tiistai 10. tammikuuta 2012

Myrskyn mentyä

Tapani heristeli nyrkkiään vartiosaarelaisessa sekametsässä Itä-Helsingissä. Vain vahvimmat selviytyivät.

Monelle meistä, jotka elämme tai ainakin haluamme elää luonnonvoimia kunnioittaen ja niihin varautuen, on jopa päivittäinen rutiini tsekata Ilmatieteen laitoksen viiden vuorokauden paikkakuntakohtainen sääennuste. Se antaa kohtuullisen luotettavaa osviittaa sen suhteen, kannattaako reppuun pakata sadeviitta, heittää merinovillaa alle tai varautua sulattelemaan jäätynyttä fillarin tai veneen lukkoa - tyypillinen riesa, kun lämpötila sahaa nollan molemmin puolin ja taivas mättää milloin minkäkin näköistä uitettua patalappua, ellei ihan sammakoita ja kiviä.

Oma lukunsa on tuuli. Leijanlennättäjät rakastavat sitä ja muun muassa Pentti Linkola inhoaa sydämensä pohjasta; siinä murahtaa vuosikymmenien liikkuminen lihasvoimin maalla ja vesillä. Useimmat meistä jäävät johonkin näiden välille. Mutta jokaisessa värähtää jotain, kun tuuli kasvaa heikosta kohtalaiseksi, kohtalaisesta navakaksi, navakasta kovaksi ja viimein kovasta myrskyksi (ja joskus jopa myrskystä hirmumyrskyksi). Janikan ja Pyryn tapasimme 2001, Irenen muistamme vuodelta 2003 ja Rafaeliin törmäsimme 2004. Ja sitten tupsahti Tapani kylään viisi päivää ennen vuoden 2011 päättymistä. Siinä kovimpia 2000-luvun talvimyrskyjä, kesäisin on jyllännyt oma kaartinsa.

Siinä missä Ilmatieteen laitoksen sivuilta voi hakea omille asuinnurkilleen täsmätyn viiden vuorokauden sääennusteen, voi samaisen laitoksen myrskyinnostuneiden työntekijöiden ylläpitämältä Myrskyvaroitus.com -sivustolta http://www.myrskyvaroitus.com/ tutkailla myrskyn todennäköisyyden. Pitkä ennuste on viikoksi kerrallaan. Ennustetta päivitetään keskimäärin kolme, neljä kertaa viikossa. Hyödyllinen ja kiintoisa sivusto, vaikka kansalainen ei mikään myrskybongari olisikaan. Näillä viimeksi mainituilla on oma jaostonsa Ursassa http://www.ursa.fi/ursa/jaostot/myrskybongaus/ ja siihen kuuluu yli neljä sataa koiranilman enthusiastia. Erikoista Suomen myrskybongariskenessä on tiivis yhteistyö valtakunnan virallisen meteorologisen instituutin kanssa.

Tapani näytti taas, kuinka hauras moderni yhteiskunta on luonnon tuuppaukselle. Tämän blogin kantavan teeman (saarnan) mukaisesti tietysti sanomme, että perifeerinen villi elementti rökitti siinä omasta vallastaan humaltunutta ja turtunutta keskuselementtiä. Mitä korkeamman tornin ylitse realiteettien rakennamme, sitä kipeämpää on pudota.

Pitkään myrskyjä ja niihin reagoimista seurannut myrskyvaroituslainen, Ilmatieteen laitoksen Sää- ja turvallisuuskeskuksen meteorologi Ari-Juhani Punkka, kirjoittaa seuraavassa linkissä nasevasti siitä, kuinka meteorologit, media, sähköyhtiöt ja kansalaiset suhtautuvat myrskyihin ennen niitä, niiden aikana ja niiden jälkeen. Suurmyrskyn psykologinen käsikirjoitus, olkaa hyvät:

http://www.myrskyvaroitus.com/site/component/option,com_mojo/Itemid,/p,74/

Etualalla ei ole oksa, vaan epäonninen sähköjohto, joka tuhansien ja tuhansien kaltaistensa tavoin lankesi alas korkeuksista 26.12.2011.

Hovi tai kirkko, nekin ovat pysymättömiä elementtien ja ajan myllyssä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti