu ja pelkäänpä, että Sipoossa on käynyt samalla lailla. Tarkempaa sijaintitietoa ei ole selvillä.

Kevennykseksi anekdootti: kun talo oli jo pinnanpäällisiltä osiltaan purettu, meni eräs lähiseudulla asuva ystäväni mitään rakennuksen luonteesta tietämättä sitä tutkailemaan. Hän laskeutui kellariin ja katseli hämmästellen suurvirtalaitteiden jalustoja ja eristekaakelilla pinnoitettuja lattioita ja seiniä. Yhden matkamuistonkin hän nyysi matkaan. Keltaisen kyltin, jossa lukee "Turvallisuutenne vuoksi, sulkekaa ovi." Se jatkaa nyt palveluaan hänen vessansa ovessa.

Vielä sananen yleistä taustaa: Kuuma linja perustettiin supervaltojen luiskahdettua miltei ydinsotaan 1962 Kuuban ohjuskriisissä. Hiffattiin, että peli oli mennyt oikeasti liian vaaralliseksi ja maapalloa ei ehkä kuitenkaan kannattaisi posauttaa, vaikka kuinka mieli tekisikin. Piti mahdollistaa se, että Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton johtajat voisivat välittömästi saada toisiinsa yhteyden eli mahdollisuuden selvittää välejä hiertävät asiat ennen kuin ne eskaloituisivat käsistä. Kuuman linjan kaapeli vedettiin reittiä Washington - Lontoo - Kööpenhamina - Tukholma - Helsinki - Moskova. Työ tehtiin vuonna 1963.

Sitkeässä elävä kuuma linja -legenda on se, että yhteydenpito hoidettiin puhumalla puhelimiin - ja puhelinkojeet presidenttien pöydillä olivat punaiset. Vaikka puhelinoptio oli teknisesti olemassa, tapahtui kommunikaatio ilmeisesti säännöstään kaukokirjoittimin. Jimmy Carter Library and Museumin kokoelmiin tosin kuuluu tällainen pressan punainen puhelin:

http://en.wikipedia.org/wiki/File:Jimmy_Carter_Library_and_Museum_99.JPG

Myöhemmin kaapeliyhteyden rinnalle tuli pappilan hätävaraksi myös satelliittiyhteys. Kuumaa linjaa käytettiin useita kertoja maailman poliittisen tilanteen kiristyessä, muun muassa Israelin ja Egyptin "kuuden päivän sodan" aikana 1967 ja Neuvostoliiton ryhtyessä Afganistanin miehitykseen 1986. Useimmin linjalla kävi suhina Reaganin kaudella.

19 kommenttia:

  1. Olihan jo yksi suomalainen ennättänyt tuonkin kyntää esiin. Tuonhan kerrotaan myös kulkeneen pääskyvuoren alta.

    VastaaPoista
  2. Tiedän Korppoolta yhden luolalla varustetun kallion, jossa linja kulki. Mutta missä on tuo Pääskyvuori?

    VastaaPoista
  3. Olen kuullut myös yhdestä salaperäisestä Kuuman linjan vahvistimena toimineesta peltikopista vanhan Porvoo-Loviisan valtatien varrella jossakin päin Pernajan pitäjän aluetta. Kuulemma ei ollut mitään tietoja siitä peltikopista, kunnes joku nuuskija selvitti tausta-asiat esiin. Peltikoppi jäi pois käytöstä Neuvostoliiton kaatumisen ja kännyköiden levimisen yhteydessä.

    - Masa -

    VastaaPoista
  4. Kiinnostava havainto. Vahvistimia on täytynyt olla useita halki etelärannikon. Olisi hauska tietää, millä kaikilla tavoilla niitä on naamioitu / tehty huomaamattomaksi, sillä eihän niiden tarkoitusta ole voitu avoimesti kertoa edes kaikille viranomaisille.

    VastaaPoista
  5. Ja tähän väliin tiputus maanpinnalle, eli ei siellä linjalla millää telephoonilla rupateltu - toisin kuin leffat antavat ymmärtää.

    Vaan ihan Telex:iä muistuttavalla teleprintterillä, ja sanomatkin olivat salattuja.

    Hetken jos miettii sitä käytännön toteutusta, niin tajuaa kuinka 'haavoittuva'/älytön se puheella toimiminen olisi ollut: kummassakin päässä pätevät tulkit 24/7 paikalla sun muuta.

    Johtihan jo tuo kääntely kielestä toiseen (jenkit lähettivät englanniksi - venäläiset venäjäksi, ja viestit käännettiin vastaanottajalla) muutamaan ihmettelyyn ja tulkinnan varaisuuksiin.

    Vaan tuollapa lyhyehkö yhteenveto (englanniksi): http://jproc.ca/crypto/hotline.html

    VastaaPoista
  6. Kiitos tiputuksesta - ja sitten kapuaminen takaisin ainakin puoliväliin puuta. Vuonna 1971 teknologiapäivityksessä kuumaan linjaan nimittäin lisättiin myös telefooni. Se pysyi mukana myös 1986 päivityksessä. Näin kertoo ainakin englanninkielinen Wikipedia-artikkeli, vaikka ei senkään sanaa tietenkään voi sataprosenttisesti todeksi taata.

    VastaaPoista
  7. Noh, sanotaan nyt näin, että mahdollisuushan siihen puheeseen on ollut jo vuodesta -63 lähtien, sitä ei vaan olla käytetty. Ja mitä tulee vuoden -71 päivitykseen - lause 'The two circuits shall be duplex telephone band-width circuits conforming to CCITT standards, equipped for secondary telegraphic multiplexing.' ei tarkoita samaa, kuin että siihen olisi lisätty se hupelin.

    Mutta ettei menisi liian tekniseksi (voin toki jatkaa offline)..

    Enemmän kiinnostaa tuo kohta vuoden -63 sopparissa:

    '7. The costs of the direct communications link shall be borne as follows:

    a. The USSR shall pay the full cost of leasing the portion of the telegraph circuit from Moscow to Helsinki and 50 percent of the cost of leasing the portion of the telegraph circuit from Helsinki to London.'

    Eli paljonkohan mahtoivat maksaa piuhan vedosta ja tönöjen rakennuksesta?

    VastaaPoista
  8. Tiedä vaikka nuo aikoinaan salaiset sopimukset tulisivat julkisiksi ensi vuonna, kun kuuman linjan rakentamisesta tulee kuluneeksi pyöreät 50 vuotta. Hanke on työllistänyt hyvin ison joukon eri alojen työmiehiä, ja olisikin mielenkiintoista tietää, missä määrin heille on kerrottu rakennettavien kohteiden tarkoituksesta ja millaisia salassapitomääräyksiä osallisille, varsinkin projektin johtoportaalle, on annettu. Vai onko hanke itsessään ollut aikoinaan julkinen, vaikkakin yksityiskohdiltaan vaiettu. Kysymyksiä ilman vastauksia.

    VastaaPoista
  9. Neukut näköjään julkaisivat kuumasta linjasta postimerkinkin:

    http://stamp-search.com/images/rus8133-hot-line.jpg

    Brezhnev siinä bamlaa luurissa jonkun amerikkalaisen naisen (who on earth?) kanssa. Mutta olen lisätutkimuksieni myötä kallistumassa tuohon näkemykseen, ettei kuumassa linjassa tosiaan puhuttu puhelimiin, vaan viestit rätisivät kaukokirjoittimin. Teen tarvittavan muutoksen tekstiin.

    VastaaPoista
  10. Itse asiassa tuossa postimerkissä Brezhnev ei bamlaa kenenkään amerikkalaisen naisen kanssa. Merkissä lukee SSSR - INDIA ja puhelimessa on Indira Gandhi, joka oli Intian pääministeri vuonna 1981. Valitettavasti muu teksti on sen verran pienellä, ettei omat silmät riitä...

    VastaaPoista
  11. Kiitos tarkkasilmäisyydestä. Eipä ole tullut ajateltua, että kuuma linja on myös ollut olemassa NL:n ja Intian välillä. Mutta mikä ettei, ydinasevalta se Intiakin.

    VastaaPoista
  12. "Salaperäinen sisäänkäynti vie valliin. Viikin suoran ratapenkassa on tiedetty sijainneen kyynpesän, mutta tämä se tuskin on."

    Kyseisen vallin toisella puolella on myös salaperäinen sisäänkäynti. Linjassa puretun radan kanssa kulkee yksi Helsingin vanhoista päävesijohdoista, ja on syytä olettaa ovien takaa löytyvän siihen liittyvää rekvisiittaa. Toki viulut maksavilta salattuna.

    VastaaPoista
  13. "Olen kuullut myös yhdestä salaperäisestä Kuuman linjan vahvistimena toimineesta peltikopista vanhan Porvoo-Loviisan valtatien varrella jossakin päin Pernajan pitäjän aluetta."

    Peltikopit ovat yllättäen olleet paljolti lasikuitumuovia. Niitä oli valtateiden varsilla 1,6 kilometrin välein. Kopeissa ei yleensä ollut pajonkaan muuta kuin naulakko asentajan kuteille. Kopin alla oli sitten vahvistinkaivo. Kantoaaltojärjestelmien siirryttyä museoihin kävivät välivahvistimet (osin) tarpeettomiksi. Koaksiaalit sinänsä ovat käypää kamaa nykyäänkin - siirtävät digisignaalia sujuvasti. Matkapuhelinverkkojen tukiasemia kylvettiin jo 1980-luvulla näiden kaapelireittien varteen.

    VastaaPoista
  14. Kiitoksia, tämä on todella mielenkiintoista tietoa. Vai että koppeja 1,6 kilometrin välein. Tuo mittahan on maili. Olisikohan ollut jonkinlainen USA-standardi taustalla.

    VastaaPoista
  15. Viikin ratavallia koskeva kommentti kuuluu tekstiin "Viikin viimeiset raiteet", mutta kiitos siitä joka tapauksessa. Kiehtova tieto. Kulkeeko se päävesijohto vallin sisällä / alla?

    VastaaPoista
  16. Täällä Hämeen puolessa (Hämeenlinna-Turku-osuudella) lasikuitukopit ovat noin 1,5 kilometrin etäisyyksillä. Tämä on arvatenkin yhden kaapelikelan mitta. Varsinaiset vahvistinasemat (isommat harmaat hökkelit) ovat harvemmassa, 10-20 km välein. Paitsi että signaali niissä vahvistettiin, niissä lisättiin myös putkiin painetta. Turvasyistä kaapeli oli paineistettu, ettei kukaan päässyt salaa käsiksi piuhoihin. Olen juuri kirjoittamassa kuumasta linjasta artikkelia Tekniikan Waiheita -lehteen, joka ilmestyy myöhemmin 2017. Koetan selvittää, mitä julkisista lähteistä saa irti kuuman linjan kulusta Suomessa. Olen päässyt käymään kahden vahvistinaseman sisällä, jossa ovat 80-luvun laitteet edelleen paikoillaan. Ja tuossa pöydällä on 15 sentin pätkä kuuman linjan kaapelia, hyvin jännittävä rakenne.

    VastaaPoista
  17. Kiitokset kommentista, Heikki Oja. Hämeen vahvistinkopit eivät siis liity kuumaan linjaan?

    Putkien paineistus on kiehtova tieto. Paineiden tipahtaminen olisi siis havaittu jossain valvomossa, jolloin partio olisi lähtenyt heti paikalle?

    Mahtavan kiehtovan aiheen olet valinnut artikkelille, toivotan inspiraatiota ja arkisto-onnea!

    Ps. Oma pätkä kuumaa linjaa on hieno suurvaltapoliittinen reliikki.

    VastaaPoista
  18. Hämeen kautta kulki kuuman linjan varayhteys. Alkuperäinen linja kulki ilmeisesti itärajalta Porvoon kautta Helsinkiin (tai Helsingin Sanomien artikkelin 4.10.2015 mukaan Tallinnan ja Porkkalan kautta Helsinkiin) ja siitä etelärannikkoa pitkin Turkuun. Kun siellä etelässä kaivettiin kaapeli poikki, ohjattiin yhteys varalinjalle Lappeenranta-Lahti-Hämeenlinna-Forssa-Turku.

    VastaaPoista
  19. Mielenkiintoinen tieto tuo varayhteys.

    Kun olin kymmenisen vuotta sitten Korppoossa, sikäläiset kertoivat kuuman linjan kaapelin kulkeneen sieltä. Vierailin vanhassa puhelinkeskuksessa (noin kaksi kilometriä kuntakeskuksesta luoteeseen), jonka alaisten kallioluolien sanottiin liittyneen kuumaan linjaan. Totta vai tarua, olisi mukava tietää.

    VastaaPoista